Toivottavasti
@godspeed :illä kaikki sujunut mukavasti, vaikkei täällä kuukauteen ole käynytkään enään mitään kirjoittelemassa/ lukemassa.
Ainahan sitä retkahdusta toisten puolesta alussa ( 1 vuosi on kriittinen ) miettii. Toivottavasti tosiaan kaikki kunnossa.
Kaikki kunnossa!
Eilen viimeksi teki mieli, kun oli hyvää keliä, mutta aika nopeasti sen mieliteon poisajattelee. Oikeastaan jokaisella kerralla mielen harhaillessa aina tajuaa sen, että yksi tai kaksi ei riittäisi, ja suurempaan ei olisi varaa tai intoakaan, niin eipä siinä itseään tule sen enempää kiusattua. Parempi olla vaan ilman, eikä antaa asialle muuta painoarvoa.
Elämä on siis tällaista tavallista ja rauhallista. Aivot käyttäytyy järkevästi. On mukava mennä illalla selvinpäin nukkumaan ja herätä selvinpäin uuteen tavalliseen ja rauhalliseen aamuun ja päivään. Stressiä en kestä ihan hirveästi ja väsynkin nopeasti, mutta toisaalta minulla ei ole koskaan ollut sitä vaaraa, että alkaisin heti ryyppäämään suruun. Joskus tietysti on ollut, mutta se ei ole minulla ollut se taudinkuva kokonaisuudessaan sellainen.
Olin sellainen ilojuoja, vaikka alkoholi aina pidemmän päälle myös masensi ja nosti itsetuhoisuutta. Mutta varsinaisesti masennukseen ei useinkaan juonut, vaan sairauteni muoto on minulla tällainen vähän erilaisempi, vaikka itse sanon. Nytkin mieliteot ovat kohdistuneet juhlistamiseen ym, eivätkä siihen, että vituttaapa ankarasti, avaan juoman. Sellaista ei ole lainkaan nyt, ja vähemmän silloinkin kun dokasin kunnolla ja maksa huusi.
Mutta yhtä kaikki liiallinen juominen on liiallista juomista ja muijakin on sanonut, että olen huomattavasti tasapainoisempi ja jotenkin jämptimpi ihminen nyt kun alkoholi on jäänyt. Moni voisi tuosta ottaa omalla kohdallaan kiinni. Tiedän hyvin, että elämä voi tuntua alkuun tylsemmältä, kun ei saa juhannuskännejäkään vetää, mutta joskus sairaus on sellainen, että siinä uskoo litteään maahankin, kun tarpeeksi tykkää juoda ja juominen määrittelee kaiken itsetietoisen ongelmien ymmärtämisen ja vakaan päätännän sijaan. Aivot osaavat valehdella itselleen kun välittäjäaineet pelleilee keskenään. Ja minullakin on se juoppogeeni selkeästi.
Mutta kaikkeen tottuu. Myös siihen, että ei juo. Alkoholia ei sinällään tarvitse mihinkään. Se voi tuoda jotain lisää niille, joilla juominen pysyy hanskassa, mutta meille ongelmakäyttäjille ei ole oikeastaan välimuotoja. Joku voi pystyä nipistellen pysymään sikspäkissä illassa, mutta kyllä senkin saa alkoholismin raamien sijaan mahtumaan, jos se on oikeasti joka ilta pakko juoda, kuten se minullakin monesti oli.
Tämän viestin ei ole tarkoitus olla paasaus :) Vaan ihan se minun rehellinen näkemykseni tällä hetkellä missä itse menen ja miten ajattelen. Alkoholipoliisia minusta ei koskaan edelleenkään tule, mutta luulen, että kun kesän riennoissa viimein aletaan pyöriä, niin olen enemmän kuin tyytyväinen siitä, että minun ei tarvitse enää juoda. Ei ole sitä säätämistä ja vääntämistä ja kääntämistä, vaan on vapaa. Voi mennä ja tulla ja olla miten haluaa ilman stressiä juomisesta ja juomien riittämisestä yms.
Tsemppiä kaikille viime aikoina ketjuun kirjoittaneille, kyllä se siitä, kun vaan saa päiviä alle. Pian ne on jo kuukausia. Minullakin nyt reilut 9 kuukautta jo takana ja hyvin menee. Aina joskus tekee mieli, mutta se mieliteko tosiaan menee ohi yhtä nopeasti kuin tulee, kun on tarpeeksi harjoitellut. Tupakkaa olen ollut kohta 6 vuotta ilman ja se on arvokas kokemus, sillä myös siitä tiedän, että alkoholi voi jäädä samalla tavalla. Eihän näissä riippuvuussairauksissa sinällään mekanismit toisistaan eroa. Älkää vaan antako aivojen huijata, sillä aivothan huijaavat heti kun vaan voivat.
Kiitos!