Meille tulee vauva!

  • 467 327
  • 2 180

Cosmo

Jäsen
Suosikkijoukkue
JB & KG
Onhan tuo aika kulutusjuhlaa noiden vehkeiden kanssa. Ostettiin kaukaloksi Maxi Cosi Cabriofix. Sai jotkut hyvät pongot jossain vartailussa joskus. Lisäksi oli paljon kivoja värivaihtoehtoja. Lisäksi tarjolla oli telakka isofix-kiinnikkeisiin, ja vaikka sitä alkuunsa vähän vierastin, kun sitä testailin, niin pirun kätevä se kyllä ehdottomasti on. Mahtuu mainiosti A4:n takapenkille ja mahdun itse siihen pelkääjänpaikalle just-ja-just. Saksasta tilattiin ja postikuluineen maksoi 205 Eur muistaakseni, kaukalo ja se easyfix-jalusta. Johonkin tsokkitarjouksiin on 169+189 saanut noita Suomesta, että ihan kelpo säästö. Lisäksi värivalikoimaa oli huomattavasti enemmän kuin Suomen mallistossa. Kaukalon toiminnassa ja ominaisuuksissa ei moitteen sijaa, mutta ihmettelen, miten tuohon voi laittaa 13 kg apinan, kun toi ruipelo melkein nyt jo roikkuu jalat ulkona. Kavereilla oli jonkin aikaa Britaxin kaukalo, kunnes siitä petti joku lukitus ja pallero pyöri pitkin maita.

Rattaiksi Brion Combi yhdistelmät, jollain "perinteisellä teleskooppirungolla". Vaihtoehtona oli jotkut super compactit, jolloin runko olisi mahtunut paksiin just-ja-just pitkittän ja viereen olisi mahtunut jotain muutakin. Ne olivat vaan täysin jousituksettomat eikä niillä voinut heijata lainkaan, jotenkin ihan oudot. Nämä perusmalliset mastuvat just-ja-just sitten poikittain paksiin, ja lisäksi kyytiin voi pakata lähinnä hiekkaa ja vettä. Vauvatalo Johannassa Vantaalla oli vähän nihilististä se touhu, ei saanut ulkona työnnellä niillä, kun renkaat likaantuvat. Sisällä ei sitten tietenkään ollut tilaa mitään kokeilla. Ihme hommaa. Teutonioita tietty saksalaisena merkkinä saa Saksasta halvemmalla, mutta niissä se koppa on jotenkin ihmeen matalalla.

Noissa yhdistelmävehkeissä on kyllä ehdoton miinus tuo kopan ahtaus. Nyt kun vähän toppapukua laittaa (ei edes mitään NATO-mallia), niin hyvä kun mahtuu, vaikka ipana on vielä aika laihassa kondiksessa (6400/62). Tohon se neljä kiloja lisää sydäntalveksi ja paksua haalaria niin eihän se mahdu edes siihen. No aika näyttää ja kai se kohta istuukin jo, että mitäs sitä kopalla. Ei tullut verrattua, että oliko noiden yhdistelmien kopissa merkkikohtaisia eroja. Ja ongelmaahaan ei edes ole, mikäli vauva syntyy keväällä ja kulkee kopassa kesän.

Onkos kokemuksia lentelyistä? Joulun välipäivinä kokeillaan nopeata Rukan reissua, mutta vähän sen jälkeen olisi tarkoitus karata Australiaan & Uuteen-Seelantiin. Lähinnä nuo fasiliteetit koneessa, jostain 70cm kopista olen kuullut jne. Varmaan se 70cm alkaa olla maksimimitta sitten, että moista lentoyhtiön koppaa/koppapaikkaa voi hyödyntää, muutoin sitten joku 12h apina sylissä vain? Lattialla muovikassissa? Muutenhan matkustelu lienee ihan ok, apina ei ole mobilisoitunut vielä ja syö tissimaitoa. Ja kun reissukaan ei suuntaudu mihinkään kehitysmaahan, niin kokeiltavahan se on.
 

