Hei jätkät, jätkät, JÄTKÄT! Ette ikinä usko mitä on tapahtunut, mä olen löytänyt sen hunajatipan tästä kitkerästä viidakosta jota elämäksikin sanotaan. Mahlaa jota valutan suoraan sydämeeni ikitammen latvasta, runouden sarven joka sykkii verbejä koska minä tahdon nyt toimia, haluan tehdä, haluan olla ja tulla rakastetuksi jätkät hei!
Mä en koskaan uskonut että voisin tuntea mitään tälläistä, aitoa ja pyytteetöntä rakkautta. Mä olen tälle naarasleijonalle ihan avoimesti se lauman heikoin gaselli, se ihan helvetin vaurioitunut yksilö siellä jonon hännillä, mutta tämä avaruuskuningatar ei minua syönytkään suuhunsa vaan hoiti minua kuin pikkulasta ammeessa ja peitteli minut saippuakupliin ja suudelmiin. Jätkät hei, nyt mä tiedän miltä tuntuu rakastaa! Luulin että unohdin sen tässä repaleisessa reissussa, mutta kyllä mä rakastan ja tulen rakastetuksi.
Olen tainnut kertoakin miten minua on kohdeltu paskasti aikaisemmin, olen käynyt niin pohjilla että mariaanien hautakin katsoi mua sieltä alaspäin ja sanoi että mitä sä siellä pohjalla hengailet veli. Me ollaan kaikki veljiä toisillemme jätkät, sä oot mun veli ja toi on mun veli ja mariaanien hauta on mun veli ja mä rakastan teitä kaikkia jätkät hei!
Mä tiedän että teitä kaikkia kiinnostaa mun elämäni enemmän kuin teidän oma elämänne, mä elän keskipisteenä tässä mun maailmassani ja se pyörii minun ympärilläni. Vai miksi muuten huone pyörisi tällä tavalla jätkät? Enkä mä ole kauhean humaltunut, elämän eliksiiriä olen nauttinut kyllä! JÄTKÄT!