Viikko tuli vietettyä Kotorissa, Montenegrossa. Kovin ristiriitaiset ajatukset kohteesta ja yritän niitä nyt jotenkin tähän purkaa, jos jotain sattuisi kohde kiinnostamaan.
Yksi asia on varma: en enää ikinä lähtisi tuonne näin keskellä turistisesonkia. Kotorin pieni ja ahdas vanha kaupunki on täynnä ihmisiä, sieluttomia turistikrääsäkauppoja ja toisiaan toistavia ravintoloita. Hintataso on toki halpa, mutta palvelu on paikoittain luokatonta ja yleinen ilmapiiri on usein turistia kohtaan "anna rahasi ja poistu" -tyyliä. Turistilta myös osataan nyhtää jokainen sentti pois erilaisilla kikkailuilla. Parikin ravintolaa tuli vastaan, jossa laskutettiin ylimääräistä aterimien käytöstä. Samoin tuo turistivero. Kukaan ei sitä todellisuudessa valvo, mutta sillä on hyvä pelotella turisteilta jälleen muutama euro pois.
Tuolla aiemmin oli keskustelua Kotorin linnoituksesta ja sinne kulkevasta ilmaisesta ja maksullisesta reitistä. No, ilmaiselta reitiltä ei linnoitukseen ole enää pääsyä, kun tikkaat on poistettu ja ikkuna tukittu. Ainoa vaihtoehto on siis maksaa siitä että saat talsia paljon huonokuntoisempaa reittiä ylös linnoitukseen ja takaisin. Toki tuo ilmainen reitti on mukava patikoida ylös ja reitin huipulla on The Cheese Shop, jossa voi juoda muiden virvokkeiden lisäksi kotitekoista rakia. Kokemus sekin.
Täytyy nostaa myös yksi asia mikä itsessäni herätti paljon ajatuksia. Kotorista puhutaan usein kissaihmisten lomakohteena kaupungin runsaan kissapopulaation takia. Tästäkin voi olla montaa mieltä. Eläinten asema on Montenegrossa aivan surkea ja se kyllä näkyy katukissojenkin hyvinvoinnissa. Kaduilla on hyväkuntoisiakin kissoja, mutta herkemmällä saattaa tulla surku kun vastaan tuleekin nilkuttava tai silmätulehduksen takia rähmäsilmäinen katti. Kissoja pyritään auttamaan (ja tähän liittyen suosittelen piipahtamaan Danijela's Shopissa, jos aihe kiinnostaa) mutta hyvin paljon on vielä töitä sillä saralla tehtävänä, ja itse kissaihmisenä seurasin katukissoja hieman haikein mielin.
Tivatin lentokenttä on myöskin... noh, onhan se lentokenttä. Aivan liian pieni se on keskikesän turistimassoille. Tuolla asioidessa, varsinkin lähtiessä, kannattaa olla mukana hyvät hermot ja oma istuin. Hyvä myös muistaa, että turvatarkastuksien jälkeen ei ole mitään kahviloita tai muita palveluita, vain duty free-myymälä ja vessat.
Menolennolle jonottaessa monelle tuntui tulevan yllätyksenä, että vaikka eurot on käytössä, Montenegro ei ole EU- eikä ETA-maa. Netin käytössä ja puheluissa tämä on siis hyvä muistaa.
Kaiken negailun päälle on todettava, että Kotorinlahdella maisemat ovat kyllä vertaansa vailla ja kelitkin ovat keskikesällä melko takuuvarmoja. Hintataso on halpa, vaikka joissain ravintoloissa lähennellään jo Suomen tasoa. Ensi kerralla vuokraisin auton ja kiertelisin maata kattavammin, sillä Kotor on hyvin nopeasti nähty.
Tulipa kunnon matkablogipostaus, sori siitä.