Mainos

Matkalla alkoholismiin?

  • 467 811
  • 1 639

Zeic

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, JHT
Pitkän selityksen jälkeen kysyn uudestaan, pitääkö olla huolissaan?
Ei. Minusta määrät ovat kohtuullisia. Jos haluat vähentää nauttimiskertoja korvaa esim saunaolut alkoholittomalla. Voit silti käydä saunassa ja juoda olutta, eikä keho edes huomaa eroa.
 

Dino

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomi
Riippuvuuteen ja alkoholimääriin pieni kommentti. En väitä etteikö alkoholismi olisi sairaus, kyllä se minun mielestä on. En kuitenkaan itse näe riippuvuutta ihan tuollaisena on/off -tyylisenä, synnynnäisenä ominaisuutena. Tottakai perintö- ja ympäristötekijät vaikuttavat siihen, miten helposti ja voimakkaasti addiktoidumme, mutta kyllä tähän itsekin vaikuttaa omalla käyttäytymisellään. Mitä enemmän petoa ruokkii, sitä vahvemmaksi se kasvaa. Mitä kovemman kontrollin ja rajat itsellään pitää, sitä todennäköisempää on, että homma ei lähde lapasesta. Siinä mielessä esim. viikkoannoksillakin on jotain merkitystä, vaikka ei niitä kannata mustavalkoisesti tuijottaa. Jos kaljamäärän rajoittaminen tuntuu kovin vaikealta ja kärvistelyltä, kannattaa tietysti miettiä, onko itseään mitään järkeä kiusata lainkaan.
Joillakin taitaa olla ihan fysiologinen syy jäädä helpommin koukkuun ja joutua ongelmiin alkoholin kanssa, mutta pohjimmiltaan kyse on kuitenkin aika monen asian summasta. Perintötekijätkin voi vaikuttaa, mutta ennen kaikkea vaikutusta on sillä ympäristöllä missä kasvaa. Monesti se alkoholiongelma on kuitenkin tavallaan oire ja ne syyt löytyy sieltä syvempää. Näin minä näkisin. Se riippuvuus kehittyy sitten kun aletaan lääkitä noita ongelmia, toisilla se tapahtuu helpommin ja toisilla kestää pidempään.
 

Ollakseni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings
Koulun terveydenhoitajalle laiteetu viestiä, että onkohan oikea paikka kysyä apua. Tuntuu pahalta, mutta tää avun kysyminen on pakkoratkaisu.
Kannattaa kysyä apua. Jos sitä ei sieltä saa, niin hän osaa ohjata oikeaan paikkaan. Et ole ensimmäinen tai viimeinen henkilö joka tarvitsee tuossa apua.
 

Ujcik#11

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Pittsburgh
Riippuvuuteen ja alkoholimääriin pieni kommentti. En väitä etteikö alkoholismi olisi sairaus, kyllä se minun mielestä on. En kuitenkaan itse näe riippuvuutta ihan tuollaisena on/off -tyylisenä, synnynnäisenä ominaisuutena. Tottakai perintö- ja ympäristötekijät vaikuttavat siihen, miten helposti ja voimakkaasti addiktoidumme, mutta kyllä tähän itsekin vaikuttaa omalla käyttäytymisellään. Mitä enemmän petoa ruokkii, sitä vahvemmaksi se kasvaa.

Tummensin ja alleviivasin tuon oleellisen pointin minun mielestäni.
Alttiusgeenit ovat ADH-geenit ja ADLH-geenit sekä GABA-reseptorigeenit.

En välitä, että kukaan tulee yhdestä kerrasta alkoholistiksi, tarvitaan juuri pedolle "bensaa koneeseen". Kuitenkin, perityt sopivat alttiusgeenit omaava lähtee alkoholismiin 70 % etumatkalta verrattuna sellaiseen jolla näitä alttiustekijöitä ei ole. Tähän kun yhdistetään Suomalainen tapa juoda humalahakuisesti, on ongelma hyvin nopeasti käsillä. Muutamassa vuodessa jopa. Ongelman ja alkoholismin raja on häilyvä eikä käyttäjä yleensä ymmärrä olevansa jo ketjun aihetta mukaillen, hyvällä matkalla kohti alkoholismia.

Alkoholismin puhkeaminen tapahtuu vaiheittain ja siihen on määriteltynä kolme selkeää vaihetta. Eli varhainen vaihe, keskivaihe ja myöhäinen vaihe. Aluksi siis juodaan, pidetään hauskaa ja välillä vähän morkkistakin mukana, mutta juomisen kontrolli on vielä käyttäjällä, kuitenkin eroa muiden juomiseen löytyy ja tässä vaiheessa vielä kaveri/läheiset saattavat naureskellen kuittailla pienille kommelluksille. Käyttäjä ei vielä epäile itsestään sen kummempia.

Keskivaiheessa alkaa tulemaan enemmän sähläämistä kännissä, määrät ovat isommat ja huomautuksia läheisiltä tulee aiempaa useammin. Muutamia isompia kontrollin menetyksiä sekä toistuvia riitoja juomisesta läheisten kanssa. Kuitenkin, juomari pystyy vielä hoitamaan työnsä, pitää suunnilleen aikatauluista eikä juominen ole kehittynyt pakonomaiseksi, mutta useasti menee viikollakin "pitkäksi" ja pienessä darrassa töihin meno ei ole maailman suurin harmi kunhan ne hoitaa.. mutta keskivaihe on se pisin vaihde koska käyttäjä pitää kuitenkin kiinni uskomuksestaan, että hän hallitsee juomisen. Välillä voi olla jopa kuukauden tai vuoden taukoja ja kun tällainen keskivaiheen juomari onnistuu olemaan juomatta, jokainen saa kuulla montako sataa päivää, tuntia ja sekuntia se korkki onkaan ollut kiinni. Yleensä nämä tipattomat hetket seuraavat perästä, kun oikein kunnolla on mokattu. Sitten voidaankin jatkaa juomista kun kaikelle maailmalle toitotettu juomattomuuttaan ja jopa itselle todistettuna.

Tässä keskivaiheessa tyypillistä on juomisen salailu, määrien vähättely sekä piilossa juominen/yksin juominen. Käyttäjä ei halua tavallaan jäädä kiinni siitä, mikä se tilanne on vaikka ei itse vielä täysin usko siihenkään, ettei juominen olisi hallussa. Aika usein vielä rypistellään vastaan kaikenmoisilla väitteillä, eli voin lopettaa heti kun halua, juon koska minulla on töissä niin kovat paineet, juon koska ... ja voin lopettaa heti kun ..

Loppuvaiheeseen luisutaan kun juominen muuttuu omasta aivan perkeleenmoisesta kontrolloinnista huolimatta pakonomaiseksi. Fyysinen riippuvuus on läsnä. Tässä loppuvaiheessa on tullut usein jo psyykkisiä ongelmia, eli univaikeuksia, levottomuutta, ahdistus ja masennusta. Loppuvaiheessakin käyttäjä selviää vielä töistänsä aluksi, mutta hän juo iltaisin. Aika usealla on jatkuva paniikkikohtaus päällä ja siihen ei auta tietysti mikään muu kuin juominen. Loppuvaiheen loppuluisu lähtee, kun homma lähtee oikeasti eskaloitumaan, eli iltajuominen on mennyt liian pitkälle ja aamulla haistaankin töissä/varoituskierre ja potkut. Mahdollinen parisuhde alkaa olemaan siinä pisteessä että puoliso ja mahdolliset lapset ovat hakeutuneet eri osoitteeseen. Lopulta kontrolloinnin tarve vähenee ja ympärillä olevat ihmiset alkavat luovuttamaan ja siirtyvät sivuun. Tällaista ihmistä vältellään kutsumasta tilaisuuksiin missä juodaan, koska muut jo tiedostavat ongelmajuomisen. Käyttäjä tietää tässä vaiheessa, ettei hän mahda ongelmalleen oikein enää mitään ja antaa periksi.
 

Glove

Jäsen
Tähän aikaan yöstä sitä joskus miettii, että oliko tässä nyt taaskaan mitään järkeä lipittää lonkeroa koko ilta?
 

peterra

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Mutta metsään tuossa mennään silloin, kun asiaan suhtaudutaan näin ehdottamalla tavalla. On myös aivan tervettä, että joku voi pitää sen tipattoman kuukauden, tai että joku käy etkoilla. Olen sellaisia etkoilla kävijöitä nähnyt, kuten myös tipattoman tammikuun pitäjiä kuullut, joilla ei aivan auringonvarmana ole mitään päihderiippuvuutta.
Vähän myöhässä kommentoin, mutta en nähnyt tuota videoita kuin sinä. Videon tarkkaa kohtaa en muista, mutta puhuja puhui koko ajan päihderiippuvuudesta. Tunnistan itsestäni nikotiiniriippuvaisena nämä samat asiat, vaikka olen toipumassa tuosta riippuvuudestani. Päihderiippuvuudessa hän korosti sitä, että henkilöllä täytyy olla jonkinlainen riippuvuuspotentiaali, jotta hän voi tulla riippuvaiseksi. Osalta ihmisillä ei ole lainkaan potentiaalia tulla riippuvaisiksi ja heistähän tämä puhuja ei sanonut mitään. Eli en allekirjoita itse, että suhtautuminen olisi ollut mustavalkoinen.
 

adolf

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat & Haminan Palloilijat
Vähän myöhässä kommentoin, mutta en nähnyt tuota videoita kuin sinä. Videon tarkkaa kohtaa en muista, mutta puhuja puhui koko ajan päihderiippuvuudesta. Tunnistan itsestäni nikotiiniriippuvaisena nämä samat asiat, vaikka olen toipumassa tuosta riippuvuudestani. Päihderiippuvuudessa hän korosti sitä, että henkilöllä täytyy olla jonkinlainen riippuvuuspotentiaali, jotta hän voi tulla riippuvaiseksi. Osalta ihmisillä ei ole lainkaan potentiaalia tulla riippuvaisiksi ja heistähän tämä puhuja ei sanonut mitään. Eli en allekirjoita itse, että suhtautuminen olisi ollut mustavalkoinen.
Hänen tarkoituksenaan ei välttämättä ollut tämä, mutta tuosta luennosta ja hänen tavastaan esittää asiat saa hyvin vahvasti sen käsityksen, että hän nimenomaan tarkoittaa sitä, että esimerkiksi tipattoman tammikuun pitäminen on lähes suora merkki päihderiippuvuudesta.

Näinhän ei tietenkään automaattisesti ole. Toki on niin, että päihderiippuvainen saattaa hyvinkin kusettaa itseään ja pyrkiä kusettamaan myös muita sillä, että pitää tämmöisiä tipattomia kuukausia. Riippuvuuksiin kuuluu se itsensä pettäminen hyvin olennaisella tavalla.

Mutta ihan yhtälailla on myös niin, että jonkun tipattoman ajanjakson pitäminen voi jollekin ihmiselle olla aivan tervettä toimintaa. Mielestäni hän ei tästä tuolla videolla puhunut oikein mitään, vaan esitti asiat paikoitellen mielestäni liian mustavalkoisesti.
 

Ujcik#11

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Pittsburgh
Hänen tarkoituksenaan ei välttämättä ollut tämä, mutta tuosta luennosta ja hänen tavastaan esittää asiat saa hyvin vahvasti sen käsityksen, että hän nimenomaan tarkoittaa sitä, että esimerkiksi tipattoman tammikuun pitäminen on lähes suora merkki päihderiippuvuudesta.

Näinhän ei tietenkään automaattisesti ole. Toki on niin, että päihderiippuvainen saattaa hyvinkin kusettaa itseään ja pyrkiä kusettamaan myös muita sillä, että pitää tämmöisiä tipattomia kuukausia. Riippuvuuksiin kuuluu se itsensä pettäminen hyvin olennaisella tavalla.

Mutta ihan yhtälailla on myös niin, että jonkun tipattoman ajanjakson pitäminen voi jollekin ihmiselle olla aivan tervettä toimintaa. Mielestäni hän ei tästä tuolla videolla puhunut oikein mitään, vaan esitti asiat paikoitellen mielestäni liian mustavalkoisesti.

Omaan kokemukseeni pohjautuen, olen itse päätynyt lopputulemaan, että asia on aika mustavalkoinen kuitenkin loppujen lopuksi ja päihdeongelman eteneminen on lähes kaikilla samat vaiheet toistava sairaus.
Aika harvaan ihmiseen olen törmännyt jolla olisi vain vähän alkoholiongelma, tai olisi vain laidasta päihderiippuvainen. Päihdesairaus aiheuttaa tietynlaista käyttäytymistä ja nämä käyttäytymistavat ovat hyvin samanlaisia, ihmisestä riippumatta. Jos tutkailee 20 alkoholistia jotka ovat sairauden saaneet kuriin, aika hämmästyttävän samanlainen se itse taudin kaari on ollut. Tietyt vaiheet tulevat tietyssä järjestyksessä ja tiettyjä asioita tapahtuu tiettyjen seurausten johdosta. Aivan kuten jokin toinen etenevä sairaus, aiheuttaa tietyt asiat tietyssä järjestyksessä.

Mikäli joku pitää tipattoman tammikuun, ei hän ole alkoholiriippuvainen sanan varsinaisessa merkityksessä vielä ainakaan. Onko myöhemmin, ei sitä pysty sanomaan mitenkään ja varmasti hyvä kysyä miksi pitää tipattoman tammikuun ? Voihan joku säästää rahaa reissuansa varten ja kun kysytään ravintolaan, on helpompi sanoa ettei nyt halua lähteä mihinkään kun on tipattomalla. Hän voi olla ongelmakäyttäjä, tai hänen juomisensa voi olla toisille ongelma. Yleensä kuitenkin tipattomalla kuukaudella todistetaan itselle ja muille, ettei juomisen lopettaminen tai juomisesta pidättäytyminen ole ongelma. Hyvä kysymys voi olla, miksi pitää todistella ? varmaan siksi, että sitä epäillään.

No, kuitenkaan en lähtisi sanomaan ykkösellä alkoholistiksi tai päihderiippuvaiseksi henkilöä joka pitää tipattoman tammikuun. Kuitenkin, äärimmäisen harva, kohtuudella käyttävä tarvitsee mitään tipattomia tammikuita tai juomattomia joulukuita, hän juo silloin kun se sopii tai tekee mieli ja on juomatta jos joku niin tahtoo tai tilanne sitä vaatii. Jolla ei ole alkoholin käytön kanssa ongelmia, hänelle myöskään juomattomuus ei ole minkään sortin ongelma.

Olen miettinyt asian niin, että ongelmajuominen ja päihderiippuvuus kietoutuvat toisiinsa myöhemmässä vaiheessa, mutta eivät ole kättelyssä sama asia.
 

adolf

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat & Haminan Palloilijat
Kuitenkin, äärimmäisen harva, kohtuudella käyttävä tarvitsee mitään tipattomia tammikuita tai juomattomia joulukuita, hän juo silloin kun se sopii tai tekee mieli ja on juomatta jos joku niin tahtoo tai tilanne sitä vaatii. Jolla ei ole alkoholin käytön kanssa ongelmia, hänelle myöskään juomattomuus ei ole minkään sortin ongelma.
Tämä on hyvä pointti, mutta silti olen edelleen sitä mieltä että hieman turhan jyrkkä suhtautuminen tuolla Schoultzin luennolla otettiin asiaan.
 

Ujcik#11

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Pittsburgh
Tämä on hyvä pointti, mutta silti olen edelleen sitä mieltä että hieman turhan jyrkkä suhtautuminen tuolla Schoultzin luennolla otettiin asiaan.

Tuo jyrkkyys lienee Scholtzin tarkoituskin ( toki en hänen tarkoitusperiään voi tietää )
Näkisin niin, että turha hyssyttely ja asioiden kaunistelu ei auta ketään ja päihdeongelmaiset saavat todella pitkään taustatukea ongelmalleen muiden ihmisten vähättelyistä, perheen salailuista jne.. Yhtenä tarkoitusperänä saattaa olla tuoda tietoisuutta siihen, ettei alkoholisti ole se katuojassa itseään hengiltä juova puliukkeli, vaan työnsä yleensä hyvin hoitava, normaalilta vaikuttava perheellinen ihminen jolla kuitenkin on tämä etenevä sairaus. Koska kotona alkoholi aiheuttaa kotona valtavasti ongelmia, yleensä työllä todistetaan itselleen ja läheisilleen myös se, että sitä ollaan eittämättä todella kovia työntekijöitä ja asiansa hoitavia kansalaiskelpoisia ihmisiä. Siitä saadaan se hyväksyntä ja jopa syy juomiselleen. Juovan puoliso saattaa selittää itselleen ja muille, " se juo nyt enemmän, kun töissä on ollut niin kauheasti paineita, se ei muuten saa itseään rennoksi kun paahtaa tuolla menemään"

Tuossa jälkimmäisessä videossasi oli hyvin nuo persoonat eriteltynä. Yleensä puolisoon rakastuneet kertovat siitä, miten välittävä, ymmärtäväinen ja kiltti ihminen on selvinpäin ollut ja siihen on rakastuttu. Sitten tuli ongelmat, alkoholi ja käytös muuttui täysin päinvastaiseksi, jopa hyvin narsistimaiseksi. Sitä muutosta takaisin jaksetaan odotella, koska aina välillä se vanha persoona käy antamassa sen toivon ja juovan puoliso tai lähisukulainen jaksaa odotella kauan, todella kauan sitä päivää, että kaikki palaisi ennalleen.
 

adolf

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat & Haminan Palloilijat
Omaan kokemukseeni pohjautuen, olen itse päätynyt lopputulemaan, että asia on aika mustavalkoinen kuitenkin loppujen lopuksi ja päihdeongelman eteneminen on lähes kaikilla samat vaiheet toistava sairaus.
Aika harvaan ihmiseen olen törmännyt jolla olisi vain vähän alkoholiongelma, tai olisi vain laidasta päihderiippuvainen.
Näin se on.

Itse olen mieltänyt syöpävertauksen aika hyväksi tavaksi kuvata tätä asiaa. Ihmisellä ei voi olla vaan vähän syöpä, vaan joko on tai ei ole.

Tosissaan minulla se juominen päättyi silloin 22-vuotiaana, ja se dokaaminen ei ollut vielä silloin ehtinyt yltyä mihinkään semmoiseen aivan täysin käsistä lähteneeseen touhuun. Ei ollut mitään päivä- tai viikkokausien rännejä, en ole putkassa tai sairaalassa ollut juomisen takia koskaan. Joku random-vastaantulija ei luultavasti olisi mitenkään pystynyt päättelemään minusta, että tuolla ihmisellä on päihderiippuvuus. Aika moni saattaisi ehkä jopa hämmästellä sitä, jos kertoisin nyt niitä juoma-aikojani, että miten siinä on muka päihderiippuvuudesta voinut olla kyse.

Mielessäni kuvaan tuota asiaa niin, että syöpävertaus on erittäin osuva siinä mielessä, että kuvitellaan kaksi ihmistä, joilla on todettu syöpä:

1. ihminen on sellainen, jolla se havaitaan ihan siinä alkuvaiheessa. Hoitovaste on hyvä, ja sairaus saadaan hyvin hallintaan, jonka jälkeen ihminen pystyy jatkamaan elämäänsä hienosti.

2. tapauksen ihmisellä syöpä on edennyt niin pitkälle, että lääkäri antaa enää joitain kuukausia elinaikaa, ja oikein mitään ei ole tehtävissä.

Ajattelen tuon niin, että minä olen onnekseni tuo 1. tapauksen tyyppi. Olen ihminen, jolla päihderiippuvuus pysähtyi noin aikaisessa vaiheessa. Sitten tuo 2. esimerkin tapaus kuvaa pohjasta läpi itsensä juonutta rappioalkoholistia. Ideana tässä ajattelumallissa on se, että mitä tapahtuu 1. esimerkin tapaukselle, jos sairautta ei asianmukaisesti hoideta? No hän päätyy samaan tilaan ennen pitkää, kuin tuo 2. esimerkin tyyppi.

Eli aivan kuten syöpääkään ei voi olla vain vähää, ja jokainen meistä ymmärtää sen, että mitä syöpään sairastuneella potilaalle tapahtuu, jos sitä ei hoideta, niin ihan samalla tavalla ei voi olla myöskään vaan "vähän päihderiippuvainen" ja sitä myöden myös tajuamme sen, että mitä päihderiippuvuudessa tapahtuu, jos sitä ei saada aisoihin. Siihen joko on sairastunut, tai sitten ei ole sairastunut. Ja seuraukset siitä sairaudesta ovat vääjäämättä tietynlaiset.
 

Ujcik#11

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Pittsburgh
@adolf
Nyt oli hienosti kiteytetty mitä ajoin tuossa takaa.
Lisäksi, nämä Schoultzit ja kumppanit koittavat kertoa ymmärrettävästi sitä, että voi olla " syöpä" vaikkei makaa letkuissa sairaalassa saattohoidossa. Siksi se kuulostaa niin rajulta ja jopa kärjistämiseltä.

Vähän kuin sanoisi, että ei minulle ole kovin montaa kasvainta enkä minä ole edes sairaalassa, joten mitään hätää tässä ei voi olla. "Jykä" on saattohoidossa, ei pysty tekemään töitä, hänellä on paha syöpä ja hän varmaan kuoleekin siihen.
 

adolf

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat & Haminan Palloilijat
@adolf
Nyt oli hienosti kiteytetty mitä ajoin tuossa takaa.
Joo, vähän uumoilen että tuo vertaus saattaa joillekin ihmisille aiheuttaa pientä nikottelua.

Mutta kyllä minun kokemukseni asiasta vankasti sen osoittaa, että tuolla tavalla kun sen asian ajattelee, niin tuo pitää kyllä ihan täysin kutinsa.

Ja se miksi päihderiippuvuus on tärkeää mieltää sairaudeksi, niin ainakin minun kokemukseni on semmoinen, että se linkittyy hyvin vahvasti itselleni anteeksi antamiseen ja armollisuuteen. Monesti alkoholismiin sairastuneet ihmiset ovat aivan pirullisen ankaria ja armottomia itselleen, sekä sitä myötä myös muille ihmisille. Siinä ei ole ollenkaan rakkautta itseään kohtaan. Tämä liittyy nähdäkseni aika oleellisesti siihen, että ihminen ei ole kyennyt käsittelemään niitä juomisen taustalla vellovia syitä ja tunteita. Tästä minulla on paljon omakohtaista kokemusta.

Juovalle alkoholistillehan tuollainen on erittäinkin tyypillistä, mutta tämmöinen henki voi ihmiseen jäädä asumaan pahimmillaan jopa koko loppuelämän ajaksi, vaikka se dokaaminen loppuisikin.

Mutta juuri tuon sairauskäsitteen sisäistämisen kautta ainakin minä olen oppinut löytämään lempeyttä itseäni kohtaan. Olin sairastunut jo silloin lapsena, kun isäni ryyppäsi, ja sen jälkeen sairastuin vielä omaankin päihderiippuvuuteeni sen päälle.

Ja se mistä tässä sairaudessa toipumisessa sitten kuitenkin loppuviimenään on kysymys ainakin minulle ollut, on sitä että olen mennyt tuonne lapsuuteni tunteisiin takaisin, ja sieltä olen alkanut löytämään niitä vastauksia ja ratkaisua tähän oikeastaan koko elämäni ajan mukana kulkeneeseen problematiikkaan.
 
Viimeksi muokattu:

Skruf

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flyers, Kärpät
Nyt on puhuttu asiasta terveydenhoitajan kanssa ja suunnitelmat tehty, nyt terveyskeskuksessa verikokeita odottelen ja viikonlopuksi yritetään saada osastopaikka. Ehkä tämä tästä.
Tuntuu, että välitetään oikeasti, koulun terveydenhoitaja soitti tiistai iltapäivällä vielä perään ja kysyi, että kävinhän siellä tk:ssa, että joo kävin ja nuo on hoidossa, koulun kuraattorin/ psykologin kanssa tulee juttua, mutta se selviää ens viikolla.
 
4

444

Soitin äidille asiasta, ja oli vaikeimmista puheleuista mitä oon soittanut, itku tuli kun tilanteesta kerroin.
Mutta sä teit sen. Helvetin hieno asia! Epäilemättä on yksi elämän vaikeimmista asioista kertoa omille läheisilleen, mutta nyt se kanava on auki. Helppoa sitä ei ollut varmastikaan myöskään kuulla, mutta lyhyen / pitkän sulattelun jälkeen sekin kääntyy vielä positiiviseksi. Mä olen aidosti ylpeä susta.

Muistan elävästi sen päivän, kun oma serkkuni, joka oli asunut meillä 5-vuotiaasta saakka, soitti ja kertoi olevansa katkolla. Hän oli silloin 19-vuotias. Äitini repi pelihousunsa siihen paikkaan, oletettavasti koki epäonnistuneensa kasvatuksessa. Myöhemmin on osannut olla iloinen asiasta, eli se primitiivireaktio ei liittynyt serkkuuni oikeastaan millään tavalla. Kohta tulee täyteen yhtä monta vuotta katkon jälkeen kuin ennen sitä. Ulosottohelvetti alkaa olla takana, mutta lähemmäs 20 vuotta sitäkin taistelua on käynyt. Ehti hyvin lyhyessä ajassa ryyppäämään itsensä niin rappiolle, että sitä jälkipyykkiä riittää. Suvun tuki on kuitenkin aina ollut - siitä ensireaktiosta huolimatta - ja siitä osaan olla myös itsessäni ylpeä, että en torjunut häntä hänen sairautensa vuoksi. Ennen kaikkea olen ylpeä hänestä, joka pisti välit poikki koko senaikaiseen kaveriporukkaansa, otti itseään niskasta kiinni, ja oli ennen kaikkea viimeistään tuolloin avoin asiasta.
Isänsä ei päässyt asiasta koskaan yli, ehkä osin siksi, että oli itse antanut alusta asti hyvän näköalapaikan alkoholismiin.
 

WarWas

Jäsen
Suosikkijoukkue
ÅIFK. Kaikki Fin maajoukkueet. 99+
Emt. Mä olen alkoholisti mikä selvää.
Olen varmaankin joka päivä viimeisen 365+ päivän aikana juonut 10+ kaliaa, ehkä pari milloin mennyt pari vähemmän.
Vaikuttaa ihan simona psyykkeeseen eli musta tulee laiska, työt pystyisin koska tahansa tekemään ja olinkin vuoden työllistettynä ja siellä aina kunnossa, mutta heti työpäivän jälkeen sihahti tölkki auki.
Helposti tästä tulee tapa kun on aamulla kaliaa jälellä niin avaa yhden jne...
Sekavaa tekstiä tulee kun en osaa selittää kaikkea.
Osasyy itselleni on, että annan "anteeksi, koska vaa kaliaa ja kykenen esimerkiksi nyt kirjoittamaan".
Olen huomannut pientä hitautta sekä muistin kanssa ongelmia tässä ajan kuluessa ja joka päivä ottaa päähän kun tissuttelen sen 10+ kaliaa koska en saa mitään aikaiseksi ja sekin, että tiedostan ongelman, mutta en tee sille mitään.
Sosiaalisten tilanteiden pelkoa tai mitään semmoista ei ole selvin päin, tai ei ainakaan ennen ollut (heh).
Emt, pitäiskö lopettaa seinään sitten kun saan itseäni niskasta kiinni vai pikkuhiljaa vähentää saunakaljan tasoiseksi, en oikeasti luota asiantuntija-apuun tässä kun tiedostan ongelman itsekin, mutta olen vaa vitun laiska.
Ei mulle tule ongelmia jos en heti aamulla saa kaliaa, en panikoi ja suunnittelen sitten, että tässä työttömänä pelailen pari peliä mitä en maistissa pelaa, mutta aina pystyy lainaamaan kaliaan rahaa ja pystyn maksamaan takaisinkin.
Jotenkin olen rennompi ainakin nykyään maistissa ja kumminkin tiedostan helvetinmoiset vaarat sekä miten saakelin väärin se on.
Samaa paskaa tänne heittäisin vaikka olisin selvinpäin, ehkä se eka päivä olisi hiljaisempaa.
Lista on loputon mitä alkoholi on tehnyt minulle laiskuuden suhteen ja en jaksa kaikkia sanoa.
Emmä usko, että kukaan voi auttaa siis teistä hienoista ihmisistä vaan pitää ihan itse se tehdä.
 

Iisoppi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans, FC Lahti, Lahden Ahkera, LHS
en oikeasti luota asiantuntija-apuun tässä kun tiedostan ongelman
Kyllähän se voi olla niin että voit ottaa vastaan myös asiantuntija-apua juuri sen takia että tiedostat ongelman. Juuri siinä hetkessä voi olla hyvä että on mukana joku muukin kuin juuri sä. Kun ei se lopettaminen ole aina niin helppoa, yksin. Vaikka tiedostat ongelman...

kukaan voi auttaa siis teistä hienoista ihmisistä vaan pitää ihan itse se tehdä
Olet oikeassa. Mutta me voidaan sinua tsempata ihan vain viesteillä. Eihän sillä niin väliä mutta tiedät että joku meistä ajattelee myös sinua ja haluaa kuulla kuulumisia. Olet ajatuksissani...
 

WarWas

Jäsen
Suosikkijoukkue
ÅIFK. Kaikki Fin maajoukkueet. 99+
Olet oikeassa. Mutta me voidaan sinua tsempata ihan vain viesteillä. Eihän sillä niin väliä mutta tiedät että joku meistä ajattelee myös sinua ja haluaa kuulla kuulumisia. Olet ajatuksissani...
Anteeksi, mutta tuo kuulostaa aivan liian imelältä minulle :D
 

Iisoppi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans, FC Lahti, Lahden Ahkera, LHS
Anteeksi, mutta tuo kuulostaa aivan liian imelältä minulle :D
No joo... mutta eipä mulle yleensä tule tuollaista palautetta koska olen hyvin arkinen ja tylsä tyyppi. En varsinkaan kovin imelä. Mutta kukin saa kokea niinkuin kokee.
Hyvää jatkoa sinulle...
Kalialla tai ilman.
 

WarWas

Jäsen
Suosikkijoukkue
ÅIFK. Kaikki Fin maajoukkueet. 99+
No joo... mutta eipä mulle yleensä tule tuollaista palautetta koska olen hyvin arkinen ja tylsä tyyppi. En varsinkaan kovin imelä. Mutta kukin saa kokea niinkuin kokee.
Hyvää jatkoa sinulle...
Kalialla tai ilman.
Emmä tuota pahalla sanonut, tuli vaan hollywood-leffat mieleen :D
 

Delter

Jäsen
Suosikkijoukkue
Harkimoista vapaa Jokerit
Pitäisikö olla huolissaan?
Kuukauden kypsyneeseen viestiin vastaus: Ei... välttämättä.

Kirjailit aika lailla oman varhaisaikuisuuden kokemukseni, eli häppää meni kurkusta ihan riittävät määrät arkena sekä viikonloppuna, mutta mitään yltiöpäisiä typeryyksiä ei tullut tehtyä ja itse asiassa oikeasti hauskaakin tuli pidettyä alkoholin ansiosta siinä sivussa. Alkoholista jäi voimaannuttava vaikutus; se vapautti estoja, toi uusia tuttavuuksia ja antoi vauhtia vapaa-aikaan. Miksipä siis ei? Silti sen kaiken hyväksyvän ja jopa yllyttävän ilmapiirin vallitessa aina välillä pysähtyi miettimään, että onko tää _oikeasti_ aina niin hauskaa ja voiko tästä tulla pidemmän päälle jatkuessaan aito ongelma?

Yhden elämän kokemuksella sanoisin, että kun jo tuossa vaiheessa olet älynnyt pysähtyä miettimään rajojasi, olet karhunpainissa alkoholin kanssa voitolla. Mielestäni on tärkeää keskittyä analysoimaan, millainen ihminen olet humalassa: Tunnetko rajasi? Tiedätkö, millaisen olon teet ympärillesi ja muille ihmisille päihtyneenä? Kuinka helppoa sinulle on siirtyä rilluttelusta totaalisen selväpäiseen arkeen useammaksi päiväksi tai jopa viikoiksi? Käy nämä läpi, ja pohdi, oletko edelleen A:n herra vain toisinpäin.

Nuorena vaihtoehtoja on kärjistäen kolme: Et käytä ollenkaan, opettelet käyttämään alkoholia kohtuudella tai käytöllä annat alkusysäyksen alkoholisimille. Tällainen on yhteiskuntamme. Monet tekijät vaikuttavat siihen, millaiseksi suhteesi alkoholiin muodostuu, mutta tämän päänsisäisen keskustelun käytännössä jokainen joutuu täällä Pohjantähden alla käymään.

Alun opettelun jälkeen kroppasi sietää varsin paljon läträämistä jopa useampana peräkkäisinä päivinä, vaikket millään mittarilla ole "putkessa", kuten vanhemmalla iällä voisi sanoa. Nauti siitä, mutta pidä mielessä, että fyysinen sietokyky hämää. Jos voit henkisesti edelleen aidosti hyvin viinan kanssa ja ilman, ota kummastakin paremmat puolet mukaan. Haasta itseäsi menemällä promillemyönteisiin tilaisuuksiin (esim. afterworkit) tipattomana ja vastapainoksi anna itsellesi mahis vetää joskus arkena seitinohuet.

Pidä hauskaa. Juo. Juo vaikka kolme päivää putkeen. Ota välivesi. Herää virkeänä. Unohda välivesi. Oksenna taksiin. Pode morkkista. Mokaile, mutta älä satuta muita. Kaikista näistä voit ottaa oppia siihen, miten alkoholia käytät ja missä rajasi menee. Kolmekymppisenä olet joka tapauksessa täysin erilainen alkoholin kuluttaja kuin nyt.
 

pallero

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Alkoholistin lapsena voisin sanoa, että mikäli juominen menee ongelmajuomisen puolelle, niin välttämättä sitä ei huomaa itse. Ja välttämättä ne läheisetkään eivät sitä huomaa siinä hetkessä vaan hyvinkin pitkän ajan päästä. Kun näitä lapsuuden tapahtumia alkoi aikuisena perkaamaan läpi ja puhumaan näistä isän kanssa, niin törmäsi ensinnäkin toistuvasti siihen isän ihmettelyyn, että miten hänen juomisensa muka on voinut vaikuttaa meihin kun hän ei ole ikinä esim. käyttäytynyt meitä kohtaan väkivaltaisesti humalassa, ja hänhän itse asiassa ei edes juuri juonut kotona vaan katosi aina viikkokausiksi ryyppyreissuilleen. Vielä tänäkään päivänä hän ei ymmärrä minun ja siskoni näkökulmaa, että miten paljon tuo hänen juomisensa ja alkoholiongelmansa vaikutti meidän elämään.

Enkä sitä ymmärtänyt minäkään ennen kuin aloin käymään läpi lapsuuttani, nuoruuttani ja lopulta koko aikuiselämääni, joka oli monenlaisten ongelmien ja pahan olon vahvasti sävyttämä. Vasta kun uskalsi upottaa kätensä kyynärpäitä myöden tuohon paskaan ja uskaltautui oikein kunnolla analysoimaan omaa käytöstä, omia käytösmalleja ja syitä niihin, alkoi löytää itsensä sinne ongelman alkujuurille. Vaikka sitä ei lapsena ja nuorenakaan tiedostanut, miten paljon se isän juominen vaikutti meihin, niin loppujen lopuksi aika monen ongelman lanka johti lopulta siihen.

Joten vaikka reflektoisit päivittäin tuota, että vaikuttiko juomisesi perheenjäseniisi ja muihin läheisiisi, niin älä luota siihen sokeasti että asia olisi juuri näin kuin mitä sinä luulet ja sinusta tuntuu. Lapsena näkee ja kokee asioita aika eri tavalla ja lapset pystyvät vaistoamaan paljon sellaista, mitä aikuiset kuvittelevat pitävänsä piilossa.

Meillähän isä tosiaan aika usein lähti noille pitkille, viikkoja kestäville ryyppyreissuille jolloin häntä ei juuri kotona näkynyt. Mutta minä pystyin havaitsemaan sen ryyppyreissun lähestymisen isän käytöksestä jo päiväkausia ennen kuin hän aloitti juomisen. Sen vaan tunnisti erilaisista pienistä merkeistä hänen käytöksestään, ja nyt jälkikäteen tajuaa sen, miten paljon se vaikutti omaankin käytökseen. Sitä alkoi muuttamaan omaakin käytöstään, yritti miellyttää vanhempia kaikin keinoin ja yritti tavallaan omalla käytöksellään estää tuon vääjäämättömän mitä oli odotettavissa. Ja kun se kossupullon korkki sitten narahti auki ja taksi ilmestyi pihaan, niin sitä koki epäonnistuneensa ja otti sen tavallaan itseensä, etten pystynyt estämään sitä ryyppyputkea. Tämä johti sitten aika epäterveisiin käytösmalleihin aikuisenakin.
Ensinnäkin, hieno kirjoitus ja erittäin hyviä havaintoja. Olen itse kasvanut erittäin alkoholin huuruisessa lapsuudessa, mutta en näe sen vaikuttaneen mitenkään itseeni tai ainakaan tähän valintaani. En itse juoksentele missään, ryyppäilen vaan muuten. Aivan varmasti muut ovat asian huomanneet, mutta pitäydyn omassa kuplassani, että kukaan ei tiedä. Olin juuri yli kuukauden juomatta ja taas jatkoin, koska en nähnyt mitään syytä olla juomatta enää. En siis vähättele kenenkään ongelmaa tai muuta,kerroin vaan oman tilanteeni. En katso olevani alkoholisti, enkä näe itselläni mitään ongelmaa vaikka joisin päivittäin. En sano että olisi mitenkään suositeltavaa, mutta itselleni tämä vaikuttaisi olevan sopiva ratkaisu. Ymmärrän kyllä täydellisen raittiuden, pari läheistä on alkanut sellaisiksi ja mielestäni se on ok, jos näkee alkoholin olevan ongelma. Ymmärrän että tämä kuulostaa oudolta, mutta meitä näyttäisi olevan joka lähtöön.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös