Meille tulee vauva!

[Karhunkulta]

@lunde runsaasti onnea sille suunnalle!

Meille tuli ainakin huojentava tieto, että yhdistelmä-ultra (vai miksi tuota kutsutaan) kertoi, että kaikki arvot ovat normaaleja ja kehitysvammojen mahdollisuus on siis erittäin pieni. Tuli siinä ensimmäistä kertaa nähtyä liikettäkin kaverilta. Kätilön piti "hieman" ravistella kaveria että saatiin kunnon kuva niskasta jne. Oli kyllä harvinaisen yhteistyöhaluton sikiö. Kaveri vaan käännähteli kokoajan siihen suuntaan mihin ei nimenomaan pitänyt.

Nyt saa sentään hetken keskittyä ihan odotukseen ja asioiden suunnitteluun, kun ei tarvitse joka päivä ravata neuvolassa tai sairaalassa milloin missäkin mittauksissa.

 

[Andi]

Meille tuli ainakin huojentava tieto, että yhdistelmä-ultra (vai miksi tuota kutsutaan) kertoi, että kaikki arvot ovat normaaleja ja kehitysvammojen mahdollisuus on siis erittäin pieni. Tuli siinä ensimmäistä kertaa nähtyä liikettäkin kaverilta. Kätilön piti "hieman" ravistella kaveria että saatiin kunnon kuva niskasta jne. Oli kyllä harvinaisen yhteistyöhaluton sikiö. Kaveri vaan käännähteli kokoajan siihen suuntaan mihin ei nimenomaan pitänyt.

Nyt saa sentään hetken keskittyä ihan odotukseen ja asioiden suunnitteluun, kun ei tarvitse joka päivä ravata neuvolassa tai sairaalassa milloin missäkin mittauksissa.

Ei muuta kuin tsemppiä loppumatkalle.

Kai se on ilmoittauduttava tähän ketjuun itsekin. Molemmat ultrat takana päin ja samanlaisia fiiliksiä kun lainatulla kirjoittajallakin. Ensimmäisessä Ultrassa ravisteltiin ihan kunnolla että saatiin asento oikeaksi, toisessa sitten oli tuleva juniori jo selvästi oli oppinut poseeraamaan ja rakenteet saatiin tsekattua helposti. Olihan tuo toinen ultra mielenkiintoinen oppitunti anatomiastakin esim vauvan verenkierron osalta.

Kaikki näyttäisi meilläkin siis olevan mallillaan ja odottelu jatkuu vielä muutamia kuukausia ennen h-hetkeä. Henk. koht ei kauheasti malttaisi odotella, ja ei sellaisia päiviä näytä olevan etteikö tilanne mielessä pyörisi, mutta sehän on toivottua ja kai jollain tapaa sitä omaa henkistä kasvua.

 

[MustatKortit]

Tulipa yöllä huolestuttua oikein tosissaan, kun vaimo herätti kello kahdelta yöllä ja sanoi, että pistävä tunne toisella puolella vatsaa oli vain entisestään pahentunut. Laskettu aika siis meillä maaliskuussa, esikoinen kyseessä. Oli siis tuntenut tuollaista jo illalla ja homma oli sitten edennyt yöllä siihen pisteeseen, ettei pystynyt enää olemaan kummallakaan kyljellään, eikä oikeastaan makaamaan ylipäätään.

No, siinä sitten soitettiin neuvolakortista löytyneeseen 24/7 päivystysnumeroon ja olin todella huolissani, että joudutaanko tässä tilaamaan joku ambulanssi vielä ja että on kai vauvalla kaikki hyvin?? Saatiin kuitenkin todella asiantuntevaa apua puhelimeen vastanneelta kätilöltä, joka kertoi kivun todennäköisesti johtuvan siitä kylkiluiden siirtymisestä syrjään (kasvavan kohdun tieltä) ja erityisesti siitä, että odottajan oma suolisto joutuu ikään kuin puristuksiin tuonne kohdun ja luiden välille.

Neuvoi siinä pari hyvää rentouttavaa asentoa, tehtiin niitä siinä ehkä puoli tuntia ja lopulta alkoi helpottamaan. Kiitokset vaan kätilölle!

 

[Karhunkulta]

Jaahas, nostetaan ketjua pinnalle ja jatketaan päivittelyä.

Ollaan siirrytty kyllä oikein kunnolla siihen odotustilaan, melkein limboksi tätä voisi kutsua. Kaikki mitä nyt esikoisen saava vanhempi voi ajatellan hankkivansa on hankittu, sängyt koottu, pieni varasto vaippoja löytyy, tutteja (myös Ässät sellaisia) löytyy, bodyja mitä kaikkea näitä on? Emännällä se vaan maha kasvaa ja junnu siellä vaan pistää potkunyrkkeily treenejä pystyyn useasti päivässä. Varsinkin jos rupeaa sille kuikuilemaan tai vaimo haluaisi nukkumaan.

Kyllä se koirakin näköjään vaistoaa jotain poikkeavaa. Ottanut oikein tavakseen, että kokoajan pitäisi päästä vaimon mahan päälle pyörimään ja istumaan. Omituista myös, että toi piski on yleensä todella tarkkaavainen ja kiinnostuu vähän kaikesta "normaalista poikkeavasta", mutta ei edes ihmettele vaikka pistäisi päänsä emännän mahalle ja junnu alkaa potkimaan. Siinä se vaan pönöttää ja on niin kuin toi olisi ihan normaalia.

Ei oikein enää tiedä mitä pitäisi tehdä, vai tehdäkö mitään? Jotenkin sitä vaan kokoajan odottaa, että mitä seuraavaksi tapahtuu vai onko seuraava tapahtuma se synnytyksen alku. Kaikki ultratkin on jo takana ja kela-hommat on hoidossa. Kokoajan sitä vaan.... odottaa jotain mitä ei edes tiedä. Aina kun katsahtaa muksun sänkyyn, niin miettii että pian tuolla on vähän muutakin kuin nuo vaipat ja tutit.

Ai niin. En ole täällä tainnutkaan kertoa, että selvisihän se lapsen sukupuolikin. Kätilö ainakin ilmoitti, että ei tästä oikein voi erehtyä, se on poika! Se on kuulkaa semmonen homma, että pian saa jo luistimia ostella ja päästään pojan kanssa sitten parin vuoden päästä harjottelemaan ylivoimakuvioita :) Taidettais pestä tämän hetken Ässä yv 100-0.

 

[roottori]

Meni viimeyö valvomiseksi kun lähdettiin synnärille kahden aikaan. Poika syntyi sitten 7:48. Isoveli, ikäero 1 vuosi ja 7 kuukautta, ei ainakaan ensitapaamisen yhteydessä tykännyt äidin huomiokilpailusta.

Kun hänellä oli painoa alle 3 kg (2920g) niin pitävät osastolla 2 vuorokautta ja tekevät sokeritestejä.

 

[Karhunkulta]

Onnea @roottori ! Kukaan muu ei ole lisääntynyt?

No joo. Täällä mentiin jo alle kuukauden siihen laskettuun aikaan. Öisin ollut vaimolla supistuksia ja aina, kun vähänkin jotain käytännöllistä tekisi (siivous yms.). Neuvolassa eilen todettiin, että kaiffari on ihan reippaan kokoinen ja on siirtynyt ns. "valmiusasentoon". Lähtö siis tulee nyt tai ties koska, kaikki kuitenkin on valmiina kuulemma synnytykseen nyt.

Tässä kun vielä ennen lomaa on muutama yövuoro, eli olen yksin töissä, niin pikkasen jännittää jos se synnytys käynnistyy yöllä. Ennusmerkkien perusteella näin nimenomaan tulee käymään. Voi kyllä kuumottaa odotella sitä työkaveria, jos vaimo soittelee lähtevänsä synnärille. Se on kyllä fakta, että esikoisen syntymästä en aio olla pois, vaikka sitten työpaikan menetyksen uhalla, mutta kun käsky käy, niin aika vilkkaasti kyllä liikahdan tuonne synnärin suunnalle.

 

[JeiJeieL]

Täällä lisäännytään elokuussa!

Joulukuussa tosiaan saatiin tietää ja onhan tää vuosi 2016 ollut aika hurja. Rakenneultra oli viime viikolla, mutta ei suostunut natiainen näyttämään sukupuoltaan. Heti ultran jälkeen kyllä alkoi potkimaan kuin viimeistä päivää, äitiinsä selvästikin tullut.

Ikää tulee itselläni mittariin ensi kuussa vasta 22 vuotta, mutta parisuhteessa ollaan oltu jo 7 vuotta, eiköhän hommat siis suju :) Lasta ei sinällään yritetty, mutta tietoinen riski tuli otettua ja hetihän se napsahti. Ensi viikolla muutto kerrostalosta rivitaloon ja sitten voikin alkaa valmistella kämppää jo uutta tulokasta varten.

 

[Andi]

Onnea @roottori Tässä kun vielä ennen lomaa on muutama yövuoro, eli olen yksin töissä, niin pikkasen jännittää jos se synnytys käynnistyy yöllä. Ennusmerkkien perusteella näin nimenomaan tulee käymään. Voi kyllä kuumottaa odotella sitä työkaveria, jos vaimo soittelee lähtevänsä synnärille. Se on kyllä fakta, että esikoisen syntymästä en aio olla pois, vaikka sitten työpaikan menetyksen uhalla, mutta kun käsky käy, niin aika vilkkaasti kyllä liikahdan tuonne synnärin suunnalle.

Jos ei kovin pitkä matka ole synnärille, niin elä turhia huoli. Kyllä sinne kerkeää helposti.

Tosiaan täällä kukkuu nyt tuossa sohvalla 3vk vanha esikoispoika(54cm ja reilut 4,2kg), joten oletetun isänsä mittainen oli melkein jo syntyessään. Täytyy sanoa että hienosti kätilöopiston henkilökunta hommansa osasi, vaikka samoihin aikoihin oli jotain ilokaasu-kohua meneillään. Poika tuli lopulta vuorokauden synnyttämisen jälkeen maailmaan leikkauksella, mutta mikään paniikkihomma se ei ollut ja siinäkin sai itse olla mukana leikkaussalissa.

Vielä kun tuon ajatuksia oppii lukemaan niin kyllä tama tästä!

 

[Benn]

Kohta vuosi yritetty rouvan kanssa tulla raskaaksi. Maanantaina saatiin positiivinen testi kahdella eri testillä. Tänään sitten alkoi verinen vuoto ja myös hyytynyttä verta on tullut. Uusi testi ja viiva näkyy haaleampana. Pelko on suuri ja 99% varmuudella rouva ei ole enään raskaana. Itsellä on olo niin tyhjä kuin olla ja voi, mutta rouva on tietysti enemmän rikki asiasta ja pelkkää itkua ja lohdutusta tämä päivä onkin ollut.

Raskasta on..

 

[pappilanhätävara]

Kohta vuosi yritetty rouvan kanssa tulla raskaaksi. Maanantaina saatiin positiivinen testi kahdella eri testillä. Tänään sitten alkoi verinen vuoto ja myös hyytynyttä verta on tullut. Uusi testi ja viiva näkyy haaleampana. Pelko on suuri ja 99% varmuudella rouva ei ole enään raskaana. Itsellä on olo niin tyhjä kuin olla ja voi, mutta rouva on tietysti enemmän rikki asiasta ja pelkkää itkua ja lohdutusta tämä päivä onkin ollut.

Raskasta on..

Kolmesti saman kokeneena voin ehkä kuvitella miltä tuntuu. Tsemppiä!

 

[Karhunkulta]

Meillä oli kanssa yksi keskenmeno ennen kuin natsasi. Raskauden alkuun saaminenkin kesti reippaan vuoden. Ei tosin yritetty hikipäässä, vaan jätettiin vaan ehkäisy pois. Tsemppiä molemmille ylläkirjoittaneille. Tiedän myös tunteen.

Täällä on alle kaksi viikkoa laskettuun. Noita kaikenmoisia viimehetkien olotiloja ja tapahtumia jo emännällä ollut, että ei auta ku ootella koska se kaveri päättää yksiöstään poistua. Omalla tavallaan raskasta aikaa tämäkin.

 

[madeOFspade]

Pakko se on minunkin tänne kirjoittaa. Kihlattu odottaa meidän esikoista, seuraavaksi on vuorossa rakenneultra. Ensimmäinen ultra oli jo niin jäätävä kokemus että jännittää tämä toinen. Kaikki oli hyvin siinä ekassa ultrassa, mutta se tunne mikä itselle tuli kun tuijotti monitoria ja siellä pikkuinen möllötti. Huhhuh. Kädet varpaita myöden ristissä että kaikki menisi loppuun asti hyvin.

Lokakuun lopussa on laskettu aika. En muista koska viimeksi kesällä odotan jotain muuta innoissani kuin lätkäkauden alkua. :-D

 

[PataJaska]

Kohta vuosi yritetty rouvan kanssa tulla raskaaksi. Maanantaina saatiin positiivinen testi kahdella eri testillä. Tänään sitten alkoi verinen vuoto ja myös hyytynyttä verta on tullut. Uusi testi ja viiva näkyy haaleampana. Pelko on suuri ja 99% varmuudella rouva ei ole enään raskaana. Itsellä on olo niin tyhjä kuin olla ja voi, mutta rouva on tietysti enemmän rikki asiasta ja pelkkää itkua ja lohdutusta tämä päivä onkin ollut.

Raskasta on..

Meillä meni kaksi vuotta, ennen kuin raskaus lähti onnistuneesti alulle. Kuvailemasi juttu tapahtui myös meille tuon kahden vuoden aikana. Heti kun kuukautiset olivat päivän-kaksi myöhässä, niin testi näytti positiivista. Sitten kohta tuli hyytynyttä vuotoa ja valtavat kramppimaiset kivut, emäntä piipahti jopa ambulanssikyydillä sairaalassa. Kyseessä oli siis juuri vastaava ns. biokemiallinen raskaus, eli tapahtuma jossa hedelmöitys on tapahtunut ja solukkoa on syntynyt juuri sen verran että raskaustesti tunnistaa raskauden alkaneen. Mutta sitten se menee kesken noin alle viidessä päivässä.. emme ole paljoakaan puhuneet tuosta keskenämme sen jälkeen, koska niin raskasta se molemmille oli. Miehenä sitä ei kait voi ikinä ymmärtää, miltä sen naisesta täytyy tuntua. Tuntuu ikävältä, etten voi tähänkään sanoa kuin että tiedän mistä puhut, ja että toivon vain kaiken kääntyvän teilläkin vielä hyväksi

Pakko se on minunkin tänne kirjoittaa. Kihlattu odottaa meidän esikoista, seuraavaksi on vuorossa rakenneultra. Ensimmäinen ultra oli jo niin jäätävä kokemus että jännittää tämä toinen. Kaikki oli hyvin siinä ekassa ultrassa, mutta se tunne mikä itselle tuli kun tuijotti monitoria ja siellä pikkuinen möllötti. Huhhuh. Kädet varpaita myöden ristissä että kaikki menisi loppuun asti hyvin.

Poikamme täyttää nyt viikon päästä 8kk. On vain yksi asia joka on miehelle noita ultrakokemuksia ihmeellisempi, ja se on tämä varsinainen isänä oleminen. Kehityksen seuraaminen on ihmeellistä, meidänkin tapauksessamme se on ollut vieläpä nopeaa: hän ryömi jo reilun 6kk iässä ja oppi konttaamaan ja istumaan ilman tukea tuossa kolmisen viikkoa sitten. Fyysiset valmiudet näyttävät olevan uskomattoman hyvät, tiedä sitten mistä on ne perinyt :D olen itse ihan ok kunnossa, mutta en kyllä silti käyttäisi itsestäni sanaa "urheilullinen". Niin tai näin, olen joka tapauksessa saanut oppia että mikään ei tässä elämässä ole itsestäänselvää, etenkään näissä asioissa. Voimia kaikille lapsensaanti ongelmien kanssa painiville, te ette ole kokemustenne kanssa yksin, vaikka mies usein niin kokeekin asian.. ja paljon onnea @madeOFspade

 

[Benn]

Tutkimuksissa käyty ja omalta osalta kaikki näyttäis oleva kunnossa. Emännälle tuli toisaalta sitten paskemmat tulokset, ikäisekseen vähän munasoluja. Eihän tämä hyvältä näytä. Perjantaina ultraan ja katsotaan sitten lekurin kanssa jatkotoimenpiteet..

 

[Vili#16]

Nyt on meidän esikoinen 2,5 viikon ikäinen. Ihana poikahan sieltä syntyi ihmettelemään maailman menoa. Todella kiitollinen ja onnellinen, elämä on ihmeellistä.

@Benn Tsemppiä ja uskoa tulevaan!

 

[Boulerice]

Kaipa se pitää ilmoittautua myös tähän ketjuun! Tulossa näyttäisi olevan poika joka rakenneultran mukaan oli terve pikkumies! Vajaa 4kk tässä vielä aikaa ennen kuin poika syntyy joten toivotaan että kaikki menee hyvin.

 

[Ihmepeli]

Reilun kuukauden vanhan muksun kanssa elellään. Sikäli harmittaa, että syntyi näin kesällä. Kesäduunista kun ei oikein mielellään isyyslomalle jää. No, onneksi työmatka on parisataa metriä ja ruokatunneillakin voi pyörähtää kotona. Syksyllä jatkuu opinnot vähän löyhemmässä tahdissa, niin ehtii enemmän hengailemaan.

Mutta sitten asiaan: mitäs helvetin kukkua ja hevonhumppaa on ne puheet, että vauva nukkuu suurimman osan vuorokaudesta? Ei vittu varmasti nuku. Yöllä nukkuu, mutta päivällä pitää itseään väkisin hereillä ja torkahtelee vain lyhyitä, puolen tunnin pätkiä jos sitäkään. Ja silloinkin suostuu nukkumaan lähinnä sylissä. Sänkyyn kun laittaa, niin syvänkin unen läpi se tajuaa, että nyt ei oo tähdet kohdallaan, ja sitten alkaa huuto.

Eipä siinä. Ne hetket kun tyttö on hereillä ja tyytyväinen, ja vähän tuijotuskilpailua pelataan, niin onhan se hieno otus. <sydän>

 

[sonnychiba]

Mutta sitten asiaan: mitäs helvetin kukkua ja hevonhumppaa on ne puheet, että vauva nukkuu suurimman osan vuorokaudesta? Ei vittu varmasti nuku. Yöllä nukkuu, mutta päivällä pitää itseään väkisin hereillä ja torkahtelee vain lyhyitä, puolen tunnin pätkiä jos sitäkään. Ja silloinkin suostuu nukkumaan lähinnä sylissä. Sänkyyn kun laittaa, niin syvänkin unen läpi se tajuaa, että nyt ei oo tähdet kohdallaan, ja sitten alkaa huuto.

Toiset nukkuu, toiset. Yksilöllistä. Voi olla että kesällä johtuen kuumuudesta vauvan nukkuminen on hankalampaa. Mutta hyvä että nukkuu yön.

 

[Karhunkulta]

Sama homma täällä. Nyt 2kk takana ja alkaa vauva vasta nukkua 4h unia. Muuten on heräillyt ympäri vuorokauden 1,5 -2h välillä. Vaikkakin ihana poika on kyseessä, niin en mä tätä halua heti uudestaan kokea. Vielä kun vuorotyötä teen.

 

[Ihmepeli]

Toiset nukkuu, toiset. Yksilöllistä. Voi olla että kesällä johtuen kuumuudesta vauvan nukkuminen on hankalampaa. Mutta hyvä että nukkuu yön.

Jep. Vauvan syyt nukkumattomuuteen on kuulemma melko kirjavat. Jossain huoneessa saattaa olla joku tuoksu tai haju, joka häiritsee. Mutta, kuten sanottua, onneksi yöllä nukkuu. Sitten kun saa nukkumaan.

 

[PataJaska]

Toiset nukkuu, toiset. Yksilöllistä. Voi olla että kesällä johtuen kuumuudesta vauvan nukkuminen on hankalampaa. Mutta hyvä että nukkuu yön.

Sama homma täällä. Nyt 2kk takana ja alkaa vauva vasta nukkua 4h unia. Muuten on heräillyt ympäri vuorokauden 1,5 -2h välillä. Vaikkakin ihana poika on kyseessä, niin en mä tätä halua heti uudestaan kokea. Vielä kun vuorotyötä teen.

Juuri näin kuin @sonnychiba tuossa sanookin. Vauvan nukkuminen on aivan äärimmäisen yksilöllistä. Meidän poikamme nukkui juuri alussa, ensimmäiset 3-4kk, nimenomaan yönsä käsittämättömän hyvin.. hän saattoi nukkua hyvinkin 5h putkeen heräämättä, pari-kolme kertaa hän nukkui jopa 9h putkeen. Piti vallan tarkistaa, ettei ole mikään kätkytkuolema iskenyt

Mutta nyt sitten hän täyttää viikon päästä 10kk, ja nyt on nukkumisen rytmi muuttunut niin, että menee nukkumaan siinä noin 20.30 aikoihin ja nukkuu putkeen sen 3-4h. Sitten puolenyön jälkeen herää, ja sitten alkaa se noin 2h pätkissä nukkuminen. Kesä vaikuttaa tutkitusti myös vauvoihin ja heikentää nukkumista kuten aikuisillakin, ihmisiä nekin sikäli ihan ovat. Päikkäreitä nukkuu vähänlaisesti, parit 45 minuutin päikkärit ovat aika vakio, ja muuten boostailee hereillä. Unta tulee vuorokaudessa siis nippa nappa se 12 tuntia, joka taitaa olla ihan suositusten alarajoilla. Välillä käniseekin väsymystään, ja tietysti hampaita, koska niitä tulee aivan hirvittävällä vauhdilla, hänellä on nyt kahdeksan hammasta ja lisää tulee (joka myös vaikuttaa nukkumiseen)

 

[100A]

Meillä meni aikoinaan ekat 7 kuukautta ihan pyllylleen, unet oli täysin epäsäännöllisiä. Sitten se vaan yhtäkkiä alkoi sujua, tuosta noin vaan ja itsestään. Kunnes 8 kk:n iässä tuli ekat hampaat, ja taas valvottiin. Mutta se onkin sitten toinen tarina, ja ohimeneviä juttuja.

Kyllä muistan, kuinka paljon otti päähän lähteä aamulla ajamaan 400 km:n päähän, kun omatkin unet jäivät kolmeen tuntiin. Nukahtelin punaisiin liikennevaloihin ym. mukavaa. Sitä kun ei ollenkaan tiennyt, milloin se unirytmi löytyy - huomenna, kuukauden päästä, vuoden kuluttua? Tyttö täyttää seuraavaksi jo 12 vuotta, enää ei nuo asiat tietenkään ahdista. Niin ne vaan unohtuu.

 

[JeiJeieL]

Enää 20 päivää laskettuun aikaan. Keskiviikkona oli synnytystapa-arviointi ja 18. päivä (laskettu päivä) seuraavaksi synnärille mikäli ei ole vielä putkahtanut ulos. Painoarvio oli 3200g. Sukupuolta ei lääkäri kertonut eikä kyllä toisaalta kysyttykään. Haarat oli kyllä minun mielestäni levällään enkä vehkeitä nähnyt, mutta oma lääkärintutkintoni on vielä vähän vaiheessa, joten en sitten tiedä. Kohtapa se kuitenkin selviää!

Harjoitusta vauvan kanssa olemiseen on saatu aika hyvin, kun meidän tulokkaalle syntyi serkkutyttö kesäkuun puolivälissä. Kyllä tässä odottaa jo innolla oman pikkuisen tuloa.

 

[Boulerice]

Enää 20 päivää laskettuun aikaan. Keskiviikkona oli synnytystapa-arviointi ja 18. päivä (laskettu päivä) seuraavaksi synnärille mikäli ei ole vielä putkahtanut ulos. Painoarvio oli 3200g. Sukupuolta ei lääkäri kertonut eikä kyllä toisaalta kysyttykään. Haarat oli kyllä minun mielestäni levällään enkä vehkeitä nähnyt, mutta oma lääkärintutkintoni on vielä vähän vaiheessa, joten en sitten tiedä. Kohtapa se kuitenkin selviää!

Harjoitusta vauvan kanssa olemiseen on saatu aika hyvin, kun meidän tulokkaalle syntyi serkkutyttö kesäkuun puolivälissä. Kyllä tässä odottaa jo innolla oman pikkuisen tuloa.

Onnea tulevasta vauvasta!
Meille selvisi sukupuoli viimeisessä rakenneultrassa kun katsoi ruutuun ja totesi, että poikahan sieltä on tulossa tai 3 jalkainen tyttö. :)

 

[HockeyForLife]

Hassua päästä osalliseksi tähän ketjuun mutta niin se vain on, että täälläkin on tulossa ensi keväänä taloon pienokainen. Asia on siis täysin tuore eikä tästä ole kenellekään vielä puhuttu, joten tämä viesti on minun ensimmäinen avautumisen kohde.

Jännittää totta kai, kun kyseessä nuorelle parille ensimmäinen lapsi. Kaveripiiristäkään (minun puolelta) ei kukaan ole vielä esikoistaan saanut, joten täysin uusi juttu tämä tulee olemaan.

Itse en koskaan ollut kuvitellut saavani lasta nuorena (olen melkein 24, olenko edes nuori?) mutta moni asia johti siihen että päätimme kihlattuni kanssa antaa vauvan tulla jos on tullakseen, ja hetihän tuo tärppäsi.

Toki matka on vielä aivan alussa, mikään ei ole vielä satavarmaa mutta totta kai tästä päivä päivältä osaa iloita enemmän ja enemmän. Eniten jännittää kertoa lähipiirille asiasta, sillä kaikille tämä on yllätys. Muuten ei ole mitään pelkoa pärjäämisestä, sillä me vanhemmat olemme erittäin lapsirakkaita ja holhoavaa sorttia ja tukiverkostoon on täysi luotto. Ja muutenkihan asioilla on tapana järjestyä :)

Saattaa olla, että olen täällä ketjussa asian tiimoilta suht aktiivinen, jos mieli tekee ajatuksia purkaa. Keskusteluseurasta ei ainakaan haittaa ole, varsinkaan näin alussa mutta eiköhän tästä homma lähde rullaamaan !