Matkalla alkoholismiin?

[WarWas]

Emt. Mä olen alkoholisti mikä selvää.
Olen varmaankin joka päivä viimeisen 365+ päivän aikana juonut 10+ kaliaa, ehkä pari milloin mennyt pari vähemmän.
Vaikuttaa ihan simona psyykkeeseen eli musta tulee laiska, työt pystyisin koska tahansa tekemään ja olinkin vuoden työllistettynä ja siellä aina kunnossa, mutta heti työpäivän jälkeen sihahti tölkki auki.
Helposti tästä tulee tapa kun on aamulla kaliaa jälellä niin avaa yhden jne...
Sekavaa tekstiä tulee kun en osaa selittää kaikkea.
Osasyy itselleni on, että annan "anteeksi, koska vaa kaliaa ja kykenen esimerkiksi nyt kirjoittamaan".
Olen huomannut pientä hitautta sekä muistin kanssa ongelmia tässä ajan kuluessa ja joka päivä ottaa päähän kun tissuttelen sen 10+ kaliaa koska en saa mitään aikaiseksi ja sekin, että tiedostan ongelman, mutta en tee sille mitään.
Sosiaalisten tilanteiden pelkoa tai mitään semmoista ei ole selvin päin, tai ei ainakaan ennen ollut (heh).
Emt, pitäiskö lopettaa seinään sitten kun saan itseäni niskasta kiinni vai pikkuhiljaa vähentää saunakaljan tasoiseksi, en oikeasti luota asiantuntija-apuun tässä kun tiedostan ongelman itsekin, mutta olen vaa vitun laiska.
Ei mulle tule ongelmia jos en heti aamulla saa kaliaa, en panikoi ja suunnittelen sitten, että tässä työttömänä pelailen pari peliä mitä en maistissa pelaa, mutta aina pystyy lainaamaan kaliaan rahaa ja pystyn maksamaan takaisinkin.
Jotenkin olen rennompi ainakin nykyään maistissa ja kumminkin tiedostan helvetinmoiset vaarat sekä miten saakelin väärin se on.
Samaa paskaa tänne heittäisin vaikka olisin selvinpäin, ehkä se eka päivä olisi hiljaisempaa.
Lista on loputon mitä alkoholi on tehnyt minulle laiskuuden suhteen ja en jaksa kaikkia sanoa.
Emmä usko, että kukaan voi auttaa siis teistä hienoista ihmisistä vaan pitää ihan itse se tehdä.

 

[Iisoppi]

en oikeasti luota asiantuntija-apuun tässä kun tiedostan ongelman

Kyllähän se voi olla niin että voit ottaa vastaan myös asiantuntija-apua juuri sen takia että tiedostat ongelman. Juuri siinä hetkessä voi olla hyvä että on mukana joku muukin kuin juuri sä. Kun ei se lopettaminen ole aina niin helppoa, yksin. Vaikka tiedostat ongelman...

kukaan voi auttaa siis teistä hienoista ihmisistä vaan pitää ihan itse se tehdä

Olet oikeassa. Mutta me voidaan sinua tsempata ihan vain viesteillä. Eihän sillä niin väliä mutta tiedät että joku meistä ajattelee myös sinua ja haluaa kuulla kuulumisia. Olet ajatuksissani...

 

[WarWas]

Olet oikeassa. Mutta me voidaan sinua tsempata ihan vain viesteillä. Eihän sillä niin väliä mutta tiedät että joku meistä ajattelee myös sinua ja haluaa kuulla kuulumisia. Olet ajatuksissani...

Anteeksi, mutta tuo kuulostaa aivan liian imelältä minulle :D

 

[Iisoppi]

Anteeksi, mutta tuo kuulostaa aivan liian imelältä minulle :D

No joo... mutta eipä mulle yleensä tule tuollaista palautetta koska olen hyvin arkinen ja tylsä tyyppi. En varsinkaan kovin imelä. Mutta kukin saa kokea niinkuin kokee.
Hyvää jatkoa sinulle...
Kalialla tai ilman.

 

[WarWas]

No joo... mutta eipä mulle yleensä tule tuollaista palautetta koska olen hyvin arkinen ja tylsä tyyppi. En varsinkaan kovin imelä. Mutta kukin saa kokea niinkuin kokee.
Hyvää jatkoa sinulle...
Kalialla tai ilman.

Emmä tuota pahalla sanonut, tuli vaan hollywood-leffat mieleen :D

 

[Delter]

Pitäisikö olla huolissaan?

Kuukauden kypsyneeseen viestiin vastaus: Ei... välttämättä.

Kirjailit aika lailla oman varhaisaikuisuuden kokemukseni, eli häppää meni kurkusta ihan riittävät määrät arkena sekä viikonloppuna, mutta mitään yltiöpäisiä typeryyksiä ei tullut tehtyä ja itse asiassa oikeasti hauskaakin tuli pidettyä alkoholin ansiosta siinä sivussa. Alkoholista jäi voimaannuttava vaikutus; se vapautti estoja, toi uusia tuttavuuksia ja antoi vauhtia vapaa-aikaan. Miksipä siis ei? Silti sen kaiken hyväksyvän ja jopa yllyttävän ilmapiirin vallitessa aina välillä pysähtyi miettimään, että onko tää _oikeasti_ aina niin hauskaa ja voiko tästä tulla pidemmän päälle jatkuessaan aito ongelma?

