Sinne Marsin meriin katosi eikä yhteyttä enää saada. Koko ajan tulee dataa tälle planeetalle emoaluksesta ja pitkä yö tiedemiehillä edessä, kun käyvät materiaalia läpi. Teoriassa voisi vielä yhteys saapua, käytännössä ei.
Ei ole helppoa tämä ja silti vieläkin naurettava yksityinen firma väittää vievänsä ihmisiä tuonne ensi vuosikymmenellä. Miksi pitää väittää sen tapahtuvan, koska se ei tule tapahtumaan.
En nyt ihan jaa ajatusta kanssasi. Kun etäisyys kasvaa, vähenee myös mahdollisuudet toimia asioiden mukaisella tavalla. Ajattele näin, koodari istuu maassa ja koodaa komentoja järjestelmään, sitten se järjestelmä lähettää matkaan aluksen ja vaikka yksi pienenpieni meteoriitti osuu alukseen, se hidastaa alusta hieman, mutta kun se hieman on sellainen määrä, mistä se koodari ei voi tietää ja se helposti kumuloituu sekunneiksi loppupäässä, sekunneiksi mitä ei ole. Ei ole mitään järjestelmää millä mitata tarkasti asemaa, etäisyyttä, nopeutta jne. ei ole mitään millä korjata asioita.On toki jotain dataa, mutta muuttujiakin on tuhottomasti ja aivoja 0 kappaletta sitä tulkitsemaan. On vain kaikki se mitä on etukäteen jo mietitty ja mille on keksitty vastalääkkeet. Asioita mitä on jo etukäteen kirjattu ja niille on tehty varosuunnitelmat. On oikeastaan aika käsittämätöntä, että yleensäkkin pystytään tuollaisia matkoja ja tekoja suorittamaan täältä jostain kaukaa. Ne koodirivit on aivan tuhottomia ja kaikkien laskentojen pitää olla täysin oikein, koska yksikin virhe maksaa koko reissun.
Ehkä sitten kun keinoäly ja tekniikka on sillä tasolla, että se voi reagoida siellä paikanpäällä, tai mukana on ihmisiä reagoimassa, niin tämä systeemi kuitenkin on paljon varmempi, ihan vain siitä syystä, että silloin voidaan reagoida. Se ei tokikaan pelasta siltä jos laskuvarjo ei aukea, tai jos jokin moottori ei toimikkaan, mutta se ihminen tai keinoäly voi edes yrittää nokkeluudella tai soveltamalla kompensoida tilannetta mihin ei olla varauduttu, jotain mitä se koodari ei nyt siellä kellarissa keksinytkään. Ero on melkoinen ja sen osoittaa jo ihmiskunnan onnistumisprosentti avaruuteen ja kuuhun matkaamisessa. Aina kun ihminen on ollut mukana, niin onnistumisprosentti on ollut sen yhden rakettivaiheen jälkeen melko perhanan hyvä, se räjähdyksen absoluuttinen hallinta homma vähän vielä tökkii.
312 tehtävää, 4 epäonnistumista. Tätä kun vertaa siihen miten hyvin on onnistuttu näissä miehittämättömissä projekteissa, niin se ero on melkoinen. Se on juuri ajatustoiminnan verran eroava.