Ei toki, mutta kertoo vain mentaliteetista. Millään ei ole juuri mitään väliä.
Kyllä se kuun osalta kertoo myös resursseista.
Vaikka pakonopeus Kuun pinnalta on olennaisesti pienempi vrt. Maa (2,4 km/s vs 11,2 km/s) epäilen, että Apollo-ohjelma olisi ollut olennaisesti vaikeampi (mahdollisesti myös vaarallisempi) toteuttaa, jos Apollon kuumoduli kokonaisuudessaan olisi laukaistu pois kuun pinnalta pelkän nousuosan (ascent stage) sijaan. Nousuosan paino oli 4 700 kg, laskeutumisosan paino oli 10 334 km (ml polttoaine), yhteensä reilut 15 000 kg (huom. vaihtelua eri laskeutujien välillä).
Nousua varten olisi tarvittu lisää polttoainetta > painoa lisää (en ryhdy laskemaan kuinka paljon, koska reservejäkin on oltava). Rakenteen olisi pitänyt olla vankempi, jotta nousu olisi onnistunut + huomioitava varajärjestelmä, jos koko kuumodulin paluu ei olisi ollut mahdollinen.
Päättelen, että valittu järjestelmä on sellainen, joka takaa miehistölle turvallisimman mahdollisen tavan päästä pois Kuusta, jos jotain ongelmia ilmenee. Eikä tämäkään ollut 100 % varma, mutta se, että nousuosa on erillinen, varmisti ainakin sen, että vaurio laskeutumisosassa ei tarkoita samaa kuin miehistön jääminen kuuhun, mikä olisi voinut olla seuraus, jos laskeutumis- ja nousuosa olisivat olleet yksi yhtenäinen moduli.
Itse en näe Kuuhun jäänyttä materiaalia ongelmana, koska se voidaan hyödyntää viimeistään silloin kun Kuuhun perustetaan tukikohtia. (Toivottavasti hyödynnetään). Samaten en näe muille planeetoille jääneitä satelliitteja/kulkijoita ongelmana, koska nekin on hyödynnettävissä ja todennäköistä, että ainakin jotain osia niistä hyödynnetään, koska tukikohtien perustamisten alkuvaiheessa on materiaalista kuitenkin pulaa.
Ongelmana pidän Maan kiertoradoilla olevaa avaruusromua, mutta samalla uskon, että tämäkin ongelma voidaan poistaa/ratkaista - ja ratkaistaankin tulevina vuosikymmeninä.