Mainos

Matkalla alkoholismiin?

  • 473 979
  • 1 663

Olkku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen mestarit 20-21
Designer kirjoitti:
Ja noista HPK:n otteluketjuista ei Olkku hyvä kannata morkkista ottaa saati sitten masentua. Sehän on vähän kuin itkisi hyttysen kuolemaa.

Tämä tiedossa ;) Etköhän kuitenkin tulisi allekirjoitukseni osoittamaan tilaisuuteen, niin voisimme vertailla ongelmaa?
 

bisnesman

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
pelikielto kirjoitti:
T

Kannattaa testata itseään esimerkiksi sillä, että pystyykö kieltäytymään bissestä vaikka ulos ollaan lähdössä ja muut juovat. Jos ei onnistu esim 4/6 kerrasta niin voi alkaa miettiä alkoholin roolia elämässä.
Jos mennään syömään niin onnistuu helposti. Mutta jos mennään viihteelle niin en lähde mikäli pitää olla selvänä. Helvetin tylsää katsoa kun muut juo.

Olin nyt alkuviikon tietoisesti tipattomalla, ja nyt naukkailen muutaman drinksun tässä iltayön aikana. Tässä elämäntilanteessa en usko voivani elää täysin ilman alkoholia. Vähentää olen kuitenkin luvannut, ja se lupaus pitää!

Viimeksi lähti lapasesta klo 4 aamulla kun viehättävä nainen sai houkuteltua jatkoille. Kerroin että en mielelläni lähtisi koska aamupäivästä on sukulaislapsen synttärit. "Ei sun tarvi siellä juoda muuta ku kahvia". Meni sitten iso suomiviina neljän tyypin voimin.
Heräsin sitten kello 13 vanhempieni asunnosta ja siinä sitten oli kiva viettää synttäreitä vielä kännissä. Tällainen herättää.
 
Viimeksi muokattu:

pata13

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät, Lajinsa Viimeiset, Polk High
Olkku kirjoitti:
Tuosta voi mielestäni heittää pois tuon "toistuvasti". Mielestäni muu perhe, eikä varsinkaan lapset saa kärsiä isän juomisesta kertaakaan, jos näin on silloin on kriittinen raja ylitetty.

Olet kertakaikkisen oikeassa. Siinähän se raja menee.
 

Kaivanto

Jäsen
Neloskenttä kirjoitti:
Jossain Ranskassakin on yleistä, että viiniä voidaan juoda päivittäin aina jonkun verran, eikä se taida näkyä oikein missään tilastoissa ihmeemmin?

En jaksa ruveta googlettamaan tilastoja, mutta muistaakseni ranskalaisten päivittäinen tissuttelu nimenomaan näkyy tilastoissa alkoholin aiheuttamina sairauksina.
 

L4E

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauma Luk
Kaivanto kirjoitti:
En jaksa ruveta googlettamaan tilastoja, mutta muistaakseni ranskalaisten päivittäinen tissuttelu nimenomaan näkyy tilastoissa alkoholin aiheuttamina sairauksina.

Maksakiroosi on ranskalaisilla erittäin yleinen sairaus johtuen juuri tuosta tissuttelusta. Kärsivät ihan yhtäläisesti alkoholin aiheuttamista sairauksista kuin täälläkin, vaikka juomatavat ovatkin erilaiset.
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
vlad kirjoitti:
Lopulta olin siinä pisteessä, että vetelin viinaa ja lääkkeitä "kohentaakseni" oloani mutta olo vain heikkeni ja heikkeni. Kärsin selkeistä alkoholin aiheuttamista psyykkisistä ongelmista, tai alkoholi pahensi näitä ongelmiani siinä määrin, että hengen lähtö oli enemmän kuin lähellä. Kerran jos toisenkin istuin puukko käsissäni, viinapullo toisessa ja purkki lääkkeitä pöydällä - vakaa aikomukseni oli heittää "hanskat" naulaan ja päättää elämä täällä vitun perslävessä!

En kuitenkaan heittänyt hanskojani naulaan vaan yksi päivä vaan päätin lopettaa alkoholin nauttimisen, sen jälkeen olin ½ vuotta täysin selvin päin, en juonut edes yhtä ainoaa siideriä. Tämän päätöksen jälkeen olen opetellut suoraan sanoen "kädestä pitäen" juomaan alkoholia kohtuudessa, ei humalahakuista juomista, ei alkoholia useampana päivänä peräkkäin useampaa annosta, jääkaapistani on turha etsiä valon lisäksi tolkutonta määrää alkoholia - toisinaan ostan pullon viiniä tai pari pulloa siideriä mutta siihen se sitten jääkin. Ravintoloissa käyn toisinaan mutta sielläkin koetan pitää (pidän) homman kontrollissa.

Näin minun taloudessa, runsas alkoholi ei ole tuottanut muuta kuin tuskaa ja ahdistusta, niinpä siitä on parasta pysytellä visusti erossa.

vlad.

Kova tarina alkoholistisesta juomisesta ja mihin se vääjäämättä johtaa. Poikkeuksellista lienee se, että olet pystynyt kohtuujuomiseen omin voimin ja omin päätöksin noinkin rankkojen juomavuosien jälkeen. Minun käsitykseni mukaan olet harvinainen poikkeustapaus tuossa suhteessa. Tarinan vaarana on se, että joku toinen voi luulla omalla päättäväisyydellään pystyvänsä tuhoisan juomisensa jälkeen siirtymään kohtuukäyttöön, koska vlad:kin siihen on pystynyt.
Hienoa, kun olet päässyt eroon alkoholiongelmasta ja pystyt antamaan arvokkaan panoksesi moniin JA:n keskustelupalstoihin.
 

Pee

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
JanJ kirjoitti:
Vaikka Muuramen Siwan kassa Pee täällä jo koittaa parhaansa mukaan pilata ketjua niin vastataan vielä.

Ensinnäkään, en ole koskaan ollut Muuramen - enkä varsinaisesti minkään muunkaan - Siwan kassa.

Toiseksi, voisitko ystävällisesti tarkentaa, millä tavalla olen "koettanut parhaani mukaan pilata ketjua"? Toin vain esille sen, ettei "yellow":n esilleottama "24 pulloa kaljaa viikossa" ole automaattinen merkki ongelmakäyttäjästä, vaan tuo on siis määritelmä alkoholin suurkuluttajalle miehillä. Ongelmakäyttämiseen kun vaikuttavat siis monet muutkin tekijät, kuin pelkät juomamäärät.
 

mauri

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Pee kirjoitti:
... Ongelmakäyttämiseen kun vaikuttavat siis monet muutkin tekijät, kuin pelkät juomamäärät.
No se on kyllä totta, että yksiviivaisia tulkinto ei saisi mennä tekemään. Tosin kyllähän se niin on, että suuret määrät puhuvat sen puolesta, että aika suurta roolia alkoholi jo arjessa ja juhlassa pelaa. Se lienee kai se ydin; mitä alkoholi määrää vai määrääkö?
 

Bobcat

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Juon aivan vitusti liikaa. Vapaapäivät menevät kännissä, ja päättyvät useimmiten filmin katkeamiseen ja sammumiseen. Pahinta on että herättyäni koomasta suuntaan suoraan jääkaapille korkkaamaan oluen ja sama kierre jatkuu. Työpäivinäkin tulee yleensä juotua vähintään six-pack, kuitenkin aina niin että aamulla olen ajokunnossa, toivottavasti.

Työkalenterissakin on maanantait jo pyhitetty nukkumiselle. Yleensä hoidan aamulla pakolliset asiat, nukun 5-6 tuntia ja iltapäivällä taas tunti töitä ja kotiin takaisin nukkumaan. Toisaalta tiistaista eteenpäin tuleekin sitten rehkittyä senkin edestä. Tällainen vapaa, kellokortiton työ, äiti työnantajana on oikein alkoholistin unelma ja mahdollistaa reilummankin tissuttelun joka päivä, kunhan olen ajokunnossa klo 7 aamulla ja klo 15 iltapäivällä.

Alkoholi on jo alkanut runtelemaan terveyttäni. Hermosto reistailee eli käsien vapinasta kärsin ajoittain ja rännien aikana esiintyy ns. katkokävelyyn verrattavia oireita. Vatsa on ajoittain täysin sekaisin ja viimeisen puolen vuoden aikana väsyneenä ja krapulassa herätessäni olen tuntenut rintakipuja ja hengitysvaikeuksia, sydämen samalla hakatessa ylikierroksilla. Paino on noussut kahdessa vuodessa 75 kilosta sadan rajamaille. Painonousuun tosin vaikuttanee myös totaalinen liikkumattomuus ja pikaruoka työpäivien aikana.

Olen jo pitkään odottanut milloin se toinen, raitis elämä alkaa. Ilmeisesti siihen vaaditaan totaalinen terveyden pettäminen, parisuhteen hajoaminen tai jotain muuta yhtä vakavaa.

Tämäkin viesti on kirjoitettu kännissä.

EDIT: Olen muuten vasta 27-vuotias, en siis mikään vanha doku.
 

mauri

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Bobcat kirjoitti:
Juon aivan vitusti liikaa...Olen jo pitkään odottanut milloin se toinen, raitis elämä alkaa. Ilmeisesti siihen vaaditaan totaalinen terveyden pettäminen, parisuhteen hajoaminen tai jotain muuta yhtä vakavaa.
...
Vaikka kertomasi ei kovin hauskaa luettavaa ole, niin ihan toivottomaksi en tilannetta silti tuomitsi (kuten omasta fiiliksistäsi huokuu) ; olethan nimittäin itse tajunnut ja myöntänyt, että 'ihan tällä tavoin ei voi loputtomasti jatkua'. On toki iso rumba ryhtyä elämään 'sitä toista, raitista elämää..' - eli en todellakaan tarkoita vähätellä asioiden laitaa. Kaikenlaiset muutokset on lähdettävä loppujen lopuksi omasta halusta - joten siinä on avain. Ja se avain on tavallaan sinulla jo näpeissäsi.
Äh, kunpa tämä nyt ei kuulostaisi tätimäiseltä tsemppaamiselta, koska en halua olla mikään anneli-tempakka. Monenlaisia juttuja läpikäyneenä olen vain tullut tehneeksi huomion, että pysyvä muutos tapahtuu OMAN oivalluksen kautta. Ulkopuolisten rätkätykset tai arvostelut eivät avita lainkaan. Ainoastaan omat näkemykset ja kokemukset painavat sillä hetkellä, jos ja kun alkaa luoda itselleen uusia näköaloja.
 
P

Playerofthegame

Onneksi tuo juopottelu ja tissuttelu kuitenkin näyttää suurimmasta osasta olevan enemmän iloista ja sosiaalisia suhteita parantava ku päinvastoin.
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Kaivanto kirjoitti:
En jaksa ruveta googlettamaan tilastoja, mutta muistaakseni ranskalaisten päivittäinen tissuttelu nimenomaan näkyy tilastoissa alkoholin aiheuttamina sairauksina.
Taas johtuen viininlipittelystä, ei ranskalaisilla ole verisuonitauteja pahemmin, mitä taas meillä suomalaisilla on selkeästi maksakirrooseja enemmän. Asioilla aina kääntöpuolensa ja suo siellä, vetelä täällä.
 

Aatos

Jäsen
Ted Raikas kirjoitti:
Taas johtuen viininlipittelystä, ei ranskalaisilla ole verisuonitauteja pahemmin, mitä taas meillä suomalaisilla on selkeästi maksakirrooseja enemmän.

Vitut..

Maksoja poksahtelee tasaiseen tahtiin. Verisuonitaudit ovat asia erikseen, mitä ikänä tarkoitatkaan.

Tässä tulee itselle mieleen, että miten olisi Jatkoajan AA. Bobcatin kanssa kirjoittelua asiasta kun taas repsasti. Tai kun ei repsahtanut..

Miten vaan, kännissä ollaan, olematta kovin ylepitä.
 

Tulppu

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Tuleehan sitä nappailtua.

Tottakai tulee otettua, ja rankasti liikaa.

Tämän aluksi ihan mukavan harrastuksen aloitin joskus yläasteella parin-kolmen keskioluen voimalla. Vähitellen perjantai-iltoihin alkoivat kuulua viinipullot ja yhä useampi olut. Vodkakin tuli mukaan. Lukiossa viunaa meni jo lähes joka perjantai ja ensimmäiset päiväkaljat tulivat kuvioihin. Kirjoitin ylioppilaaksi ihan kelvollisin arvosanoin, ja menin armeijaan. Siellä meno palveluksen luonteesta johtuen ainakaan hiljennyt, päinvastoin.

Opiskelujen alkaessa asia oli jo opeteltu. "Opiskelijaelämä" tarkoitti lärvejä ke pe ja la, sekä satunnaisia tasoittavia su sekä to. Alkoi lipsuminen, joka eskaloitui asiaan myöskin erinomaisen tiiviisti perehtyneen kämppiksen kanssa aikamoisiksi juomingeiksi. Tällöin ei enää viikonpäivällä ollut niin väliä, otettiin jos janotti ja yleensä useampi päivä. Tällöin ei koulussa käyty, "välillä pitää perkele opetella elämääkin!"

Sitten tapasin Hänet ja homma tasoittui, alkoi niin sanoakseni aurinko paistaa. Kämppis muutti pois ja itsekin vaihdoin maisemaa. Vähitellen viinanjuonti väheni ihan huomaamatta, ja onnistuin jopa valmistumaan. Nykyään työssäkäynti estää isommat arkijuopottelut, mutta jäänteenä pahemmista ajoista on edelleen se, että sixpackin jälkeen hommaa on yleensä melko vaikea saada pysähtymään enää saman illan aikana. Niinpä nykyään viikkokulutus on noin mäyräkoiran luokkaa sekä satunnaiset konjakit päälle. Nämä painottuvat toki viikonloppuihin, mutta kyllä joskus arkenakin on mukava istahtaa sohvalle ja ottaa ihan vain kaksi olutta raskaan työpäivän päälle.

Tämä kaikki tuli mieleeni eilen lääkärin vastaanotolla kun minulle määrättiin lääkitys, jonka aikana alkoholia saa nauttia korkeintaan "kohtuudella". Juomataustani huomioiden kohtuuden määrittäminen on itselleni aika vaikeaa, ja yritänkin tässä nyt pähkäillä minkä verran saisin juoda.

Tuosta ajatusmallistakin jo huomaa, ettei suhteeni alkoholiin ole edelleenkään ongelmaton, joten mielessä on tänään käynyt myös totaalilopettaminen. Tilaisuus siihen ainakin olisi, eikä elämä siitä varmaankaan ainakaan huonommaksi muuttuisi. Yläasteajoilta asti mukana riippuneen tupakka-addiktionikin selätin ainakin toistaiseksi jo 10kk sitten, miksipä siis en voisi yrittää samaa alkoholin kanssa?
 

Osmo Rapeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kuusijuhla - Sex Festival
"Hi, my name is AWe, I'm an alcoholic."

Tulpun kanssa muutama yhteneväinen piirre tarinassa.

Aina on tullut doksuiltua aika huolella, "eikä se missään vaiheessa ole ollut mikään ongelma".

Tuli opiskeltua pari pitkää vuotta Tanskassa. Kun siirtyi Suomen kulttuurista "harvemmin, mutta paljon" eurooppalaisempaan "usein, vähän kerrallaan" niin ei tarvitse olla mikään nero arvatakseen että tyyli muuttui...niin, siitä tuli mukava yhdistelmä molempia, usein ja paljon. Koululla oli baari! Välillä tuli käytyä vain yhdellä ja mentyä takaisin luokkaan piirtämään projektia valmiiksi, mutta välillä jäi myös puntti väliin ja oli rempseää vetää spontaanit viikkokännit. Hauska piirre oli myös että pilvenpolttelun malttoi jättää aina vlopuille etteivät viikot menisi hengaillessa, mutta se että nukkui krapulansa pois ja ilmestyi koululle vasta iltapäivällä oli jotenkin täysin suotavaa.

Opiskelut Suomessa sujuivat myös kuten kesätyöt Suomessa, joka viikonloppu tuli vedettyä lärwät, noh, moni torstai-ilta meni myös doksuillessa ensin kympin, sitten kahden euron illoissa. Viimeinen opiskeluvuosi eli viime talvi, palattuani Suomeen, kun paikkailin jämiä opinnoistani ja kävin samalla hommissa, meni tuttua rataa, viikko-illat enimmäkseen tylsästi, vloppuina sitten täysi lärväily päällä milloin missäkin päin Suomea.

Tämä nyt ei tuntunut mitenkään runsaalta tai erikoiselta, mutta piipahdus lääkärillä herätti ainakin hiukan ajatuksia. Viitisen viikkoa sitten minulla todettiin määrittelemätön epilepsia, ja kun lääkäri kyseli olinko nauttinut viimeistä kohtausta edeltävänä iltana alkoholia vastasin että vain yhden. Edellinen vloppu? "Nooh, en juuri mitään. 7-8 olutta/drinksua". "Olitko humalassa, tuliko krapulaa?" "Eei, enpä juuri, ei tullut krapulaa."

Tämä keskustelu sai kuitenkin miettimään että sinällään 7-8 vaihtelevan kokoista annosta alkoholia on sinällään paljon, vaikka se tuntuisi suhteellisen pieneltä...ja kun vähintään tuommoisia annoksia on nauttinut viikkoja, kuukausia ja vuosia putkeen vähintään joka viikonloppu niin pakkohan sen on vaikuttaa terveyteen pidemmän päälle.

Tutkimukset jatkuvat vielä siltä varalta ettei kyseessä ole mitään vakavampaa mutta jo valmiiksi lääkäri suositteli että jatkossa nauttisin alkoholia max. 2-3 annosta vuorokaudessa. Niinkuin loppuelämän ajaksi, sillä runsas alkoholinkäyttö saattaa pahentaa oireita.

Tämä kolahti hiukan, kesti tajuta se. Lääkäri määrää minut pään magneettikuvauksiin ja aivosähkökäyrään lisätutkimuksiin, ja ensimmäisenä alan murehtia alkoholin perään. Hassua. Toisena mieleen välähtää että "täytyy sitten löytää kunnon pilveä Suomestakin" ja kolmantena "Jes, ilman dokailua ja krapulaa tulee taas käytyä vloppuisinkin puntilla".

Hieman hassuja ja alkoholin sumentamia ajatuksia siis mahdollisesti vakavallakin hetkellä. Otin kuitenkin tuosta opikseni ja sen jälkeen alkoholinkäyttöni on muuttunut brutaalisti, kossu jää nyt kokonaan pois ja olen jättänyt kaljan/siiderinkin siihen 1-3:een illassa, pari viikkoa sitten taisi kyllä mennä neljä. Yökerhot ovat näyttäneet hassuilta selvinpäin, ja muutenkin on välillä hiukan ontto olo. Ei paha silti, tähän taitaa tottua ja voi olla että hauskaa oppii pitämään myös vähemmällä alkoholilla. Voi olla että jokunen spontaani yöseuralainen, ns. vahingossa samaan pöytään tai vikoille hitaille pamahtanut pesä jää väliin mutta toisaalta voi olla että selvempänä älyää puhua jonkun vähemmän aamulla yllättävän, olutlinssien läpikatseltua susirumaa viehättävämmän, omakseen...jopa Hämeenlinnassa! Ei meikäläinen kuitenkaan sitä alkoholia tarvitse siihen että puhetta irtoaa...vaikka se joskus on helpottanutkin. Ehkä jatkossa tulee pelkästään puhuttua tyhmiä, verrattuna siihen että on aiemmin luullut koomatilansa takia puhuvansa järkeviä, vaikka totuus olisikin ollut pelkkää itsekeskeistä tuubaa...ha ha.

Niin ja eipä tarvitse enää äijän feikata kun ei päisään irtoa, ei sitten millään.

Jos tulevan talven tai ensi kesän aikana tulee jokin hyvä road trip, tai muu reissu...ja tarjolla on olutta...en sano ettenkö saattaisi silloin ottaa muutaman enemmänkin, hyvässä seurassa. Se pakonomainen lärwäys nyt vain saa jäädä, ja kolmeen varttiin tyhjennetyt vodkat ja kossut, olivat ne sitten kuinka houkuttelevia tahansa.

~KIPPIS!
 

Wewe

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK& Teemu Laakso
Mielenkiintoinen keskustelu tämä täällä, itselläni (olen kylläkin suht nuori) en ole koskaan todennut alkoholi-ongelmaa, päinvastoin. Kyllä silloin murrosikäisenä tuli juotua olutta reiluun tahtiin ja pari kertaa tuli töihinkin mentyä krapulassa, noh, onneksi esimiehillä oli usein sama ongelma. Nykyisin on jopa kuukausia jolloin en ota tippaakaan (vaikka töihin varastolle olisi vielä suht helppo mennä darrassa), viimeksi join kaljan Tps - Jyp-ottelun aikana, mutta se siitä. Suvussani on ollut ja on alkoholi-ongelmaa lähinnä vain isäni puolelta ja tätä läheltä seuranneena pystyn tajuamaan mikä siinä on lopputulos. Ei kovinkaan kiehtova. Pikku broidillani ei ole varsinaista ongelmaa, mutta melkeinpä joka pe tai la sillä tulee otettua viinaa. Sekin alkoi kuudesta bissestä ja on nykyisin mäyrä ja kaverin kanssa Brenkku-pullo littiin.

Joku tuolla mainitsikin jo läheisen kuoleman, ok, mutta mun mielestä se ei ole mikään selitys viinan ottamiselle. Kaverilla tai oikeastaan ex-kaverilla kävi näin tossa kesän alussa että äitinsä karisti maalliset murheet harteiltaan ja kaveri vajosi, sitä ennen tykkäsi välillä ryypiskellä ja pilveä poltella. Mutta mitä nykyään tapahtuu: Sitä ei enään voi sanoa ryyppäämiseksi ja pilvi on vaihtunut melkein jokapväseen pirin sniiffaamiseen. Surullinen juttu, mutta enpä häntä enää näe, kaveri on aina jossain vitun piritokussa!! Mites se Steenin biisi menikään "Toleranssit kasvaa, täytyy annoksia lisätä", piti kaverin kohdalla hyvin paikkansa. :(

Wewe
 

duud

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
mauri kirjoitti:
Ei tässä ketjussa kai kukaan ole toisia osoitellutkaan, vaan ennemminkin pohtinu OMALLA kohdalla, että kuinka asioitten laita on. Ja kelannut yleisellä tasolla, mitkä saattaisivatkaan olla sellaisia oireita, joista voisi päätellä olevansa alkoholisoitumassa tai ainakin läträävän turhan paljon ja usein. Toisten kokemusten, näkemysten ja mielipiteiden valossa sitä voi sitten jatkaa kukin itse tykönään teemaan pähkäämistä...Ajattelen ma.

Eipä tässä tosiaankaan olla ketään mitenkään osoiteltu. Itse vain tuohduin tuollaisiin "ulkoa" tulleisiin arvioihin muiden ihmisten alkoholin käyttöön. En mielestäni takertunutkaan kenenkään yksittäisen nimimerkin kommenttiin, vaan purin harmistumistani tuollaisiin yleistyksiin ja ns. asiantuntija lausuntoihin.

Totta kai itsekin tajuan lotraavani aivan liikaa, mutta se ei vielä vaikuta perheeseeni, eikä työhöni. Itse aivan kokeeksi olen välillä juomatta vaikka 5 päivää ja jos se ei heikkoa tee, niin en näe koetta syytä jatkaa. Mulla on vaan niin perkeleellisen hauskaa olla kavereiden kanssa liikenteessä ja ottaa ne muutamat bisset illan mittaan duunin jälkeen. Suurkuluttaja olen aivan varmasti. Sitä ei käy kiistäminen.

Ihmettelemistä ja pähkäilyähän tämä elämä muutenkin on...

funtsailee,
-duud-
 

mauri

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
duud kirjoitti:
Eipä tässä tosiaankaan olla ketään mitenkään osoiteltu. Itse vain tuohduin tuollaisiin "ulkoa" tulleisiin arvioihin muiden ihmisten alkoholin käyttöön. En mielestäni takertunutkaan kenenkään yksittäisen nimimerkin kommenttiin, vaan purin harmistumistani tuollaisiin yleistyksiin ja ns. asiantuntija lausuntoihin.
....
-duud-
No siinä olet kyllä täysin oikeassa, että ulkopuolisten kommentit jurppii siloin, kun sävy on pesservisserimäinen. Oli kyse mistä tahansa elämäntilanteesta, niin sinänsä asiallisetkin neuvot vituttaa, jos toinen on tietävinään, että 'kannattaa asennoitua näin, ja ei saa asennoitua noin ja blaablaa...'
Alkoholin käyttö on yksi arimmista teemoista. Siksi ei kannata olla päsmäämässä, neuvomassa, valittamassa tai säälimässä.
Vaan keskustelu täällä on ihan ok niin kauan kunnnes aletaan kyttäämään toisten tekemisiä. Eiköhän omassakin elämässä ole kullakin ihan piisalti miettimistä....
 

solamnic76

Jäsen
Suosikkijoukkue
Carlos Tevez... siis punaistako pitää kumartaa?
Minusta jatkoaikalaisen alkoholismin raja menee siinä kun jatkoajan keskustelupalsta ei enää kiinnosta, vaan viina vie voiton.

Nimittäin rappiotapauksilla ei enää älli, mielenkiinto tai motoriikka riitä näille foorumeille.
 

Olkku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen mestarit 20-21
Olkku kirjoitti:
Tuli mieleen pitäisikö selkärankaa testata ja ottaa tietty aika, jolloin en ota yhtään olutta?

Nyt on testattuna 8 vuorokautta ja tuli todettua, että en ainakaan vielä ole riippuvainen oluesta. Kun vaan jätin kaupasta iltakaljat sun muut verukeoluet ostamatta ei sitä sen kummemmin kaivannut viikon aikana. Tänään aion saunakaljat ottaa, perhana jaksa leikkiä absolutistia, näin Lauantai-iltana. Vakavasti ottaen taidan jättää nuo viikolla hörpittävät iltakaljat pois repertuaarista, maistuu sitten paremmalta kun harvemmin maistelee.
 

Tulppu

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Kävinpä lääkärissä kontrollissa ja yllätys yllätys - maksa-arvot lääkkeiden johdosta koholla. Nyt olen sitten alkoholin täyskiellossa ja kärvistellyt viikon.

Täytyy tunnustaa että jalat ovat jo useamman kerran vieneet jääkaapille mutta olen toistaiseksi pidättäytynyt Spriten maailmassa.

Toinen viikko pitäisi vielä ainakin kestää - seuraaviin tuloksiin asti.
 

JayV

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Olkku kirjoitti:
Tuosta voi mielestäni heittää pois tuon "toistuvasti". Mielestäni muu perhe, eikä varsinkaan lapset saa kärsiä isän juomisesta kertaakaan, jos näin on silloin on kriittinen raja ylitetty.

Nostetaan tämä vielä kerran ylös. Täsmälleen oikein sanottu.
 

Olkku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen mestarit 20-21
Edelleen otan viikonloppuisin olusta, joskus jopa konjamiiniakin. Tuon viikolla kaljoittelun olen jättänyt lähes tyystin. Saunakaljoista enluovu, edes viikolla, mutta luulen etten ole ongelmakäyttäjä, toivottavasti. Jouluna en muuten ota alkoholia, se on perua kotikasvatuksesta. Joulu on lasten juhla ja silloin ollaan lasten ehdoilla, ainakin meillä.

Eli tilanne on sikäli muuttunut ketjun avausviestistä, että olen alkanut kriittisemmin tarkkailemaan olusiani ja niiden ottamis ajankohtaa.
 

Sörkä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät
Alkoholi on ongelma. Ainakin jossain tasolla. Ainahan siitä tulee jotain sanomista. Ainakin siinä määrin että ei ole toisen kanssa tekemisissä vapaiden sattuessa samaan aikaan. Istuu vaan yksin Jatkoajan parissa ja kittaa liemiä nieluunsa.

Alkoholi oli henkilökohtaisesti pahempi ongelma aikaisemmin. Tuli pyörittyä töiden jälkeen muualla kuin kotona. Sitten pidin sen yli 500 vuorokautta kestävän raittiusputken, jonka menin alkuvuodesta katkaisemaan. Tulihan siinä ajassa mietittyä myös niitä omia tekemisiäni. Ne vanhat ongelmat eivät onneksi ole vielä ilmaantuneet. Ja toivon että eivät enää ilmaannukkaan. Mutta mistä sitä koskaan tietää?

Täytyy myöntää että helppoa oli olla juomatta kun sen alkuvaiheen pari kuukautta selvitti. Enää ei helvetin litkua juotuani tuo juomattomuus olisi niin iiisipiisi homma.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös