Matkalla alkoholismiin?

[godspeed]

Kiitos @Iisoppi

Kyllähän tässä on jo pitkä matka kuljettu siitä, että parhaimmillaan meni yli neljä laatikkoa kaljaa viikossa. On kyllä totta, että itselleen alkaa olemaan jopa vihainen tempauksistaan ja elämäntavoistaan, kun ei juo, ja se voi aiheuttaa pidemmäksikin aikaa esimerkiksi juuri niitä alakulon hetkiä. Se on tapahtunut jopa takautuvasti. Minä olisin hyvin voinut kuolla jo vuosia sitten. Tai tehdä jotain peruuttamatonta, jossa olisi tuhoutunut ties mitä. Mutta eihän sitä tietystikään saa joitain asioita tekemättömiksi, joten parempi vaan hyväksyä menneisyytensä ja katsoa kirkkaampaan tulevaisuuteen.

 

[godspeed]

Kylläpäs veti mieleni mustaksi...

 

[godspeed]

Nyt vittu minähän en hyväksy tätä touhua. Jostain ihan ihme syystä mielessä on jotain pielessä, eikä se välttämättä ole itse alkoholi, vaan sen jättämä jonkinlainen tyhjiö. Saatana tästä tuu taas mitään, kun seilaa ihan kunnolla. Oikein perseenpaska olo, eikä lähde ollenkaan pois, vaikka kävin kaupassa ostamassa hyvää alkoholitonta juomaa, kävin suihkussa ja olen miettinyt, että katson jonkin elokuvan tänään. Teen nyt ihan kaikkeni sen eteen, että nää aivot ei pilaa mun oloa. Teen sen niin tietoisesti kuin ikinä voin, ja psyykkaan kaiken mielialaa sekoittavan pois. VITTU.

 

[godspeed]

Pisaraakaan ei tee mieli. Eikä ole kuiva humala tai mitään muutakaan, sillä kaikki on raittiuden suhteen aivan erinomaisesti. Mutta en tiedä yhtään mihin tästä kalvavasta olosta kirjottaisi, tänne vai depressioketjuun? Vai olisiko mykkä. Varmaan tässä on enempi masennuksesta kyse, koska siihen liittyy helposti huono olo vailla mitään syytä. Kai tämä joskus menee ohi...

 

[Ujcik#11]

Pisaraakaan ei tee mieli. Eikä ole kuiva humala tai mitään muutakaan, sillä kaikki on raittiuden suhteen aivan erinomaisesti. Mutta en tiedä yhtään mihin tästä kalvavasta olosta kirjottaisi, tänne vai depressioketjuun? Vai olisiko mykkä. Varmaan tässä on enempi masennuksesta kyse, koska siihen liittyy helposti huono olo vailla mitään syytä. Kai tämä joskus menee ohi...

Tsemppiä ja eteenpäin vaan.
Alkoholi ei kuitenkaan oloasi/ mieltäsi paranna eikä asiat niin huonosti voi olla etteikö niitä alkoholilla saisi vielä huonommaksi :)

Eläminen raittiina ja sen opettelu on oma prosessinsa. Vähän kun tupakoitsija syyttäisi joka ikistä vitutusta tai vittumaista oloa siitä, ettei saa polttaa tuppakkaa.

On hyviä ja huonoja päiviä, olit raittiina tai et. Raittiina ne tuntuvat kuitenkin aidoilta, hyvänä ja huonona hetkenä.

 

[godspeed]

Olenhan minä lukenut vanhoista perheensä juoneista äijistä, jotka ovat ihan sekaisin, kun eivät saakaan sitä päivittäistä viinapulloa. Käytös on kuin pikkulapsella, joka huutaa äitin helmoissa karkkipussia. Ovat sellaisia reppanoita. Mutta minä haluaisin ajatella, etten ole sellainen. Minulla ei ole mitään ahdistavaa pulmaa muun kuin mielialan kanssa tällä hetkellä. Lääkitys on ihan kunnossa, tai niin kunnossa kun se voi olla, mutta eihän se koskaan mielenterveydellisiä oireita täysin poista.

Raittiina elämistä sen sijaan opettelen ihan mielelläni normaalien vaikeuksienkin kautta, vaikka ei ole vaaraa esimerkiksi mennä ostamaan juomaa. En sinällään ajattele alkoholia enää, se ei kuulu erityisemmin päivän pohdiskeluihin, paitsi kun muistaa että joskus tuli juotua liikaa. Kyllä tämä puoli asiasta hoituu hiljalleen, jos on vaan kärsivällinen. Ja tuo on toki totta, että raittiina voi olla ongelmat ihan samat, mutta nyt on vaan eri työkalut niiden kohtaamiseen ja käsittelemiseen.

 

[godspeed]

Vielä tulee se hetki, kun tämä ketju ei pomppaa foorumin etusivulle godspeed viimeisimmän viestin lähettäjänä. Kyllä te minusta eroon pääsette, mutta nyt ei ole se aika. Huomenna tulee seitsemän viikkoa täyteen raittiutta. Puhun jo raittiudesta, koska tämä ei ole mikään lakko tms, vaan pitää alkaa myöntämään itselleen se tosiasia, että olen parantumaton alkoholisti. Sanon sen ääneen ensimmäistä kertaa tuossa suorasukaisimmassa muodossaan.

Tämä kirjoittaminen sitten on vähän kuin tällaista päiväkirjamaista merkitsemistä, jossa vaan nyt sattuu olemaan liuta mahdollisia lukijoita. Tänään minä voin ihan hyvin, vaikka aamu oli surkea. Se oli aivan järkyttävän paska. Mutta tänään on myös saunailta ja rentoa yhdessä olemista. Muut juo hieman kaljaa, minä en, ja se on täysin ok. Ihan perusilta jo nykyisellään tällainen. Mitään erikoista ei tarvita. Näkemiin ja hyvää viikonloppua!

 

[Sämppäri]

Elämäni oon taistellut asian kanssa. Hoidot on käyty läpi ja repsahduksia sattunut, mutta nyt tunnistaa hyvin kun alkaa olemaan repsahdus lähellä. En pystynyt tänään menemään jääkiekkomatsiin, koska tuli tunne ja fiilis, että saattaisi lähtee lapasesta. Vituttaa vaan, että ei pysty vielä ihan täyspainosesti kuitenkaan tekemään asioita, kuten nyt joutui jättämään matsin välistä. Ihmismieli on jännä. Kun alkaa menemään liian hyvin ja on onnellinen olo, silloin alkaa se piru sanomaan olkapäillä, että eiköhän oteta sen kunniaksi kunnon kännit.

Kiitos. Olen sämppäri ja olen alkoholin ongelmakäyttäjä. Unelmani olisi, että joskus pystyisin ottamaan muutaman seurajuoman ja lopettamaan siihen.

 

[nummenkallio]

Ei olla matkalla, ollaan jo siellä!

 

[adolf]

Kiitos. Olen sämppäri ja olen alkoholin ongelmakäyttäjä. Unelmani olisi, että joskus pystyisin ottamaan muutaman seurajuoman ja lopettamaan siihen.

Kirjoituksesi perusteella saa sellaisen kuvan, että olet sitä addiktioherkkää porukkaa, joka ei tähän pysty.

 

[Vanha Len]

Kohtalontovereita löytyy ja löytyisi varmasti lisää jos palstan alkiholistit nostaisivat käden pystyyn. Mutta se häpeän tunne. Vaikka nimimerkeillä täällä kirjoitetaan, niin asia on vaikea pukea julkiseksi.

Mutta joo, 19. päivä raittiina menossa ja vähitellen alkaa kroppa ja yläkerta sopeutua uuteen elämään. Jaksaa paljon enemmän ja ihmisten ilmoille jopa haluaa lähteä. Yksikin päivä vaan istuin ostarin käytävällä penkissä ja katselin ohi lipuvaa jengiä. Tuntui rauhalliselta ja mukavalta. Tekee mieli olla jossakin muualla, kuin kotona. Rutiinien pitää muuttua, se helpottaa tätä uutta arkea. Kiva oli tänäänkin herätä kuudelta hyvinvoivana ja iloisella fiiliksellä. Kahvit tippumaan ja kisuille eväät. Nyt lähden puolison kuskiksi jakamaan hänen firmansa mainoksia hoitokoteihin. Sitten päiväsaunaan. Tsemppiä kaikille tämän vittumaisen sairauden kanssa taisteleville. Koskaan ei ole liian myöhäistä lopettaa. Vielä, kun maksa on suht kasassa.

 

[godspeed]

Kun alkaa menemään liian hyvin ja on onnellinen olo, silloin alkaa se piru sanomaan olkapäillä, että eiköhän oteta sen kunniaksi kunnon kännit.

Tämä on juuri se mitä minä nyt elän. Olo on aika hyvä paikoin tämän raittiuden kanssa. On silti satunnaista ajatusta, että kyllähän minä nyt sen muutaman voin ottaa, eikä se haittaisi mitään, mutta se jano jäisi aivan varmasti kaivelemaan. Ehkä pari viikkoa voisi pysyä siinä, ettei juo kokoaikaa, mutta siihen se väistämättä ajautuisi, että kohta olisi taas juomaa joka päivä - niin on aina tapahtunut jo vuosien ajan. Paluutta ei ole siihen, että vaan viikonloppusin otetaan, ei, kyllä sitten tulee arkenakin otettua ja kokoajan on pienessä hönössä käytännössä.

 

[Jeppe_68]

Noniin. Vaihdoin maisemaa puolison ja koiran kanssa ja pelkäsin vähän, miten putki saadaan poikki. Kymmenisen päivää jatkoin ”vanhaan malliin” mutta sovittiin, että ekan viikon jälkeen katkeaa. Nyt seitsemän ekaa täysin alkoholitonta päivää takana. Pari päivää meni ihan Ok, nyt varsinkin iltaisin tulee tunne, ettei pari kaljaa pahaa tekis, mutta tiedän kyllä että yhteenkin huikkaan kaatuu koko homma, sen verran pitkä ränni on takana. Nuppi ei vieläkään toimi kunnolla, mutta paljon mukavammin kuin toissa viikolla, jolloin vaan vilkuili kelloa että oltais tarpeeks myöhässä iltapäivää että vois ekan avata. Vähän sekavaa tekstiä, mutta katotaan jos viikon päästä tulis jotain viisaampaa. Tsemit kaikille asian ympärillä painiville,

 

[godspeed]

@Ujcik#11

Sinäpä sen sanoit tuossa jokin viikko sitten, että kyllä ne tuskaisetkin oireet ajan kanssa helpottaa. No nyt! Tänäänkin ollut pitkästä aikaa sellainen olo, ettei ajattelekaan mitään juopotteluasioita. On siis tottunut tähän. Normaalia elämää ja normaaleja askareita. Kiitos kaikille, että on saanut purkaa oloaan ja kiitos tietysti kaikista tsempeistä ja avusta. On todella tullut tarpeeseen.

 

[godspeed]

Paria kuukautta kolkutellaan!

Mutsin kanssa tossa viikolla puhuttiin ja iso OHHOH sieltä tuli kun sanoin, että näin pitkällä ollaan. Tällainen on meidän kulttuurimme, että se joka ei juo, on jotenkin outo tai lakkoileva on tehnyt mullistavan tempun. Ei mulla kyllä sellaisia ihmisiä lähipiirissä enää ole, jotka jotenkin tekisivät asiasta numeron ja tyrkyttäisivät kokoajan. Nuorempana tuota ryyppäämistä enemmän ihannoitiin ja sitten loukkaannuttiin, jos joku ei halunnu vetää lärvejä.

Eikä kukaan tiedä sitä todellista tilannettani, kun en ole örveltänyt missään pitkään aikaan, vaikka en esimerkiksi muista koska olen viimeksi ollut juomatta näin kauan. Ehkä joskus teininä? Jonkin verran miettinyt juomisen yleistä järkevyyttä ja sitä, että tuleeko siitä humalasta oikeasti koskaan hyvä olo, vai onko se vaan sellaista sumua. Tietysti nousuissa tekee höpöä herkästi, mutta sitten jossain vaiheessa kun määrät nousee ja toleranssi kasvaa, niin ei siinä määrässäkään ole mitään järkeä. Siinä varmaan tajusi, ettei kannata enää juoda, kun ei tule känniinkään. Tai se känni on vaan jokin hämmentävä pysähtynyt olo, josta ei saa mitään. Rahaa vaan palaa.

Mutta minulle se on ihan sama mitä muut tekee. Eihän se minun asiani ole. Moraalinvartijaksi en ole ryhtymässä mutta kaikki tuki sellaiselle, joka päättää syystä tai toisesta tarkistella juomiskäyttäytymistään. Cheers.

 

[Ujcik#11]

Hienoa matkaa @godspeed teet!
Mukava kun jaksat tänne kirjoitella niin hyvistä kuin huonoistakin hetkistä.

Vaikeahan sitä on käsittää, miksi ihminen juo toistuvasti itsensä ensinnäkin todella vahvaan humalaan, korjailee järkyttävää oloansa vielä seuraavana ja mahdollisesti sitä seuraavana päivänä. Vapisee ja tärisee, panikoi ja ahdistuu. Päivät menee selviytymiseksi ja illat tiedostamattoman fyysisen vieroitusoireen korjaamiseksi. Viikonloppu tulee ja täsmälleen sama ralli uudestaan käyntiin.

Ylläolevan kierteen katkaiseminen vaatii kuukausien jopa vuosien valtavan asennemuutoksen, henkisen työn ja jopa terapiaa tai vertaistukea. Ihminen haluaa kokea sen vapauden tunteen muutamaksi tunniksi maksaen siitä aivan tähtitieteellistä hintaa.

Kun ihminen viimein pääse irti ja alkaa raitistumaan. Se itkee ja kitisee ja surkuttelee miksei saa taas juoda itseään tuohon kierteeseen. Jotkut jopa masentuvat.

Ulkopuolisen on vaikea käsittää, mikä vittu siinä voi olla niin vaikeaa. Krapulassa haaveillaan raittiudesta ja raittiina krapulakin tuntuu pieneltä häiriötekijältä.

Vittumainen sairaus josta ei voi parantua.
Sen kans voi elää 100 % laadukasta elämää.

Tappava, ennenaikaiseen kuolemaan johtava sairaus josta voi selvitä syömättä lääkkeitä, käymättä hoidossa, lääkärissä, terapiassa. Riittää kun ei vaan juo. Silti ennuste on erittäin huono. On se vaikea välillä käsittää.

 

[adolf]

@godspeed

Oma kokemukseni tuosta juomattomuudesta on sellainen, että ei sitä pahalla katsota. Kunhan ei itse rupea miksikään raittiuspoliisiksi, tai rupea nipottamaan terveellä tavalla alkoholia käyttävien ihmisten juomisesta, niin se vissyn vetäminen kyllä hyväksytään. Olisihan se nyt aivan sairasta, että ei hyväksyttäisi. Eihän esimerkiksi ystävyys ole ollut minkäänlaisella pohjalla alkujaankaan, jos se on sidoksissa alkoholin käyttöön.

Avoimuus on tervettä, ja itse tein aikanaan sen virheen, että en puhunut asiasta avoimesti kuin ainoastaan vanhemmilleni ja noissa AA-ryhmissä, joissa kävin alkuaikoina paljon. Enkä sielläkään oikeasti kenellekään kaikista niistä tunteista, joita minussa velloi. Kaverinikin esimerkiksi vaan ihmettelivät, että mikä sille nyt yhtäkkiä tuli. Helppoa se nyt tietysti jälkiviisas on olla, mutta olisin vain helpottanut omaakin oloani paljon sillä, että olisin asiasta puhunut paljon selvemmin, että minulla on nyt tämmöinen ongelma, ja oman hyvinvointini ja onnellisuuteni nimissä tämän päätöksen olen tehnyt.

Tiedän sen, että rohkeutta se vaatii hurjasti, ja siihen ainakin omalla kohdallani lapsuuteni ja nuoruuteni vaikutti paljon, että minussa oli sellainen tulppa joka esti sellaisen haavoittuvaksi tulemisen ja totuuden paljastamisen.

Raittiuden yksi parhaista puolista entiseen verrattuna on se, että se on ainakin minulle tarjonnut mahdollisuuden ihmissuhteiden saralla muodostaa paljon jotain sellaista, joka hakkaa sen viinan vetämisen ihan 100-0 aivan koska tahansa. Ei sitä oikein silloin ollut mitään käsitystä siitä, että mitä esimerkiksi ystävyys tarkoittaa.

 

[godspeed]

@adolf

Viisaita haastat. Minulla tuo alkoholinkäyttö ei ole ollut enää aikoihin sosiaalista siten, että kävisin baareissa tai kavereilla juomassa. Paljon on tullut pyörittyä netissä. Olen ollut sellainen tyypillinen surullinen tapaus, joka juo itsekseen kotona ja haluaa nimenomaan niin sen tehdäkin. Silloin ei ole tarvinnut selitellä kellekään mitään, että miksi tekee niin kuin tekee. On vaan antautunut juomiselle. Täts it.

Tässä mielessä on kehittynyt varkain tilanne, jossa sitten ei yhtäkkiä välttämättä ole kelle kertoa. Olen nyt muutamalle (oikealle) ystävälleni puhunut raitistumisesta ja niin poispäin, ja he ovat sen verta fiksua porukkaa, että minkäänlaista ongelmaa asiassa ei ole. Ei mitään kummallista asioiden vääntämistä ja kääntämistä, vaan on saanut kertoa, että tämä on vapauttavaa. Saan kertoa asioistani, mutta itse valitsen niin, etten halua olla tuputtaja. Vihaan tuputtajia. Kaikessa.

Vielä olen kuitenkin alussa tässä prosessissa, ja puhut paljon asioista, joita en ole vielä koskaan elämässäni kokenut. Miltä tuntuu olla raitis? No, sepä nähdään :)

 

[godspeed]

Pitää aloittaa psyykkaus jo varhain, koska ensi viikolla olenkin sitten ihan itsekseni pitkän aikaa eli useamman päivän ensimmäistä kertaa sitten lopettamisen. Tätä vähän pelkään. Mutta en minä usko, että ratkean, ei se ole se asia, vaan osaanko nauttia itsekseni olostani ja käyttää ajan hyödykseni nyt kun voin ihan omaan tahtiin niin tehdä. Tavallaan juopon pitää opetella olemaan yksinkin raitis, vaikka tukea siihen kaikkeen noin muuten saisikin.

Aina pitää psyykkauksessa muistaa, että elämä on älykkäämmän tuntuista kun päätä ei ole liuotettu kaiken aikaa uppeluksissa viinaämpärissä. Kyllä minä tämän hoidan, ei epäilystäkään!

 

[godspeed]

- Rahankäyttö on todellakin järkevöitynyt. On kuin osaisi yhtäkkiä käyttää rahansa oikein ja tehokkaasti, eikä elää vahingossakaan yli varojensa. En ole älynnyt olevani vuosia kuin pikkupoika, joka tuhlaa miten sattuu.
- 10 kiloa painoa lähtenyt pois kun alko jäi.
- Naamakaan ei siis ole turvoksissa puolet ajasta, joten näytän jopa ihan hyvältä nykyään.
- Juominen alkaa unohtua, vaikka sen tietysti ajatuksissaan aina välillä muistaakin. Se ei ole kuitenkaan varsinaisesti mielessä, tai ei tule ajatusta, että pitäisi se pari lonkeroa hakea. Vieras juttu.
- Elämä on nyt avoinna niin kuin se ikinä voi ollakaan näillä diagnooseilla. Eli masennus ja ahdistus on läsnä, mutta nyt minä osaan käsitellä niitä ilman alkoholia. Tulen näistä olotiloista voittajana ulos viimeistään kun käytän depressioketjussa kertomaani "yöterapiaa".

Siinäpä ne päällimmäiset kertaukset tänä päivänä kun reipas kaksi kuukautta on täynnä. Lista vaan pienenee, kun saavutettuja hyötyjä ajattelee, mutta sehän kertoo vain siitä, että kohta ei tarvitse enää listata ja alkaa hommat olla pulkassa. Ja sitten minäkin kohta hiljenen, kun en keksi enää kirjoitettavaa. Toistaiseksi varmaan jonkin aikaa pyörin täällä teidän häiriöksenne :) Ehkä vielä ensi viikon!

 

[Vanha Len]

Hieman samanlaiset fiilikset, mitä @godspeed tuossa viimeksi kirjoitti. Tosin mulla tuli nyt kuukausi vasta raittiutta täyteen, mutta kuitenkin. Sinänsä olen itsestäni ylpeä, että kykenin lopettamaan ilman hoitojaksoa ja ilman vertaustukea. Tärkeintä on ollut arkisten rutiinien muuttaminen. Nyt jaksaa päivisinkin mennä ja tehdä jotain. Ja puolisolleni toimin hovikuskina ja assistenttina. Hoitelen juoksevia asioita.

Addiktio tosin on vaihtanut muotoaan, eli nyt tulee iltaisin hakattua pleikkaria ja tämä antaa nyt sitä dopamiinia aivoille, jota alkoholi buustasi ennen. On mahtava tunne aamuisin herätä raittiina ja jaksavana. Eli päihteettömyys palkitsee jo heti, kun silmät aukaisee. Hieno fiilis. Ja tietenkin tämän fiiliksen haluaa pitää. On jonkinlainen mielenrauha päällä ja menneisyyden demonitkin ovat saaneet pitkälti fudut pääkopasta. Tässä kun mennään vielä toinen kuukausi raittiina, niin alkaa peilistä huomaamaan muutoksia, vaikka niitä jo nytkin on ulkonäölle tapahtunut. Silmäpussit ja se yleinen pöhettyminen on pitkälti väistynyt ja peiliin uskaltaa katsoa ilman häpeää ja itsesyytöksiä. On kiva myös hymyillä peilikuvalle. Kyllä se tästä lutviutuu ja voimia todellakin jälleen kaikille palstakavereille, jotka tämän kroonisen sairauden kanssa kamppailee. Lopettamisesta kun ei seuraa mitään muuta kuin hyvää, aivan kaikilla osa-alueilla.

 

[godspeed]

Lopettamisesta kun ei seuraa mitään muuta kuin hyvää, aivan kaikilla osa-alueilla.

Ja pitää muistaa, ettei unohda niitä juomisen huonoja puolia, koska se käy todella helposti. Kaikki meistä tietää ne juomisen rasittavat seuraukset, vaikka ei olisikaan alkoholismiin taipuvainen. On ollut yllättävää muistella ja mietiskella, miten sitä on ennen mokaillut ihan antaumuksella, eikä ole kokenut edes suurempaa morkkista. Olen ollut täydellisen sekaisin. Ihan käsittämätöntä nykyiseen haavoittuvaiseen minuun verrattuna, joten onhan tässä paikoin sellanen uudestisyntynyt olo.

Sen olen siis huomannut, että ihmisen pitää kyllä todellakin käydä lähellä pohjaa tai edes puoliväliä matkalla syvyyksiin, jotta alkaa kyseenalaistamaan käytöksensä mielekkyyttä sekä itsestä katsoen että muiden näkökulmaa miettien.

 

[Vanha Len]

Ja pitää muistaa, ettei unohda niitä juomisen huonoja puolia, koska se käy todella helposti. Kaikki meistä tietää ne juomisen rasittavat seuraukset, vaikka ei olisikaan alkoholismiin taipuvainen.

Tämä on taivaan tosi. Tätä metodia käytän jos ajatukset hiemankin siirtyy alkoholin puolelle. Eli jos vähäinenkin mieliteko iskee, niin mietin että mitä viina on saanut elämässäni aikaan ja minne se ensimmäinen huikka on elämäni johdattanut. Muutaman minuutin kuluttua asia on jo unohtunut ja vituttaa, kun edes ajatteli koko alkoholia. Kyllä se pullon henki heittää jatkuvasti eteen pieniä syöttejä, joihin olisi helppo tarttua. Mutta tätä taistelua pitää vaan käydä. Kuuluu sairauteen.

 

[godspeed]

Päiväkirja kertoo:

Tänä päivänä kuuluu erittäin hyvää. Jos ei perinteistä ja minua jo pitkään vaivannutta levottomuutta lasketa, niin kaikki on aikalailla hienosti. Ei ole kalenterissa mitään menoa, tänään on sauna ja ostin korillisen vissyä. Mitä muuta tarvii? Rentoa olemista lauantai-illassa siis luvassa.

Mutta kyllähän tässä on pinnalla taas aika syvä kiitollisuus jatkoaikalaisia kohtaan. Ilman tätä raportointiani en varmasti olisi onnistunut siinä mitä lähdin tavoittelemaan. Käytön lopettaminen on hankalaa, mutta oikealla asenteella mahdollista. Sen asenteen löytäminen voi viedä aikaa, mutta minä uskon, että kaikilla tulee se mahdollisuus pistää homma poikki jossain vaiheessa. Enää pitää vaan valita tarttuuko siihen mahdollisuuteen, jos jo ennestään on tiedostanut käytön olevan liiallista ja vaarallista. On niin paljon mitä voi menettää juomalla liikaa. Se on ihan saletti.

Nämä ovat sellaisia valaistumisen hetkiä ja muistan hyvin mitä ajattelin ennen niitä - en mitään. Sanonpa tässä vielä kerran ääneen senkin, että mykistävää toimintaa useammaltakin Jatkiksen tyypiltä tässä viikkojen kuluessa!

 

[godspeed]

Tämä eilen mainitsemani levottomuus taitaa olla pikemminkin jännitystä siitä, että huomisesta torstaihin olen yksin kotona. Muijakin siitä jo kysyi, että sekö vaivaa. Olo on kuin ei olisi viime juomakerrasta paria päivää pidempään, sillä niin kovasti tämä nyt hyökkäsi päälle. Mutta näin saa vähän kokemusta yksinolosta taas alle, eikä tässä nyt mitään hätää tule, koska tiedän pommivarmasti olevani kuivilla. Olen kova tyyppi. Voi tosin olla, että kynä sauhuaa heti taas huomenna :)