Meille tulee vauva!

[Salama15]

Pitää kai se tännekin päivittää, ”meille” tulee kaksi vauvaa… Elikkäs rouvan vanhimmaisen esikoinen syntynee maaliskuulla (Salama pääsee nukkumaan mummun viereen) ja tyttären perheeseen tulossa toinen nappula kesäkuulla (isobroidi silloin jo 6v.). Makee juttu seurailla nuorison tekemisiä, ja olla mukana jeesaamassa tarpeen mukaan.

Nonni, 28.3. tuli maailmaan uusi ihminen, terve poikavauva, ja teki siinä samalla tähän maailmaan yhden uuden mutsin ja faijan, sekä mummin, jonka vierestä meikäläinen aamuisin heräilee… Nuori perhe voi kaikkinensa oikein hyvin, ja opettelee elämää kolmisin hyvällä boogiella!

Kesäkuulla sitten odotellaan tuota toista pötkylää saapuvaksi, tyttärellä vatsa ollut jo jonkin aikaa iso, niinku toisen lapsen kohdalla monesti on. Ja tämä natiainen viihtyy ”ylhäällä”, joten likalla on hiukan hankalaa aina välillä istua… Mutta kaikki mennyt tosi hyvin ja tuleva isobroidikin innolla pikkusisarusta venttailee!

 

[Raimoton]

Kesäkuulla sitten odotellaan tuota toista pötkylää saapuvaksi, tyttärellä vatsa ollut jo jonkin aikaa iso, niinku toisen lapsen kohdalla monesti on. Ja tämä natiainen viihtyy ”ylhäällä”, joten likalla on hiukan hankalaa aina välillä istua… Mutta kaikki mennyt tosi hyvin ja tuleva isobroidikin innolla pikkusisarusta venttailee!

Tammikuun tulokas oli lopun aikaa emännän sisuksissa myös ylhäällä ja painoi keuhkoja aika reippaasti. Itse sain nauttia hänen kuorsauksesta, mikä oli varmasti pientä haittaa siihen verrattuna, mitä puoliso koki. Välillä vieläkin hämmästelee, miten jaksoi noinkin hyvin kantaa päälle viittä kiloa, kun joka asento painoi.

 

[puuha-pete]

Ku on jo yksi lapsi, niin sitä oletti, että eipähän toisen kohalla mikään enää yllätä. No ultrassa sitten näkyki kaksoset. Meinasin tippua tuolilta, puskee kylmää hikeä ja rintaa puristaa. Mitähän tästäki tullee.

Täällä nyt 3 kk painettu arkea kaksosten kanssa sekä heidän sisarusten, 2&4 kanssa. Rahan menoa on kun ei pysty samoilla vaunuilla yms mennä, mutta yllättävän hyvin on mennyt.

Jos nyt jotain vinkkiä niin rytmi kannattaa puoliväkisin saada heti samoihin ja sillä sitten puskea. Tässä nyt jo välillä nukutaan 4-5 h putkeen ja aurinko helpottaa jaksamista.

Vanhempainvapaita kaksosista saa rutkasti enemmän ja sille on syy. Sanotaanko vertauskuvallisesti, että ero yhden vauvan ja kahden hoitamisessa on sama kuin miesvartiointia pelata Elmeri Kaksosta tai Connor McDavidia vastaan. Väkisin välillä omissa soi vaikka vedät kuinka hyvin.

Kyllä tässä järjissään silti ollaan ja kaikki helpotukset kannattaa hyödyntää.

 

[Raimoton]

Täällä nyt 3 kk painettu arkea kaksosten kanssa sekä heidän sisarusten, 2&4 kanssa. Rahan menoa on kun ei pysty samoilla vaunuilla yms mennä, mutta yllättävän hyvin on mennyt.

Jos nyt jotain vinkkiä niin rytmi kannattaa puoliväkisin saada heti samoihin ja sillä sitten puskea. Tässä nyt jo välillä nukutaan 4-5 h putkeen ja aurinko helpottaa jaksamista.