tumba17

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit jo vuodesta 1971
Cosmolle sen verran matkustelusta, kun on tuon meidän pikkutytön (ikää nyt vuosi ja viikko) kanssa reissattu lentokoneella jo toistakymmentä kertaa, pitkääkin matkaa. Tuo lentoyhtiön kopan koko on vaihdellut meillä yhtiöstä riippuen. Meidän tyttömme mahtui vielä viiimeisessä reissussa (jolloin pituutta oli 68cm) tuohon koppaan, ongelma oli lähinnä se, ettei siellä viihtynyt vaan halusi mielummin syliin istumaan ja konttaamaan (joka oli aika piinaa, lentoa kun kesti 9 tuntia). Tosin teidän lapsenne on jouluna sen verran pieni vielä, että istuminen ja konttaus eivät ole prioriteeteissa korkealla ja ainakin meillä tuo reissaaminen oli tuolloin tosi yksinkertaista, tyttö lähinnä nukkui, leikki pikkaisen leluilla ja kun tuli nälkä niin äiti ja purkkiruoka hoitivat homman. Vaipanvaihto onnistuu tuossa kopassa hyvin, tai sitten lentokoneen vessassa.

Jos haluat enemmänkin keskustella lapsen kanssa matkailusta, laita yv.
 

massimo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Devils, FC United of Manchester
Massimon perhe kasvoi tänään yhdellä pojalla. Äitille tulee kovat ajat...Kaksi poikaa ja yksi "mies". No lopulta kuitenkin Massimon taloudessa taitaa olla niin, että pojat((ja "mies") tottelee kiltisti ja tekevät mitä äiti käskee :)

On se vaan hieno fiilis nähdä uuden elämän alku!
 

The Hawks

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät, FC Jazz, SBS Masku
Tänään syntyi esikoinen päivä lasketun ajan jälkeen. 18.47 puski 51 cm pitkä ja 3.3 kiloa painava poika Tyksin synnytysosastolla maailmaan. Pakko myöntää että aika huikeat on fiilikset. Ja väsyneet. Sunnuntaina lähdettiin lapsiveden mentyä aamukasilta sairaalaan ja maanantaina em. aikaan poitsu tuli ulos. Nyt ajattelin mennä unelle, nukuttu on lähdön jälkeen joku pari kolme tuntia.
 

E

Jäsen
Suosikkijoukkue
K-Espoo
Onnittelut massimolle ja The Hawksille! Ei tuota fiilistä kyllä mikään ole voittanut.

Ihmettelen suuresti meidän pikkutytön käytöstä. Olin varautunut siihen, että öitä tulee valvottua ja huutoa kuunneltua, mutta nyt kuuden viikon jälkeen kyllä voi sanoa, että ei tuo ainakaan kamalan vaikea muksu ole vielä ollut. Lauantai-iltana esimerkiksi nukahti iltakymmenen aikaan ja heräsi seuraavan kerran sunnuntaiaamuna seitsemältä - sai syötyä, minkä jälkeen veti vielä kolmen tunnin torkut vielä siihen päälle. Sitten puoli yhdestätoista puoleenpäivään asti naureskeli itsekseen sitterissä meidän aamutouhuille. On muuten huvittava katsoa tuollaisen taaperon naureskeslua. Yleensä hän herää kerran tai kaksi yöllä syömään, mutta silloinkin asiallisesti ilmoittaa, että nyt olis niinku vähän nälkä - ei huuda naama punaisena, minkä vuoksi itse en välttämättä edes herää näihin yösyöttöihin. Naapurin puoli vuotta vanhempi tyttö taas ei kuulemma tahdo nukkua kunnolla muutamaa tuntia pidempään vaan edelleenkin heräilee vähintään sellaiset neljä-viisi kertaa yössä.
 

Datsun

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko, Toronto, Saksa
Ole onnellinen! Puolen vuoden jälkeen katkonaiset yöunet aiheuttavat vanhemmille aika lyhyen pinnan - kokemus puhuu! Meillä kesti katkonaiset yöt ensimmäiset 7 kk jonka jälkeen alkoi pikku hiljaa helpottamaan. Tuli muuten nukahdeltua tuona aikana mitä ihmeellisimmissä tilanteissa, onneksi en auton rattiin koskaan kuitenkaan.
Tyttö on nyt 2 v 7 kk ja mitään noin mahtavaa ei voi vaan olla olemassa!

Ja onnea kaikille lapsellisille!
 

Dick Slasher

Jäsen
Suosikkijoukkue
ÄSSÄT ♠
Odottelen tässä laitokselle lähtöä, viides kerta on kyseessä. Alkaa tuntua vähän rutiinilta. Toivottavasti tämäkin on poika, naaraat on niin hankalia, ainakin vanhemmiten. Niin ja onnea kaikille uusille isille.
 

BOL

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Voi kuulkaa poijjaat, meikäläisellä on kohta 3:n vuoden univelat, eikä loppua näy! Esikoinen 2,5v. on alkanut nukkua yönsä heräämättä oikeastaan vasta pikkukakkosen syntymän jälkeen. Ja kun talossa on vauva, äiti ei voi muutamaan kuukauteen kuin haaveilla kokonaisista yöunista. Kun taustalla on näinkin pitkä yöheräilyn jakso, en enää osaa oikein nukkuakaan, jos mahdollisuus tulee. Heräilen varmuuden vuoksi, vanhasta tottumuksesta.

Ja mikä lohduttavinta, miehellähän ei mitään univelkaa ole ehtinyt viime vuosina syntyä. Ennen olin todella sikeä nukkuja, nykyisin herään siihenkin, kun naapurin ukko pieraisee. Pakko kuitenkin uskoa, että pienelllä harjoittelulla opin taas nukkumaan, kunhan tämä pienin napero alkaa nukkua yöt putkeen. Kaikki merkit ovat onneksi ilmassa ja näyttää siltä, että on tässäkin asiassa huomattavan erilainen kuin isosiskonsa. Mutta pinna on pikkasen kireällä uhmaikäisen kanssa, kun pisin yhtenäinen nukuttu jakso on n. 3h ja tätä on jatkunut siis kohta 3 v.

Että antakaa vaimojenne nukkua, vaikka keskellä päivää, jos sellaiseen on joskus mahdollisuus...
 

pokki

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Minnesota Wild, Manchester United
Pitkästä aikaa tuli asiaa tähänkin ketjuun, sillä ensi kesäkuussa pitäisi perheeseen syntyä toinen lapsi. Romuluinen pakki löytyy jo, joten laitetaan Sihvosen mieliksi tilaukseen todellinen taitosentteri.

Olo on onnellinen ja toista lasta odottaa vähän eri tavalla kuin ensimmäistä. Tietää mitä tuleman pitää.

Ja oikeastihan olen sitä mieltä, että kun lapsi tulee vain turvallisesti ja terveenä tähän maailmaan, niin siitä saa tulla vaikka balettitanssija. Eikä sukupuolellakaan ole väliä.

Tästä se kesän odottaminen alkaa....
 

Mahola

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Hc Andersen, Valencia CF
Onnea täältäkin Pokille ja kieltämättä hieman hymyilytti kun näin mikä nimimerkki oli jättänyt ensimmäisen onnitteluviestin. Pokki saa luvan selittää mikä nimimerkissä hymyilytti, jos haluaa. :)
 

massimo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Devils, FC United of Manchester
Romuluinen pakki löytyy jo, joten laitetaan Sihvosen mieliksi tilaukseen todellinen taitosentteri.


Hmmm...No kun katsoo sun suosikkijoukkueita niin täytyy toivoa, että esikoinen valitsee jalkapallon jääkiekon sijasta ;) Odotteleppa vaan kesää innolla.
 

pokki

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Minnesota Wild, Manchester United
Onneksi olkoon Pokille! Kuinkas paljon vanhemmalla on ikää? Ja eihän siihen kesään nyt enää pitkä aika ole...

Vuosi ja kahdeksan kuukautta tulee ikäeroa eli tällä hetkellä poitsu on himpun verran yli vuoden.

Nimimerkkisi perusteella on pakko ihmetellä mihin lapset kykenee. Täällä se poika jollain ilveellä onnittelee, vaikka kuolaa samanaikaisesti tyynyään yläkerrassa. Nyt nukkumaan!
 

dal

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ne parit
Melkosia veijareita (ja virtuooseja) ootte, tänään just meinasin kirjottaa tänne, vailla mitään suurempaa asiaa. Kirjotan kuitenki nyt, ku saitte ketsuppipullon auki.

Onnea kaikille tuleville vanhemmille - ja niille, jotka on just sellasiksi muovautuneet.

Täällä päässä kolmisen päivää yli lasketun ajan, tänään neuvolassa kuultiin, että pää on kiinnittyny ja lähtö voi tulla käytännössä millon vaan, mut voi toki mennä vielä vaikka viikkoki. Varmaa on kuitenki se, että tästä 2vk nii on varmasti kaveri maailmaa ihmettelemässä.

Elämme kuitenkin jännittäviä aikoja.. kohta PHKS kutsuu, toivottavasti.
 

Cassu

Jäsen
Melkosia veijareita (ja virtuooseja) ootte, tänään just meinasin kirjottaa tänne, vailla mitään suurempaa asiaa. Kirjotan kuitenki nyt, ku saitte ketsuppipullon auki.

Onnea kaikille tuleville vanhemmille - ja niille, jotka on just sellasiksi muovautuneet.

Täällä päässä kolmisen päivää yli lasketun ajan, tänään neuvolassa kuultiin, että pää on kiinnittyny ja lähtö voi tulla käytännössä millon vaan, mut voi toki mennä vielä vaikka viikkoki. Varmaa on kuitenki se, että tästä 2vk nii on varmasti kaveri maailmaa ihmettelemässä.

Elämme kuitenkin jännittäviä aikoja.. kohta PHKS kutsuu, toivottavasti.

Saankohan minä taas syyt toisen niskoille jos onnittelen seuraavaa isää;) Rehellisesti kuinka paljon jännittää jo?
 

pokki

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Minnesota Wild, Manchester United
Melkosia veijareita (ja virtuooseja) ootte, tänään just meinasin kirjottaa tänne, vailla mitään suurempaa asiaa. Kirjotan kuitenki nyt, ku saitte ketsuppipullon auki.

Onnea kaikille tuleville vanhemmille - ja niille, jotka on just sellasiksi muovautuneet.

Täällä päässä kolmisen päivää yli lasketun ajan, tänään neuvolassa kuultiin, että pää on kiinnittyny ja lähtö voi tulla käytännössä millon vaan, mut voi toki mennä vielä vaikka viikkoki. Varmaa on kuitenki se, että tästä 2vk nii on varmasti kaveri maailmaa ihmettelemässä.

Elämme kuitenkin jännittäviä aikoja.. kohta PHKS kutsuu, toivottavasti.

Onnea vaan jo valmiiksi!

Synnytys on kyllä elämän kohokohta ja siitä kannattaa mahdollisuuksien mukaan nauttia, vaikka mies siellä salissa tuppaa statistiksi jäämäänkin. Ei muuta kuin tsemppiä sinne!
 

dal

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ne parit
Saankohan minä taas syyt toisen niskoille jos onnittelen seuraavaa isää;) Rehellisesti kuinka paljon jännittää jo?

Syyllisyyskysymyksessä sysään vastuun muille :) Jännityksen aste vaihtelee, hetkittäin on kyllä lähes katossa. Nyt viime päivinä on saanu odottaminen niskalenkin jännityksestä, eli enemmän täällä ollaan siinä toivossa, että päästäis jo matkaan ku jännittämässä ja syömässä kynsiä.

Eiköhän tässä vielä tuu jännitettyäkin, enemmänki varmaan ku omiksi tarpeiksi :)

Onnea vaan jo valmiiksi!

Synnytys on kyllä elämän kohokohta ja siitä kannattaa mahdollisuuksien mukaan nauttia, vaikka mies siellä salissa tuppaa statistiksi jäämäänkin. Ei muuta kuin tsemppiä sinne!

Kiitoksia :)

Synnytykseen ollaan tosiaan lähössä mukaan, mitään muuta koko synnytyksestähän ei voi ees sanoa, ku ei oo vielä kokemusta. Tarkotus ois kuitenki pysyä pystyssä, perhevalmennuksessa eräs isä kerto jutun, että hänen kaveri (isä hänkin) oli synnytyksessä pyörtyny ja murtanu kaatuessaan leukaluunsa. Eli ainaki sellasia asioita löytyy, mitä pyrin viimeseen asti välttämään :)

No, pääasia on, että sairaalasta kotiutuu kuitenki yks pää, kymmenen sormea ja kymmenen varvasta enemmän ku sinne meni.
 

pokki

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Minnesota Wild, Manchester United
Synnytykseen ollaan tosiaan lähössä mukaan, mitään muuta koko synnytyksestähän ei voi ees sanoa, ku ei oo vielä kokemusta. Tarkotus ois kuitenki pysyä pystyssä, perhevalmennuksessa eräs isä kerto jutun, että hänen kaveri (isä hänkin) oli synnytyksessä pyörtyny ja murtanu kaatuessaan leukaluunsa. Eli ainaki sellasia asioita löytyy, mitä pyrin viimeseen asti välttämään :)

Itsehän jännitin myös samoja juttuja, mutta uskallan väittää, että luonto hoitaa tuon puolen suurimmassa osassa synnytyksiä. Tapahtuman on kuitenkin niin hektinen, ettei siinä kerkiä paljon ajattelemaan. Väitän siis, että pysyt tajuissasi ja jaksat tsempata mammasi huippusuoritukseen.

Älä kuuntele muiden tarinoita, kaikki menee varmasti ihan hienosti!
 

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
Synnytykseen ollaan tosiaan lähössä mukaan, mitään muuta koko synnytyksestähän ei voi ees sanoa, ku ei oo vielä kokemusta. Tarkotus ois kuitenki pysyä pystyssä, perhevalmennuksessa eräs isä kerto jutun, että hänen kaveri (isä hänkin) oli synnytyksessä pyörtyny ja murtanu kaatuessaan leukaluunsa. Eli ainaki sellasia asioita löytyy, mitä pyrin viimeseen asti välttämään :)

Kannattaa pysyä siellä yläpään puolella, jää pahin näkemättä. Ihan oikeasti.

Niin, ja onnea ja tsemppiä muillekin odottajille. Meille pitäisi tupsahtaa toinen joskus toukokuussa. Näin siinä kävi, vaikka täälläkin taisin joskus pohtia yhden lapsen kanssa elämistä. Toivotaan, että menee hyvin loppuun saakka ja että terve beibi pullahtaa ulos.
 

Kapulainen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Blues
Synnytys on kyllä elämän kohokohta ja siitä kannattaa mahdollisuuksien mukaan nauttia, vaikka mies siellä salissa tuppaa statistiksi jäämäänkin. Ei muuta kuin tsemppiä sinne!
Onnea täältäkin suunnasta. Tuo lainattu teksti on kyllä harvinaisen totta. Synnytyksessä mies kyllä tuntee olevansa täysin statisti, mikä on toisaalta aika ymmärrettävää, mitäs hätää miehellä nyt on tuollaisessa paikassa. Joka tapauksessa varmasti jokainen nainen on enemmän kuin onnellinen siitä, että mies on (niillä kenellä on) mukana synnytyksessä.

On hyvä muistaa, että siinä missä miestä jännittää (luonnollisesti) synnytys, naista jännittää varmasti monin verroin enemmän. Täytyyhän tuollaisen jättimäisen tapahtuman jännittää aivan valtavasti ennen ensimmäistä kertaa. Muutenkin synnytyksessä huomaa, että aika valtavan työn joutuvat naiset tekemään saattaakseen se pienen paketin maailmaan, itselleni se loi kyllä valtavan kunnioituksen kaikkia äitejä kohtaan.

Takaisin asiaan. Itsellä siis ainakin välillä tuntui, että on enemmänkin tiellä, mutta kaikesta huolimatta olin kuulemma korvaamaton tuki vaimolle noin äärimmäisen jännittävinä hetkinä ja olihan se itsellekin uskomaton kokemus, kun pieni vauvamme putkahti yht'äkkiä maailmaan. Se kerralla konkretisoi koko yhdeksän kuukauden odotuksen. Eli usko pois, synnytyksessä kannattaa olla vaimon tukena, eikä vähiten myös siksi, että kyseessä on itsellekin yksi elämän uskomattomimmista kokemuksista.
 

ipa rules

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Packers
Kannattaa pysyä siellä yläpään puolella, jää pahin näkemättä. Ihan oikeasti.

Itse olen sen verran pääkkö, että pakko oli vilkaista myös alapäähän ja olihan se aika roisin näköistä toimintaa.

Meillä tyttö siis täyttää iltapäivällä neljä viikkoa ja hyvin on mennyt. Vähän aikaa meni opetellessa mitä eri itkut tarkoittavat, mutta nopeastihan tuon oppi. Kolme yötä tämän neljän viikon aikana on mennyt valvoessa, mutta muuten on saanut nukkuakkin hyvin. Tyttö on viimeksi syötetty klo 05 aamulla ja nukkuu edelleen. Saas nähdä tuleeko uusi ennätys. La-Su yönä nukkui 6h putkeen, mutta yleisesti nukkuu sen noin 3h ruokailujen välillä.
 

Viikatemies

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Hifk
Onnea kaikille uusille äideille ja iseille, ja tuleville mukavaa odotusta. En ehtinyt kahlata viestejä läpi, mutta tuossa eteisessä on pientä fiksausta vailla oleva puinen hoitopöytä. Hakekaa pois, ken tahtoo. Vaasaan lähellä.
Meillä tytöt jo siinä iässä, että vaipat saaneet jäädä.
 

BOL

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Synnytykset eroavat paljonkin toisistaan jopa samalla henkilöllä, joten isän roolikin synnytyksessä voi vaihdella. Toiset voivat tehdä paljonkin auttaakseen äitiä, toisilla ei käytännössä ole oikein mitään tekemistä.

Meillä isää tarvittiin eniten oikeastaan ennen ponnistusvaihetta. Siis silloin, kun synnytys on käynnissä, mutta oikeastaan vain odotellaan sen etenemistä itse h-hetkeen. Tosin molemmissa synnytyksissäni isukki on saanut olla suht rauhassa vaatimuksiltani, vaikka synnytykset olivatkin muuten ihan erilaisia.

Tärkeintä minulle oli ainakin se, että ukko ei lepertele ja ole liian tunteellinen. Vaikka tilanne muuten kovin tunteikas onkin, naisella ei juurikaan hempeilyyn ole aikaa, kun sattuu niin saatanasti ja tenava on saatava uloskin. Itse siis ainakin arvostan tiettyä jämäkkyyttä ja sitä, että mies on se, joka on rauhallinen ja muka tietää, miten kuuluu edetä. Ei sillä väliä, vaikka oikeasti ei hajua olisikaan, kunhan nyt on vakuuttava. Itse huomasin, että mua ärsytti aivan hirveästi se miehen ja kätilön "hyvin menee, juuri noin"-tsemppaus. Ja sillä aikaa, kun keskityin huutamaan heille, että "niinhän teidän saatana pitääkin mulle sanoa, vaikka hommat menisi ihan päin persettä" olin saanut ponnistettua niin hyvin, etten edes tajunnut sitä kipua. Loppu olikin tällä toisella kerralla viimeistä vetoa vaille valmis.

Mutta kannattaa huomioida vaimon temperamentti. Ja ottaa huomioon, että aina niin rauhallinen ja hyväkäytöksinen kumppani, saattaa muuttua sadattelevaksi sekopääksi, jota samaksi henkilöksi tunnista muuta kuin nimestä. Jos on tulinen nainen, pieni provosointi oikeassa paikassa saattaa oikeasti olla etenemisen kannalta hyväkin veto. Meillä se toimi, vaikka oikeastihan kysymys ei mistään provosta edes ollut, vaan silkasta hyväntahtoisesta kannustamisesta. Mutta omassa päässäni sillä hetkellä, se tuntui erittäin v-mäiseltä. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin.

Etukäteen ei kannata kauhean valmiiksi kuitenkaan mitään miettiä, koska todellisuus voi olla täysin erilainen kuin on odotettu. Ja se voi hyvinkin vaikuttaa jopa suhteeseen vaimoa ja lastakin kohtaan. Synnytykseen liittyvät asiat kun ovat oikeasti aika rankkoja ja moninaisia. Tsemppiä kaikille, hyvin se menee!
 

dal

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ne parit
Kannattaa pysyä siellä yläpään puolella, jää pahin näkemättä. Ihan oikeasti.

Pitää yrittää pitää mielessä myös h-hetkellä, vaikken kyllä usko, että hirveetä hinkua tulis kurkkia sinne alas. Eiköhän sitä huomiota kaivata sillon enemmän siellä ylempänä, pikkukaveri tuskin hirveesti sen päälle ymmärtää päätä ulos puskiessaan :) Ja ehtiipä sitä kaveria ihmetellä sitte ku on päässy kunnolla ulkomaailmaan asti.

Itsellä siis ainakin välillä tuntui, että on enemmänkin tiellä, mutta kaikesta huolimatta olin kuulemma korvaamaton tuki vaimolle noin äärimmäisen jännittävinä hetkinä ja olihan se itsellekin uskomaton kokemus, kun pieni vauvamme putkahti yht'äkkiä maailmaan. Se kerralla konkretisoi koko yhdeksän kuukauden odotuksen. Eli usko pois, synnytyksessä kannattaa olla vaimon tukena, eikä vähiten myös siksi, että kyseessä on itsellekin yksi elämän uskomattomimmista kokemuksista.

Voin hyvin kuvitella, että tiellä olevan fiilis saavuttaa varmasti myös allekirjottaneen. Tukena yritetään toki kuitenki olla ja välttää tuo ylenpalttinen lässytys. Toisaalta välillä voi olla, ettei auta, vaikka mitä sanois, minkä senkin ymmärrän täysin. Meillä miehillähän se homma on hyvinkin helppoa, joten ei passaa kitistä.

Kokemuksena varmasti unohtumaton ja siksi(kin) sinne lähetään kattomaan ja ihmettelemään.

Meillä isää tarvittiin eniten oikeastaan ennen ponnistusvaihetta. Siis silloin, kun synnytys on käynnissä, mutta oikeastaan vain odotellaan sen etenemistä itse h-hetkeen.

Mitä voin kuvitella, nii uskoisin, että se ponnistusvaihe voi olla aika hektinen jo kipujenkin takia, siinä vaiheessa ei varmaan pysty ihmeempiä auttamaan. Yritetään pitää noi muutkin vinkit mielessä, onneks nyt ei oo enää kovin pitkää aikaa niitä unohtaa.

Asiasta kirjottaessa rupeaa muuten jännitys kohoomaan heti, vaikka edelleenki enemmän odottaa tyypin ulkoistumista, on tässä jo aikamme ooteltu.

Kiitos konkareiden ohjeista, jospa tänne pian sais kirjotella tyypin mittoja ja sukupuolitietoja varmistella :)
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös