Nyt on apina 6kk tienoilla ekaa kertaa kunnolla kipeä, jotain oksuilua ja vähän kuumetta. Sitä jotenkin luuli, että kun ne ovat kipeitä, niin sitä vaan huudetaan, ja kun paranee, niin huuto loppuu. Mutta mitä vielä: ipanahan on tietysti kuin isokin ihminen sairaana. Kipeän näköinen (pystyykö tällaista ilmettä kukaan feikkaamaan?) ja ihan vetämätön. Jos on valveilla, niin lähinnä keskittyy tuijottelemaan tyhjyyteen. Nukkuu aivan ihmeellisissä asennoissa ja potkii peiton pois kun yöllä on hiki kun lääke laskee kuumetta. Hassua kun itsellä lentää laattaa siitä Osmosal-liuoksesta tms. merivedestä, niin eikös E.T. vedä sitä pullollisen huikalla, suurinta herkkua ikinä. Melkein on sellasta touhua, ettei katsomaan pysty. Mutta että kai nekin ihmisiä on sitten kuitenkin.
Vaikka alussa dumasin kestovaipat ihan hippitavaraksi, niin ihan mainioita tuntuvat olevan. Lisäksi kun skeidaosasto on ollut aika iisiä: ekat kuukaudet meni satsi per kaksi viikkoa ja nyt sitä tulee aina pieni kiinteä mötti, jonka voi tipauttaa pönttöön, niin hyvinhän tuo toimii. Pöntölläkin on jopa sheissella käyty, kyttäilin eräänä päivänä, kun poika nakuili lattialla, että joku norppa sieltä puskee pakaroiden välistä, joten ei muuta kuin äkkiä pöntölle istumaan ja plumps. Tuettuna toki, mutta kuitenkin.
Hommattiin pingviinille myös passi. Sitä ei repeilemättä pysty katsomaan, kun kuvassa joku hölmistynyt pallopää katsoo suu auki ja vieressä on jotain maailman tärkeinta dataa. Enää pitäisi vain tietää kätisyys, jotta tietäisi, kumman kätiset golfmailat ostaa. Koskas tämä homma selviää, ja voiko niitä jotenkin opettaa?