Ei ole kauaa ajasta, jolloin en uskonut koskaan kirjoittavani tähän ketjuun.
Olemme olleet naiseni kanssa yhdessä pian 12 vuotta. Tuli hiljan puhetta, että josko niitä lapsia sitten. Humalassa olimme kumpikin, kun sovimme, että syksyllä sitten ehkäisyt helvettiin. Selvin päin toki puhuttiin asia uudemman kerran. Sitten sovittuna ajankohtana ehkäisy jäi. Noviisina olin uskossa, että käytännössä menee vähintään kuukausia, että tärppää. Uskoin, että lasta (jäljempänä työnimellä "sikiö") yrittäessä ehtisin tottua siihen ajatukseen, että kohta sitä meilläkin on lapsia saatana. Siittyminen kuitenkin tapahtui ns. kertalaakista. Vaimo lopetti ehkäisyn, ja parin koetuksen (coituksen?) jälkeen oli paksuna.
Nyt on 11 viikkoa laskettuun aikaan, ja kummaltahan tämä tuntuu. En voi sietää lapsia missään määrin noin yleisesti puhuttaessa. Toki pystyn sivistyneesti seurassansa olemaan, mutta lähtökohtaisesti ne jostakin syystä vituttaa. Silti jotenkin tiedän, että juuri tämän lapsen kanssa minä pärjään. En malta odottaa, että pääsen lukemaan iltasatuja lapselle, osoittamaan, että turvassa sitä ollaan, tai näyttämään muutoin, mitä elämä pitää sisällään. Haluan näyttää tälle lapselle maailman! Lapsen meille tuleminen ei ahdista lainkaan, vaikka niin olisin luullut. Ainoa tosiseikka, joka ahdistusta ennakkoon luo, on näin herkälle ihmiselle paska ja sen haju. Minulla on helevetin herkässä yökkiminen. Uskon kuitenkin, että senkin kanssa opin elämään.
Osaltaan varmasti omaan lähentymiseen sikiön kanssa vaikuttaa se, että sikiö on niin aktiivinen. Potkii vaimoa niin kuin ei muita ihmisiä olis nähnytkään. Jännää on ollut ihan viime viikkoina se, kuinka se geneerinen vatsan hetkellinen pullistuminen on alkanut konkretisoitua siten, että tuossahan on hirveän pieni jalka potkimassa.
Eniten toivon, että saan sikiön kasvatettua siten, että se pärjää minunkin mittareilla. Ei minulla hirveän rajut mittarit ole, mutta en haluaisi, että sikiöstä tulee hulttio. Eniten pelkään sitä, että siitä tulee narkkarihulttio. Uskon, että pystyn toiminnallani ja läsnäolollani vaikuttamaan siihen, mikä siitä tulee.
Aivan älyttömän hyvä juttu on se, että välittömässä kaveripiirissä on monta juuri lapsen saanutta, ja muutamalle on lapsi tulossa pikapuoliin. Erityisesti vaimolle siinä on piiri, jossa pyöriä lapsen kanssa. Toki siinä vaiheessa, kun vaimo lähtee takaisin töihin, on myös minulla turvaverkko siinä samassa porukassa.
Yhteenveto: Pelottaa ja jännittää ihan vitusti kun nyt tulee lapsi. On näitä kuitenkin moni paljon pöljempikin saanut. Sitä paitsi, mikä minä olen tässä alkueliöstä alkavassa jatkumossa olemaan se, joka ei sukuaan jatkakaan.