Vanhempainvapaita kaksosista saa rutkasti enemmän ja sille on syy. Sanotaanko vertauskuvallisesti, että ero yhden vauvan ja kahden hoitamisessa on sama kuin miesvartiointia pelata Elmeri Kaksosta tai Connor McDavidia vastaan. Väkisin välillä omissa soi vaikka vedät kuinka hyvin.

Kyllä tässä järjissään silti ollaan ja kaikki helpotukset kannattaa hyödyntää.

Ei voi muuta sanoo ko hattua nostaa. Täällä tuntuu tuo järki katoavan 4,5&6v neitien ja 3kk poitsun kanssa. Ei edes osaisi kuvitella toista tuohon kylkeen. Ja poika on kuitenkin tähän mennessä ollut helpoimmasta päästä, muutama pitkä yö (lähinnä emännällä).

 

[Purkan Jauhaja]

Tulipa hyviä uutisia kun vaimo vakinaistettiin töihin näin muutama kuukausi ennen äitiysloman alkamista. Sopparin piti olla aluksi vain tämän vuoden loppuun, joten tuo vakinaistaminen tuo selkeyttä omiinkin lomamahdollisuuksiin.

Tässä olen lastenvaunuja katsellut ja todennut, että kalliita ovat. Maksavat saman verran kuin minun kaksi ensimmäistä autoa yhteensä.

 

[mikko600]

Tässä olen lastenvaunuja katsellut ja todennut, että kalliita ovat. Maksavat saman verran kuin minun kaksi ensimmäistä autoa yhteensä.

Me ostettiin exän kanssa kaikki tuo käytettynä aikanaan. Löytyy kuule hyväkuntoista, -mallista ja hyvään hintaan kun esim. Facebookin ko. tavaroihin kohdistuneita kirppiksiä tutkii.

 

[maken veivi jr.]

Tulipa hyviä uutisia kun vaimo vakinaistettiin töihin näin muutama kuukausi ennen äitiysloman alkamista. Sopparin piti olla aluksi vain tämän vuoden loppuun, joten tuo vakinaistaminen tuo selkeyttä omiinkin lomamahdollisuuksiin.

Tässä olen lastenvaunuja katsellut ja todennut, että kalliita ovat. Maksavat saman verran kuin minun kaksi ensimmäistä autoa yhteensä.

Myö ostettiin ekat käytettynä ja menivät ihan ok. Toinen lapsi kun syntyi viime keväänä, niin alkoivat olla sen verran kuluneet, että vaimon ”kevyellä” painostuksella ostettiin uudet ja jälkikäteen sanottuna ihan kannatti koska ovat kevyemmät ja helpommin saa autoon pakattua. Hyvä puoli näissä uusissa on, että säilyttävät arvonsa ja saa myytyä taas eteenpäin.

Eli jos sellainen mahdollisuus on, että tuleeko jatkossa toinen (tai kolmas), niin uudet voi olla lopulta parempi valinta. Hinta kyllä kirpaisee, siitä ei oikein pääse mihinkään.

 

[valkeaori]

Tulipa hyviä uutisia kun vaimo vakinaistettiin töihin näin muutama kuukausi ennen äitiysloman alkamista. Sopparin piti olla aluksi vain tämän vuoden loppuun, joten tuo vakinaistaminen tuo selkeyttä omiinkin lomamahdollisuuksiin.

Tässä olen lastenvaunuja katsellut ja todennut, että kalliita ovat. Maksavat saman verran kuin minun kaksi ensimmäistä autoa yhteensä.

Vaikka monet vaunut ehdottomasti kalliita ovatkin, niin ne ovat kyllä sellainen asia, josta ei kannata missään nimessä alkaa säästämään, jos vain mahdollista on. Ehkäpä se yksittäinen tärkein hankinta vauvan ja pienten lasten kanssa. Huonoilla vaunuilla voi käydä helposti niin, ettei niitä edes tee mieli käyttää ja kävelylenkit jäävät lyhyemmiksi tai kokonaan pois. Hyvien vaunujen kanssa sen sijaan kulkee mielellään ja parhaimmillaan ne ovat käytössä useamman kerran päivässä ja kestävät monta vuotta. Kertaakaan ei ole kaduttanut, että tuli hankittua kerralla kunnon vaunut. Ja kuten ylläkin todettiin, niin hyvät vaunut säilyttävät hintansakin aika hienosti. Kiinnittäisin huomiota työntämisen keveyteen, helppoon kasaan laittamiseen ja yleiseen käytettävyyteen.

 

[Purkan Jauhaja]

Vaikka monet vaunut ehdottomasti kalliita ovatkin, niin ne ovat kyllä sellainen asia, josta ei kannata missään nimessä alkaa säästämään, jos vain mahdollista on.

Joo, näistä ei kyllä aleta säästämään. Perheessä on myös koira ja vaunulenkit tulee yhdistettyä koiran lenkitykseen, eli käyttöä tulee.

Onhan noilla "premium" vaunuilla näköjään aika hyvät jälkimarkkinat, eli kustannukset ovat aika maltilliset kun saa myytyä käytettynä pois kun on tarvetta.

 

[BOL]

Mulla oli aikanaan kolme ehtoa vaunuille: kunnon kumipyörät, mahtuvat meidän silloisen kotitalon 50-luvun pieneen ja kapeaan hissiin ja niissä on kunnon painoa kestävä ja tilava alakori ostoskasseille. Löytyi yksi ainoa toiveiden mukainen malli ja kun kelpuutin ”edellisen sesongin kangaskuosin” (=tummansininen) sain oikein aleakin. Sellaisia nykyaikaisia cityrattaita ei silloin vielä ollut, mutta en mä varmaan olisi sellaisia ostanutkaan, koska en usko, että niillä pääsee loskapaskassa kovin näppärästi. Meillä oli sitten kevyemmät kesärattaat paremmille keleille. Palvelivat hyvin kahta lasta ja niihin sai seisomalaudankin kiinni, kun esikoinen oli kävelyiässä. Itse halusin, että ovat tukevat, jotta kestää kiukkuistenkin lasten hanttiinpanot, kun ovat jo vähän isompia. Kaksi ostoskassia oli ihan minimi, koska harvoin sitä yhdellä kassilla kaupasta ulos pääsi. Kolmannelle ostoskassille löytyi sitten vahingossa paikka kuomun ”alapussista”.

Esikoinen sai kaiken uutena, kuopus ei juuri mitään. Kuopus saa sitten asua meidän kanssa ainoana lapsena vanhemmalla iällä ja hyötyy todennäköisesti lopulta enemmän :D.

 

[444]

Me ostettiin kaverin kaverilta 8 vuotta vanhat, kolme lasta työnnetyt Emmaljungat hintaan 100€. Ovat tuhottoman isot, mutta menevät kyllä isojen pyöriensä kanssa maastossa kuin maastossa. Torissa oli yrittänyt aikansa saada niistä 150€, mutta ei ollut mennyt kaupaksi. En ymmärrä miksi. Tolkuttoman hyvät ajaa ja mahtuvat kasaan taitettuna farkun takakonttiin; toki tässä tapauksessa Leon on ihan siinä ja siinä, että pituutensa puolesta menevät, joten ihan mihin tahansa eivät mahdu. Mä oon noilla rullannut menemään joitain satoja kilometrejä (liioittelematta) näiden vajaan 9 kuukauden aikana enkä kyllä äkkiä miettisi mitään rimpuloita tilalle.

 

[red.machine]

Tänään aamupäivällä olimme ensimmäisessä ultrassa, ja jos/kun raskaus etenee tästä eteenpäinkin hyvin, niin lokakuussa meille tulee vauva! Stressi oli kyllä ennen tapahtumaa huipussaan, mutta helpotus ja ilo sitäkin suurempia, kun pääsimme hänet näytöstä näkemään ja sydänäänet kuulemaan.

Rakenneultrassa käyty ja poika sieltä on tuloillaan! Asentoaan hän ei kyllä halunnut millään vaihtaa, mutta onneksi kaikki kuvat saatiin lopulta otettua. Eli vahvatahtoiselta kaverilta vaikuttaa.

 

[Purkan Jauhaja]

Se ois noin kuukausi H-hetkeen. Vaimo voi edelleen todella hyvin ja koko raskaus mennyt todella hyvin tähän asti. Tässä vielä pari viikkoa hommia ja sitten kesälomalle ja toivottavasti vanhempainvapaalle heti perään.

 

[Pekko Pelikaani]

Se ois noin kuukausi H-hetkeen. Vaimo voi edelleen todella hyvin ja koko raskaus mennyt todella hyvin tähän asti. Tässä vielä pari viikkoa hommia ja sitten kesälomalle ja toivottavasti vanhempainvapaalle heti perään.

Melkoinen elämän muutos edessä. No mullistaa se elämää on sitten ensimmäinen tai jo jokunen takana. Onko ensimmäinen ?
Muista nauttia joka hetkestä kun pieni ihminen saapuu elämäänne. Itse olin meidän iltatähden kanssa aikanaan kotosalla siitä kun hän oli 3 kk siihen kunnes meni hoitoon vuoden iässä. Päivääkään en vaihtaisi pois. Vaimo meni töihin kun pikku mies oli vajaa 6 kk. J

 

[Purkan Jauhaja]

Melkoinen elämän muutos edessä. No mullistaa se elämää on sitten ensimmäinen tai jo jokunen takana. Onko ensimmäinen ?
Muista nauttia joka hetkestä kun pieni ihminen saapuu elämäänne. Itse olin meidän iltatähden kanssa aikanaan kotosalla siitä kun hän oli 3 kk siihen kunnes meni hoitoon vuoden iässä. Päivääkään en vaihtaisi pois. Vaimo meni töihin kun pikku mies oli vajaa 6 kk. J

On ensimmäinen. Ja tarkoitus on olla kotona niin paljon kuin mahdollista. Vaimolla oli suunnitelmissa olla ensimmäinen vuosi kotona, niin itse jään varmaan sitten sen jälkeen.

 

[444]

On ensimmäinen. Ja tarkoitus on olla kotona niin paljon kuin mahdollista. Vaimolla oli suunnitelmissa olla ensimmäinen vuosi kotona, niin itse jään varmaan sitten sen jälkeen.

Erittäin kunnioitettava suunnitelma. Mulla oli sama ajatus, eli kesäloma yhdistettynä ensimmäiseen isyysvapaaseen (se 18 päivää jonka ainakin vanhalla mallilla sai viettää samaan aikaan äidin kanssa), ja tuosta tulikin kivasti 7,5 viikkoa tutustumisaikaa tulokkaaseen heti kättelyssä. Samoin tänä vuonna oli aikomus äidin vapaiden jälkeen viettää loput 36 päivää tenavan kanssa, mutta työpaikan lähdettyä alta olen ollut siitä onnekkaassa asemassa, että olen lorvinut kotona vauvan riesana kohta kolme kuukautta putkeen. :D
Enkä mä tätä vaihtaisi pois, vaikka taloudellisesti tämä ei pidemmän päälle mahdollista olekaan. Ihan huikeaa saada seurata tuota kasvua ja kehitystä päivittäin lähietäisyydeltä, jakaa ilot ja surut, ja tarjota rakkautta ja huolenpitoa kellon ympäri. Nämä ajat eivät tulee enää myöhemmin vastaan.

 

[V-G-]

Itsekin olen nyt ollut kotona meidän puolitoistavuotiaan kanssa maaliskuun puolivälistä saakka, kun vaimo palasi töihin aprillipäivänä. Onhan tämä ollut antoisaa, mutta samalla on sanottava, etten ole koskaan ollut samalla tavalla loman tarpeessa. Etenkin sen jälkeen kun vanhemman pojan päiväkoti loppui juhannuksena, meno on ollut aika intensiivistä. Vaimon kesäloma alkoi eilen joten ehkä se tästä vielä.

Ylipäätään vanhemmuuden vaikeuksista puhutaan vähän liian vähän, ja etenkin vain osasta niitä. Tiettyihin asioihin en ainakaan itse osannut varautua ollenkaan, vaikka tein mielestäni tässäkin suhteessa paljon pohjatyötä. Esimerkkeinä vaikkapa kuulon alenema ja yöunien menetys.

Esikoisen täyttäessä n. puoli vuotta loppuvuodesta 2020, olin tietyiltä äänialueilta jo lähes kuuro, etenkin oikean korvan osalta. Tinnitus on jatkuvaa ja esim. kodinkoneiden piipitystä en enää kuule. Peltorit hankin liian myöhään, mutta nekään eivät olisi pelastaneet yht'äkkisiltä kovaäänisiltä itkuilta ja sellaisten aiheuttamilta vaikutuksilta kuuloon.

Yöunien osalta en vieläkään ymmärrä mistä on kyse. En ole kevään 2020 jälkeen pystynyt nukkumaan yli 5-6 tuntia kuin muutaman kerran. Tyypillisesti saan unta n. 3-4 tuntia yössä. On kiistelyn aihe, kuinka ns. "iltavirkkuus" vaikuttaa tällaisessa tilanteessa, mutta itse ainakin huomaan olevani lasten nukuttamisen jälkeen sellaisessa vireystilassa, ettei unen saaminen ole lainkaan mahdollista pitkään aikaan. Päivän ajan olen usein erittäin uupunut, ja lasten nukuttamisen jälkeen tulee ik. stressin laukaisemisen kaltainen tila jolloin myös piristyy kovasti.

Jos jollakulla on heittää vinkkejä tällaisiin haasteisiin, olisin kyllä kiitollinen. Magnesium ja melatoniini ovat käytössä jne.

 

[Czescku]

Esikoisen kanssa olin puoli vuotta kotona heti alkuun (koska olin työttömänä). Vaihtaisin kaikki päivät pois koska vaan. Nykyään toki ihana teini, mutta eipä ollut pienenä, koska hyväksikäytti vanhempiaan aivan surutta. Ei hän toki ihan vauva-aikaa muista, mutta luultavasti teki sitä jo silloin. Siitä hetkestä kun muistaa niin on tunnustanutkin niin tehneensä (isi vie nurkkaan kun teki jotain pahaa, äitille itkemään ja äiti syyttää isiä. ja tytär tiesi tämän joten käytti hyväkseen).

 

[444]

Itsekin olen nyt ollut kotona meidän puolitoistavuotiaan kanssa maaliskuun puolivälistä saakka, kun vaimo palasi töihin aprillipäivänä. Onhan tämä ollut antoisaa, mutta samalla on sanottava, etten ole koskaan ollut samalla tavalla loman tarpeessa. Etenkin sen jälkeen kun vanhemman pojan päiväkoti loppui juhannuksena, meno on ollut aika intensiivistä. Vaimon kesäloma alkoi eilen joten ehkä se tästä vielä.

Ylipäätään vanhemmuuden vaikeuksista puhutaan vähän liian vähän, ja etenkin vain osasta niitä. Tiettyihin asioihin en ainakaan itse osannut varautua ollenkaan, vaikka tein mielestäni tässäkin suhteessa paljon pohjatyötä. Esimerkkeinä vaikkapa kuulon alenema ja yöunien menetys.

Esikoisen täyttäessä n. puoli vuotta loppuvuodesta 2020, olin tietyiltä äänialueilta jo lähes kuuro, etenkin oikean korvan osalta. Tinnitus on jatkuvaa ja esim. kodinkoneiden piipitystä en enää kuule. Peltorit hankin liian myöhään, mutta nekään eivät olisi pelastaneet yht'äkkisiltä kovaäänisiltä itkuilta ja sellaisten aiheuttamilta vaikutuksilta kuuloon.

Yöunien osalta en vieläkään ymmärrä mistä on kyse. En ole kevään 2020 jälkeen pystynyt nukkumaan yli 5-6 tuntia kuin muutaman kerran. Tyypillisesti saan unta n. 3-4 tuntia yössä. On kiistelyn aihe, kuinka ns. "iltavirkkuus" vaikuttaa tällaisessa tilanteessa, mutta itse ainakin huomaan olevani lasten nukuttamisen jälkeen sellaisessa vireystilassa, ettei unen saaminen ole lainkaan mahdollista pitkään aikaan. Päivän ajan olen usein erittäin uupunut, ja lasten nukuttamisen jälkeen tulee ik. stressin laukaisemisen kaltainen tila jolloin myös piristyy kovasti.

Jos jollakulla on heittää vinkkejä tällaisiin haasteisiin, olisin kyllä kiitollinen. Magnesium ja melatoniini ovat käytössä jne.

Loman tarve kuulostaa tutulta. Vaikka en toki olekaan ollut yksin lapsen kanssa näitä kolmea kuukautta, niin silti jokainen täysin itsekseen vietetty tunti tulee todella tarpeeseen. Minulle näitä ovat pihatyöt ja kauppareissut, paljon muuta ”omaa aikaa” ei ole. Viime viikonloppu vietettiin meditaatioretriitillä, johon itse lähdin lähinnä olemaan vauvan kanssa (onneksi pääsin osallistumaan muuhunkin ohjelmaan, kiitos muiden osallistujien), jossa oli myös 17 muuta lasta. Se kuormituksen määrä etenkin ruokailujen yhteydessä ilmentyneen kakofonian muodossa oli sellaista, että olisin voinut vain hajota atomeiksi. Olihan se etukäteen tiedossa, ettei tuosta lepolomaa tule millään, mutta silti… Ylipäänsä tällaiselle hivenen ääniyliherkälle ihmiselle tuo oli kyllä hyvän ja kovan kasvun paikka.

Mulla ”onneksi” on etenkin oikeassa korvassa ollut kuulon alenema jo kauan, joten merkittävää muutosta tuskin on tapahtunut. Äänijänteet tuolla tytöllä kyllä on kunnossa, kun on livenä päässyt vertaamaan muihin lajitovereihinsa. Mulla tuo huono kuulo ilmenee niin, että jos en näe puhujaa, niin en välttämättä saa sanoista selvää, etenkään jos ympärillä on paljon muuta hälyä. Äänet vain puuroutuvat mössöksi. Myös tietyt taajuudet ovat kadonneet. Tuossa on yksi syy, miksi en viihdy suurissa väkijoukoissa, koska joudun koko ajan kysymään mitä mitä mitä.

Univaje on tuttuakin tutumpi olotila. Tuo kääryle vastustaa nukkumaan menoa ihan viimeiseen asti. Iltaisin olen aivan totaalisen loppu, ei riitä energiaa enää mihinkään, mutta silti pitää saada höyryttyä edes keittiö siihen kuntoon, että aamu ei ala siivoamisella. Aiemmin olen ollut ilta- ja yövirkku ja nukkunut aamuisin niin pitkään, että herään lopulta nälkään. Nykyään olen kuitenkin väsymyksestä huolimatta täysin valveilla ja virkkuna ihan viimeistään klo 7. Siinä sitten normaalisti on se pari tuntia täysin omaa aikaa, kun muut vielä nukkuvat. Silti hyviä unitunteja tulee maksimissaan kuusi per yö, useimmiten vähemmän. Pahin vaihe on onneksi jo takana, toivottavasti, ja viime kuukausina olo on tuolta osin ollut levänneempi. Tyttö heräilee paljon öisin, mutta onneksi nukahtaa nopeasti uudestaan. Itse en nukahda niin nopeasti uudestaan, joten tuo vähentää unta aika tehokkaasti. Toistaiseksi pahin aika kuitenkin oli ihan loppuvuodesta, jolloin jouduin ottamaan parin viikon ylimääräisen loman, kun alkoi olla loppuun palamisen oireita ilmassa.

Eli ei tämä todellakaan ole ollut pelkkää ruusuilla tanssimista. Silti nyt kun ensimmäinen vuosi on parin päivän päästä takana, niin sanoisin, että enemmän tämä on antanut kuin ottanut.

 

[K.A.H]

Esikoisen kanssa olin puoli vuotta kotona heti alkuun (koska olin työttömänä). Vaihtaisin kaikki päivät pois koska vaan. Nykyään toki ihana teini, mutta eipä ollut pienenä, koska hyväksikäytti vanhempiaan aivan surutta. Ei hän toki ihan vauva-aikaa muista, mutta luultavasti teki sitä jo silloin. Siitä hetkestä kun muistaa niin on tunnustanutkin niin tehneensä (isi vie nurkkaan kun teki jotain pahaa, äitille itkemään ja äiti syyttää isiä. ja tytär tiesi tämän joten käytti hyväkseen).

Muuhun en ota kantaa, mutta vauvat eivät takuulla osaa ajatella niin pitkälle että käyttäisivät vanhempiaan tietoisesti hyväkseen. Itkevät vain nälkää tai muuta perustarpeiden puutetta. Taaperot sitten jo erikseen toki.

Itselläni nyt kolmisen viikkoa iskänä olemista takana, ja ollut kyllä ihan pirun hieno kokemus vaikka on välillä raskasta ja väsyttävää, eikä omaa aikaa ole mihinkään. Noh, lyhyt pätkä vasta takana mutta on ollut positiivinen yllätys kaiken pelottelun jälkeen. Mikä on hienompaa ja merkityksellisempää kuin nähdä oman tyttärensä kasvavan?

 

[Creed Bratton]

@444 ootteko kokeilleet unikoulua iltanukutuksiin?

Me ei esikoisen kanssa sitä koskaan systemaattisesti viety läpi ja nukutukset olivat aika työläitä 3 vuotiaaksi asti, mutta tämän nuoremman kanssa ollaan pari kertaan tassuttelu-unikoulu vedetty systemaattisesti ja sillä iltanukutukset ollaan saatu paljon helpommiksi, joka myös vaikuttaa siihen, että yöheräilyt ovat vähentyneet merkittävästi, koska tyttö osaa nukahtaa itsekseen myös yöllä herätessään.

Takapakkia tulee aina välillä mistä johtuen ollaan tuo jouduttu uusimaan.

 

[Stintti]

@444 ootteko kokeilleet unikoulua iltanukutuksiin?

Me ei esikoisen kanssa sitä koskaan systemaattisesti viety läpi ja nukutukset olivat aika työläitä 3 vuotiaaksi asti, mutta tämän nuoremman kanssa ollaan pari kertaan tassuttelu-unikoulu vedetty systemaattisesti ja sillä iltanukutukset ollaan saatu paljon helpommiksi, joka myös vaikuttaa siihen, että yöheräilyt ovat vähentyneet merkittävästi, koska tyttö osaa nukahtaa itsekseen myös yöllä herätessään.

Takapakkia tulee aina välillä mistä johtuen ollaan tuo jouduttu uusimaan.

Meillä tehtiin kans tietynlainen unikoulu jo noin 6-7kk iässä. Lapsi siirreettiin nukkumaan omaan huoneeseen, joka jo sinänsä pidensi unipätkiä ja varsinainen "unikoulu" toteutettiin niin, että minä isänä menin aina lapsen luona käymään, kun alkoi itkeä (ensin heti itkun alkaessa, sitten parin minuutin päästä ja olisikohan lopussa ollut jo vasta 5 minuutin päästä). Jo parin yön aikana lapsi oppi yösyötöistä pois ja käytännössä siitä lähtien on nukkunut täydet unet. Satunnaisia yöheräämisiä toki tulee mutta ei välttämättä edes viikottain.

 

[Herra Hopotin]

Meillä tehtiin kans tietynlainen unikoulu jo noin 6-7kk iässä. Lapsi siirreettiin nukkumaan omaan huoneeseen, joka jo sinänsä pidensi unipätkiä ja varsinainen "unikoulu" toteutettiin niin, että minä isänä menin aina lapsen luona käymään, kun alkoi itkeä (ensin heti itkun alkaessa, sitten parin minuutin päästä ja olisikohan lopussa ollut jo vasta 5 minuutin päästä). Jo parin yön aikana lapsi oppi yösyötöistä pois ja käytännössä siitä lähtien on nukkunut täydet unet. Satunnaisia yöheräämisiä toki tulee mutta ei välttämättä edes viikottain.

Näin tehtiin meilläkin toisen kanssa.

Esikoista piti nukuttamalla nukuttaa nelivuotiaaksi asti. Nuorimmalle riittää, kun lukee iltasadun ja laittaa nukkumaan. Yöheräilyssä sanoo vaan, että nukutaan vielä, niin jatkaa unia.

Kumpaa olisi tajunnut unikouluttaa jo ekaa.

Samoin päiväunet ekan kanssa meni niin, että kärryillä käveltiin 15min-tunti. Toisella riittää kun pukee ja nostaa kärryn ulos.

 

[444]

Ei tämä varsinaisesti suunniteltua ollut, mutta toki olimme ajatukselle avoimia ja siitä syystä mitään ehkäisyä ei nähty tarpeelliseksi käyttää. Tänään testi näytti välittömästi plussaa, ei tarvinnut odotella niitä pitkiä minuutteja. Vaikuttaisi siis siltä, että uudelle kierrokselle lähdetään maaliskuussa 2024. Itse olin aidosti iloinen ja onnellinen tiedosta, puolisolla riittää vielä vähän prosessoitavaa. Uskon hänen olevan sisimmässään onnellinen, mutta tulihan tämä vähän ”yllättäen ja pyytämättä”, joten ymmärrän sisäisen tunnekuohun täysin.

 

[FortyTwo]

Onnea kaikille äideille ja isille!

Meidän vajaa 2-vuotiaalle syntyi kaksi kuukautta sitten pikkusisko ja sen myötä vanhemman yöunet ovat menneet ihan sekaisin. Vanhempi kävi pienenä onnistuneesti läpi unikoulun ja nukkui hienosti omassa sängyssä mutta nyt kelpaa vain ja ainoastaan äiti. Se on tietysti äidille todella kuormittavaa kun yöt imettää pienempää ja lisäksi vanhempi on kyljessä kiinni. Tämä ei olisi niin suuri ongelma mutta äidinkin kanssa nukahtaminen kestää ja yöt ovat hyvin levottomia. Eli pahimmillaan äiti ja molemmat lapset ovat hereillä. Olen kyllä yrittänyt nukkua vanhemman kanssa ja mennyt hänen kanssa kahdestaan mökille, mutta hyvin haastavaa se on. Rauhoittuu yöllä käytännössä ainoastaan jos laittaa valot päälle ja alkaa uudestaan lukemaan kirjoja. Se ei tunnu kovin hyvältä ja kestävältä ratkaisulta. Isompi aloittaa päiväkodin parin viikon sisälle, joten uuden unikoulun pitäminen ei kannata ennenkuin on tottunut päiväkotiin. Onko jollain kokemuksia vastaavasta ja osaisi antaa neuvoja mitä koittaa?