Matkalla alkoholismiin?

[godspeed]

Tässä kun rauhallista, mutta hieman raskasta päivää vietän, niin suon muutaman ajatuksen nuorena kuolleelle Tim Berglingille eli Aviciille. Kaveri oli paitsi äärettömän suosittu DJ, niin myös tolkuttoman ahdistunut jo parikymppisenä. Teki paljon duunia, joka vaati veronsa. Hän oli introvertti, jonka oli pakko pyöriä itseään tavallisempien parissa, vaikka halusi enemmän rauhaa kuin bileitä.

Mutta ammatti velvoitti toisenlaiseen elämään, joten silloin alkoi myös alkoholi maistua. Lopulta haima paukahti ja jotain muutakin samalla, ja pahimpina tulehduksen aikoina mies olikin ihan siniharmaa, joka käsittääkseni juuri haimasta johtui. Terveys siis alkoi prakaamaan niin henkisesti kuin fyysisesti, ja hän päätyikin sitten alta kolmikymppisenä lopulliseen ratkaisuun, vaikka oli hakenut muun muassa filosofiaa opettelemalla henkistä rauhaa ja ymmärrystä maailman kaaoksesta. Joskus tuska vain on liian suurta, eikä omaa paikkaa tahdo löytyä. Ei, vaikka hän lopulta keikkailun lopettikin, joita kertyi muistaakseni lähes tuhat muutamassa vuodessa.

Miksi kirjoitan hänestä? Siksi, että tunnen paljon samankaltaisuutta (sielunveljeyttä?), vaikka itse olen häneen verrattuna vain random tyyppi, joka ei edes ole kokenut millään skaalalla mitään samaa. Paitsi sen tietyn tuskan, kun himo juomiseen on ja päätyy synkkiin vesiin. Alkoholistit ovat tietyllä tasolla moninaisilta ongelmiltaan vertailukelpoisia juomisen syitä kun ajatellaan, vaikka ihmisinä voivat olla hyvinkin erilaisia. Jokin kuitenkin ajaa tarttumaan pulloon kuin viimeisenä tekona tässä maailmassa. Se yhdistää meitä aina.

Minullakin on ollut jo pitkään, vuosia ja vuosia, elämä levotonta, eikä sellainen tunne ole päästänyt otteestaan. Olen jo pitkään vetäytynyt omaan rauhaan, mitä eivät lääkäritkään ole koskaan ymmärtäneet. Tai sosiaalityöntekijät. Heidän mukaansa ei saisi olla kotona, vaan pitäisi kokoajan meuhkata menemään jossain riennoissa. Meitä tasapäistetään raa'asti, vaikka kaikkia ei ole luotu päivät pääksytysten selittämään umpia ja lampia siellä sun täällä. Osa ei saa rauhaa tarvittaessa. Ymmärrän hyvin erakkoja, sanotaan näin.

Luulen, että Avicii oli sosiaalisesti kuitenkin varsin kyvykäs persoona, vaikka hän pohjimmiltaan vaan toivoi saavansa elää rauhallista elämää. Hän saattoi olla ehkä älyllisesti hieman liian fiksu, jotta ajatuksensa olisivat olleet kaikki samalla viivalla. Ahdistunut ihminen ei osaa ratkaista henkisiä ongelmia, koska juuri se henkisyys on se ongelma. Sitä ei pääse pakoon, että olet kokoajan diipin äärellä. Lääkkeenä hänellä kuvioihin astui mukaan alkoholin lisäksi meditointi, josta oli alkuun jotain apua, mutta se saattoi vain lykätä ajatuksia, jotka jossain vaiheessa aina vain tulvivat takaisin mieleen. Kuten sanottua, et pääse itseäsi pakoon.

Alkoholi muutti Aviciilla näitä tunteita ja ajatuksia neutraalimmaksi ja lievitti levottomuutta ja stressiä. Eli klassisesti tässä tuli mainittua lukuisia syitä, joiden takia itsekin join vuosikaudet. En siksi, että haluaisin olla humalassa, vaan siksi, että silloin minulta aukesivat padot ja saatoi hyväksyä itseni, tunteeni ja oloni. Riippuvuus voi runollisesti ilmaistuna johtua muusta kuin alkoholista, ja itselläni se johtui pääasiassa alkoholin aiheuttamista olotiloista. Nekin kuitenkin voivat, tai todennäköisesti kääntyvät, sinua itseäsi vastaan. Aviciikaan ei käsittääkseni pystynyt lopettamaan alkoholinkäyttöä, mikä varmasti vaikutti lopputulemaan.

Tsemppiä kaikille ja kiitos, jos jotenkin jaksoit lukea loppuun asti!

 

[godspeed]

Tasan 100 päivää.

Kyllähän näitä sitten kuitenkin tulee laskettua, vaikka välillä meinaa unohtua missä mennään. Käytän tuollaista laskuria, josta saa tarkat lukemat, ja viikkojakin on jo reilut 14 tässä vaiheessa. Sellaista oikeasti kaikilla mahdollisilla tavoilla uutta elämäähän tämä kyllä on, eikä se alkoholi kyllä mitään erikoista reaktiota sillain aiheuta mielessä. Olo on aika neutraali, ja nyt se on sitä oikeasti, eikä vain polleasti. Niinhän ne viisaammat on joskus sanoneet, että kun oppii pois jostain, niin ei sitä osaa enää kaivata.

Rahaakin säästyy aivan julmetusti! Siis, sitä ei uskoisi minkä määrän jo kuukaudessa puoliammattilaisenakin saa kurkusta alas. Suuri motivaattori se raha siis tietysti on, ja tietysti stressiä lieventää se, ettei tarvitse jokaista euroa enää laskea. Pahimmissa vaiheissahan sitä rahaa piti ruinata muilta, jotta vaan pääsi ryyppäämään. Ihme, ettei kaikki älynneet vuosienkaan jälkeen mihin minä sitä rahaa tuhlasin. Mutta niin se vaan menee, että varsinkaan läheiset eivät kovinkaan helposti hokaa mitä tapahtuu, eivätkä varsinkaan silloin, jos ovat itsekin jollain tavalla suhteellisen alkoholimyönteisiä.

Kiitos ja näkemiin.

 

[kahden suunnan sentteri]

Minä en tiedä päivistä. Kuukauden tarkkuudella mennyt varmaan noin kaksi. Tippaakaan ei ole tullut nautittua, ei ole tehnyt edes mieli, ja kaikki sosiaaliset tapahtumat joihin alkoholi olisi ehdottomasti kuulunut voiteluaineena, ovat menneet hyvin ilmankin.

Ensimmäinen koetinkivi olisi pikkujoulut. Olisi varmasti paljon helpompaa istua koko ajan tölkki kädessä, vaikkei niitä illan aikana montaa joisikaan, kuin selittää jokaiselle yksi kerrallaan miksi ei juo ollenkaan. Enhän minä tiedä sitä itsekään. Ei huvita? Tämä nyt on tällainen kokeilu, joka toistaiseksi on ollut oikein kivaa? Ajattelin tässä nousta ihmisenä alkoholin käyttäjien yläpuolelle? Mutta toisaalta kiinnostaa myös nähdä, miten itseään menneiden vuosikymmentensä tyyliin tiedottomaksi juovat setämiehet mua kohtaan käyttäytyvät itsekontrollin väistyessä, ja kiinnostaa kokemus selvin päin olemisesta humalaisten juhlissa.

 

[godspeed]

Olisi varmasti paljon helpompaa istua koko ajan tölkki kädessä, vaikkei niitä illan aikana montaa joisikaan, kuin selittää jokaiselle yksi kerrallaan miksi ei juo ollenkaan.

Jos siellä on boolia ja mukeja tarjolla, niin esimerkiksi boolimukiahan on helppo sitten täyttää aina välillä muiden huomaamatta jollain alkoholittomalla. Luulevat uunot, että kyllähän se tuokin juo siinä missä mekin. En toki tiedä saako tälläkään kikalla olla rauhassa.

 

[Ujcik#11]

Ensimmäinen koetinkivi olisi pikkujoulut. Olisi varmasti paljon helpompaa istua koko ajan tölkki kädessä, vaikkei niitä illan aikana montaa joisikaan, kuin selittää jokaiselle yksi kerrallaan miksi ei juo ollenkaan. Enhän minä tiedä sitä itsekään. Ei huvita?

Mieti tilanne niinpäin, että kuinka monesti itse ihmettelet, miksi joku ei juo ?

Joku saattaa sanoa, tulin autolla, pitää hakea lapset mummolasta, kolmas sanoo ettei pysty kun huomenna menoa jne. Joka vuosi siellä seassa on jokunen muutenkin, jotka eivät syystä tai toisesta pysty ottamaan ja en usko että siinä on mitään ihmeellisestä. Tuskin se niitä normaaliin käyttöön tottuneita yhtään häiritsee. Kiva kun kuitenkin tulit, lienee tyypillinen normaalin työssäkäyvän vastaus.

Toki kun samassa työpaikassa on pitkään ja ei ikinä ota, se tavallaan on selvää myös muille, eikä siitä tule minkäännäköistä tilannetta. Esimerkiksi työreissuilla minulle varataan automaattisesti oma hotellihuone, koska kun kaikki tietää etten juo, muut yleensä viihtyy illasta baareissa, kunnioitetaan sitä sen verran automaattisesti vaikka tosiaan ikinä ei ole syytä kysytty tai siitä mitenkään keskusteltu. Niin se vaan on aina ollut. Toki sitten kun mennään mökkeileen yms, ei kuskista ole koskaan epäselvyyttä koska ajan mennessä ja muut nukkuvat tullessa :)

 

[444]

Kyllä mä lähtisin siitä, että on vain rehellinen, niin itselleen kuin muillekin. Jos ”syy” sille, että ei juo, on se, että ei tee mieli, niin sitten sanoo vain, että ei tee mieli. Vaihtoehtoisesti voi vastata vastakysymyksellä: ”Minkä takia sä itse juot? Mitä sä yrität paeta turruttamalla pääsi alkoholilla?” 95% nostaa tuossa vaiheessa kytkintä ja loppujen kanssa voi saada jopa hyvää keskustelua aikaiseksi.
Tai sitten vetää ihan överiksi. Miespuolisena vaikka kertoo olevansa raskaana. Tai että ”näiden mielialalääkkeiden kanssa ei kannata juoda, koska alan käyttäytyä hyvin aggressiivisesti”.

Noin niinkuin yleisesti sanoisin, että muiden reaktioista ei kannata välittää tuon taivaallista. Jos jollekin oikeasti on ongelma se, että joku toinen ei juo, niin hänellä itsellään on jokin hyvin suuri ongelma. Ymmärrän toki, jos ei itse halua olla huomion keskipisteenä siksi, että ei juo. Jos vaihtoehtoina kuitenkin on ”juoda vain vähän” ryhmäpaineen vuoksi tai vaikka olla kokonaan menemättä pikkujouluihin, niin valitsisin itse jälkimmäisen yksitoista kertaa kymmenestä. Jos vaihtoehtoihin lisätään mennä pikkujouluihin ja olla selvin päin, niin valitsisin sen, aiheutti se sitten muissa mitä reaktioita hyvänsä.

Sivuhuomiona tuli mieleeni eräät illanistujaiset jostain pleistoseenikaudelta. Tuotiin itse mukana karpalolonkerosalkku, kun sellainen oli ylimääräiseksi jäänyt joskus ammoisina aikoina. Itse olin kuskina, joten join vain yhden siitä, heti illan alkajaisiksi. Laiskana tyyppinä en jaksanut etsiä juomalasia itselleni, joten lonkeron kumottuani käytin sitä vesilasina. Illan aikana ramppasin sen tölkin kanssa keittiön ja olohuoneen väliä. Illan päätteeksi muut olivat järkyttyneitä, että en kai mä nyt autolla voi lähteä tuon juomamäärän jälkeen. Hetken aikaa kesti tajuta, että hehän luulivat mun aina tulleen uusi lonkero kourassa keittiöstä. Pisteet siitä, että puuttuivat asiaan. Toisaalta kuvittelisin, että ei mullakaan toleranssit ihan niin hyvät olleet edes silloin, että 10-15 annoksen jälkeen olisin kuin selvin päin. Toki parempi olla tulkitsematta ja olettamatta.

 

[Kilgore Trout]

Minä olen puolitutuille sosiaalissa juomistilanteissa yleensä heittänyt jotain tyyliin "olen jo juonut oman osuuteni kolmeen kertaan, enää ei pysty" tai jotain vastaavaa.

 

[Petri1981]

Kyllä mä lähtisin siitä, että on vain rehellinen, niin itselleen kuin muillekin. Jos ”syy” sille, että ei juo, on se, että ei tee mieli, niin sitten sanoo vain, että ei tee mieli. Vaihtoehtoisesti voi vastata vastakysymyksellä: ”Minkä takia sä itse juot? Mitä sä yrität paeta turruttamalla pääsi alkoholilla?” 95% nostaa tuossa vaiheessa kytkintä ja loppujen kanssa voi saada jopa hyvää keskustelua aikaiseksi.
Tai sitten vetää ihan överiksi. Miespuolisena vaikka kertoo olevansa raskaana. Tai että ”näiden mielialalääkkeiden kanssa ei kannata juoda, koska alan käyttäytyä hyvin aggressiivisesti”.

Noin niinkuin yleisesti sanoisin, että muiden reaktioista ei kannata välittää tuon taivaallista. Jos jollekin oikeasti on ongelma se, että joku toinen ei juo, niin hänellä itsellään on jokin hyvin suuri ongelma. Ymmärrän toki, jos ei itse halua olla huomion keskipisteenä siksi, että ei juo. Jos vaihtoehtoina kuitenkin on ”juoda vain vähän” ryhmäpaineen vuoksi tai vaikka olla kokonaan menemättä pikkujouluihin, niin valitsisin itse jälkimmäisen yksitoista kertaa kymmenestä. Jos vaihtoehtoihin lisätään mennä pikkujouluihin ja olla selvin päin, niin valitsisin sen, aiheutti se sitten muissa mitä reaktioita hyvänsä.

Sivuhuomiona tuli mieleeni eräät illanistujaiset jostain pleistoseenikaudelta. Tuotiin itse mukana karpalolonkerosalkku, kun sellainen oli ylimääräiseksi jäänyt joskus ammoisina aikoina. Itse olin kuskina, joten join vain yhden siitä, heti illan alkajaisiksi. Laiskana tyyppinä en jaksanut etsiä juomalasia itselleni, joten lonkeron kumottuani käytin sitä vesilasina. Illan aikana ramppasin sen tölkin kanssa keittiön ja olohuoneen väliä. Illan päätteeksi muut olivat järkyttyneitä, että en kai mä nyt autolla voi lähteä tuon juomamäärän jälkeen. Hetken aikaa kesti tajuta, että hehän luulivat mun aina tulleen uusi lonkero kourassa keittiöstä. Pisteet siitä, että puuttuivat asiaan. Toisaalta kuvittelisin, että ei mullakaan toleranssit ihan niin hyvät olleet edes silloin, että 10-15 annoksen jälkeen olisin kuin selvin päin. Toki parempi olla tulkitsematta ja olettamatta.

Paljon asiaa. Itsellä ei ole alkoholismia taustalla, mutta hyvin usein en juo tippaakaan, sillä ei vain tee mieli juoda alkoholia. Harvemmin tuota on mitenkään erityisemmin saanut selitellä. Joskus toki joku kysyy, ja helppo vastata että ei nyt vain tee mieli. Se taas on aivan se ja sama minulle, mitä joku ajattelee siitä että en juo. Miksi minua kiinnostaisi, mitä joku ajattelee minun juomisesta tai juomattomuudestani? On surullista, jos joutuu juomaan alkoholia miellyttääkseen muita, vaikka ei itse haluaisi juoda.

Mutta onhan tuo alkoholismi hankala sairaus myöskin juuri siltä osin, kun tämä meidän yhteiskunta pyörii niin paljon sen ympärillä. Alkoholi näkyy ja kuuluu kaikkialla.

 

[Ollakseni]

"Sovittiin lääkärin kanssa että parempi olla juomatta" on toiminut itsellä ihan hyvin. Toki jos ei lääkäri ole noin sanonut niin saattaa mennä muunnellun totuuden puolelle.

 

[Straight Edge]

Pääsisikö vähemmällä, jos toteaisi "on tässä tullut viime aikoina otettuakin aika kattavasti, nyt on pakko pitää vähän taukoa." Sillä saa ehkä reh-reh -jengin pois niskastaan hetkeksi? Sen jälkeen voi siirtyä "tuntui niin saakelin hyvältä olla selvin päin, että jatkan nyt samaa rataa" tms.

Omalla kohdalla on jo muuttunut automaatioksi, että meikä on satavarmasti kuskina mennen-tullen. Ja tosiaan - yövyn myös reissuilla jossain omassa rauhassani, koska menen aikaisin nukkumaan & nousen varhain. Kukaan ei enää kysele, että "etkö dokaa?" On paljon helpompaa olla täysin raitis, kuin ottaa pari. Ja kun itelläkin oli aina se, että ihan viimeisten joukossa piti sitten nollaneljään asti vetää sitä jallua. Ja heti aamusta tasoitella, kun muuten päivä olisi ollut aivan liian raskas. Ja hep - iltapäivästä olikin sitten jo kätevästi se puolitoista promillea.

 

[adolf]

Onhan tuo tavallaan erittäin nivoutunutta, että jengi sitä ihmettelee, kun ei juo.

Ei minulta kukaan ole ikinä tullut kysymään, että miksi en polta enää tupakkaa. Siitäkin on jo 12 vuotta ehtinyt kulua, kun lopetin. Se kun on ihan itsestäänselvyys kaikille, että miksi ihminen lopettaa tupakoinnin, eikä sen perään kysellä missään.

Mutta alkoholi on sitten vähän eri juttu. Parasta ja terveintä on kuitenkin se, että on semmoisia ihmisiä ympärillä, joiden kanssa asian voi ihan aidosti puida läpi, että miksi en juo, eikä tarvitse keksiä mitään selityksiä.

En juo sen takia, koska olen kerran kehittänyt riippuvuuden siihen aineeseen, eikä alkoholi sovi minulle. Elämäni on alkoholismin vuoksi kerran ollut aivan kammottavaa, ja tiedän sen, että minä en osaa käyttää sitä ainetta niin kuin te. Se vaikuttaa minuun ihan toisella tavalla, kuin teihin. Raittius onkin antanut minulle mahdollisuuden löytää kaikin tavoin terveempi, onnellisempi ja tasapainoisempi elämä, ja mahdollisuuden olla paljon parempi ihminen itselleni ja ympäristölleni.

Jotakuinkin tuolla tavallahan se oikea vastaus menee.

 

[godspeed]

Vituttaa koko juomiseen tuhlattu aika ja pääoma ja moni muukin asia, että en oikeastaan jaksa kenellekään hyvällekään kaverille kauheasti selitellä mitään. Eräälle olen luottamuksellisesti kertonut ja hänen reaktiotaan ei ole mitenkään tarvinut pelätä.

Näin on asiat nyt, eikä ne siitä ympäri kyliä selittelemällä miksikään muutu. Koen, että Jatkoaikaan raapustaminen on ollut poikkeuksellisesti minulle se tarvittava apu ja todellinen henkireikä, kun on saanut vain kertoa asioista, olettamatta ja odottamatta mitään keneltäkään.

Sen verran yksityinen henkilö olen paikoittaisesta avoimuudestani huolimatta, että ihan kaikkea minäkään en kuitenkaan jaksa vuodattaa ja itsesensuuriakin tietysti on harjoitettu jonkin verran :)

 

[godspeed]

Ehkä se vitutus kääntyy laskuun, kun tekee hieman Black Friday -ostoksia todetakseen samalla, että on jopa varaa niihin. Mieli oikein ampaisee nousuun, kun on jotain mitä odottaa postista. Normaalisti nämäkin rahat oltaisiin juotu. Join vielä loppuvaiheissa usein muuta kuin kaljaa, joten yksikin kerta tuli taatusti yli kolminkertaisesti kalliimmaksi kuin jos olisi vetänyt vaan pirtelöä. Aivan päätöntä menoa.

Tässä kun oloaan mittailee, niin on myös varmaan todettava, että olen oikeasti hieman älykkäämpi nyt kun juominen on jäänyt. Sanon sen mitä nöyrimmin. En paljoa, mutta sen huomaa, että tiettyä järkevämpää analyyttisyyttä on, kun sellainen sumuisuus on poistunut. Join monesti siksi, että aivoissa aineet lentäisivät vauhdilla, ja jotta tuottaisin mitä mielikuvituksekkainta tekstiä konekivääritulella. Tai kuvittelin ainakin, että sitäkin varten piti juoda, sillä joihan se Bukowskikin ja kynä pysyi hyvin kädessä. Mutta osaan minä kirjoittaa selvinpäinkin, enkä ole yhtään sen pöllömpi, ehkä vähän naiivimpi nykyään, mutta parempi ja siivompi niin itseä kuin muitakin kohtaan. Alkoholi aiheuttaa mielisairauteen yhdistettynä huonoa ja sekavaa käytöstä, se on pitänyt kantapään kautta oppia.

Varmaan sellainen kokonaisvaltaisesti parempi ihminen tässä on kuoriutumassa. Osaan minä typeräkin vielä olla, mutta ehkä kyseenalaistan itseäni terveellä tavalla enemmän, joten mikään typeryys ei hirtä totaalisesti kiinni. Ehkä tavoitteeni on pysyä kaidalla tiellä ja välttää kaikkea sotaa ja riitaa. Sellanen kaikesta riiteleminen on aika absurdia puuhaa pidemmän päälle :)

 

[Nahkasohva]

Olen nyt ollut kaksi ja puoli kuukautta raittiina, eikä fiilis voisi olla parempi, koska ihan kaikki on nyt elämässäni paremmin:

– Ei ole enää henkisesti paha olo.
– Ei tarvitse enää valehdella itselle eikä muille.
– Näytän paremmalta (ei siihen tosin paljon tarvita lähtötaso huomioon ottaen).
– Ei tarvitse miettiä, milloin elimistöni olisi laittanut juomiselle stopin.
– Liikunta maistuu taas.
– Painoa on kuin itsestään lähtenyt yli 10 kg.
– Nukun paremmin.
– Rahaa on säästynyt valtavasti. Tunnen nyt itseni lähestulkoon massipäälliköksi.
– Suhtaudun myönteisesti tulevaisuuteen.

Mukavaa keskiviikkoa kaikille! Kuulostaa ehkä hullulta, mutta joka aamu herätessäni olen iloinen siitä, ettei mulla ole minkäänlaista krapulaa.

 

[godspeed]

– Suhtaudun myönteisesti tulevaisuuteen.

Tämä suhtautuminen on se mikä minua pitää pinnalla varsinkin tähän vuodenaikaan. Näen, että elämässä on viimein jotain sisältöä. Siinä on jotain mitä odottaa, jotain mitä toivoa ja jotain mitä saada. Toki sitä myös sitten mieluusti myös jotain antaa. Usein menee hyvillä mielin nukkumaan ja usein herää hyvillä mielin. On sellaista tasapainoisuutta. Olo on esimerkiksi monena iltana niin levollista ja pysähtynyttä, kun ei ole mitään kiirettä ja saa vaan olla ja nauttia siitä olemisesta. Vaikka räpellän tätä tietokonetta kaiken aikaa, niin sellainen aivoja kuormittava someväsymys ei ole minua vielä liiaksi tavoittanut. Osaan toki pitää myös taukoja. Näin on hyvä.

 

[Nahkasohva]

Erikoista, miten fiilikset voivat vaihdella. Nyt on raittiuden aikana ensimmäistä kertaa meneillään jonkinlainen itsesyytösvaihe. Tyytyväisyys juomattomuuteen on jotenkin vaihtunut vitutukseen siitä, miksi ylipäätään join pitkään aivan liikaa, vaikka juomatta oleminen on "ihan helppoa" (mitä se ei tietenkään oikeasti ole).

Vituttaa. Munhan pitäisi olla todella tyytyväinen siihen, etten ole juonut itseltäni perhettä, työtä enkä terveyttä vaan kaikki on ihan loistavasti.

 

[godspeed]

@Nahkasohva

Tuossa just eilen itsekseni mietiskelin, etten kehtaa kauheasti lueskella yli 5 vuotta vanhoja viestejäni, kun hävettää todennäköisesti alkoholilla terästetty suulaus. Tosin tästä ketjusta löytyy yksi aikaisempi tulokseton pyrkimykseni irti alkoholista. Se oli vähän sellainen, että suu kävi, mutta työnteko puuttui kokonaan. Hyvin perinteinen tapaus eli jos joku haluaa tietää miten epäonnistuin aiemmin, niin siitä vaan lukemaan. Mikään sankaritarina ei ole kyseessä :)

Noin yleensä minut vetää vähän haikeaksi, että miksi lopettaminen onnistui vasta nyt? Mitä nyt oli eri tavalla? Olisiko tässä toivonut, että joku olisi oikeasti ajoissa sanonut, että mene hoitoon. Kukaan ei koskaan sanonut. En syytä ketään, mutta "kaikkihan" tämän kuvion näki ja "moni" tiedosti jo silloin kun olin kännissä koulussa/muissa hommissa nuorena miehenä. Ihminen saa oikeastaan aika rauhassa juoda, jos sen vaan annetaan.

Mutta toisaalta pitäisi olla tyytyväinen, että se lopettaminen tuli kuin tulikin kyseeseen vielä kun mitään peruuttamatonta ei tapahtunut. Itselleen saa antaa ruoskaa, mutta pitää muistaa se armollisuus ja pieni reality check, että kaikki on tosiaan ihan mainiosti nyt. Ei muuta kuin päivä kerrallaan ja hyvillä mielin. Kun ei juo, niin on aikaa ja virtaa tehdä jotain muuta, jotta ei jää liiaksi miettimään synkkyyksiä.

Tsemppiä vaan @Nahkasohva !

 

[Sämppäri]

Jokin aika sitten päätin, että nyt oli viimeinen retkahdus ja se pitää. Hoitojakso on takana ja mieli on kirkkaampi kun ikinä. Yksi asia minkä totaalinen raitistuminen on tuonut mukanaan -> monet ihmiset ympäriltä on hävinnyt. Ihmisillä tarkoitan "kavereita". Oon huomannut, miten hyväksi luulemani kaverisuhteet perustuivatkin vain alkoholin käytölle. Vaikka nämä "kaverit" onkin hävinnyt ympäriltäni, olen onnellisempi kun koskaan. Mieluummin yksin, kun ihmisten ympäröimänä, joita alkoholi vie niin vahvasti, että sillä valitaan kaveritkin. Oon muutenkin enemmän erakkoluonne, niin tilanne käy vallan mainiosti.

Tuokin kaikki paska on pitänyt kokea ja käydä läpi, että on löytänyt vihdoin rauhan ja oikeat ihmiset ympärilleen.

 

[Nahkasohva]

Kiitos @godspeed ja tsemppiä sinullekin! Huomaan, että olet painiskellut samojen asioiden parissa, joten varmasti tiedät, mistä puhut.

Tämä ketju on itselleni ollut oikeasti tosi merkityksellinen, koska olen moneen otteeseen palannut tänne lukemaan niin omiani kuin muidenkin viestejä. Onpa koko ketjukin tainnut tulla kahlatuksi läpi ainakin kolmeen kertaan.

Armollisuus itseä kohtaan on kyllä hyvä ohjenuora, ja siitä täytyy koettaa muistuttaa itseä säännöllisesti. Välillä vain alkaa jopa unohtaa, millaiseen kehitykseen on kyennyt. Tänäänkin kävin tunnin kävelylenkillä. Ei takuulla olisi onnistunut puoli vuotta sitten, ei sitten millään.

 

[godspeed]

Luin tuota @Nahkasohva n kirjoittamaa ylempänä olevaa viestiä uudelleen tässä, kun olo on aika järkyttävän heikko ja itsetuhoisia ajatuksiakin on. Pitää siis muistaa palata aina niihin hyviin saavutettuihin aikoihin, kun luulee, että aletaan viedä miestä taas huonompaan suuntaan. Nyt vähän viedään.

Jossain tilanteessa olisin tänään voinut sortua, mutta kyllä tässä tuon alkoholittomuuden kanssa ihan hyvin menee, kun se ei ole varsinainen vaara. Ei se enää tule ratkaisuna edes mieleen, mikä kertoo aika hyvää tarinaa siitä, että ihmiset ovat usein kehittäneet mielessä sen alkoholin lääkinnällisen tarpeen, vaikka alkoholi ei oikeastaan auta mitään mihinkään. Sen tajuaa vasta nyt kouraisevasti kun 3,5 kk on takana. Niin kova se koukku voi olla.

Minun pitää kuitenkin saada edelleen lukea ja kirjoittaa ahkerasti. Vertaistuki on erittäin tärkeää, vaikka se olisikin vain sitä, että ihmiset lukee. Hyvä, minä kiitän jo siitä kaikin tavoin, se on jo paljon. Jos joku ärsyyntyy minun kirjoittamisestani, niin selvennän suoraan ja selkeästi, että minun on pakko tehdä näin, jos aion pysyä järjissäni.

Muutakaan apua ei oikein ole, tai se ei olisi enää minulle räätälöityä. Tätä ketjua kuluttamalla saan juuri sitä mitä lääkäri ei yleensä osaa määrätä, eli hyvää ja osuvaa henkistä apua. Saan itse vähän määrätä tahtia ja muuta, eikä kukaan pakota mihinkään tai tuomitse mistään. Tämä on se minun tapani hoitaa asia, ja ehkä joskus tulee aika kun saan täyden mielenrauhan. Hyvin epätodennäköistä se on, mutta mahdollista.

Kiitos.

 

[godspeed]

Aika hyvä olla nyt. Ei tarvetta hätiköintiin, vaikka olikin jo pahat paikat. Oli vaan pientä autopulmaa tuossa, niin tietysti se pää syöttää sulle, että osta muutama juoma palkinnoksi heti kun on taas auto kunnossa. Muijalle sallin tällaisen palkintoajattelun, ja juokoon muutaman oluen, mutta itselle se ei ole enää tarpeen.

Hyvä mielihän tässä tulee toisinaan, kun huomaa päässeensä vanhoista tavoista eroon. Tilalle ei välttämättä ole tullut mitään erikoista uutta, minkä tietysti tiedostaa nyt kun arki on jo asettunut uomiinsa. Vaikka minä miten runoilisin, niin olen se sama vanha tyyppi, joka vaan huomaa ympärillään enemmän nyt. Ehkä se viesti on niinkin yksinkertainen, että elämä vaikeuksista huolimatta on rauhoittavampaa raittiina :)

 

[Straight Edge]

Itellä tuli nyt täyteen 8 kk alkoholittomuutta. Se on aivan pitkä aika se! Onneksi on tuota Velko Kozelin 0% olutta, maistui tänäänkin niin hyvälle urheilusuorituksen päälle. Sitä tulee latkittua kyllä runsaasti.

 

[godspeed]

Eipä kyllä onnistuisi minkään alkoholittoman juominen. Pidin Heinekenin nollasta joskus, mutta join sitä silloin kun meni muutakin välissä, joten en tosiaan viitsi riskeerata mitään oman mieleni ollessa kyseessä. Se kuitenkin tuntuisi siltä kuin joisi holillista ja siitä ei olisi pitkä matka varmastikaan, että tie veisi huoltikselle siten, että ostaisin itsellenikin.

Olen tosiaan ostellut muijalle välillä olutta marketista muiden ostosten ohessa, eikä se tunnu oikeastaan miltään. Kaupassa siis ei tunnu missään, mutta sitten kun tulen kotiin, niin alkaa pieni kihinä, että mitä jos olisi itselläkin juomaa. Mutta tosiasiassa ei edes tee mieli. Olen ajatellut, että se on lähinnä tällaista haamukipua, jossa raaja oireilee olemassaolollaan, vaikka se olisi amputoitu jo pitkän aikaa sitten. Joo, tuo onkin hyvä, paitsi se kipu on nyt korvien välissä.

Mutta kuten olen viime aikoina kirjoittanut, ei tässä huolta oikeastaan ole. Ei pelota edes se, että ens viikonlopun olen yksin. Aloitinhan minä raittiudenkin kun olin yksin kotona. Yksin on aina tietysti levollisempaa, kun saa keskittyä vain itseensä :)

 

[kahden suunnan sentteri]

Pikkujoulut menivät hyvin. Juomattomuutta ei tarvinnut selitellä kenellekään eikä kukaan kysynyt, ja ryhmäytyminen onnistui selvin päin suunnilleen ihan yhtä hyvin kuin kännissäkin, ja eittämättä harjoittelun myötä edelleen tulee paranemaan. Pitkän illan mittaan join kaksi pientä alkoholillista olutta lähinnä päättääkseni sisäisen pohdinnan, pitäisikö ryhtyä ihan absolutistiksi, vai kyetä edelleen joskus nauttimaan alkoholista kulinaarisessa mielessä. Se tarjolla ollut bulkkikalja tosin maistui jo 3kk raitistelun jälkeen pahemmalta alkoholillisena kuin alkoholittomana.

Kiva että sober curious on tullut muotiin, en mä tällaista olisi tajunnut kokeilla, elleivät niin monet tutut olisi näyttäneet mallia. Ja nyt on että miksi helvetissä en tajunnut tätä yhtään aiemmin.

 

[Nahkasohva]

Olen tosiaan ostellut muijalle välillä olutta marketista muiden ostosten ohessa, eikä se tunnu oikeastaan miltään. Kaupassa siis ei tunnu missään, mutta sitten kun tulen kotiin, niin alkaa pieni kihinä, että mitä jos olisi itselläkin juomaa. Mutta tosiasiassa ei edes tee mieli. Olen ajatellut, että se on lähinnä tällaista haamukipua, jossa raaja oireilee olemassaolollaan, vaikka se olisi amputoitu jo pitkän aikaa sitten. Joo, tuo onkin hyvä, paitsi se kipu on nyt korvien välissä.

Tästä hieman juontui mieleen, että kovin monissa paikoissa neuvotaan, ettei raitistuneen pitäisi säilyttää kotona alkoholia. En ole tätä oikein koskaan ymmärtänyt. Tokihan juomahaluinen aina jostain juomaa juotavaksi saa, olipa päivä tai yö, vaikkei sitä kotona olisikaan. En tiedä muista, mutta ainakaan minulla halu tai kyky olla juomatta ei riipu siitä, millaisella etäisyydellä olen alkoholijuomista. Mulla itse asiassa on tuossa metrin päässä kirjahyllyssä suoran katsekontaktin päässä kolme litran viskipulloa, mutta en mä niitä juo, koska en halua juoda. Mutta jokaisen kannattaa toki tehdä niin kuin itselle parasta ja helpointa on. Pääasia on, ettei juo.

Toinen mieleen tullut asia on alkoholillisten juomien korvaaminen alkoholittomilla. Monet ilmeisesti nauttivat alkoholittoman oluen tai vichyn, limun tms. litkimisestä, enkä sitä yhtään ihmettele, jos aiemmin tapana on ollut juoda olutta, siideriä tai lonkeroa. Alkoholittomia viinejäkin on mukavasti tarjolla viineistä pitäville. Tästä olen hetkittäin ollut hieman kateellinen, koska mulla tuo homma ei mitenkään toimisi, koska join ainoastaan väkeviä. Miedoin tuote, johon juodessani koskin, oli 38-prossainen Kossu. Suomi-viinat yms. litkut maistuivat mielestäni pahalta, eikä niistä saanut samaa säväystä kuin riittävän vahvoista juomista. En myöskään koskaan blandannut mitään, vaan kaiken vedin aina raakana.

Mutta se siitä aiheesta. Olen raitis ja siitä hyvin tyytyväinen. Lenkeillä olen käynyt säännöllisesti ja välillä myös kuntosalilla ja uimassa, ja fyysisen kunnon parantuminen on parantanut myös henkistä oloa tosi paljon. Pikkujoulutkin menivät oikein mukavasti. Se tosin ei ollut ihme, koska työpaikallani on aika monta absolutistia ja vielä enemmän "vain yhden oluen ottajia". Eipä tehnyt missään vaiheessa edes mieli viinaa. En mä kyllä aikaisempinakaan vuosina niissä pahemmin ryypännyt, koska kuten olen kertonut, join lähes aina yksin. Tyypillisesti join pikkujouluissa ehkä 2–3 annosta ja sitten vasta kotiin tultuani tyytyväisenä 4–8 annosta. Kummallinen erakko olin tuossa asiassa.