Marjamäen Blues ei kuitenkaan tainnut kertaakaan finaaleissa pelata, joten kyllä laittaisin mistään taustoista enempää tietämättä Petun ansioksi. Tuo KHL:n runkosarjan sijoitus on myös todella kova osoitus. Kun aletaan listamaan liigavalmentajia niin kovin monelta ei yhtä kovaa näyttöä löydy. Samoin kuin Hifkin peräsimessä taisi luotsata joukkueensa kolmanneksi heti Pelsun kantaan. Nämä ovat mielestäni osoituksia, että homma myös pelittää runkosarjassa.
Tietysti voisin kuvitella, että Petun kaltainen valmentaja tarvitsee ns. pelitapavelhon aisaparikseen, jotta joukkueella olisi toimiva selkäranka johon nojata. Kaikesta mouhoamisesta huolimatta olen ymmärtänyt, että etenkin Nupe ymmärtää pelistä paljonkin, joten sikäli en ole huolissani. Tämä kolme vuotta on varmasti myös Nurmiselle erinomainen tilaisuus mennä tuolla saralla eteenpäin, kun saa hieman pidempään olla paikallaan samassa organisaatiossa.
Niin ja onhan siellä se kolmaskin heppu, Saarinen. Hänen roolista en osaa sanoa mitään. Joskus olen huomannut, että aikalisän aikana hän on fläppitauluun piirrellyt, joten olisiko hänen roolinsa myös pelitavallinen?
Kuitenkin, sanotaan Pelsun otteista mitä vaan, niin itse olen viime aikoina nauttinut niistä suuresti. En ole oikein vastaavaa koskaan nähnyt ja onhan tuossa normaalia enemmän yllätyksellisyyttä. Muina vuosina olisi telkkari saattanut mennä kiinni siinä vaiheessa, kun Jyväskylässä tai Lappeenrannassa ollaan 3-0 häviöllä. Tiedän, että tämän palstan suuret tietäjät olisivat mieluummin ottaneet noista peleistä 1-0 tai 2-1 tappiot kurinalaisen pelin jälkeen, koska sellainen kaiketi vaan pidemmässä juoksussa on tehokkaampaa, mutta itse punaniskaisena ja ymmärtämättömänä junttina nautin sirkushuveista. Pisteet ja sijoitus on lähes identtiset viime kauteen verrattuna, mutta itselle tämä on raikas tuulahdus. Jos jotain pitää muuttaa, niin vastustajalle voisi antaa ensi kerralla vain kaksi maalia eteen, niin pisteiden saanti vähintään tuplaantuu.
