Norjan matka 29.6. - 8.7.
Tässä hieman tarinaa hiljattaiselta Norjan matkaltani kun joku sitä aikaisemmin toivoi.
Amerikkalainen vaimoni ja minä olimme valmiina matkaan 29.6. keskiviikkona aikaisin aamulla Helsingissä. Lennon piti olla noin puoli kahdeksalta aamulla, mutta paikalle päästyämme totesimme taululta, että lento on noin 4.5 tuntia myöhässä, ja me paikalla jo noin kuuden aikaan aamulla (arvioitu uusi lähtöaika oli noin kello 12). Joten ei muuta kuin tappamaan aikaa lentokentällä. Yksi juttu, minkä hoidin, oli matkavaraukseeni vahingossa tapahtunut suku- ja etunimeni vaihtuminen keskenään kiireessä matkaa varatessani tietokoneella aikoinaan. Joten soitin ja sovittiin, että Finnair vaihtaa nimien paikkaa ja asiat kunnossa.
Lähdön aika koitti viimein, ja portilla lippua näyttäessäni tietokone näyttikin punaista valoa ja jouduin odotustilaan muiden mennessä koneeseen. Selvisi, että kaikessa viisaudessaan Finnair oli peruuttanut alkuperäisen lippuni (jolla olin jo siis tsekannut itseni lennolle). Täti portilla printtasi minulle uuden lipun (boarding pass), missä nimet olivat oikein päin. Kysyin vielä, että tuleeko matkalaukkuni varmasti nyt sitten kuitenkin ilman mitään muutoksia mukaan, ja täti vakuutti, että asiat sen suhteen näyttivät olevan OK.
Lento Osloon oli lyhyt, runsas tunti. Oslossa kentällä oli ihmisiä vaikka kuinka paljon, ihan eri asteista vilkkautta kuin rauhallisella Helsinki-Vantaalla. Ja vaimoni matkalaukku tuli, mutta omaani...ei vain näkynyt. Joten ei muuta kuin tekemään laukun katoamisilmoitusta. Luukulla todettiin, että laukku on vielä Helsingissä, ja että se tulisi iltapäivän koneessa toisella Finnairin lennolla.
Kysyimme parasta vaihtoehtoa Osloon menemiseen, ja parin tympeän infopisteen ihmisen jälkeen löytyi ystävällinen poika, joka näytti miten liput ostetaan (amerikkalainen luottokorttini tosin ei kelvannut, kun siinä ei ole PIN-koodia, joten piti mennä debit-kortilla). Ostimme liput tavalliseen junaan, joka oli halvempi kuin lentokentän Express-juna. Sillä sitten köröttelimme Oslon päärautatieasemalle. Siellä olimme katsoneet valmiiksi raitiovaunun numeron, joka vei hotellimme lähelle. Muistaakseni tuo junalippu kelpasi raitiovaunuunkin, tai en ainakaan muista, mistä raitiovaunutiketin olisimme ostaneet. Löysimme oikealle raitiovaunupysäkille, ja hyppäsimme kyytiin väenpaljouden keskelle.
Hotellimme oli Anker-hotelli noin kilometrin päässä keskustasta. En nyt sanoisi, että Anker = ankea, mutta ei se mikään hienostohotelli ollut. Vieressä oli samanniminen hostelli. Huoneemme oli jossain 8. kerroksessa. Sieltä lähdimme kierrokselle Oslon keskustaan, kun olimme selvittäneet, mistä saa raitiovaunulippuja ostettua (supermarketin kassalta). Kaiken kaikkiaan nuo raitiovaunut kuljettivat meitä hyvin, pidempiä matkoja menimme maanalaisella, ja sitten kun laukut olivat mukana, taksilla. Tapasimme myös vaimoni norjalaisen ystävättären rautatieasemalla myöhemmin päivällä.
Illalla löysimme vielä hotellin läheiseen intialaiseen ravintolaan nimeltään New Anarkali. Olimme kovin tyytyväisiä sen ruokaan, koska menimme takaisin kaksi kertaa!
Seuraavana päivänä jatkoimme sitten Oslon tutkimista, maanalaisella (Tunnelbane). Menimme Holmenkollenille (tosin se menee maan päällä kaupungin keskustan ulkopuolella). Vettä ripotteli silloin tällöin, joten menimme vain tarpeeksi lähelle, että saimme kuvan hyppyrimäestä. Tapasimme myös vaimoni toisen norjalaisen ystävättären Oslon keskustassa, ja hän kertoi meille järvestä, joka sijaitsee toisen Tunnelbane-linjan päässä kaupungin pohjoispuolella. Joten ajoimme sitten sinne myös. Paikka on jonkinnäköinen Norjan olympiaurheilijoiden harjoittelukeskus. Ankean näköinen järvi, jonka ympäri hölkkäili valtavat määrät porukkaa. Kävimme myös tarkastamassa kuninkaallisen palatsin vahdinvaihdon, jossa kaksi parinkymmenen miehen sotilaspukuista osastoa kyyläsi toisiaan liikkumatta noin 15 minuutin ajan rankkasateessa, ja minulla ei ollut vielä matkalaukkua tullut Suomesta, joten ei sateenvarjoa, ja kastuimme aika uitetuiksi rotiksi. En voi suositella ko. tapahtumaa ainakaan sateen sattuessa.
Laukkuni tuli sitten puolenpäivän aikoihin ja jatkoimme Oslon kiertämistä raitiovaunulla, näimme mm. satama-alueen ja Raatihuoneen ja Oopperatalon kauempaa. Vaihdoimme myös hotellia Hotel Bristoliin, joka oli muutamaa astetta hienompi paikka kuin Anker. Vanhan ajan lumousta sisustuksessa, harmitti vaan, kun sisäseiniä maalailtiin ja siellä oli kauhea käry. Aamiainen oli kuitenkin todella hyvä. Ilma oli Oslossa vaihteleva, yleisesti ottaen näytti siltä, että illat olivat aurinkoisempia ja päivällä voi tulla sitten vettä niskaan.
Aamulla 1.7. alkoi sitten varsinainen seikkailumme. Olimme tilanneet tämän matkan fjordtravel.no -sivustolta. Ei varmaankaan kaikkein halvin tosiaan, mutta en oikein jaksanut lähteä kaikkia risteilyjä ym. selvittämään itse. Juna-asemalle ja sieltä junaa korvaava bussi kohti Lillehammeria. Busseja oli yhteensä kolme, jotka sinne lähtivät samaan aikaan. Maisemat olivat ensin lähes Suomen kaltaisia, mutta sitten alkoi tulla isompaa mäkeä ja järveä mäen vieressä. Näitä maisemia sitten riittikin, samoin joen varren maisemia. Sitä vaan ihmettelin, että Suomessa kai on aina jotain kaislikkoa siellä järven rannalla, niin Norjassa ei ollut mitään kuin suora raja maan ja veden välillä ilman pusikoita. Eikä pahemmin saaria järvissä, mitä Suomessa sitten taas löytyy aika reippaastikin. Joten vaikka Norjan maisemat ovat paljon Suomea jylhemmät ja siinä mielessä ehkä kauniimmat, niin tuo Suomen järvien kaislikko/saarivaihtelevuus tekee niistä jossain mielessä kauniimpia.
Lillehammerissa otimme kuvia olympialaisten hyppyrimäistä ja laskettelurinteistä, ja sitten siirryimme junaan, jolla jatkoimme kohti Trondheimia. Juna meni suurimman osan joen vartta pitkin, ja ympärillä kohosivat sitten molemmin puolin osittain lumipeitteiset vuoret. Jylhää maisemaa, kuten kirjoitinkin jo. Yhdessä vaiheessa menimme jonkun ylängön läpi (Dovrefjell-tunturialue), mutta poroja tai muita eläimiä ei näkynyt. Sitten aloimme laskeutumaan ja lopulta tulimme Trondheimiin. Rautatieasemalta oli lyhyt kävelymatka hotelliimme. Hotelli oli Grand Olav, ja hintaan sisältyi räiskäle-snack iltapäivällä. Norjassa ne vaan käyttävät hapanviiliä räiskäleen päällä kermavaahdon sijaan, jota hieman oudoksuin.
Trondheim näytti pieneltä, mutta varakkaalta kaupungilta. Paljon kävelykatuja. Varmaankin matkamme suosikkikaupunkini. Kävimme paikallisessa isossa katedraalissa ihmettelemässä (Nidaros). Trondheim oli käsittääkseni Norjan pääkaupunki aikoinaan. Kaupungissa on myös mielenkiintoisia vanhoja puutaloja joen toisella puolella.