Meille tulee vauva!

[Lunatico]

Ensi viikolla olisi sitten puolivälin krouvi saavutettu, eli nyt 19+4 tai jotain ja ensi viikolla olisi rakenneultra edessä, jossa sitten mahdollisesti saa tietoon, kumpaa sukupuolta tämä minun esikoiseni on. Varma valinta olisi tyttö, koska veljenikin on saaneet pelkkiä tyttöjä (3kpl) ja isä sai pelkkiä poikia (5kpl), niin tähän valoon vedoten se lienee on tyttö. Mutta sitten taas toisaalta emäntä katteli jonkun kiinalaisen tiedemiehen kehittelemää taulukkoa jonkun 700 vuoden takaa ja sen mukaan taas poika olisi tulossa. Itse en tuohon usko, vaikkakin sen taulukon mukaan yhtä lukuunottamatta kaikissa äitini lapsissa se on pitänyt paikkaansa + kummitytön sekä emännän omien kahden lapsen kohdalla. Hieman tuo tosin sekoitti pakkaa omassa mielessä, kun on pitänyt niin varmana sitä tyttöä, mutta toisaalta aika se ja sama kumpaa sukupuolta, kunhan on terve!

 

[Murkula]

No aina ei mene näin ja meilä esikoisen kanssa meni oma aikansa mutta tämä toinen oli oikein taisteluvoitto sillä näitä samoja
kamoja lyötiin ensin suuhun ja senjälkeen suoneen niin kauan että rouva oli yli 20h säännöllisten supistelujen takia jo niin sipissä
ettei edes tuossa vaiheessa olisi jaksanut synnyttää normaalisti alakautta.

Ja tarkennuksena että ensimmäinenkin syntyi sektiolla.

Tässä pisti silmään sellainen juttu, että kun me käytiin viikko sitten vaimon kaa kokokontrollissa niin lääkäri sanoi hyvin selkeästi, että yliajalle ei lasketa koska sitten se ei sovi tulemaan ja toisaalta käynnistää ei voida kun ensimmäisen sektion jälkeen siinä käynnistäessä tulisi repeämisvaara.

Ja joo, meillä on kirjattu ensimmäisen synnytyksen kestoksi 27h ja lopulta otettiin puukolla pois kun alkoi olla kaikilla saman suuntainen tunnelma mitä jutussasi kuvailit ja tietty syke muksulla alko laskea. Se ei ollut kuitenkaan vissiin kenenkään osalta mikän katastrofi, mutta väsytti niin perkeleesti ja aika vaikeelta se synnyttäjän olo näytti. Kätilöillä tietty vaihtui työvuorot kahteenkin otteeseen niin ne oli ihan virkeitä.

Saas nyt nähdä miten tuo toinen tulee ulos. Oikeastaan ihan sama jos vaan terveenä säilyy sekä äitee, että muksu.

 

[obi-wan]

On se aika outoa, kun lääkäri määrää, milloin pitää ruveta hommiin..

Se, että koko elämä on jatkuva sarja aikataulutusta ja pettymyksiä vajaan kahden vuoden ajan oli henkisesti aika saatanan rankkaa. Eräs ilta istuttiin alas ja todettiin että otetaan tauko tästä touhusta.

13 kk sen päätöksen jälkeen oltiin synnärillä. Väliin mahtui NY:n reissu ja paljon muuta mukavaa vastapainoksi tuolle kahden vuoden kaamokselle.

Ja siis ettei kellekkää tule väärä kuva, tuo hoitojakso oli varmasti ratkaiseva asia meidän taloudessa. Sen verraan rouvaan pumpattiin hormoonia ja muuta mukavaa että pakko niiden on ollut vaikuttaa. Ilmeisesti siihen vain tarvittiin stressitason lasku mukaan kuvioihin

 

[Remy Martin]

Lapsettomuushoidot

Tuli sitten tänään tulosta melkein vuoden kestäneistä; naiselle suht rankoista; lapsettomuushoidoista, tulos oli negatiivinen. Pistää kyllä mieltä matalaksi kun taaksepäin ajattelee kaikkea sitä paskaa mitä vaimo on joutunut kestämään ja sitten korkealla olevat toiveet romahtavat kertarysäyksellä. Vituttaa niin ettei veri kierrä.

Ei auta muuta kuin jatkaa pienen tauon jälkeen kun on ruumis, mieli ja rahatilanne vähän palautunut. Elämä on antanut meille paljon hyvää, ajattelee koko ajan että nyt kaikesta hyvästä joutuu maksamaan hintaa. Menee tämän lapsettomuushomman takia itsellä aika paljon elämänarvoja uusiksi, hyvät työpaikat yms. ovat aika toisarvoisia seikkoja tällä hetkellä. Kauan siinä meni että tajusi ettei lapsia niin vaan tehdä tai saada, melkein mistä vaan olisin valmis luopumaan että perheenlisäystä saataisiin.

Onko palstaveljillä tai siskoilla kokemuksia (mieluummin positiivisia) lapsettomuushoidoista? Ei kai tässä auta vielä uskoaan menettää.

Tällainen viesti tuli rustattua tuonne toiseen lapsiketjuun marraskuussa 2012. Pitkä matka on sieltä tultu, mutta nyt ollaan tilanteessa että vaimon raskaus on puolivälissä ja kaikki vaikuttaa olevan ihan OK. Olimme jo käytännössä luovuttaneet. Viidennestä hoitokerran viimeinen alkio kiinnittyi ja alkoi kehittyä. Oli jo sovittu että lopetetaan homma kunnei kummallakaan ollut enää uskoa jäljellä että homma onnistuisi.

Tästä rohkaistuneena aloin uskoa jopa Lukon mestaruuteenkin.

Edit. Onnittelut tietenkin muille tuleville isille ja äideille. Ja kovat tsempit niille jotka vielä yrittää.

 

[Jeesus]

Ei ole kauaa ajasta, jolloin en uskonut koskaan kirjoittavani tähän ketjuun.

Olemme olleet naiseni kanssa yhdessä pian 12 vuotta. Tuli hiljan puhetta, että josko niitä lapsia sitten. Humalassa olimme kumpikin, kun sovimme, että syksyllä sitten ehkäisyt helvettiin. Selvin päin toki puhuttiin asia uudemman kerran. Sitten sovittuna ajankohtana ehkäisy jäi. Noviisina olin uskossa, että käytännössä menee vähintään kuukausia, että tärppää. Uskoin, että lasta (jäljempänä työnimellä "sikiö") yrittäessä ehtisin tottua siihen ajatukseen, että kohta sitä meilläkin on lapsia saatana. Siittyminen kuitenkin tapahtui ns. kertalaakista. Vaimo lopetti ehkäisyn, ja parin koetuksen (coituksen?) jälkeen oli paksuna.

Nyt on 11 viikkoa laskettuun aikaan, ja kummaltahan tämä tuntuu. En voi sietää lapsia missään määrin noin yleisesti puhuttaessa. Toki pystyn sivistyneesti seurassansa olemaan, mutta lähtökohtaisesti ne jostakin syystä vituttaa. Silti jotenkin tiedän, että juuri tämän lapsen kanssa minä pärjään. En malta odottaa, että pääsen lukemaan iltasatuja lapselle, osoittamaan, että turvassa sitä ollaan, tai näyttämään muutoin, mitä elämä pitää sisällään. Haluan näyttää tälle lapselle maailman! Lapsen meille tuleminen ei ahdista lainkaan, vaikka niin olisin luullut. Ainoa tosiseikka, joka ahdistusta ennakkoon luo, on näin herkälle ihmiselle paska ja sen haju. Minulla on helevetin herkässä yökkiminen. Uskon kuitenkin, että senkin kanssa opin elämään.

Osaltaan varmasti omaan lähentymiseen sikiön kanssa vaikuttaa se, että sikiö on niin aktiivinen. Potkii vaimoa niin kuin ei muita ihmisiä olis nähnytkään. Jännää on ollut ihan viime viikkoina se, kuinka se geneerinen vatsan hetkellinen pullistuminen on alkanut konkretisoitua siten, että tuossahan on hirveän pieni jalka potkimassa.

Eniten toivon, että saan sikiön kasvatettua siten, että se pärjää minunkin mittareilla. Ei minulla hirveän rajut mittarit ole, mutta en haluaisi, että sikiöstä tulee hulttio. Eniten pelkään sitä, että siitä tulee narkkarihulttio. Uskon, että pystyn toiminnallani ja läsnäolollani vaikuttamaan siihen, mikä siitä tulee.

Aivan älyttömän hyvä juttu on se, että välittömässä kaveripiirissä on monta juuri lapsen saanutta, ja muutamalle on lapsi tulossa pikapuoliin. Erityisesti vaimolle siinä on piiri, jossa pyöriä lapsen kanssa. Toki siinä vaiheessa, kun vaimo lähtee takaisin töihin, on myös minulla turvaverkko siinä samassa porukassa.

Yhteenveto: Pelottaa ja jännittää ihan vitusti kun nyt tulee lapsi. On näitä kuitenkin moni paljon pöljempikin saanut. Sitä paitsi, mikä minä olen tässä alkueliöstä alkavassa jatkumossa olemaan se, joka ei sukuaan jatkakaan.

 

[kaizu]

Jesselle terveisiä että älä nyt noin triviaalista asiasta stressaa kuin vaipan hajusta. Ei se lapsella edes kunnolla haise. Herkkä kaveri olen minäkin ollut noiden juttujen kanssa mutta eipä ole kertaakaan vielä edes vähää pykinyt.

Viisastellen voisi sanoa, että hyvin menee jos vuoden päästä suurin lapsenhoitoon liittyvä ongelmasi on paskan haju.

 

[Siivu]

Yhteenveto: Pelottaa ja jännittää ihan vitusti kun nyt tulee lapsi. On näitä kuitenkin moni paljon pöljempikin saanut. Sitä paitsi, mikä minä olen tässä alkueliöstä alkavassa jatkumossa olemaan se, joka ei sukuaan jatkakaan.

Muistutat minua vahvasti eräästä hyvin tuntemastani ihmismiehestä - olkoonkin, että olen täydellisen varma ettet ole se henkilö. Luulen myös jollain tasolla ymmärtäväni ajatusmaailmaasi, vaikka se poikkeaakin omastani rajusti.

Ei kaikkien kuulu lapsista tykätä, piste. Älä käsitä väärin, muttet välttämättä tykkää omastasikaan ensimmäisen vuoden aikana, vaikka tähän taatusti rakastutkin. Omasi kun on. Pääasia, että vaimosi tykkää ja jaksaa, ja ellei jaksa, niin sinä jaksat vaikket tykkäisikään. Sinun vuorosi tulee myöhemmin.

Tekstistäsi ei käy ilmi kumpaa sukupuolta on ulos pullahtamassa, mutta kai se on samantekevää. Jahka tenavalla alkaa olla ikää >1,5 vuotta ja jotain älliä alkaa lapsessa ilmetä, niin siitä alkaen isälle tarjoutuu mahdollisuus tehdä vaikka ja mitä. Voi alkaa harrastaa muksun kanssa, nikkaroida tälle jotain, kuunnella vaikka musaa yhdessä, you name it...

Ettäkö mitä haluan tällä sanoa? Olen aina tykännyt lapsista ja siitä huolimatta ensimmäinen vuosi kaksosten kanssa oli silkkaa helvettiä. Nyt pari vuotta myöhemmin elämä on pelkkää hupia! Malttia siis, vaikka tuntuisi pahalta ajoittain!

P.S. @¤Kane¤ : Been there, felt that... Onnea!

 

[Jeesus]

Älä käsitä väärin, muttet välttämättä tykkää omastasikaan ensimmäisen vuoden aikana, vaikka tähän taatusti rakastutkin. Omasi kun on. Pääasia, että vaimosi tykkää ja jaksaa, ja ellei jaksa, niin sinä jaksat vaikket tykkäisikään. Sinun vuorosi tulee myöhemmin.

Kiitos kannustuksesta! Voi olla, että hommat menee just niin kuin kuvailit. Kyllä minä kuitenkin paskan hajuista ja yökkimisistä huolimatta aion osallistua kaikkiin touhuihin täysillä. Ehkä mielessä on vielä vähän romantisoitu kuva tuosta kakaran kanssa elämisestä, ja se näkemys mahdollisesti muuttuu muutaman viikon päästä, mutta tällä hetkellä tuntuu kyllä siltä, että pärjään sen (tyttö)lapsen kanssa oikein mukavasti, myös ensimmäisen vuoden ajan. Jospa siitä tulee aivan kiva tyyppi!

 

[sake]

Saatiin tietää, että poika on tulossa. Odotin jostain syystä ennemmin tyttöä, mutta on aivan älyttömän ihanaa, että nyt pääsen tutustumaan pienien poikien maailmaan! Puoliväli on jo ylitetty, maha alkaa olla jo huomiotaherättävän suuri, rinnat lähentelee G-kuppia mutta ovat niin kipeät, ettei niistä mies pääse juuri iloitsemaan. Synnytys alkaa jo pikkuhiljaa olla mielessä koko ajan, jännittää aika lailla. Mies vaikuttaa siltä, että sitä ei jännitä yhtään. En tiedä, näytteleekö se, vai eikö se oikeasti tiedä mitä on edessä.
Niin hormonipöllyssä sitä on, että palstatovereiden tarinoita lukiessa alkaa heti itkettää. Ihan älytöntä!

Mahtavaa kuulla Remy Martinin tarina, että noinkin pitkien hoitojen jälkeen nappaa. Onnea!
Me päästiin sentään vähällä, saatiin lapsi aikaan inseminaatiolla toisella yrityksellä kunnallisella puolella.

 

[BOL]

Oman lapsen kakka ei ällötä samalla tavalla kuin muiden. Ei se hyvältäkään haise, mutta minä, joka saan yrjöreaktion jo siitä, kun jollain lapsella valuu räkä nenästä, en ole kertaakaan ykäillyt omien lasten skeidoja vaihtaessa. Ällöttänyt on, useinkin, mutta paljon pelkäämiäni yökkäilysessioita ei ole tullut kertaakaan. Ei, vaikka lapset ovat jo kouluiässä ja elämään on mahtunut varsin paljon shittiä ja hittiä.

Tsemppiä kaikille ja onnea!

 

[tant gredulin]

Itselläkin on taas asiaa Naistenklinikalle kesäkuussa kun rouva pukkaa velipoikaa esikoisellemme ulos. Jos vertaa ensimmäiseen niin aika paljon vähemmän on tätä etukäteen funtsinut. Toivottavasti kaikki menee putkeen.

Onnea @kaizu ja kaikki muutkin lisääntyjät! Maailma tarvitsee lisää jatkoaikalaisia, IFK-kannattajista puhumattakaan :)

 

[Murkula]

Täällä sitä taas ihmetellään, että miksi nää synnyttämiset pitää aina alkaa keskellä yötä. Sit se yllättäen kuuden tunnin jälkeen pysähty kun seinään ja nyt mittaillaan sykkeitä ym.
Taitaa mennä samaa kaavaa kun ekakin muksu, eli vielä täällä varmaan vuorokausi vietetään.
Seuraava osote on tästä mittailusta sitten synnytyssali jossa alkaa arpominen, käynnistys vai puukko. Tänään kuitenki pitäs vissiin saada muksu maailmaan koon ja yliajan takia.

 

[Murkula]

Nyt meille se vauva tuli. 9:22 suippopäinen poika joka imukupilla riipaistiin maailmaan. Napanuora oli hullunmulkunsolmussa ja paikalle lappasi lääkäriä, kätilöä ja lisää lääkäriä kun meinasi poitsulta happi loppuu ja pierettää.
Sieltä se kuitenkin maailmalle "ponkas" ja pienen mittailun jälkeen todettiin, että kaikki okei. Hyvä niin, ja kyllähän synnytyslääkäri muisti monesti sanoa, "ei mitään hätää, vauva kunnossa" vaikka ei sitä kyseltykään.
Helppo uskoa kun lääkäreitä oli paikalla jo kaksi ja joku kävi huikkaamassa ovella, että varaudutaanko kiire- vai hätäsektioon.

Laitokselle tultiin (turhan aikasin, mutta perustellusti, eikä tiedetty tullessa) perjantain ja lauantain välisenä yönä 02:30 ja poika synty tänä aamuna 9:22 eli aikaa meni 31 tuntia. Synnytyksen kesto 18 tuntia aika tasan. 13 tuntia oltiin vähän liikaa mutta siitäkin kyllä otettiin sellainen 8 tuntia sydänkäyrää ton napanuorasykkyrän takia. Eli oliko turhaa sittenkään, tiedäpä häntä.

Saan tämän kuulostamaan tragedialta, mutta eihän se sitä ollut kun on terve poika ja äiti. ...ja helevetin onnellinen isä.

 

[mikse]

Tänään on kolmannen laskettu aika mutta ihan itse keksimäni jutun mukaan "naisia saa näköjään aina odottaa". Molemmat isobroidit ovat olleet tässä vaiheessa jo puolisentoista viikkoa tississä kiinni, mutta nyt joudutaan isyysloman alkua siirtämään päivä päivältä eteenpäin. Vauva ja mutsinsa tosin voivat erittäin hyvin, mutta kuulemma saisi pikkumimmi jo mielellään syntyä.

 

[Mas@]

Nyt meille se vauva tuli. 9:22 suippopäinen poika joka imukupilla riipaistiin maailmaan. Napanuora oli hullunmulkunsolmussa ja paikalle lappasi lääkäriä, kätilöä ja lisää lääkäriä kun meinasi poitsulta happi loppuu ja pierettää.
Sieltä se kuitenkin maailmalle "ponkas" ja pienen mittailun jälkeen todettiin, että kaikki okei. Hyvä niin, ja kyllähän synnytyslääkäri muisti monesti sanoa, "ei mitään hätää, vauva kunnossa" vaikka ei sitä kyseltykään.
Helppo uskoa kun lääkäreitä oli paikalla jo kaksi ja joku kävi huikkaamassa ovella, että varaudutaanko kiire- vai hätäsektioon.

Laitokselle tultiin (turhan aikasin, mutta perustellusti, eikä tiedetty tullessa) perjantain ja lauantain välisenä yönä 02:30 ja poika synty tänä aamuna 9:22 eli aikaa meni 31 tuntia. Synnytyksen kesto 18 tuntia aika tasan. 13 tuntia oltiin vähän liikaa mutta siitäkin kyllä otettiin sellainen 8 tuntia sydänkäyrää ton napanuorasykkyrän takia. Eli oliko turhaa sittenkään, tiedäpä häntä.

Saan tämän kuulostamaan tragedialta, mutta eihän se sitä ollut kun on terve poika ja äiti. ...ja helevetin onnellinen isä.

Onnittelut Murkulalle sekä muille "syyllisille"!

 

[Lunatico]

Meillä oli 4D rakenneultra viime viikolla ja viime yönä juuri ennen nukkumaan menoa, tämä meidän pieni ja jo niin rakas ihmisen alku potkaisi minua käteen. Kirjoitin blogin asiasta tänään ja jaan sen nyt tähän, kun otsikon alle menee heittämällä.

Onnen kyyneleet (Linkki menee vuodatukseen jossa pidän blogia)

 

[mikse]

Tänään täysin terve pikkumimmi sitten näki päivänvalon. Aamulla seiskan jälkeen Jorviin ja illalla seiskan jälkeen koko poppoo himaan. Ei voi kuin vaimolle nostaa jälleen kerran hattua. Isobroiditkin ovat erittäin innoissaan. Kaikki muut nukkuu, mä katon nyt ton Litti-dokkarin ja otan pari hiivaa, kun ei kerran byroollakaan tarvii naamaa näyttää hetkeen.

 

[PataJaska]

Aika tuntuu matelevan. Rakenneultra on viikon päästä, ja kyllä mielenpäällä aika paljon on tällä hetkellä se suuri kysymys, että kumpi se allekirjoittaneen esikoinen nyt sitten on. Jos haluaa uskoa tiettyjä "biologisia" ennusmerkkejä liittyen esimerkiksi vaimon ruokahaluun ja syömistottumuksiin, pyöristyneen vatsan ulkomuotoon sekä siihen että emännän raskaus on ollut varsin helppo, niin poikaa ne kaikki sellaiset merkit ennakoivat (poikaraskaudet ovat tutkimusten mukaan monesti äidille kaikinpuolin helpompia kuin tyttöraskaudet, poikaa odottaessa ei ole oksentelua tai muuta lainkaan niin paljon tyttöjen kohdalla). Mutta tämä siis nimenomaan jos nyt tuollaisiin haluaa uskoa. Sitten taas jos mennään tuonne ihan puhtaasti uskomus- ja hömppäosastolle, niin vaimo näki unen että lapsi on tyttö ja samoin hänen paras ystävänsä kertoi nähneensä unen jossa vaimo kertoi tälle lapsen olevan tyttö

Että tiedä nyt sitten näistä :D yhtä kaikki täällä isukki odottaa sydän pakahtumistilassa että miten on, ja on sitten miten hyvänsä niin luultavasti tirautan kyyneleen joka tapauksessa jos asia sitten viikon päästä selviää, kuten pitäisi..

 

[Eikka86]

Aika tuntuu matelevan. Rakenneultra on viikon päästä, ja kyllä mielenpäällä aika paljon on tällä hetkellä se suuri kysymys, että kumpi se allekirjoittaneen esikoinen nyt sitten on. Jos haluaa uskoa tiettyjä "biologisia" ennusmerkkejä liittyen esimerkiksi vaimon ruokahaluun ja syömistottumuksiin, pyöristyneen vatsan ulkomuotoon sekä siihen että emännän raskaus on ollut varsin helppo, niin poikaa ne kaikki sellaiset merkit ennakoivat (poikaraskaudet ovat tutkimusten mukaan monesti äidille kaikinpuolin helpompia kuin tyttöraskaudet, poikaa odottaessa ei ole oksentelua tai muuta lainkaan niin paljon tyttöjen kohdalla). Mutta tämä siis nimenomaan jos nyt tuollaisiin haluaa uskoa. Sitten taas jos mennään tuonne ihan puhtaasti uskomus- ja hömppäosastolle, niin vaimo näki unen että lapsi on tyttö ja samoin hänen paras ystävänsä kertoi nähneensä unen jossa vaimo kertoi tälle lapsen olevan tyttö

Että tiedä nyt sitten näistä :D yhtä kaikki täällä isukki odottaa sydän pakahtumistilassa että miten on, ja on sitten miten hyvänsä niin luultavasti tirautan kyyneleen joka tapauksessa jos asia sitten viikon päästä selviää, kuten pitäisi..

Meillä on rakenneultra huomenna ja rouvaa tuntuu kovasti jännittävän kumpi sieltä on tulossa. Kuulemma nähnyt myös unia asiasta ja hänen mielestään tyttö olisi tulossa. Oma veikkaus on että poika.

Kun olisi terve niin riittää minulle hyvin.

 

[Remy Martin]

Rakenneultra ja 4D on kummatkin läpikäyty. Sukupuolesta ei ole kuin arvauksia kun tyyppi ei vaan yksinkertaisesti suostunut näyttämään haaroväliään. Pääasia on ollut kuitenkin ettei mitään epänormaalia ole havaittu ja kaikki mitatut arvot ovat olleet speksien sisällä.

Vaikka laskettuun aikaan on vielä muutama viikko niin hankintojen, äitiyspakkauksen hakemisen yms myötä alkaa homma tuntua joka päivä vaan entistä konkreettisemmalta.

Vieläkin tosin tulee hetkiä jolloin ei oiken usko tilannetta todeksi, vaan pelkää heräävänsä unesta tms.

 

[Vaihtorotta]

Täälläkin käyty rakenneultrassa, oikea määrä raajoja löytyi ja kaikki muutenkin kunnossa. Hieno kokemus kaikkinensa, varsinkin 4D-kuva rakkautemme hedelmän kasvoista sai oman naamani nykimään. Olimme vaimon kanssa pitkään sitä mieltä, ettei meillä ole tarvetta tietää lapsen sukupuolta ennen kuin hän päättää maailmaan putkahtaa, mutta niin vain se mieli muuttui ja tulihan sitä sukupuolta kysyttyä. Pitkään jälkeläisemme makaili aikamoisessa linkkuveitsiasennossa jalat kohti yksiönsä kattoa, eikä suostunut sukupuoltaan paljastamaan, mutta alkoi sitten liikuskella sen verran että kätilö ilmoitti tietävänsä nyt kummastako on kyse. Kätilö piti tyylikkäästi hulluja jännityksessä minuuteilta tuntuvan ajan, mutta ilmoitti sitten, että meille tulee poika! Täysin käsittämätön fiilis, vieäkään ei meinaa uskoa todeksi. Onnea muillekkin onnekkaille ja tsemppiä tuleviin koitoksiin.

 

[Murkula]

En tiedä onko tämä ketju oikea, mutta kerron kuitenkin. Vanhempi poika on nyt vuoden ja 9kk vanha ja tykkää tutista. Äitinsä oli hommannut jostain sellaisen "aika luopua tutista"-kirjan jota sitten illalla aloin poitsulle lukea.
Mitä ihmettä, kirja alkoi sillä, että yksi krokotiilin poikanen ei osannut itse murtautua munankuorestaan ja äitin piti purra se rikki. Siksi siitä tuli perheen pienin ja heikoin jota ilkkuvat apinat kiusasivat. Sitten pikkukroko löysi tutista lohdun. Apinat vaan jaksoivat kiusata ja heitellä kookospähkinäillä. Pikkurkokon lohtu oli edelleen vain tutti. En sitten lukenut kirjaa loppuun vaikka arvaan, että pikkurkokon kiusaaminen loppuu kun se heittää tutin pois.

Mitä älyä tässä lasten kirjassa oli? Onko lapselle oikein lukea pienimmän ja heikoimman kiusaamisesta ja osoittaa, että tutin syöminen on kiusaamisen aihe?
No ei ole, heitin kirjan hitoille ja sanoin akalle, että sitä ei meillä toista kertaa lueta. Tutista päästään kyllä muullakin tapaa eroon, kun on sen aika.

Pienempi jätkä on nyt jo 3vko, synnytyspaino on pompannut kilolla, eli aika tiukasti äijä kasvaa.

 

[PataJaska]

Poika on tulossa. Eli aivan kuten tuossa edellä viestissä ennen rakenneultraa ennakoinkin, niin moni ennusmerkki vain viittasi poikaan

Ai että, tässä on muutamassa päivässä jo tunnekuohukin laantunut ja pystyy taas suunnilleen keskittymään normaaliin elämään. Jotenkin lapsen sukupuolen selviäminen vain on näin ensikertalaiselle niin pysäyttävä asia, että hetkeksi se tuntui vievän kaiken huomion. Ja ihan häpeilemättä sanon, että harvoin jos koskaan olen ns. yleisellä paikalla niin vuolaasti itkenyt kuin tiistaina siellä ultrassa

Kannan muuten kunniakkaasti sukumme perinteitä, sillä uskokaa tai älkää niin suvussamme ei ole vuoden 1972 (eli vanhimman serkkuni) jälkeen syntynyt YHTÄKÄÄN tyttöä!! Tosin tätä selittää osin se, että isän puolelta sukua ei käytännössä ole enää ketään jäljellä, isän ainoa velikin kuoli lapsettomana vanhapoikana.. eli sikäli siis olisi ollut erittäin mukava nähdä, että millainen olisi mahtanut olla meidän sukumme tyttö

Meillä on pojan kohdalla jo koko nimikin mietittynä (tytön nimi olisikin ollut vielä vaiheessa), joten nyt täytyy olla äärimmäisen varovainen ettei etukäteen missään seurassa vahingossa puhu tulokkaasta tällä nimellä. Kaikkea sitä saakin varoa :D

 

[mikko600]

Syntymän jälkeen se vasta vaikeaa on, siis kun nimen sanomista välttelee sanomasta. Me päätettiin siis, notta vasta nimiäisissä kerrotaan nimi. Tärkeinhän meikälle oli, että pojan kolmanneksi nimeksi tuli Conan. Crom!

 

[kaizu]

Niin ne ihmiset on erilaisia. Meillä on molempaa poikaa kutsuttu nimellä jostain sormenpään kokoisesta lähtien. Jotenkin tuntuisi todella hölmöltä puhua "vauvasta" joku pari kuukautta syntymisen jälkeen, mutta eihän näissä ole oikeaa tai väärää.