lentoedellytykset?
Kohti punaista planeettaa kuten tuomari nurmio aikoinaan hoilasi, tulee mieleen tavalliselle kadunmiehelle seuraavat asiat vailla akateemista tai erityistä matemaattista lahjakkuutta pelkillä lonkkavedoilla:
Aivopieru no:1: Tekniikkaa ja visioita, vaiko tekniikan visioita?
Ensiksi Marsiin pitäisi lähettää 3-5 miehittämätöntä huoltoalusta, joilla lähetetään pysyvän siirtokunnan tai tukikohdan rakentamistarvikkeet, mukana vuosien vesi-ruoka-happivarastot sekä kaikki lääketieteellinen ja muu ihmisasumiseen pakollinen varastoitu tarvikemäärä. Alusten saapumisesta ja laskeutumiseta pitää saada dokumentit ja varmistettu tieto siitä, että varusteet ovat saapuneet paikalle käyttökelpoisina. Planeetan pinnalla kauko-ohjauksella jai omilla tietokoneilla toimivat marslaskeutujat robottikäsineen-jalkoineen ja munineen alkavat purkaa aluksia ja bykata alustavaa leirikampusta ainakin rakennusvaiheen alkuun uusille tulijoille. Kun projektia tehdään, samaan aikaan maata tai mielummin kuuta kiertävälle radalle täytyy alkaa hitsailla valtaisaa kilometrin pituista avaruusalus-kompleksia, joka muodostuu monesta kymmenestä erillisestä ilmatiiviistä yksiköstä, ja johon kuuluu marsin kiertoradalle jäävä komento-yhteysalus sekä suurikokoinen laskeutumisalus, joka alussa muodostaa uuden tukikohdan alkurungon ja josta laajempi rakentaminen aloitetaan. Laskeutumisalus sisältää varaosineen 2-3 paluualusta joilla pidetään yhteyttä marsin kiertoradalle. Ajatus on, että jos kerran Marsiin asti lähdetään körmyämään, sinne pitää saada pysyvä asutus ja vakituinen planeettojen välinen huolto- ja siviililiikenne myös. Alusten tulee muodostaa 9 kuukauden lentoaikana jatkuva ketju, jossa maapallon ja Marsin välillä marsin päässä olevat eivät joudu kökkimään ilman yhteyttä maahan esim. 1-3 kuukautta kauempaa, jos jokin täysin odottamaton tilanne ilmaantuu. Tuon vaikkapa 3kk:n aikanakin olisi suotavaa, että marsin punaiselta taivaalta tipahtelisi mukavia pikku apupaketteja-ja raketteja sillon tällöin millon mihinkin tarpeeseen, jos nyt on sattunu vessapaperit jäämään Leppävaaran selloon eikä uuttakaan satu kasvamaan ihan tukikohdan liepeillä.
Jos kaikki tämä saadaan kasattua ja lähetettyä Itellan erikoislähetyksenä marsin asti, jää jäljelle vielä itse matka eläville ihmisille: Aluksessa täytyy kasvatella omissa kasvihuoneissa tuoreravintoa samalla kun happivaraston kasvualustat toimivat, hommassa pitää pyörittää minimuotoista ekosysteemiä koska pullovesi ja happi eivät riitä.Aluksen rungon on pakko muodostua autonomisesti toimivista osista, eli meteoriitin törmätessä ja tuhotessa osastoja vioittuneet osastot voidaan joko korjata tai helposti heti irroittaa aluskokonaisuudesta ja matkaa voidaan jatkaa edelleen turvallisesti joutumatta pohtimaan mitään lentojen keskeytyksiä missöön vaiheessa.
Aluksen on pakko olla todella laaja ja isokokoinen, sekä malliltaan sellainen ettei satunnaiset törmäykset tai meteorikuurot pyyhkäise koko projektia pois.
Aurinkosäteily ja koronapurkaukset, Miehistön rokotukset ja bakteeriympäristön muuttuminen,. ken leikkaa pipin pötsin jos umppari äityy lennellessä? Maassa tehdyt koe-eristämiset ja mars-lennon simulointi antavatten jotakin suuntaa siitä, pystytäänkö kaikki tämä tekemään oikeasti. Kokonaan oma murheensa on hankkeen taloudellinen rahoittaminen, pitääkö jonkun ottaa velkaa Andromedan galaksista asti jotta
homma on mahdollista? Ostetaanko kimpassa vai pitääkö Obaman sittenkin karsia vähä sosiaalirahoja jenkkilässä, muutamaksi sadaksi vuodeksi?
