Matkaraporttia Etelä-Amerikasta!
Tuli tosiaan luvattua ennen reissua, että jotain pitäisi tännekin kirjoitella matkan tiimoilta, joten tehdään se nyt, ettei jää kokonaan tekemättä. Jos tästä vaikka jollekin olisi apua tai vinkkejä matkaa suunniteltaessa. Lisää saa kysyä vaikka yv:llä.
Kyseessä oli siis noin 6 viikon mittainen Etelä-Amerikan kierros. Kaiken kaikkiaan tuli käytyä yhteensä kahdeksassa maassa; käymisjärjestyksessä seuraavasti: Ecuador, Peru, Bolivia, Chile, Argentiina, Uruguay, Brasilia, Paraguay. Käytännössä Etelä-Amerikan maista väliin jäivät pohjoisella rannikolla sijaitsevat valtiot (Kolumbia, Venezuela ja pienemmät Guayanat, Surinamet ja muut vai mitä näitä nyt onkaan).
Ecuadorissa ohjelmaan kuului Galapagoksen risteily sekä oleilua maan pääkaupungissa Quitossa. Lisäksi tuli käytyä Otavalossa. Galapagos oli yksi reissun kohokohdista. Snorklaus merileijonien kanssa oli unohtumaton kokemus. Ylipäätään eläinten avoimuus ja aito uteliaisuus ja toisaalta täysi välinpitämättömyys ihmisistä oli hienoa katseltavaa. Merileinojat, leguaanit ja iguaanit, isot ravut ja linnut olivat kaikki sulassa sovussa keskenään. Edellä mainittujen lisäksi tuli nähtyä kilpikonnia, pingviinejä, flamingoja, valaita ja delfiineitä yms.
Risteily on paras tapa tutustua Galapagokseen. Tällöin öisin nukkuessasi laiva kulkee aina uudelle saarelle ja päivisin on enemmän aikaa tutustua uusiin paikkoihin. 3 yön risteily oli ainakin meille riittävä.
Yli 3km korkeudella sijaitsevassa Quitossa hotellimme oli rauhallisella business-alueella noin 5 km päässä vanhasta kaupungista. Keskustaan pääsi kätevästi ja halvalla taksilla. Quitossa ehdoton vierailupaikka on kaupungin yläpuolelle nouseva teleferico. Yli 4 km korkeudesta oli mahtavat näköalat joka suuntaan.
Perussa olimme hetken aikaa Limassa, josta suuntasimme viidakkoon Puerto Maldonadon lähistölle (kyseisestä paikasta noin 1,5h jokea eteenpäin). Paikka oli siis keskellä viidakkoa ilman teitä tai muuta sivistystä. Apinoita, kaimaaneja, tarantelloja yms. tuli nähtyä. Anakondia, puumia ja muitakin alueella liikkuu, mutta luonnollisesti eivät näyttäydy usein. Yöllinen kaimaanimetsästys pilkkopimeässä joella oli mielenkiintoinen kokemus, samoin suojärvellä veneen jumiutuminen vedenalaisiin puunkarahkoihin kaimaanin (kasvavat kuulemma parhaimmillaan 7 metrisiksi) odotellessa 10 metrin päässä mahdollista uintiretkeä.
Sadetta riitti, mutta lodget olivat hyviä ja suojasivat ötököiltä kiitettävän hyvin. Kosteus oli tosin sitä luokkaa, että takaisin "sivistyksen" pariin palattuamme jouduimme tyhjentämään koko rinkkojen sisällöt, koska kaikki vaatteet olivat melkeinpä läpimärkiä kosteuden takia.
Viidakosta jatkoimme Cuzcoon, jossa kiertelimme pakollisia Inkanähtävyyksiä läpi. Myös Perun "kansallisruokaa", marsua tuli maistettua. Oli muuten hyvää, maistui aika lailla kanalle, mutta erittäin hyvin tehdylle sellaiselle. Ja oli sen verran hieno ravintola, että ruuasta ei suoranaisesti erottanut silmällä sen olevan marsua, eli pää yms. oli siistitty tyylikkäästi pois.
Yksi matkan pääetapeista oli tietysti Inca trail, 4 päivän vaellus Machu Picchulle. Meidän ryhmässämme oli yhteensä 7 henkilöä. Oppaamme halusi, että kävelemme ryhmänä koko trailin, joten kulku oli hidasta, jopa turhan hidasta useimman aikaa. Pääasia, eli maisemat olivat kuitenkin mahtavia ja traili ehdottomasti käymisen arvoinen. Vielä kun vauhti kasvoi viimeisenä aamuna Machu Picchua lähestyttäessä ja auringon paistaessa perille saavuttaessa, ei fiilis olisi voinut olla parempi.
Perusta jatkettii bussilla kohti Titicaca-järveä ja Boliviaa. Titicacalla kävimme parilla kuuluissalla saarella, mutta kaislasaaret jäivät väliin. Bolivia olikin sitten matkan ehkä köyhin maa. Keskiansiot ovat kuulemma n. 70 dollaria kuukaudessa ja 85 prosenttia ihmisistä on köyhiä, näistä suuri osa vieläpä todella köyhiä. Ja kyllähän Bolivia oli kuin menneiltä vuosisadoilta kaikin puolin. Kuitenkin ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Boliviassa tuli oleskeltua La Pazissa ja Salar de Uyunissa maailman suurimmalla suola-aavikolla. Erikoinen ja mieleenpainuva paikka tämäkin.
Lisäksi kävimme Chilessä Santiagossa ja rannikolla (Valparaiso ja Vina del Mar) sekä parilla viinitilalla. Argentiinassa olimme Buenos Airesissa, ja livenä tuli nähtyä River Plate - Estudiantes. Matkan ainoa ryöstöyritys sattui myös Buenos Airesissa metrossa. N. 6-7 hengen miesporukka jäi kuitenkin ilman saalista.
Buenos Airesista piipahdimme Uruguayn puolella Colonia del Sacramentossa. Seuraava etappi oli Iguazun putoukset (sekä Argentiinan että Brasilian puoleiset putoukset). Täältä käsin piipahdimme myös Paraguayssa Ciudad del Estessä. Jälkeenpäin kuulimme, että Brasilian ja Paraguayn yhdistävää siltaa ei pitäisi missään nimessä kävellä aseellisten ryöstöjen takia. Toisaalta koko Ciudad del Estessä käyntiä kehotettiin välttämään. Käytännössä Ciudad del Este on halvan elektroniikan ja vaatteiden taivas Brasilialaisille ja Argentiinalaisille.
Viimeisenä kohteena Iguazun jälkeen oli ohjelmassa sitten vielä Rio. 38 astetta varjossa ensimmäisenä päivänä oli jo turhan kuuma, mutta onneksi ilma sitten hieman viileni noin kolmeenkymmeneen. Toisaalta vettäkin alkoi sadella, eikä Copacabanan rannasta päässyt oikein kunnolla nauttimaan.
Rahan mahdin reissulla kyllä huomasi. Itse kuin ei mikään miljonääri ole, niin tuntui erikoiselta, kun suurin osa opastetuista retkistä olimme pelkästään oppaan (ja usein kuljettajan) kanssa. Parhaimmassa tapauksessa Boliviassa opas oli tullut meitä varten 8 tunnin ajomatkan Uyuniin ja yöpyi pari yötä hotellissa, jotta pystyi olemaan oppaamme suola-aavikolla.
6 viikkoahan ei loppujen lopuksi ole turhan pitkä aika edellä kuvatulle reissulle, mutta lensimme käytännössä melkein kaikki välit, eikä missään vaiheessa tuntunut siltä, että olisi tuli hännän alla. No ehkä Cuzcossa olisi voinut olla hieman pidempäänkin. Ja sitten toki, jos matkat taittaisi pääasiassa bussilla, pitäisi varata varmaan puoli vuotta, jotta ehtisi nähdä samat paikat.
Tässä päällimmäiset. Yv:llä voi tosiaan kysellä tarvittaessa lisää, enempää ei jaksa tarinoida.