Matkalla alkoholismiin?

[nummenkallio]

Ei olla matkalla, ollaan jo siellä!

 

[adolf]

Kiitos. Olen sämppäri ja olen alkoholin ongelmakäyttäjä. Unelmani olisi, että joskus pystyisin ottamaan muutaman seurajuoman ja lopettamaan siihen.

Kirjoituksesi perusteella saa sellaisen kuvan, että olet sitä addiktioherkkää porukkaa, joka ei tähän pysty.

 

[Vanha Len]

Kohtalontovereita löytyy ja löytyisi varmasti lisää jos palstan alkiholistit nostaisivat käden pystyyn. Mutta se häpeän tunne. Vaikka nimimerkeillä täällä kirjoitetaan, niin asia on vaikea pukea julkiseksi.

Mutta joo, 19. päivä raittiina menossa ja vähitellen alkaa kroppa ja yläkerta sopeutua uuteen elämään. Jaksaa paljon enemmän ja ihmisten ilmoille jopa haluaa lähteä. Yksikin päivä vaan istuin ostarin käytävällä penkissä ja katselin ohi lipuvaa jengiä. Tuntui rauhalliselta ja mukavalta. Tekee mieli olla jossakin muualla, kuin kotona. Rutiinien pitää muuttua, se helpottaa tätä uutta arkea. Kiva oli tänäänkin herätä kuudelta hyvinvoivana ja iloisella fiiliksellä. Kahvit tippumaan ja kisuille eväät. Nyt lähden puolison kuskiksi jakamaan hänen firmansa mainoksia hoitokoteihin. Sitten päiväsaunaan. Tsemppiä kaikille tämän vittumaisen sairauden kanssa taisteleville. Koskaan ei ole liian myöhäistä lopettaa. Vielä, kun maksa on suht kasassa.

 

[godspeed]

Kun alkaa menemään liian hyvin ja on onnellinen olo, silloin alkaa se piru sanomaan olkapäillä, että eiköhän oteta sen kunniaksi kunnon kännit.

Tämä on juuri se mitä minä nyt elän. Olo on aika hyvä paikoin tämän raittiuden kanssa. On silti satunnaista ajatusta, että kyllähän minä nyt sen muutaman voin ottaa, eikä se haittaisi mitään, mutta se jano jäisi aivan varmasti kaivelemaan. Ehkä pari viikkoa voisi pysyä siinä, ettei juo kokoaikaa, mutta siihen se väistämättä ajautuisi, että kohta olisi taas juomaa joka päivä - niin on aina tapahtunut jo vuosien ajan. Paluutta ei ole siihen, että vaan viikonloppusin otetaan, ei, kyllä sitten tulee arkenakin otettua ja kokoajan on pienessä hönössä käytännössä.

 

[Jeppe_68]

Noniin. Vaihdoin maisemaa puolison ja koiran kanssa ja pelkäsin vähän, miten putki saadaan poikki. Kymmenisen päivää jatkoin ”vanhaan malliin” mutta sovittiin, että ekan viikon jälkeen katkeaa. Nyt seitsemän ekaa täysin alkoholitonta päivää takana. Pari päivää meni ihan Ok, nyt varsinkin iltaisin tulee tunne, ettei pari kaljaa pahaa tekis, mutta tiedän kyllä että yhteenkin huikkaan kaatuu koko homma, sen verran pitkä ränni on takana. Nuppi ei vieläkään toimi kunnolla, mutta paljon mukavammin kuin toissa viikolla, jolloin vaan vilkuili kelloa että oltais tarpeeks myöhässä iltapäivää että vois ekan avata. Vähän sekavaa tekstiä, mutta katotaan jos viikon päästä tulis jotain viisaampaa. Tsemit kaikille asian ympärillä painiville,

 

[godspeed]

@Ujcik#11

Sinäpä sen sanoit tuossa jokin viikko sitten, että kyllä ne tuskaisetkin oireet ajan kanssa helpottaa. No nyt! Tänäänkin ollut pitkästä aikaa sellainen olo, ettei ajattelekaan mitään juopotteluasioita. On siis tottunut tähän. Normaalia elämää ja normaaleja askareita. Kiitos kaikille, että on saanut purkaa oloaan ja kiitos tietysti kaikista tsempeistä ja avusta. On todella tullut tarpeeseen.

 

[godspeed]

Paria kuukautta kolkutellaan!

Mutsin kanssa tossa viikolla puhuttiin ja iso OHHOH sieltä tuli kun sanoin, että näin pitkällä ollaan. Tällainen on meidän kulttuurimme, että se joka ei juo, on jotenkin outo tai lakkoileva on tehnyt mullistavan tempun. Ei mulla kyllä sellaisia ihmisiä lähipiirissä enää ole, jotka jotenkin tekisivät asiasta numeron ja tyrkyttäisivät kokoajan. Nuorempana tuota ryyppäämistä enemmän ihannoitiin ja sitten loukkaannuttiin, jos joku ei halunnu vetää lärvejä.

Eikä kukaan tiedä sitä todellista tilannettani, kun en ole örveltänyt missään pitkään aikaan, vaikka en esimerkiksi muista koska olen viimeksi ollut juomatta näin kauan. Ehkä joskus teininä? Jonkin verran miettinyt juomisen yleistä järkevyyttä ja sitä, että tuleeko siitä humalasta oikeasti koskaan hyvä olo, vai onko se vaan sellaista sumua. Tietysti nousuissa tekee höpöä herkästi, mutta sitten jossain vaiheessa kun määrät nousee ja toleranssi kasvaa, niin ei siinä määrässäkään ole mitään järkeä. Siinä varmaan tajusi, ettei kannata enää juoda, kun ei tule känniinkään. Tai se känni on vaan jokin hämmentävä pysähtynyt olo, josta ei saa mitään. Rahaa vaan palaa.

Mutta minulle se on ihan sama mitä muut tekee. Eihän se minun asiani ole. Moraalinvartijaksi en ole ryhtymässä mutta kaikki tuki sellaiselle, joka päättää syystä tai toisesta tarkistella juomiskäyttäytymistään. Cheers.

 

[Ujcik#11]

Hienoa matkaa @godspeed teet!
Mukava kun jaksat tänne kirjoitella niin hyvistä kuin huonoistakin hetkistä.

Vaikeahan sitä on käsittää, miksi ihminen juo toistuvasti itsensä ensinnäkin todella vahvaan humalaan, korjailee järkyttävää oloansa vielä seuraavana ja mahdollisesti sitä seuraavana päivänä. Vapisee ja tärisee, panikoi ja ahdistuu. Päivät menee selviytymiseksi ja illat tiedostamattoman fyysisen vieroitusoireen korjaamiseksi. Viikonloppu tulee ja täsmälleen sama ralli uudestaan käyntiin.

Ylläolevan kierteen katkaiseminen vaatii kuukausien jopa vuosien valtavan asennemuutoksen, henkisen työn ja jopa terapiaa tai vertaistukea. Ihminen haluaa kokea sen vapauden tunteen muutamaksi tunniksi maksaen siitä aivan tähtitieteellistä hintaa.

Kun ihminen viimein pääse irti ja alkaa raitistumaan. Se itkee ja kitisee ja surkuttelee miksei saa taas juoda itseään tuohon kierteeseen. Jotkut jopa masentuvat.

Ulkopuolisen on vaikea käsittää, mikä vittu siinä voi olla niin vaikeaa. Krapulassa haaveillaan raittiudesta ja raittiina krapulakin tuntuu pieneltä häiriötekijältä.

Vittumainen sairaus josta ei voi parantua.
Sen kans voi elää 100 % laadukasta elämää.

Tappava, ennenaikaiseen kuolemaan johtava sairaus josta voi selvitä syömättä lääkkeitä, käymättä hoidossa, lääkärissä, terapiassa. Riittää kun ei vaan juo. Silti ennuste on erittäin huono. On se vaikea välillä käsittää.

 

[adolf]

@godspeed

Oma kokemukseni tuosta juomattomuudesta on sellainen, että ei sitä pahalla katsota. Kunhan ei itse rupea miksikään raittiuspoliisiksi, tai rupea nipottamaan terveellä tavalla alkoholia käyttävien ihmisten juomisesta, niin se vissyn vetäminen kyllä hyväksytään. Olisihan se nyt aivan sairasta, että ei hyväksyttäisi. Eihän esimerkiksi ystävyys ole ollut minkäänlaisella pohjalla alkujaankaan, jos se on sidoksissa alkoholin käyttöön.

Avoimuus on tervettä, ja itse tein aikanaan sen virheen, että en puhunut asiasta avoimesti kuin ainoastaan vanhemmilleni ja noissa AA-ryhmissä, joissa kävin alkuaikoina paljon. Enkä sielläkään oikeasti kenellekään kaikista niistä tunteista, joita minussa velloi. Kaverinikin esimerkiksi vaan ihmettelivät, että mikä sille nyt yhtäkkiä tuli. Helppoa se nyt tietysti jälkiviisas on olla, mutta olisin vain helpottanut omaakin oloani paljon sillä, että olisin asiasta puhunut paljon selvemmin, että minulla on nyt tämmöinen ongelma, ja oman hyvinvointini ja onnellisuuteni nimissä tämän päätöksen olen tehnyt.

Tiedän sen, että rohkeutta se vaatii hurjasti, ja siihen ainakin omalla kohdallani lapsuuteni ja nuoruuteni vaikutti paljon, että minussa oli sellainen tulppa joka esti sellaisen haavoittuvaksi tulemisen ja totuuden paljastamisen.

Raittiuden yksi parhaista puolista entiseen verrattuna on se, että se on ainakin minulle tarjonnut mahdollisuuden ihmissuhteiden saralla muodostaa paljon jotain sellaista, joka hakkaa sen viinan vetämisen ihan 100-0 aivan koska tahansa. Ei sitä oikein silloin ollut mitään käsitystä siitä, että mitä esimerkiksi ystävyys tarkoittaa.

 

[godspeed]

@adolf

Viisaita haastat. Minulla tuo alkoholinkäyttö ei ole ollut enää aikoihin sosiaalista siten, että kävisin baareissa tai kavereilla juomassa. Paljon on tullut pyörittyä netissä. Olen ollut sellainen tyypillinen surullinen tapaus, joka juo itsekseen kotona ja haluaa nimenomaan niin sen tehdäkin. Silloin ei ole tarvinnut selitellä kellekään mitään, että miksi tekee niin kuin tekee. On vaan antautunut juomiselle. Täts it.

Tässä mielessä on kehittynyt varkain tilanne, jossa sitten ei yhtäkkiä välttämättä ole kelle kertoa. Olen nyt muutamalle (oikealle) ystävälleni puhunut raitistumisesta ja niin poispäin, ja he ovat sen verta fiksua porukkaa, että minkäänlaista ongelmaa asiassa ei ole. Ei mitään kummallista asioiden vääntämistä ja kääntämistä, vaan on saanut kertoa, että tämä on vapauttavaa. Saan kertoa asioistani, mutta itse valitsen niin, etten halua olla tuputtaja. Vihaan tuputtajia. Kaikessa.

Vielä olen kuitenkin alussa tässä prosessissa, ja puhut paljon asioista, joita en ole vielä koskaan elämässäni kokenut. Miltä tuntuu olla raitis? No, sepä nähdään :)

 

[godspeed]

Pitää aloittaa psyykkaus jo varhain, koska ensi viikolla olenkin sitten ihan itsekseni pitkän aikaa eli useamman päivän ensimmäistä kertaa sitten lopettamisen. Tätä vähän pelkään. Mutta en minä usko, että ratkean, ei se ole se asia, vaan osaanko nauttia itsekseni olostani ja käyttää ajan hyödykseni nyt kun voin ihan omaan tahtiin niin tehdä. Tavallaan juopon pitää opetella olemaan yksinkin raitis, vaikka tukea siihen kaikkeen noin muuten saisikin.

Aina pitää psyykkauksessa muistaa, että elämä on älykkäämmän tuntuista kun päätä ei ole liuotettu kaiken aikaa uppeluksissa viinaämpärissä. Kyllä minä tämän hoidan, ei epäilystäkään!

 

[godspeed]

- Rahankäyttö on todellakin järkevöitynyt. On kuin osaisi yhtäkkiä käyttää rahansa oikein ja tehokkaasti, eikä elää vahingossakaan yli varojensa. En ole älynnyt olevani vuosia kuin pikkupoika, joka tuhlaa miten sattuu.
- 10 kiloa painoa lähtenyt pois kun alko jäi.
- Naamakaan ei siis ole turvoksissa puolet ajasta, joten näytän jopa ihan hyvältä nykyään.
- Juominen alkaa unohtua, vaikka sen tietysti ajatuksissaan aina välillä muistaakin. Se ei ole kuitenkaan varsinaisesti mielessä, tai ei tule ajatusta, että pitäisi se pari lonkeroa hakea. Vieras juttu.
- Elämä on nyt avoinna niin kuin se ikinä voi ollakaan näillä diagnooseilla. Eli masennus ja ahdistus on läsnä, mutta nyt minä osaan käsitellä niitä ilman alkoholia. Tulen näistä olotiloista voittajana ulos viimeistään kun käytän depressioketjussa kertomaani "yöterapiaa".

Siinäpä ne päällimmäiset kertaukset tänä päivänä kun reipas kaksi kuukautta on täynnä. Lista vaan pienenee, kun saavutettuja hyötyjä ajattelee, mutta sehän kertoo vain siitä, että kohta ei tarvitse enää listata ja alkaa hommat olla pulkassa. Ja sitten minäkin kohta hiljenen, kun en keksi enää kirjoitettavaa. Toistaiseksi varmaan jonkin aikaa pyörin täällä teidän häiriöksenne :) Ehkä vielä ensi viikon!

 

[Vanha Len]

Hieman samanlaiset fiilikset, mitä @godspeed tuossa viimeksi kirjoitti. Tosin mulla tuli nyt kuukausi vasta raittiutta täyteen, mutta kuitenkin. Sinänsä olen itsestäni ylpeä, että kykenin lopettamaan ilman hoitojaksoa ja ilman vertaustukea. Tärkeintä on ollut arkisten rutiinien muuttaminen. Nyt jaksaa päivisinkin mennä ja tehdä jotain. Ja puolisolleni toimin hovikuskina ja assistenttina. Hoitelen juoksevia asioita.

Addiktio tosin on vaihtanut muotoaan, eli nyt tulee iltaisin hakattua pleikkaria ja tämä antaa nyt sitä dopamiinia aivoille, jota alkoholi buustasi ennen. On mahtava tunne aamuisin herätä raittiina ja jaksavana. Eli päihteettömyys palkitsee jo heti, kun silmät aukaisee. Hieno fiilis. Ja tietenkin tämän fiiliksen haluaa pitää. On jonkinlainen mielenrauha päällä ja menneisyyden demonitkin ovat saaneet pitkälti fudut pääkopasta. Tässä kun mennään vielä toinen kuukausi raittiina, niin alkaa peilistä huomaamaan muutoksia, vaikka niitä jo nytkin on ulkonäölle tapahtunut. Silmäpussit ja se yleinen pöhettyminen on pitkälti väistynyt ja peiliin uskaltaa katsoa ilman häpeää ja itsesyytöksiä. On kiva myös hymyillä peilikuvalle. Kyllä se tästä lutviutuu ja voimia todellakin jälleen kaikille palstakavereille, jotka tämän kroonisen sairauden kanssa kamppailee. Lopettamisesta kun ei seuraa mitään muuta kuin hyvää, aivan kaikilla osa-alueilla.

 

[godspeed]

Lopettamisesta kun ei seuraa mitään muuta kuin hyvää, aivan kaikilla osa-alueilla.

Ja pitää muistaa, ettei unohda niitä juomisen huonoja puolia, koska se käy todella helposti. Kaikki meistä tietää ne juomisen rasittavat seuraukset, vaikka ei olisikaan alkoholismiin taipuvainen. On ollut yllättävää muistella ja mietiskella, miten sitä on ennen mokaillut ihan antaumuksella, eikä ole kokenut edes suurempaa morkkista. Olen ollut täydellisen sekaisin. Ihan käsittämätöntä nykyiseen haavoittuvaiseen minuun verrattuna, joten onhan tässä paikoin sellanen uudestisyntynyt olo.

Sen olen siis huomannut, että ihmisen pitää kyllä todellakin käydä lähellä pohjaa tai edes puoliväliä matkalla syvyyksiin, jotta alkaa kyseenalaistamaan käytöksensä mielekkyyttä sekä itsestä katsoen että muiden näkökulmaa miettien.

 

[Vanha Len]

Ja pitää muistaa, ettei unohda niitä juomisen huonoja puolia, koska se käy todella helposti. Kaikki meistä tietää ne juomisen rasittavat seuraukset, vaikka ei olisikaan alkoholismiin taipuvainen.

Tämä on taivaan tosi. Tätä metodia käytän jos ajatukset hiemankin siirtyy alkoholin puolelle. Eli jos vähäinenkin mieliteko iskee, niin mietin että mitä viina on saanut elämässäni aikaan ja minne se ensimmäinen huikka on elämäni johdattanut. Muutaman minuutin kuluttua asia on jo unohtunut ja vituttaa, kun edes ajatteli koko alkoholia. Kyllä se pullon henki heittää jatkuvasti eteen pieniä syöttejä, joihin olisi helppo tarttua. Mutta tätä taistelua pitää vaan käydä. Kuuluu sairauteen.

 

[godspeed]

Päiväkirja kertoo:

Tänä päivänä kuuluu erittäin hyvää. Jos ei perinteistä ja minua jo pitkään vaivannutta levottomuutta lasketa, niin kaikki on aikalailla hienosti. Ei ole kalenterissa mitään menoa, tänään on sauna ja ostin korillisen vissyä. Mitä muuta tarvii? Rentoa olemista lauantai-illassa siis luvassa.

Mutta kyllähän tässä on pinnalla taas aika syvä kiitollisuus jatkoaikalaisia kohtaan. Ilman tätä raportointiani en varmasti olisi onnistunut siinä mitä lähdin tavoittelemaan. Käytön lopettaminen on hankalaa, mutta oikealla asenteella mahdollista. Sen asenteen löytäminen voi viedä aikaa, mutta minä uskon, että kaikilla tulee se mahdollisuus pistää homma poikki jossain vaiheessa. Enää pitää vaan valita tarttuuko siihen mahdollisuuteen, jos jo ennestään on tiedostanut käytön olevan liiallista ja vaarallista. On niin paljon mitä voi menettää juomalla liikaa. Se on ihan saletti.

Nämä ovat sellaisia valaistumisen hetkiä ja muistan hyvin mitä ajattelin ennen niitä - en mitään. Sanonpa tässä vielä kerran ääneen senkin, että mykistävää toimintaa useammaltakin Jatkiksen tyypiltä tässä viikkojen kuluessa!

 

[godspeed]

Tämä eilen mainitsemani levottomuus taitaa olla pikemminkin jännitystä siitä, että huomisesta torstaihin olen yksin kotona. Muijakin siitä jo kysyi, että sekö vaivaa. Olo on kuin ei olisi viime juomakerrasta paria päivää pidempään, sillä niin kovasti tämä nyt hyökkäsi päälle. Mutta näin saa vähän kokemusta yksinolosta taas alle, eikä tässä nyt mitään hätää tule, koska tiedän pommivarmasti olevani kuivilla. Olen kova tyyppi. Voi tosin olla, että kynä sauhuaa heti taas huomenna :)

 

[godspeed]

Alkaa mennä paniikki ohi, puristi jo fyysisesti aika rajusti. Kyllä se tästä. Pitää vaan ottaa itsekseen olosta kaikki irti, vai kuinka?

 

[godspeed]

Kävelin muutaman kilometrin kauppareissun. Lähdin sinne alunperin jaloittelemaan ja sanomaan hyvästit alkoholihyllyille, ikään kuin katkaistakseni välittömästi ajatukset juomisesta. Lopulta unohdin mennä koko hyllyväliin.

Tulin takaisin kahden 24-vissypackin kanssa. Kyllä, kannoin ne sieltä kaupasta kotiin, mutta mikä tässä on erikoista, niin normaalisti en jaksaisi edes kuin kävellä yhteen suuntaan kauppaan. Takaisin tuleminen on ollut aina lähes mahdotonta, kun olen ollut niin masentunut ja väsynyt. Nyt tämä liikuntasuoritus meni aika mielekkäästi ja tuli hyvällä tavalla liikkuneen ihmisen olo.

Alkoholi tekee kropallesi ja päällesi sen, että liikuntakaan ei enää maistu.

 

[Pulle Nah]

@godspeed

Kiitos, että olet jakanut ajatuksiasi täällä ja hienoa, että olet saanut jo pelkästään tänne kirjoittamalla apua pään sisäisiin oloihin.

On ihan totta, että se juomattomuuden aiheuttama tyhjiö vaivaa ja siihen olisi hyvä löytää jotain tilalle, vaikka nuo hetket ovat myös oivallista aikaa tutkia ja pohdiskella, että mistä se tyhjyyden tunne oikein kumpuaa? Se sama tunne sinulla on ollut aiemminkin ja sitä olet alkoholilla täyttänyt.

Mutta siis syy, miksi päätin kirjoittaa, on liikunta. Itsekin olit jo huomannut, miten liikunnasta tulee hyvä olo. Se on hyvä keino täyttää sitä tyhjyyden tunnetta ja esim. kävely/lenkkeily ovat todella hyviä endorfiinin lähteitä ja usein samalla tulee pohdittua asioita ja ajatus kirkastuu. Saattaa joku päivä hoksata, että mikä on se primääritunne siellä tyhjyyden taustalla, mistä se aiheutuu, mikä laukaisee sen ja näin on helpompi löytää keinoja, miten siihen reagoida. Jotain muuta keinoja kuin alkoholi.

Tsemppia sinulle ja kaikille, jotka viinanpirun kanssa taistelevat! Ei ole varmasti helppo matsi mutta voitettavissa.

Minulla ei ole alkoholiongelmaa mutta isä joi itsensä ennenaikaiseen hautaan, joten jonkinlaista kosketuspintaa löytyy ja myönnän itsekin olevani addiktioherkkä, kiitos ADD:n.

 

[godspeed]

Tällainen merkitsee valtavasti minulle. Kiitos @Pulle Nah !

Ja sitten kevennys tähän väliin. Näin nimittäin painajaista, että olin kännissä pyörinyt täällä Jatkoajassa. Moderaattorit saivat tietää tämän ja antoivat paitsi palautetta niin myös kakkua tällaisesta toiminnasta :)

 

[godspeed]

Otan tuosta Pulle Nahin viestistä vähän kiinni.

Minä luulen, että en ole koskaan ollut sellainen ihminen, jolle on paikkaa tässä maailmassa. Olen aina ollut ulkopuolinen syystä tai toisesta. En ole osannut opiskella, en oikein käydä töissä, mutta silti olen halunnut monia asioita. Aivan kuten moni meistä, jotka haluavat elää hyvää elämää. Ja olen ollut valmis tekemään niiden asioiden eteen paljon. Ne asiat eivät vain ole toteutuneet aikuisiässäkään ja usein olen saanut pettyä.

Se on johtanut turhautumiseen jo varhain elämässä ja osittain sen takia olen myös juonut paljon. Juominen ei minun kohdallani välttämättä turruta vaan voimistaa. Ne hyvät tunteet ovat tuntuneet niin hyvältä kaiken tarpomisen ohessa, että se on sitten aikanaan jäänyt vaan päälle. Huono tunne ei ole ollut niin voimakas, joten helposti sitä sitten juo lisää. Antaa mennä vaan.

Muistan kun ensimmäisen kerran hirtti päälle ja olin koulussa umpikännissä. Ikää ei ollut paljoakaan. Silloin olin maniassa, eli mielenterveysongelmat olivat jo lyöneet isolla kädellä naamaan. Tästä voi toki aina puhua mikä aiheutti minkä, mutta ilman mielenterveyspuolta minä en varmasti olisi juonut silloinkaan vielä niin paljoa. Siitä olen aika varma, koska vuosia meni ilman mitään alkoholismin kaltaistakaan tilaa. Tai sitten se kyti. Mutta alkoholismihan ei ole mielenterveysongelma, joten tässä saa aina sitten pohtia mikä tuli ennen. Perimää minulta satavarmasti löytyy, mutta en halua nyt siitä puolesta jauhaa, koska se ei kerro kuitenkaan sinällään mitään sellaista, mistä itse olen näissä asioissa kiinnostunut. Reseptorit varmasti ovat olemassa.

Alkoholismi on ollut todellakin helppo pakokeino asioista, joita en ole osannut käsitellä. Mutta alkoholismi on myös asia, joka tulee harjoittelemisen kautta. Kun on tarpeeksi kauan ollut stressiä tuosta, ettei osaa, eikä pärjää, niin juomaa alkaa kulua. Ja siitä tulee se ainoa ystävä, joka ei petä. Se tuottaa aina sen palkinnon, jota elämä ei muuten sinulle anna. Minulla ei ole ollut useinkaan kyse huonosta itsetunnosta, ei, vaan olen tiennyt mitä osaan ja mitä ei. Saan selittää tätä ihmisille kerta toisensa jälkeen: Minä en osaa! Mutta sitten toisaalta olen myös tehnyt asioita kännissä, jotka olen jollain tasolla osannut ja joista minua on kehuttu. Olen esimerkiksi kirjoittanut paljon, vaikka omasta mielestäni en ole siinäkään erityisen hyvä. Kohtalainen parhaimmillaan.

Minullahan on traumatausta. Koti oli hieman rikki, vaikka koen lapsuuteni olleen hyvä. Monen muun perheet olivat parempia. Isä kuoli sitten lopulta viinaan kun tarpeeksi kirkasta latki. Mutta en minä ole surrut näitä asioita ties kuinka pitkään aikaan. Silti ne vaikuttavat jollain tasolla siihen millainen minusta tuli. Alkoholin kanssa kun kasvaa ja sitä alkaa jo teininä vetään, niin oppii ja kasvaa siihen kieroutuneeseen tarpeeseen. On saatava viikonloppuisin, kunnes on saatava jo viikollakin. Tavallinen elämä on vaan... tylsää. Vaikka sitä se ei tosiasiassa ole ja hyvin sen tiedän. Tavallista elämää pitää osata arvostaa. Se on oikeasti aika makeaa.

Kasvaa on hyvä sana, koska kukaan ei synny alkoholistiksi. Kyllä siihen kasvetaan. Mutta alkoholisti jää tietyllä tasolla lapsen tasolle, ja minäkin olen vielä hieman lapsi. Vastuuta olen oppinut aina ottamaan, mutta alkoholismissa vastuuta myös siirretään muille. Sitä tehdään aivan liikaa, ja sitten alkoholisti saattaa ajatella, että muut hoitaa hänen puolestaan asiat. Ei se niin mene. Sairas mieli voi kuvitella, että se juominen on se ammatti ja kaikki pitää tehdä juomisen kautta. Kun se päihderiippuvuus on niin voimakas, että ei vaan enää leikkaa. Minulla leikkaa nyt, ja olen huomannut asioita tutkiessani, että olen se tyypillisin alkoholisti Suomen maassa. Se, joka hoitaa ns hommat, mutta on pystynyt kuitenkin juomaan paljon. Tämä jengi osaa nämä kikat.

Nykytilanne on se, että matka on kesken, tai ehkäpä vasta alussa, kun juomatta kerran ollaan ensimmäistä kertaa elämässä tällä tavalla. Olen siis vasta tajunnut, että juomalla peli ei voi jatkua. Olen vielä aika nuori ja minulla on elämää edessä. Minulla on hieno koti, puoliso ja muutama hyvä ystävä. Töissä en voi käydä, mutta harrastan kulttuuria laajasti, joten tavallaan minulla on aina jotain tekemistä. Eikös minulla olekin ihan hyvin nyt asiat? Niin minä ainakin kovasti haluaisin uskoa.

No en tiedä tuliko tässä mitään syytä sille miksi olen juonut, mutta kiitos jos luit tänne asti!

 

[godspeed]

Kirjoitin eilen sellaisen viestin, jollaista en ole kirjoittanut koskaan. Näin kauan vei, että pystyi sen kirjoittamaan ja olemaan muillekin niin rehellinen kuin voi. Toki kaikkea yksityistä ja muuta sen sellaista ei mukaan mahtunut sattuneista syistä, mutta tuollaisen varmaan kehtasi laittaa ulos hyvillä mielin. Tuli sellainen ulospuhallus nyt, sillä tätä varten minä olen kirjoittanut.

Kiitän.

(Hienoa Petri Kontiola!)

 

[Pulle Nah]

Kirjoitin eilen sellaisen viestin, jollaista en ole kirjoittanut koskaan. Näin kauan vei, että pystyi sen kirjoittamaan ja olemaan muillekin niin rehellinen kuin voi. Toki kaikkea yksityistä ja muuta sen sellaista ei mukaan mahtunut sattuneista syistä, mutta tuollaisen varmaan kehtasi laittaa ulos hyvillä mielin. Tuli sellainen ulospuhallus nyt, sillä tätä varten minä olen kirjoittanut.

Kiitän.

(Hienoa Petri Kontiola!)

Todella hyvää pohdintaa omista taustoista, harvoin mikään asia, mikä liittyy esim. toimintatapoihin eri tilanteissa on mitenkään yksinkertainen syy-seuraus, koska muuttujia on paljon.

Sinulla on nyt kuitenkin se päätyömaa selvillä ja iso kokonaisuus, se on jo paljon.

Jos sinulla on mahdollisuus hakeutua terapiaan, voisit yhdessä terapeutin kanssa palastella kaiken pienempiin osiin ja osa kerrallaan pureutua tarkemmin ja sitä kautta käsitellä asiat asia kerrallaan.

Jos terapia ei ole mahdollinen, voit toki paljon käsitellä asioita itsekin mutta suosittelen jollain tapaa pilkkomaan asiat pienemmiksi osiksi.

Esimerkiksi itse olen kirjannut ylös, vaikka otsikon "isä" alle ihan ranskalaisin viivoin. Hyviä juttuja, huonoja juttuja. Jos jokin isän sanoma tai tekemä on jäänyt mieleen kummittelemaan, kirjoitan sen ylös. Mikä oli tilanne, jossa isä näin sanoi? Miltä minusta tuntui silloin, miltä tuntuu nyt? Missä tilanteissa 'kuulen' isäni sanovan tämän tänä päivänä (siis pääni sisällä). Jne. Koska sinulla on kirjoittaminen selkeä vahvuus, niin sinulle voisi olla todella avaavaa käydä kirjoittamalla asioita läpi. Ratkaisunhan ei tarvitse olla siinä heti valmiina mutta näin aktivoit omaa alitajuntaakin töihin.

Jos tykkäät lukea tai kuunnella äänikirjoja, Kimmo Takasen "Tunne lukkosi" oli ainakin minulle asioita avaava kirja. Kirjallisuutta tämän tyyppisistä asioista löytyy tietysti valtava määrä.

 

[godspeed]

@Pulle Nah

Kiitos viestistäsi!

Muijan kanssa puhutaan todella paljon näistä asioista. Minulla on siis heti lähelläni todella hyvä tuki. Homma toimii kumpaankin suuntaan, eli kaikki ongelmat ja sairaudet käydään läpi. On sitten kyse nykypäivästä tai lapsuudesta, niin me jauhetaan. Joskus päivästä toiseen. Tosin meilläkin on takana yhteistä taivalta jo 7 vuotta, niin joskus se olen minä joka väsyy siihenkin, kun haluan jo osan asioista unohtaa ja siirtyä eteenpäin. Mutta tietysti siellä jossain alitajunnassa ne sitten kummittelee, joten tavallaan mitään ei voi tietoisesti hylätä.

Kyllä se oma menneisyys määrää paljon minun käytöstäni. Moni asia määrää, ja aivan kuten sanot, muuttujia on ihan hirveästi. Minua nyppii todella paljon jo kaikenlaiset pienetkin typerät epäjärjestelmälliset jutut, onhan minulla pakko-oireinen häiriökin. Asiat toimivat kaoottisesti. Tuon takia muistiini palaa paljon lapsuudenkin asiat, jotka eivät olleet ok. Ne kalvavat pahimmillaan ja monesti tunnen kaipuuta palata takaisin niihin aikoihin. Jostain syystä silloin oli turvallisinta, vaikka moni minulle on sanonut, ettei lapsuutesi ollut kyllä ihan normaali. Mieli vaan toimii joskus niin. Johonkin se kiinnike tulee (tässä tapauksessa lapsuuteen), josta sitten saa sitä voimaa jatkaa eteenpäin. Ne hyvät muistot ovat sitten niin kovin rakkaita.

Kävin 3 vuotta psykologilla tuossa jossain vaiheessa ja se oli kyllä ihan hupiukko. Ei minkäänlaista halua varsinaisesti hoitaa minua tai vastata minun pallottelemiini juttuihin (kuten psykologin pitäisi tehdä), vaan puolimykkänä toljotti tuolissaan. Ihan kuin sen äly ei vaan olisi riittänyt. Sitten kun se jäi eläkkeelle, niin vasta alkoi kiinnostamaan hoitaakin minun asioitani. Valitsi siis "hoitaa" minua niin, eikä niin, ettei osaisi. Tai no, en tiedä tuosta olisiko se mitään osannutkaan.

En ole valmis kokeilemaan mitään varsinaisia terapioitakaan, koska ne maksavat paljon, ja koen, ettei välttämättä saa sitä mitä hakee. Ehkä kokemus on tämä myös siksi, koska olen varsin itsetietoinen ja tajuan itse aika laajasti miksi olen mitä olen. Mutta sinun viestisi antoi taas ajatuksen aihetta, joten kuuntelen aina myös mitä muut sanovat.

Mielummin kirjoitan kun puhun. Se on ehkä sellainen mikä iski joskus lukion jälkeen ja siitä lähtien on mustetta kulutettu.