Mikä on suomen rooli? Onko sitä? Kuka on ensimmäinen savolainen marsissa?
Aivopieru Nro 2:
Humanismin ja tekniikan suhdeluku,mikä kasvaa ja minne kasvaa?
Summa summarum : Globaali arvojärjestyksemme? Universaali arvojärjestys?
Pitäisikö meillä olla kokonaan uusi ajatusstrategia, Universumin New Deal?
Onko meillä tavoitteelisen laajentumisen hallittu strategia kaapissa olemassa?
Ihmiskunta on tehnyt huikeita kokeiluja teknisiä keksintöjä,räjäytellyt atomeita ja hajotellut hiukkaskokeissa alkuhiukkasia, meillä on korkeaa tekniikkaa ja osalla maapallosta yletön elintaso: Ollaan uhmattu vaaroja, vastuksia ja lennetty korkealla. Hintaakin on jouduttu maksamaan, onko siis kaiken tämän ihmiskunnan kehityksen jälkeen aika hetkeksi pysäyttää koneet ja katsoa, mitä täälläpäässä pitää fiksata, mihin voimavarat pitää kohdentaa seuraavaksi jotta kaikessa tässä touhussa olisi oikeasti sitä kuuluisaa järkeä jatkossakin?
Pitäisikö jo luopua kusten juoksusta eli pyrkimyksistä asuttaa mars ja siivota maapallo samaan aikaan???
Tärkeintä olisi kai ensin pelastaa oma maapallon koti-ilmastomme, koettaa reaalisti saada sähköautot ja saasteettomat vempeleet jokapäiväiseen omaan elämään pysyvästi ja vakauttaa planeetan ilmastokehitys niin pitkälle kuin se ihmisen keinoin on vähääkään mahdollista ja tehtävissä. Vasta sitten tässä suostuu työmies marsiin asti piereskelemään, kun on kotipesä ensin kondiksessa.
Mars-planeetta on ihan varmasti mukava ja hulppea mesta, mutta kun katsoo jo pelkän oman elämänsä enemmän tai vähemmän kyseenalaisia saavutuksia ja muutamien ihan vilpittömien yritysten lopputuloksia, niin tulee jotenkin semmonen olotila että pitää ensin todistaa itselleen elämäntavallaan jotakin ennenkun kehtaa edes ajatella naapuriplaneetan asuttelua. Mikseipä voida onnistua kotimaapallomme luonnon suojelussa, onhan meillä tarvittava tekniikka olemassa, tehdään täällä ensin se pieni ihme mitä kaikki odottaa ja rakennetaan vaikka heti senjälkeen se lentävä tivoli taivaan sineen viemään ihmiskunnan uusimpia saavutuksia marsiin ja minne lie universumin toiselle laidalle, jahka ne madonreiätkin löytyy ja päästään kunnon tuulitunneliin galaktisessa matkailussa. Minä en ainakaan ottaisi itseäni vastaan toisessa sivilisaatiossa nykykondiksessa, vaikka olisin 5 miljuunaa vuotta älykömpi otus siellä toisessa kehittyneessä sivilisaatiossa, jossa sikäläisellä KalPalla on jo sikäläinen suomen mestaruuskin ollut voitettuna 100 000 vuotta sitten.
Siinä hyvin vaatimaton mielipiteeni ihmisen velvollisuuksista nykymaailmassa, joita ei itsekään pysty ilman huomattavaa parannusta täyttämään. Marsiin matkustan mielessäni siihen asti, kun täällä taivas on jälleen tuoksuton ja raikas, sitten voimme lentää ihan minne vaan ja silloin pitääkin, jos tieteen kutsua noudatetaan. Eri juttu, jos voidaan todistaa, että marsiin tai muualle nyt menemällä löydämme ratkaisevan avun omiin ongelmiimme, eli joku lähettää meille semmosen ilmanraikastimen että tuntuu maapallon ulkopuolelta.
Siihen asti on vain pärjättävä.