Yhden elämän kokemuksella sanoisin, että kun jo tuossa vaiheessa olet älynnyt pysähtyä miettimään rajojasi, olet karhunpainissa alkoholin kanssa voitolla. Mielestäni on tärkeää keskittyä analysoimaan, millainen ihminen olet humalassa: Tunnetko rajasi? Tiedätkö, millaisen olon teet ympärillesi ja muille ihmisille päihtyneenä? Kuinka helppoa sinulle on siirtyä rilluttelusta totaalisen selväpäiseen arkeen useammaksi päiväksi tai jopa viikoiksi? Käy nämä läpi, ja pohdi, oletko edelleen A:n herra vain toisinpäin.

Nuorena vaihtoehtoja on kärjistäen kolme: Et käytä ollenkaan, opettelet käyttämään alkoholia kohtuudella tai käytöllä annat alkusysäyksen alkoholisimille. Tällainen on yhteiskuntamme. Monet tekijät vaikuttavat siihen, millaiseksi suhteesi alkoholiin muodostuu, mutta tämän päänsisäisen keskustelun käytännössä jokainen joutuu täällä Pohjantähden alla käymään.

Alun opettelun jälkeen kroppasi sietää varsin paljon läträämistä jopa useampana peräkkäisinä päivinä, vaikket millään mittarilla ole "putkessa", kuten vanhemmalla iällä voisi sanoa. Nauti siitä, mutta pidä mielessä, että fyysinen sietokyky hämää. Jos voit henkisesti edelleen aidosti hyvin viinan kanssa ja ilman, ota kummastakin paremmat puolet mukaan. Haasta itseäsi menemällä promillemyönteisiin tilaisuuksiin (esim. afterworkit) tipattomana ja vastapainoksi anna itsellesi mahis vetää joskus arkena seitinohuet.

Pidä hauskaa. Juo. Juo vaikka kolme päivää putkeen. Ota välivesi. Herää virkeänä. Unohda välivesi. Oksenna taksiin. Pode morkkista. Mokaile, mutta älä satuta muita. Kaikista näistä voit ottaa oppia siihen, miten alkoholia käytät ja missä rajasi menee. Kolmekymppisenä olet joka tapauksessa täysin erilainen alkoholin kuluttaja kuin nyt.

 

[pallero]

Alkoholistin lapsena voisin sanoa, että mikäli juominen menee ongelmajuomisen puolelle, niin välttämättä sitä ei huomaa itse. Ja välttämättä ne läheisetkään eivät sitä huomaa siinä hetkessä vaan hyvinkin pitkän ajan päästä. Kun näitä lapsuuden tapahtumia alkoi aikuisena perkaamaan läpi ja puhumaan näistä isän kanssa, niin törmäsi ensinnäkin toistuvasti siihen isän ihmettelyyn, että miten hänen juomisensa muka on voinut vaikuttaa meihin kun hän ei ole ikinä esim. käyttäytynyt meitä kohtaan väkivaltaisesti humalassa, ja hänhän itse asiassa ei edes juuri juonut kotona vaan katosi aina viikkokausiksi ryyppyreissuilleen. Vielä tänäkään päivänä hän ei ymmärrä minun ja siskoni näkökulmaa, että miten paljon tuo hänen juomisensa ja alkoholiongelmansa vaikutti meidän elämään.

Enkä sitä ymmärtänyt minäkään ennen kuin aloin käymään läpi lapsuuttani, nuoruuttani ja lopulta koko aikuiselämääni, joka oli monenlaisten ongelmien ja pahan olon vahvasti sävyttämä. Vasta kun uskalsi upottaa kätensä kyynärpäitä myöden tuohon paskaan ja uskaltautui oikein kunnolla analysoimaan omaa käytöstä, omia käytösmalleja ja syitä niihin, alkoi löytää itsensä sinne ongelman alkujuurille. Vaikka sitä ei lapsena ja nuorenakaan tiedostanut, miten paljon se isän juominen vaikutti meihin, niin loppujen lopuksi aika monen ongelman lanka johti lopulta siihen.

Joten vaikka reflektoisit päivittäin tuota, että vaikuttiko juomisesi perheenjäseniisi ja muihin läheisiisi, niin älä luota siihen sokeasti että asia olisi juuri näin kuin mitä sinä luulet ja sinusta tuntuu. Lapsena näkee ja kokee asioita aika eri tavalla ja lapset pystyvät vaistoamaan paljon sellaista, mitä aikuiset kuvittelevat pitävänsä piilossa.

Meillähän isä tosiaan aika usein lähti noille pitkille, viikkoja kestäville ryyppyreissuille jolloin häntä ei juuri kotona näkynyt. Mutta minä pystyin havaitsemaan sen ryyppyreissun lähestymisen isän käytöksestä jo päiväkausia ennen kuin hän aloitti juomisen. Sen vaan tunnisti erilaisista pienistä merkeistä hänen käytöksestään, ja nyt jälkikäteen tajuaa sen, miten paljon se vaikutti omaankin käytökseen. Sitä alkoi muuttamaan omaakin käytöstään, yritti miellyttää vanhempia kaikin keinoin ja yritti tavallaan omalla käytöksellään estää tuon vääjäämättömän mitä oli odotettavissa. Ja kun se kossupullon korkki sitten narahti auki ja taksi ilmestyi pihaan, niin sitä koki epäonnistuneensa ja otti sen tavallaan itseensä, etten pystynyt estämään sitä ryyppyputkea. Tämä johti sitten aika epäterveisiin käytösmalleihin aikuisenakin.

Ensinnäkin, hieno kirjoitus ja erittäin hyviä havaintoja. Olen itse kasvanut erittäin alkoholin huuruisessa lapsuudessa, mutta en näe sen vaikuttaneen mitenkään itseeni tai ainakaan tähän valintaani. En itse juoksentele missään, ryyppäilen vaan muuten. Aivan varmasti muut ovat asian huomanneet, mutta pitäydyn omassa kuplassani, että kukaan ei tiedä. Olin juuri yli kuukauden juomatta ja taas jatkoin, koska en nähnyt mitään syytä olla juomatta enää. En siis vähättele kenenkään ongelmaa tai muuta,kerroin vaan oman tilanteeni. En katso olevani alkoholisti, enkä näe itselläni mitään ongelmaa vaikka joisin päivittäin. En sano että olisi mitenkään suositeltavaa, mutta itselleni tämä vaikuttaisi olevan sopiva ratkaisu. Ymmärrän kyllä täydellisen raittiuden, pari läheistä on alkanut sellaisiksi ja mielestäni se on ok, jos näkee alkoholin olevan ongelma. Ymmärrän että tämä kuulostaa oudolta, mutta meitä näyttäisi olevan joka lähtöön.

 

[Skruf]

Soitin äidille asiasta, ja oli vaikeimmista puheleuista mitä oon soittanut, itku tuli kun tilanteesta kerroin.

Ja nyt tänä viikonloppuna nähty vanhemmat, äiti sentään yritti ymmärtää, mutta isä vaan totesi, että sen juomisen on pakko loppua, muuten ei ota kantaa asiaan. Onneksi täältä ja koululta saa sentään tukea paremmin.

 

[Ujcik#11]

Toivottavasti @godspeed :illä kaikki sujunut mukavasti, vaikkei täällä kuukauteen ole käynytkään enään mitään kirjoittelemassa/ lukemassa.

Ainahan sitä retkahdusta toisten puolesta alussa ( 1 vuosi on kriittinen ) miettii. Toivottavasti tosiaan kaikki kunnossa.

 

[Ollakseni]

En ole lopettanut alkoholinkäyttöä, se on vain tauolla nyt. En oikein tiedä vielä kuinka kauan. Viimeksi join alkoholia 23. - 24.3. välisenä yönä ja sitten vitutti ns. raskaasti kun tuli ilmoitus että se pitäisi nyt vähän niinkuin kokonaan jättää pois joksikin aikaa jos aikoo hoitoa saada. Noh edelleen ärsyttää kun ei oikein viitsisi juoda vaikka nyt kävinkin verikokeessa, jonka pitäisi näyttää hyvältä. Kuitenkin kun sen joutuu antamaan myöhemminkin uudestaan niin ei varmaan parane ryypätä tässä välissä sen kummemmin. Tässä nyt on vähän joutunut ottamaan uutta asennetta moniin sosiaalisiin tapahtumiin kun ei käytäkään päätä sekoittavia aineita. Nyt pitäisi olla festaroimassa viikonloppuna ja se vähän jännittää taas. Siellä kun jos ei ole kiinnostavaa musiikkia sillä hetkellä niin pitää kehittää jotain ihan muuta tekemistä.

 

[Vanden Plas]

Kuten tuossa aiemmin kirjoittelin, pääsiäisenä tuli eräänlainen stoppi. Maksa-arvot tapissa ja muutenkin olo oli melkoisen kamala.

Sain mä itseni pidettyä selvinpäin seuraavaan tilipäivään asti, eli kolmisen viikkoa. Siitähän se ralli sitten lähti uudestaan, piti hallitusti ottaa pe-la. Noh, lauantai-ilta päättyi siihen että elämäni ensimmäistä kertaa ohjattiin juottolasta pihalle, kondis oli sen verran rapea. Tulihan siitä sitten reilun viikon ränni. Nyt taas ollut selvinpäin jonkin aikaa. Ei tää helppoa totisesti ole, motivaation kanssa joutuu päivittäin taistelemaan.

Maksa-arvot onneksi on lähteneet laskuun.

 

[Pottakameli]

Yritin joskus vuosia sitten hoitaa ongelmia alkoholilla, mutta en osannut sitäkään hommaa. Toki olen aina ollut aika huono juomaan ja määrät on tästä syystä aina olleet melko maltillisia, joten ei sikäli yllättänyt. Mutta yritin siirtää ongelmia eteenpäin juomisella lyhyen aikaa ja lopulta tajusin alkaa käsittelemään asioita itseni kanssa, kun ei alkoholista ollut hyötyä.

Olin sikäli onnekas, etten pystynyt parempaan. Nykyään tulee silloin tällöin olutta juotua, jos on joku sovittu kavereiden näkeminen tai pelisessio, mutta määrät on aika pieniä ja kertojakaan ei ole joka kuukausi edes...nytkin 2kk viime kerrasta.

Työt ja lapset vie aika paljon myös aikaa tuollaisella touhulta.

 

[WildThing]

Täällä tulee kohta 2 kuukautta täyteen ilman alkoholia. Yllättävän hyvin on asiat lähteneet sujumaan ja elo ollut tasaista. Tässä on jopa alkanut paikoin nauttimaan elämästä.
Käyn päihdytyöntekijällä ja terapiassa säännöllisesti, mistä olen saanut apua ja perspektiiviä asioihin. Mielenkiinnolla odotan miten olo tästä kehittyy seuraavien kuukausien aikana.
Nyt fokus työssä ja urheilussa. Kävin jopa selvinpäin tansseissa, mikä oli aika mielenkiintoinen elämys.

 

[12961]

Kuten tuossa aiemmin kirjoittelin, pääsiäisenä tuli eräänlainen stoppi. Maksa-arvot tapissa ja muutenkin olo oli melkoisen kamala.

Sain mä itseni pidettyä selvinpäin seuraavaan tilipäivään asti, eli kolmisen viikkoa. Siitähän se ralli sitten lähti uudestaan, piti hallitusti ottaa pe-la. Noh, lauantai-ilta päättyi siihen että elämäni ensimmäistä kertaa ohjattiin juottolasta pihalle, kondis oli sen verran rapea. Tulihan siitä sitten reilun viikon ränni. Nyt taas ollut selvinpäin jonkin aikaa. Ei tää helppoa totisesti ole, motivaation kanssa joutuu päivittäin taistelemaan.

Maksa-arvot onneksi on lähteneet laskuun.

Käy pyytämässä antabuskuuri. Ei sitä koko elämää tarvitse syödä, vaikka hyvänä varmistimena toimii myöhemminkin.

Edelleen otan varmuuden vuoksi pari poretablettia kun tiedän, että tulossa on juhlat, duunireissu tai muuta vastaavaa tapahtumaa, jossa on riski retkahtaa. Haitta on minimaalinen ja usko vahvistuu kummasti, kun tietää, että nyt on ihan oikeasti vaarallista juoda. Ensimmäisestä puolikkaasta kaljastakin alkavat heti muut kysellä, että mikä on vialla kun naama ja korvat ovat tulipunaiset. Ehkä antabusreaktio kannattaa kokeilla, ehkä ei, nykysuositusten mukaan ilmeisesti ei.

Tuo itsensä pettäminen tyyliin "kyllä tämä nyt varmaan kuitenkin hanskassa pysyy" on paskamaisen kierteen alku, varsinkin kun sen yhdistää omiin päätöksiin lopettamisesta. Muistan elävästi sen tuskan, kun oman lopettamispäätöksen pitämättömyyteen oli n. sadannen kerran kuuppa aivan jumissa. Pahin olo ennen nyt jo hyvän aikaa kestänyttä täyttä raittiutta tuli minulle siitä, että alkoholin suhteen se oma päätös ei pitänytkään (joka on siis muuten todella epätyypillistä). Lupaan aina sen verran, mitä pystyn pitämään, mutta alkoholista tulinkin luvanneeksi sekä itselleni että vaimolle aivan helvetin monta ilmapalloa. Kun ymmärsin tämän, ymmärsin myös, että kyseessä on iso ongelma. Meinasi olla parisuhteessakin vaikeaa, mutta onneksi puoliso on ollut aiheesta kiinnostunut ja halunnut ymmärtää mistä on kysymys.

Hyvä terapeutti kannattaa, mielellään sellainen, jolla on oma kokemus alkoholiongelmasta. Ei raittiuspaatosta, vaan omien ajatusten ja fiilisten peilailua. Lähde siitä liikkeelle, mitkä negatiiviset asiat elämästä poistuvat ja mitä positiivista siihen ilmestyy kun juopottelu on loppunut. Konkreettisia ja pieniä asioita on paljon, ei kannata pelätä myöntää myöskään itselleen kaunisteltuja haittoja. Jälkikäteen kun mietin esimerkiksi viikonloppuja, joukkoon mahtui varmasti useampia sunnuntaiaamuja, jolloin muu perhe lähti ulkoilemaan ja minä jäin krapulaisena kotiin. Vaikka eipä vaimo sitä silloin alkoholin piikkiin laittanut kun ei edes tiennyt. Migreeniähän se aamuisin usein oli.

Toisaalta pitää myös hyväksyä se, että jotain saattaa myös menettää kun lopettaa juomisen. Konkreettinen menetys on omalla kohdallani tiettyihin sosiaalisiin tilanteisiin osallistuminen, ehkä pahimpana esimerkkinä erilaiset duunin ja luottamustehtävien ympärille rakentuvat verkostoitumiskekkerit. Olen persoonaltani vahvasti introvertti ja alkoholi on jo opiskeluajoista lähtien ollut sosiaalisten tilanteiden voiteluaine. Selvinpäin nuo verkostoitumismahdollisuudet eivät kiinnosta pätkääkään ja syövät energiatasot äkkiä loppuun, mutta pienessä noususuuntaisessa viinipöhnässä olin kuin kala vedessä. Selvinpäin on huomattavasti nihkeämpää. Vaikka tiedän onnistuvani hyvin ja introverttiudestani huolimatta oppineeni hyväksi kyseisissä tilanteissa, on jossain hyvin syvällä sellainen möykky, jonka yli on aiemmin päästy valkkarin voimalla. Ennen lähdin tilaisuuksien jälkeen iloisena jatkoille, nykyään aivan helvetin väsyneenä kotiin. Se on jännä, miten viinan voimalla vahvasti introvertista kuoriutui sosiaalinen ekstrovertti.

 

[adolf]

Toisaalta pitää myös hyväksyä se, että jotain saattaa myös menettää kun lopettaa juomisen. Konkreettinen menetys on omalla kohdallani tiettyihin sosiaalisiin tilanteisiin osallistuminen, ehkä pahimpana esimerkkinä erilaiset duunin ja luottamustehtävien ympärille rakentuvat verkostoitumiskekkerit. Olen persoonaltani vahvasti introvertti ja alkoholi on jo opiskeluajoista lähtien ollut sosiaalisten tilanteiden voiteluaine. Selvinpäin nuo verkostoitumismahdollisuudet eivät kiinnosta pätkääkään ja syövät energiatasot äkkiä loppuun, mutta pienessä noususuuntaisessa viinipöhnässä olin kuin kala vedessä. Selvinpäin on huomattavasti nihkeämpää. Vaikka tiedän onnistuvani hyvin ja introverttiudestani huolimatta oppineeni hyväksi kyseisissä tilanteissa, on jossain hyvin syvällä sellainen möykky, jonka yli on aiemmin päästy valkkarin voimalla. Ennen lähdin tilaisuuksien jälkeen iloisena jatkoille, nykyään aivan helvetin väsyneenä kotiin. Se on jännä, miten viinan voimalla vahvasti introvertista kuoriutui sosiaalinen ekstrovertti.

Tämä voisi olla lähes sanasta sanaan omalta näppäimistöltäni. Juuri noin olen sen itsekin kokenut, että esimerkiksi duuniporukoiden illanistujaisissa tai jossain vastaavissa tapahtumissa sitä vaan putoaa kärryiltä siinä kohtaa, kun ihmiset alkavat humaltumaan. Eli joitain sosiaalisia suhteita jää muodostumatta, kun ei käytä alkoholia. Minäkin tosi harvoin käyn missään pitkää iltaa istumassa, jossa ihmiset juovat alkoholia. Ei siksi, että pelkäisin retkahtavani, vaan koska se ei vaan kiinnosta katsella pitkälle yöhön asti sitä touhua. Viihdyn kyllä hyvässä seurassa vallan hyvin, vaikka ihmiset juovatkin ja se hyvä fiilis tarttuu, mutta jossain vaiheessa iltaa tulee se piste vastaan, kun ihmiset alkavat olemaan niin humalassa, että ei sitä vaan jaksa. Jokainen joka on selvinpäin jossain juopottelutilaisuuksissa ollut tunnistaa varmaan tämän.

Minulla on onneksi kuitenkin myös tuo kaveripiirini, jota kautta sosiaalista elämää tulee. Ja sosiaalisuuden tarvetta pystyy tyydyttämään myös työpaikalla työkavereiden kanssa. Vaikka introvertti olen minäkin, niin kyllä minussa on myös ihan selvä tarve sosiaalisuudelle, läheisyydelle ja ystävyyssuhteille. Ja se mikä minun on pitänyt ymmärtää on se, että niihin sosiaalisiin tilanteisiin pitää itse aktiivisesti hakeutua ja jollain lailla vaalia niitä sosiaalisia suhteita. Pitää suhteita yllä.

Eli tuossa on se ainut miinuspuoli, jonka itse vissylinjan pitämisestä olen kokenut. Niitä plussapuolia on sitten niin paljon siihen entiseen meininkiini verrattuna, että ei siitä ole kahta sanaa, että kumpi elämäntyyli maistuu paremmalta.

Raitistumisen yksi hyviä puolia on meinaan toisaalta ollut se, että se on mahdollistanut paljon syvemmät ihmissuhteet. Vaikka niitä kavereita ja sosiaalisuutta ei olekaan sitä suurta määrää, mitä silloin juodessa, niin toisaalta se kun on tutustunut itseensä paremmin edesauttaa sitä että paljon merkityksellisempien ihmissuhteiden muodostuminen tulee mahdolliseksi.

Sitä nykyään ajattelee niin, että 3 hyvää ystävää on parempi, kuin 30 kaveria, joiden kanssa vaan dokataan, mutta oikein mitään muuta yhdistävää tekijää ei ole.

Minustakin tuli todella avoin, hyvin puhelias ja ekstrovertti silloin juodessa. Mutta kun enhän minä toisaalta oikeasti sellainen ihminen ole, joka jatkuvasti on äänessä, niin roolin vetämistähän sekin vain loppujen lopuksi oli.

 

[Tupaukko]

Yli 40 vuotta poltin tupakkaa ja nyt neljä vuotta ilman.
Kaljaa tuli kitattua melkeimpä päivittäin, mutta uutena vuonna päätin et yhtä tyhjän kanssa koko homma kitata sitä vaikka hyvää onkin.
Vähensin juomisen vain "juhlahetkiin" enkä ole nyt viimeisen 5kk aikana juonut kuin varmaan max 24tölkkiä. Eikä edes tee yhtään mieli...
Seuraavan kerran ehkä juhannuksena..

 

[Iisoppi]

Sain mä itseni pidettyä selvinpäin seuraavaan tilipäivään asti, eli kolmisen viikkoa. Siitähän se ralli sitten lähti uudestaan, piti hallitusti ottaa pe-la. Noh, lauantai-ilta päättyi siihen että elämäni ensimmäistä kertaa ohjattiin juottolasta pihalle,sen verran rapea. Tulihan siitä sitten reilun viikon ränni.

Täytyy sanoa että anna itsellesi anteeksi ja yritä mennä eteenpäin. Tuo taisi näyttää sinulle ettei hallittu juominen sinulta onnistu.

Nyt taas ollut selvinpäin jonkin aikaa. Ei tää helppoa totisesti ole, motivaation kanssa joutuu päivittäin taistelemaan.

Tietenkin se on oikeasti sinun oma valinta. Mutta yritä vaan joka päivä valita se selvä päivä. Koita nähdä ne hyvät jutut selvänä olemisesta juomisen sijaan. Tiedän että se on vaikeaa. Tiedän, olen sen itse kokenut. Voimia sinulle. Eteenpäin...

 

[pallero]

Se minkä olen alkoholinkäytöstä oppinut vuosien aikana on, että koskaan ei pidä juoda vitutukseen. Alkoholismissa on syyt yleensä henkilökohtaisia, joten jokaisen suurin syy löytyy jos sen haluaa nähdä. Omani tapasin ja en siitä piitannut. Parhaat reseptit juomatta olemiseen on ylensä tapoihin kangistuneen ihmisen muutos, eli aamulla lenkille tai tekemään jotain muuta mitä ei ajatellut tekevänsä. Jääkiekosta tiedän paljon, mutta alkolista huomattavan enemmän. Peace and love ja kaikkea hyvää jatkoon.

 

[Skruf]

Ja nyt tänä viikonloppuna nähty vanhemmat, äiti sentään yritti ymmärtää, mutta isä vaan totesi, että sen juomisen on pakko loppua, muuten ei ota kantaa asiaan. Onneksi täältä ja koululta saa sentään tukea paremmin.

Ja tänään tuli tädiltä viestiä, että on kuullut tilanteesta ja haluaa auttaa, koko juttu tuli yllätyksenä, että hänelle on kerrottu tilanteestani.

 

[Vanden Plas]

Ja tänään tuli tädiltä viestiä, että on kuullut tilanteesta ja haluaa auttaa, koko juttu tuli yllätyksenä, että hänelle on kerrottu tilanteestani.

Hieno juttu, että läheisiä kiinnostaa ja on halu tarjota apua!

 

[godspeed]

Toivottavasti @godspeed :illä kaikki sujunut mukavasti, vaikkei täällä kuukauteen ole käynytkään enään mitään kirjoittelemassa/ lukemassa.

Ainahan sitä retkahdusta toisten puolesta alussa ( 1 vuosi on kriittinen ) miettii. Toivottavasti tosiaan kaikki kunnossa.

Kaikki kunnossa!

Eilen viimeksi teki mieli, kun oli hyvää keliä, mutta aika nopeasti sen mieliteon poisajattelee. Oikeastaan jokaisella kerralla mielen harhaillessa aina tajuaa sen, että yksi tai kaksi ei riittäisi, ja suurempaan ei olisi varaa tai intoakaan, niin eipä siinä itseään tule sen enempää kiusattua. Parempi olla vaan ilman, eikä antaa asialle muuta painoarvoa.

Elämä on siis tällaista tavallista ja rauhallista. Aivot käyttäytyy järkevästi. On mukava mennä illalla selvinpäin nukkumaan ja herätä selvinpäin uuteen tavalliseen ja rauhalliseen aamuun ja päivään. Stressiä en kestä ihan hirveästi ja väsynkin nopeasti, mutta toisaalta minulla ei ole koskaan ollut sitä vaaraa, että alkaisin heti ryyppäämään suruun. Joskus tietysti on ollut, mutta se ei ole minulla ollut se taudinkuva kokonaisuudessaan sellainen.

Olin sellainen ilojuoja, vaikka alkoholi aina pidemmän päälle myös masensi ja nosti itsetuhoisuutta. Mutta varsinaisesti masennukseen ei useinkaan juonut, vaan sairauteni muoto on minulla tällainen vähän erilaisempi, vaikka itse sanon. Nytkin mieliteot ovat kohdistuneet juhlistamiseen ym, eivätkä siihen, että vituttaapa ankarasti, avaan juoman. Sellaista ei ole lainkaan nyt, ja vähemmän silloinkin kun dokasin kunnolla ja maksa huusi.

Mutta yhtä kaikki liiallinen juominen on liiallista juomista ja muijakin on sanonut, että olen huomattavasti tasapainoisempi ja jotenkin jämptimpi ihminen nyt kun alkoholi on jäänyt. Moni voisi tuosta ottaa omalla kohdallaan kiinni. Tiedän hyvin, että elämä voi tuntua alkuun tylsemmältä, kun ei saa juhannuskännejäkään vetää, mutta joskus sairaus on sellainen, että siinä uskoo litteään maahankin, kun tarpeeksi tykkää juoda ja juominen määrittelee kaiken itsetietoisen ongelmien ymmärtämisen ja vakaan päätännän sijaan. Aivot osaavat valehdella itselleen kun välittäjäaineet pelleilee keskenään. Ja minullakin on se juoppogeeni selkeästi.

Mutta kaikkeen tottuu. Myös siihen, että ei juo. Alkoholia ei sinällään tarvitse mihinkään. Se voi tuoda jotain lisää niille, joilla juominen pysyy hanskassa, mutta meille ongelmakäyttäjille ei ole oikeastaan välimuotoja. Joku voi pystyä nipistellen pysymään sikspäkissä illassa, mutta kyllä senkin saa alkoholismin raamien sijaan mahtumaan, jos se on oikeasti joka ilta pakko juoda, kuten se minullakin monesti oli.

Tämän viestin ei ole tarkoitus olla paasaus :) Vaan ihan se minun rehellinen näkemykseni tällä hetkellä missä itse menen ja miten ajattelen. Alkoholipoliisia minusta ei koskaan edelleenkään tule, mutta luulen, että kun kesän riennoissa viimein aletaan pyöriä, niin olen enemmän kuin tyytyväinen siitä, että minun ei tarvitse enää juoda. Ei ole sitä säätämistä ja vääntämistä ja kääntämistä, vaan on vapaa. Voi mennä ja tulla ja olla miten haluaa ilman stressiä juomisesta ja juomien riittämisestä yms.

Tsemppiä kaikille viime aikoina ketjuun kirjoittaneille, kyllä se siitä, kun vaan saa päiviä alle. Pian ne on jo kuukausia. Minullakin nyt reilut 9 kuukautta jo takana ja hyvin menee. Aina joskus tekee mieli, mutta se mieliteko tosiaan menee ohi yhtä nopeasti kuin tulee, kun on tarpeeksi harjoitellut. Tupakkaa olen ollut kohta 6 vuotta ilman ja se on arvokas kokemus, sillä myös siitä tiedän, että alkoholi voi jäädä samalla tavalla. Eihän näissä riippuvuussairauksissa sinällään mekanismit toisistaan eroa. Älkää vaan antako aivojen huijata, sillä aivothan huijaavat heti kun vaan voivat.

Kiitos!

 

[godspeed]

Kuistilla kun istuskelee ja katselee vehreille pelloille ja metsiin auringon lämmittäessä, niin elämä todellakin hymyilee. Siltä se vaan yksinkertaisimmillaan tuntuu. Paljon olen lukenut korkin kiinni laittaneista, jotka ovat rauhoittuessaan tajunneet, että aika minimalistisestikin voi elää. Se ei tarkoita suinkaan latteampaa saati luostarimaisempaa elämää vaan siinä kaikista pienistä hetkistä saa aika suuria ilman sen ihmeellisempää pakottamista. Kaikki tapahtuu ihan luonnollisesti, jos osaa irtautua välillä näistä meidän modernin maailmamme riippuvuuksista ja loputtomista kiusauksista.

Voi kuulostaa pumpulilta monen korvaan, mutta kyllä sen toivottavasti moni tajuaa siinä vaiheessa, kun on sinut esimerkiksi juomattomuutensa kanssa, kestää siinä sitten kuinka kauan tahansa. Kaiken ei tarvitse olla alussakaan mitään vaikeaa puurtamista, jos vaan hyväksyy sen, että tilanne voi olla se, että siinä kun huikkaa ottaa, niin reseptorit aktivoituvat aina vain uudelleen ja uudelleen, jolloin joka kerta tuloksena on jonkinasteinen ränni tai vähimmillään mielessä sellainen kehää pyörivä ajatus, että lisää on saatava, jos ei nyt tänään, niin sitten huomenna. Tai ylihuomenna, sillä kyllähän sitä pystyy juomatta olemaan pari päivää. Tai jotain muuta vastaavaa. Kaikki tuollainen mieltä kuormittava pallottelu on nykyisellään vaan niin ärsyttävää, että piti kirjoittaa tämä viesti taas muistutukseksi itselleni mitä tapahtuu, jos sen yhdenkin ottaa.

Tänään siis kaupan pihalla söin jäätelöä oikein hyvillä mielin ja tuli kunnon kouraisu vatsasta, kun joku kantoi kaljalaatikkoa autoonsa. "Minulle kanssa. Kyllähän sen muutaman voisi ottaa". Hetken ajatuksiani kasailtuani totesin itselleni mielessäni, että sinä et juo enää yhtäkään. Ja niin sekin ajatus sitten varmisti, että en juo, koska sitä reseptoria ei voi herättää. Sitä vaan ei voi. Ja olisihan se aika mieletön kynnys kyllä tässä vaiheessa, jos menisi ostamaan itselleen jonkin kovasti mainostetun uutuuslonkeron, kun katsoo mihin asti on tultu ja kuinka paljon tässä on tehty työtä sen eteen, että nimenomaan erilaisia kiusauksia pitää osata vastustaa. Ehkä se lonkero ei ole maistamisen arvoinen. Luulen niin.

Minulla onkin näiden ajatusten pyörittelyn keskiössä auttanut aina kaikenlainen viisastelu ja sen sellainen, kun millä muullakaan kuin pätevällä logiikalla sitä ihminen perustelisi itselleen, jos edes melko suora ennenaikainen kuolemanvaarakaan ei saa välttämättä lopettamaan? Vaikka puhuttaisiin vain "suurkuluttajasta", niin kyllä ne sisäelimet ja aivot ovat ihan yhtä suuressa vaarassa kuin "alkoholistillakin". Tässä mielessä on aika se ja sama millä termillä kutakin juoppoa kutsutaan, koska alkoholia kuitenkin nautitaan helposti yli terveellisten rajojen :)

Menen tästä sekavaa naputtelua herättelevän koneen äärestä takaisin kuistille ja narautan vissypullon auki.

 

[Skruf]

Viime perjantaista tähän aamuun asti tuli oltua osastolla. Suoraan kun pääsin sieltä niin kävin päihdepäivystyksen kautta kysymässä tukihenkilöä/ oma hoitajaa, puolen vuoden sisään pitäisi saada, mutta saa nähdä.

 

[godspeed]

Kesä on tullut ja lämpöä piisaa, mutta hieman on surua ilmassa. Summertime Sadness by Lana Del Rey. Tässä katsoo nyt liikaa menneisyyteen, kun pitäisi katsoa tulevaisuuteen. Eksistentiaalinen kriisi. Ja silloin reaktio elämään on tällainen. Mutta se karsta pitää saada ulos systeemistä, eikä hukuttaa sitä esimerkiksi juomalla. Onneksi minä vihaan tällä haavaa ajatusta juomisesta, vihaan ajatusta kännistä. Olen nyt tottunut elämään, joka on tietyin ehdoin tasaista ja mielekästä, vaikka haasteita on. Niihin ei vaan ole enää tarvetta juoda. Se on aika helvetin hieno juttu.

Katseltiin eilen Mel Gibsonin ohjaama Braveheart ja vaikka se on tällainen hieman suoraviivaisesti rakennettu ison budjetin sotadraama, niin olipahan kuitenkin iloton ja synkkä leffa. En muistanutkaan, että tässä kaadettiin paskaa niskaan urakalla. Kellekään ei käynyt hyvin. Olen ehkä herkässä tilassa, kun tuossa taas kuolema liippasi niin läheltä. Kuolema-ketjuun kirjoitin kuolemasta, mutta en tajunnut, että se olotila jää päälle. Mystisiä tunteita, mystisiä ketjureaktioita korvien välissä, kun annat vähänkin niille tilaa.

Ehkä kuolemaa ajatellessa tässä käy läpi jotain, mitä ei ole koskaan käynyt läpi. Mutta mitä? Isäni kuoleman olen käsitellyt jo aikaa sitten, vaikka kaipaus ei koskaan katoakaan. Monesti saa lukea, että alkoholisti pakenee jotain, mutta minä en ole nykyiselläni paennut mitään, kun on jotain pitänyt kohdata. Olen aina ollut suorapuheinen ja rehellinen siihenkin pisteeseen asti, että minut on käytökseni vuoksi hylätty ja siihen ahdistavaa auraa kantavaan ihmiseen on kyllästytty. Negatiivisuus, tai ehkä paremminkin pessimismi, ei todellakaan ole ollut vahvuuteni, mistä ainakin koetan päästä eroon. Monella tavalla jo olenkin päässyt, kun kaikenlaiset asiat kiinnittävät monipuolisesti huomiota ja niitä ajattelee hyvällä mielellä.

Mutta niinhän niitä keväällä tapahtuvia itsemurhiakin on selitetty, että joku voi nähdä kukkivaan loistoon heräävän luonnon ja iloitsevat ihmiset masentavina, koska itsellä olo ei anna sijaa elämälle vaan kuolemalle. Taidan pelätä jotain tässä maailmassa kovasti, ehkä kontrollin ja erinäisten asioiden lopullista menettämistä, mutta varmaankin pitäisi vaan olla rohkea ja katsoa vaan mitä eteen tulee. Itselleni en ole tekemässä mitään, eikä ole sen suuntaisia ajatuksia. Ne hommat ovat ainakin kaukana menneisyydessä mistä pitää olla tyytyväinen. Alkoholista en koe todellista vaaraa tällä hetkellä, mutta liika ylpeys käy helposti lankeemuksen tiellä.

Hyvää päivänjatkoa!

 

[godspeed]

Alkanut hieman häiritä, kun joku joka ostaa kaljaa ja kaikesta näkee, että juominen ei ole ehkä enää pelkästään mielekästä, päättää alkaa siinä kaljahyllyillä sitten opastamaan. Korien sisällöt kohtaa ja toinen toteaa minulle, että oikeita valintoja... joten voisihan siinä silloin aina sanoa, että eivät ole minun valintojani, vaan muijalle ostan, niin kuin usein muutaman ostan reissuillani. Ei siinä oikein tunnu tarpeelliselta päteä, vaikka tätä viinaan menevien suorittamaa opastamista tuntuu tapahtuvan useinkin. En kutsu ainakaan omaa alkoholismiani valinnaksi, mutta näkeekö sitten koulutetusti toimivista käsistäni, että olen joskus ammattimaisemmin harjoittanut juopon ammattia? :)

Ostaminen on sinällään erittäin terapeuttista, kun ostamisen himoon saa lääkkeen. Jostain syystä se vaan toimii, että saa pelkästään ostaa. Se on periaatteessa sellainen mielialalääke, korjaten jotain epätasapainoa kuin jos ostaisi vaan vissyä. En tiedä, aika erikoiselta se itsestäkin tuntuu. Toisaalta vähän aikaa sitten kirjoitin, että taannoin tuli yhtäkkinen juomishimokohtaus, mutta varmaan sellaisiin tulevaisuudessa auttaisi, jos vaan saisi tosiaan ostaa sitä juomaa ja sitten luovuttaa toiselle.

Joskus on ollut puhetta kuivasta humalasta, ja kuinka alkoholisti vain käytännössä kireänä odottaa seuraavaa kertaa kun taas pääsee juomaan ollessaan ns tauolla, niin ehkä tämä on minulle sellaista kuivaostelua sitten, jossa koetan toisintaa vanhoja tapoja, ajatusmalleja ja alkoholistin tunteita. Lopulta saa avata pullon ja ottaa naukkua. Naukku vaan on tietysti minulla joka kerta alkoholitonta, eikä se haittaa, koska tiedostan käytökseni hönttiyden ja tietyn huvittavan valheellisuuden. Ehkä näistä malleista vielä poisoppii joskus, mutta parempihan se tietysti näin on toimia kuin pelätä kokoajan ratkeamista ja kieltää itseltään tietynlaiset reaktiot. Näin tämä homma tuntuu toimivan, kun minulta on kysytty miten minä olen onnistunut tässä "projektissani" :)