Markku Uusipaavalniemi avautuu rahasta.

[Ioota Rhoo]

Eli kun IT-tukihenkilö avustaa asiakasta kielellä, jonka asiakas ymmärtää, hän kohtelee alentavasti asiakasta tai ei ymmärrä itsekään. Ei mitään järkeä sun ajatusten juoksussa.
Et kyllä mitenkään äsken todistanut näiden olevan toisensa poissulkevia.

Ymmärsit väärin. Jos IT-tukihenkilö pystyy kansantajuisesti avustamaan minut asentamaan printterin ajurin, voidaan todeta, että hänellä on tuo tieto ja hän ymmärtää aiheen hyvin ja sen lisäksi osaa myös jakaa tietoa eteenpäin. Hän selvästikin tietää enemmän kuin minä. En kuitenkaan tämän perusteella oleta, etteikö olisi parempaa tapaa tehdä samaa asiaa, enkä missään nimessä tämän perusteella palkkaisi häntä järjestelmäasiantuntijaksi ylläpitämään yritykseni palvelinsalia. Sillä hän on osoittanut osaavansa tasan tarkkaan tuon tason.

Tarkoitukseni ei ollut "todistaa", että jos osaa opettaa, niin ei tiedä asiasta mitään, vaan että se, että osaa opettaa ei todista, että tietää asiasta kaiken. Asiantuntijoiden osaamisen tason on todistettavasti tasan tarkkaan sillä tasolla, jolla he operoivat. Ja se voidaan mitata korkeimmillaan ainoastaan sille tasolle, jolla mittaaja operoi.

Fysiikanopettajani sanoi joskus, että oman osaamisensa voi mitata niin, että selittää opiskelemansa asian yksinkertaisella suomella toisin sanoin kuin se on oppimateriaaleissa esitetty.

Viljuri käsitteli jo näitä samoja asioita, mutta todetaan vielä tämä.

Kaikilla meillä on ollut tuo mukava opettaja, joka selitti asioita niin ymmärrettävällä tavalla. Mutta mitä me tiedämme opettajamme osaamisen tasosta? Hän on osannut jakaa oman tietonsa meille, koska ymmärrämme nyt mistä hän puhuu. Mutta mistä me tiedämme onko se tieto oikeaa? Mistä me tiedämme, ettei ole olemassa paljon muuta tietoa tuon opettajamme jakaman lisäksi?

Opettaja valmistaa meidät keskustelemaan asioista hänen tasollaan ja hänen termeillään. Meidän on kuitenkin mahdotonta tietää, mikä opettajan ja sitä kautta meidän, tiedon yleinen taso on kyseissä aiheessa.

Siihen tarvitaan kuitenkin ulkopuoliset yleisesti hyväksytyt mittarit, siihen tarvitaan oikeita termejä ja alan kieltä.

Joskus monimutkaiset asiat saattavat olla hieman vaikeita, eikä niitä voida yksinkertaistaa sortumatta samalla vääristelyyn. Se kuinka paljon vääristelyä voidaan hyväksyä riippuu täysin osallistujien tietämyksen tasosta. Siksi Feynmanin vastaus magneetti kysymykseen oli mielestäni hyvä esimerkki tähän ketjuun.

Jotta voidaan käydä asiallista faktoihin perustuvaa keskustelua, täytyy keskustelijoiden puhua samaa kieltä. Heidän täytyy käyttää eksaktia kieltä ja oikeita termejä. Tiedon oikeellisuutta ei voida tarkistaa, ellei tietoa esitetä oikeilla termeillä.

Asioiden yksinkertaistaminen siihen pisteeseen, että siitä tulee leväperäistä ja mahdotonta tarkistaa, tappaa kaiken keskustelun. Tällaisilla "keskustelunavauksilla" ei tee mitään. Jos väitteet on yksinkertaistettu niin ohuiksi, että niitä paikkansa pitävyyttä ei voida tarkistaa, ei myöskään keskustelua voida käydä.

Kansantajuisuus ei ole tyhmenneys. En halua, että kansanedustajat tyhmentävät asioita, jotta minä ymmärtäisin ne. Haluan, että he puhuvat asioista, niiden oikeilla termeillä. Haluan, että he osoittavat älykkyytensä joka tilanteessa. Haluan, että he antavat ihmisille mahdollisuuden tarkistaa heidän väitteensä.

En ymmärrä ihmisiä, jotka toteavat jonkun tietävän asiansa, koska ymmärtävät mitä se sanoo. Tämä ilmiö näyttää olevan nyt muodissa, etenkin mitä tulee poliitikkoihin. Eihän nämä maailman talousasiat nyt kvanttifysiikkaa ole, mutta on aika paksua kuvitella, etteikö niiden ymmärtämiseen tarvita sellaista syvällistä asiaan perehtymistä, mitä tavalliselta kaduntallaajalta ei löydy.

 

[mjr]

Kaikilla meillä on ollut tuo mukava opettaja, joka selitti asioita niin ymmärrettävällä tavalla. Mutta mitä me tiedämme opettajamme osaamisen tasosta? Hän on osannut jakaa oman tietonsa meille, koska ymmärrämme nyt mistä hän puhuu. Mutta mistä me tiedämme onko se tieto oikeaa? Mistä me tiedämme, ettei ole olemassa paljon muuta tietoa tuon opettajamme jakaman lisäksi?

Opettaja valmistaa meidät keskustelemaan asioista hänen tasollaan ja hänen termeillään. Meidän on kuitenkin mahdotonta tietää, mikä opettajan ja sitä kautta meidän, tiedon yleinen taso on kyseissä aiheessa.

Todella hyvä opettaja kaiketi tarjoaisi myös välineet omien käsitystensä kritiikkiin eli opettaisi myös ajattelemaan omilla aivoillaan. Siis jos puhumme nyt vaikkapa lukion tasoisesta perusopetuksesta. Sinänsä en ymmärrä, miksi keskustelu on ajautunut tähän. Uuspaavalniemen populismi ja asiantuntemattomuus on kuitenkin eri asia kuin pätevä tieteen popularisointi. Olen antanut itselleni kertoa, että modernin fysiikan pisimmälle meneviä ja esoteerisempia teorioita ymmärtää reaalisesti kourallinen ihmisiä maailmassa, minkä jälkeen me kaikki muut joudumme turvautumaan popularisointiin. Popularisointi on toki hyvin vaikeata, jopa äärimmäisen vaikeata, ja harvat sitä tekevät, myöskin tämän vaikeuden takia. Tietysti jonkun fysiikan tutkimuskohteet vielä ovat suhteellisen yksinkertaisia materiaalisen maailman ilmiöitä - historiallisen prosessin tutkimuskohde on niin vaikea ja kompleksinen, että sitä tutkiva tiede käyttää vielä arkikieltä, ja on mittaamattoman kaukana mistään eksaktiudesta.

 

[Hemingway]

Tieteen popularisoinnissa pitäisi olla nykyistä varovaisempi

Yhtä lailla pitää olla varovainen siinä, ettei tieteelliseen muotoon puettua tulkita tieteeksi. Talouteen liittyvät "tieteet" vaikuttavat olevan samanlaista hömppää kuin humanistiset tieteetkin psykologia mukaan lukien.

Humanistisissa tieteissä merkitysten harrastelu ja tulkinnanvaraisuus kuitenkin myönnetään. Sen sijaan taloustieteilijät esiintyvät kovien tieteiden edustajina, vaikka teoreettisen osaamisen yhteys käytäntöön vaikuttaa hataralta.

En mitenkään väheksy taloustieteilijöiden osaamista, mutta niin kauan kuin he eivät pysty ennustamaan (mikä on yksi toimivan teorian kriteeri) maailmaa todellisten tieteilijöiden tapaan, niin heidät tulee tulkita humanistipuuhastelijoiksi. Ja tämä taas mitenkään humanistipuuhastelijoita väheksymättä.

Kuuntelen kirjallisuustieteilijää ja taloustieteilijää samalla asenteella. Kumpikin voi luoda asiaan yhden näkökulman, mutta en minä näitä näkökulmia sentään totuuksina pidä.

 

[dana77]

En mitenkään väheksy taloustieteilijöiden osaamista, mutta niin kauan kuin he eivät pysty ennustamaan (mikä on yksi toimivan teorian kriteeri) maailmaa todellisten tieteilijöiden tapaan, niin heidät tulee tulkita humanistipuuhastelijoiksi. Ja tämä taas mitenkään humanistipuuhastelijoita väheksymättä.

Tämä on erittäin kohtuuton vaatimus siitä syystä, että siinä vaiheessa kun taloudessa jotain pystytään ennustamaan varmaksi niin se asia jo itsessään muuttaa markkinoiden käyttäytymistä ja näin ennustavuutta ei enää ole. Fyysikoiden mittaama maailma pysyy nykytiedon valossa ikusesti samana, mutta talous muuttuu jatkuvasti.

 

[Hemingway]

Tämä on erittäin kohtuuton vaatimus

Ei se ole kohtuuton vaatimus. Pitää vain pystyä myöntämään, että talous ei ole tieteen ulottuvilla kuin hyvin vajavaisesti. Siksi talousasiantuntijoitakaan ei tule pitää varsinaisina asiantuntijoina vaan näkemysten esittäjinä. He ovat yhteiskunnallisia keskustelijoita mutta eivät tieteilijöitä kovien tieteiden merkityksessä.

 

[dana77]

No saa kai tällaista mieltä olla. Aika moni muukin ala esim meteorologia, behaviorismi ja lääketiede voidaan nyt alkuunsa rajata tieteiden ulkopuolelle, sillä kaikista löytyy alueita joilla ei pystytä varmoja ennusteita antamaan.

 

[ms.qvist]

Fysiikanopettajani sanoi joskus, että oman osaamisensa voi mitata niin, että selittää opiskelemansa asian yksinkertaisella suomella toisin sanoin kuin se on oppimateriaaleissa esitetty.

Olen tästä suurelta osin samaa mieltä. Mitä paremmin jonkin asian hallitsee, sitä helpompi se on jäsentää ja esittää selkeällä suomella.

Suurelta osin samaa mieltä minäkin. Keskustelu alan ammattilaisten kanssa on erikseen, tuolloin on oikein käyttää eksaktia kieltä, ilmaista asia alaan sopivin termein mutta puhuttaessa (kirjoitettaessa) suuremmalle yleisölle, on hyvä muistaa/tietää yleisön lähtötaso ja sovittaa asiansa tähän puitteiseen, siksi pidän hyvänä, että nykyään julkaistaan myös esim. tiedettä popularisoivia teoksia, koska ne tarjoavat ihmisille väylän tutustua aiheeseen ja tämän "portin" läpi kuljettuaan ihminen on valmis vastaamaan uusiin haasteisiin. Jos näitä tällaisia kirjoittajia tai esitelmöijiä ei olisi, eivät suuret kansanosat välttämättä kiinnostuisi suuressa mitassa erilaisista tieteista (erityisesti luonnontieteistä), ja näin tietämättömien joukko olisi huolestuttavan suuri. Minusta on parempi, että kirjoitetaan yksi tai kymmenen tiedettä kansantajuisesti popularisoivaa teosta, jotka voivat olla porttina sauurempaan kiinnostukseen, kuin jättää kirjoittamatta ja huomata suuren yleisön kiinnostuksen olevan vähäistä.

Pidän hyvänä, että on kirjoittajia, kuten Hawking, Enqvist, Valtaoja, Dawkins, Rees etc. Tai lehtiä, kuten Tiede, ja Tähdet ja Avaruus.

vlad.

 

[Viljuri]

Popularisointi on toki hyvin vaikeata, jopa äärimmäisen vaikeata, ja harvat sitä tekevät, myöskin tämän vaikeuden takia.

Tämä ei yksinkertaisesti pidä millään tavalla paikkaansa.

Popularisointi ja muu tarinointi on useampaa kertaluokkaa helpompaa kuin 1) uusien ideoiden esittäminen ja testaaminen, 2) muu tieteenharjoittaminen, 3) hallinnollisten rutiinien läpikäyminen, 4) tieteensisäisen suhde- ja henkilöstöpolitiikan harjoittaminen tahi 5) opettaminen. Kyllä nyt edes sinun, veli mjr, luulisi tämän asian käsittävän ilman ulkopuolelta annettuja askelmerkkejä?

Jos harjoittaa tiedettä, osaa siitä kirjoittaa muutaman anekdootin. Juuri sitä on palstan lyyristen sielujen arvostama "popularisointi", anekdoottikokoelmia, kiilalauseita ja erinäistä täytettä. Saahan siitä "osallistumisen tunteen", valheellisen. Itsepetos on se kaikkein vaarallisin petos! Tiede ei kuitenkaan ole runoutta, elämänkertoja yms. tunneihmiselle tärkeätä elämäntäytettä, sen tulisi olla ihan jotakin muuta.

Ja ennen kuin joku paljastaa lisää maku- ja hajuaistinsa toimintatavoista, niin arvostan kyllä esimerkiksi Nobel-palkittujen kirjoittamia "historiikkeja" (Murray Gell-Mann, Steven Weinberg et al). Jos ei osaa tai pysty kirjoittamaan juuri lainkaan (esimerkiksi Hawking), niin kirjoittamista ammatikseen harrastava taho kyllä editoi tekstisi sanelusta yms. valmiiksi kirjaksi. On olemassa täysin haamukirjoitettuja historiikkeja ja muita teoksia.

Itse lukisin enemmin juuri tieteentekijöiden omaa tekstiä. "Suuren yleisön" näkökulmasta tämän "tyylilajin" taitavat kuitenkin paremmin popularisointiin keskittyvät kirjoittajat ja kustannustoimittajat, kuten esimerkiksi Terra Cognitan ja Art Housen tuotannosta poimittuna Julian Brown tai Gerald. D Geison, ensiksi mainittua on suomennettu myös Ursalle.

Jos sata kärpästä tykkää koppakuoriaisen annostelemasta kakasta, niin miten tämä tunnekirjo sivuaa tiedettä?

Tieteentekijän soisi keskittyvän tieteen tekemiseen. Tieteen ja saavuttamiensa tulosten kautta tieteentekijä toteuttaa tieteen objektiivisia päämääriä. Yleishyödylliset ja subjektiiviset päämäärät ovat luonnollisesti olemassa, alisteisena objektiivisuudelle. Mitä enemmän tätä rajaa häivytetään, kiitos kaikenlaiselle substanssille massamedian toimesta tehdyn väkivallan, sitä epätyydyttävämmäksi tilanne käy rajan kummallakin puolella.

Asiasta toiseen: Käytetyt käsitteet on määriteltävä ja termien käyttöön on kiinnitettävä huomiota. Substanssi ei pohjimmiltaan seuraa ilmaisujen muodosta ja käsiterelaatioista, mutta substanssin välittämiseksi on luotava pedagogis-loogis-konstruktiivinen apuvälineistö. Ilman ei tulla toimeen.

Perusasiasta ei päästä minnekään: Jos ei ymmärrä käsitteitä ja termejä, on mentävä kouluun ja hankittava itse tarvittava vastaanottokyky. Kenelläkään ei ole aikaa tai syytä tehdä käsitemäärittelyjä jok'ikiseen kirjoitukseensa. Emme pääse minnekään tästä, jos siis tarkoitus ei ole rajoittua keskustelemaan käsitemäärittelyistä ja termeistä.

Vasta auttavan vastaanotonkyvyn hankittuaan asioita voi ehkä yrittää ymmärtää. Järjestetty tieto on järjestettyä tietoa, jos tiedosta erotetaan järjestys, ei saavuteta mitään. Toisaalta on myös niin, että mitä pidemmälle "tiedon portailla" pääsee, sitä paremmin käsittää oman tietämättömyytensä.

Tietämättömyytensä kanssa on helpompi elää, jos sen kanssa pääsee "sinuiksi".

 

[mjr]

Tämä ei yksinkertaisesti pidä millään tavalla paikkaansa.

Popularisointi ja muu tarinointi on useampaa kertaluokkaa helpompaa kuin 1) uusien ideoiden esittäminen ja testaaminen, 2) muu tieteenharjoittaminen, 3) hallinnollisten rutiinien läpikäyminen, 4) tieteensisäisen suhde- ja henkilöstöpolitiikan harjoittaminen tahi 5) opettaminen. Kyllä nyt edes sinun, veli mjr, luulisi tämän asian käsittävän ilman ulkopuolelta annettuja askelmerkkejä?

No, en nyt tiedä miten vaikeutta mitataan - minusta on selvästi vaikeampaa kirjoittaa vaikkapa "Middlemarch" kuin keksiä kvanttimekaniikka. Ja olennaisempaa. Sinä nyt tuossa esität myös sellaisen häkellyttävän käsityksen, että toiminta ei voi olla vaikeaa, jos löytyy sitä vielä vaikeampaa toimintaa. Yritäpä nyt popularisoida minulle, että onko tuollainen kanta älyllisesti mielekäs? Saat käyttää ihan mitä käsitteitä vaan, lupaan ymmärtää.

 

[varjo]

No, en nyt tiedä miten vaikeutta mitataan - minusta on selvästi vaikeampaa kirjoittaa vaikkapa "Middlemarch" kuin keksiä kvanttimekaniikka. Ja olennaisempaa. Sinä nyt tuossa esität myös sellaisen häkellyttävän käsityksen, että toiminta ei voi olla vaikeaa, jos löytyy sitä vielä vaikeampaa toimintaa. Yritäpä nyt popularisoida minulle, että onko tuollainen kanta älyllisesti mielekäs? Saat käyttää ihan mitä käsitteitä vaan, lupaan ymmärtää.

No, vaikka kyse lienee ehkä vain vertauksesta, pitää kyllä kannattaa pitää vähäsen jalat maassa vertauksia keksiessä ettei ihmisille tule täysin vääriä mielikuvia asioista.

Pieni sivistys tieteenfilosofiaan(ja historiaan) voisi olla mjr:lle paikallaan jos edes mielikuvituksessa tulee vertailleksi minkä tahansa asian haastavuutta kvanttimekaniikan _keksimiseen_. Mutta koska tämä ei varmastikaan ole ketjun aiheena, niin jätettäköön tuo lähinnä kotiläksyksi.
Koska eihän kukaan järkevä ihminen tosissaan nyt vertaile jonkun sinänsä ihan normaalin tekstinpätkän kirjoittamista koko todellisuuden luonnetta ja inhimillistä maailmankäsitystä muuttavan asian keksimiseen :)

 

[Viljuri]

No, en nyt tiedä miten vaikeutta mitataan - minusta on selvästi vaikeampaa kirjoittaa vaikkapa "Middlemarch" kuin keksiä kvanttimekaniikka. Ja olennaisempaa. Sinä nyt tuossa esität myös sellaisen häkellyttävän käsityksen, että toiminta ei voi olla vaikeaa, jos löytyy sitä vielä vaikeampaa toimintaa. Yritäpä nyt popularisoida minulle, että onko tuollainen kanta älyllisesti mielekäs? Saat käyttää ihan mitä käsitteitä vaan, lupaan ymmärtää.

Minun ymmärtääkseni nämä tieteentekijöiden tekemät kirjalliset popularisoinnit eivät taida olla lähelläkään kirjallisuuden Nobel-palkinnon tasoa? Tai edes Umberto Econ.

Silti niillä väitetään olevan tietty funktio, mutta liittyykö se tieteeseen? Ilmeisesti kysymys voi olla jostakin 1700-luvulle tyypillisestä valistusajattelusta tahi sosialistis-egoistisesta "anna mulle heti kaikki nyt"-suuntautumisesta?

Sivuat kysymykselläsi kahta kulttuuria C.P Snow'n tarkoittamassa viitekehyksessä. Leikittelen tällä tematiikalla jatkuvasti tällä palstalla, saaden toisinaan jopa eritasoisia vastareaktioita aikaan. Tämä ei kuitenkaan ole pohjimmainen tarkoitukseni.

Tiedä sitten, onko se käytännössä mahdotonta, mutta humanistien ja tieteenharjoittajien tulisi ymmärtää toisiaan paljon paremmin. Ei missään kokonaisvaltaisten synteesien merkityksessä (tätä on yritetty historian saatossa, marxilaisuus yhtenä esimerkkinä), mutta ainakin käytännön tasolla, pragmaattisia päämääriä tavoitellen. Ihmisten perustarpeiden tyydyttämisessä olemme vaiheessa. Emmekä aivan objektiivisesti ottaen tiedä vielä mitään. Wir müssen wissen, wir werden wissen!

Moraalisten ja poliittisten satujen yms. sijasta tarvitsemme välttämättä tiedettä ja tekniikkaa. Lohduttaako sitten yksittäistä ihmistä enemmän lyriikka kuin matematiikka, on sivuseikka, jos yhteisten asioiden hoitamiseksi saadaan aikaan jokin toimiva kompromissi.

 

[mjr]

No, vaikka kyse lienee ehkä vain vertauksesta, pitää kyllä kannattaa pitää vähäsen jalat maassa vertauksia keksiessä ettei ihmisille tule täysin vääriä mielikuvia asioista.

Pieni sivistys tieteenfilosofiaan(ja historiaan) voisi olla mjr:lle paikallaan jos edes mielikuvituksessa tulee vertailleksi minkä tahansa asian haastavuutta kvanttimekaniikan _keksimiseen_. Mutta koska tämä ei varmastikaan ole ketjun aiheena, niin jätettäköön tuo lähinnä kotiläksyksi.
Koska eihän kukaan järkevä ihminen tosissaan nyt vertaile jonkun sinänsä ihan normaalin tekstinpätkän kirjoittamista koko todellisuuden luonnetta ja inhimillistä maailmankäsitystä muuttavan asian keksimiseen :)

Niin no, kvanttimekaniikka oli mielessä, kun tulin hiljattain lukeneeksi Paul Diracin elämänkerran. Outo elämäntarina. Nämä toki ovat makuasioita, joita ei voi objektiivisesti mitata, mutta suositan puolestani sinulle, että luet ensiksi Middlemarchin ja tulet vasta sitten kommentoimaan - epäilen että kvanttimekaniikan ymmärtämykseni on huomattavasti pidemmällä kuin sinun käsityksesi keskeisestä länsimaisesta kirjallisuudesta!

 

[varjo]

Niin no, kvanttimekaniikka oli mielessä, kun tulin hiljattain lukeneeksi Paul Diracin elämänkerran. Outo elämäntarina. Nämä toki ovat makuasioita, joita ei voi objektiivisesti mitata, mutta suositan puolestani sinulle, että luet ensiksi Middlemarchin ja tulet vasta sitten kommentoimaan - epäilen että kvanttimekaniikan ymmärtämykseni on huomattavasti pidemmällä kuin sinun käsityksesi keskeisestä länsimaisesta kirjallisuudesta!

Niin lähinnä tarkoitan tässä sitä, että jos ei ymmärrä sitä perustavanlaatuista mullistusta mitä kvanttimekaniikka aiheutti kuvaamme maailmankaikkeudesta ja todellisuudesta, niin ei tietenkään pysty oikein hahmottamaan sellaisen asian "keksimisen" merkitystä. Elämänkertaan tukeutuminen on varsin humanistinen tapa käsitellä asiaa, kannattaa perehtyä enemmänkin kvanttimekaniikan peruskäsitteisiin ja verrata niitä aiempaan Newtonilaiseen/Aristotelelaiseen käsitteistöön ja tätä kautta ehkä se mullistuksen suuruus avautuu.

Minun on vain kovin vaikea nähdä, että minkään tekstin kirjoittaminen (kuten vaikkapa tämän viestin) olemassaolevaa paradigmaa noudattaen voi mitenkään olla vaikeampaa kuin juuri sen olemassaolevan paradigman täydellinen muuttaminen.

Mielestäni ainoa edes lähelle osuva vertaus kirjallisuuden historiasta on se hetki kun joku kaveri keksi että nuotiotarinoita voisi myös tallentaa kirjalliseen muotoon. Ja vain ja ainoastaan tuo hetki on mitenkään vertailukelpoinen kvanttimekaniikan keksimisen kanssa, kaikki sen jälkeen tehty kirjallinen työ on vain olemassaolevien menetelmien soveltamista eri tavoilla.

 

[mjr]

Niin lähinnä tarkoitan tässä sitä, että jos ei ymmärrä sitä perustavanlaatuista mullistusta mitä kvanttimekaniikka aiheutti kuvaamme maailmankaikkeudesta ja todellisuudesta, niin ei tietenkään pysty oikein hahmottamaan sellaisen asian "keksimisen" merkitystä. Elämänkertaan tukeutuminen on varsin humanistinen tapa käsitellä asiaa, kannattaa perehtyä enemmänkin kvanttimekaniikan peruskäsitteisiin ja verrata niitä aiempaan Newtonilaiseen/Aristotelelaiseen käsitteistöön ja tätä kautta ehkä se mullistuksen suuruus avautuu.

Tuota, kaikella kunnioituksella, luulisin kyllä ymmärtäväni kvanttimekaniikan merkityksen maailmankuvallemme (joskin lienee turvallista sanoa, että tämä vaikutus maailmankuvaan koskee aika rajallista joukkoa ihmisiä). Toki on tärkeätä että ymmärrämme fysikaalisen maailman luonnetta, mutta fysikaalinen maailma on lopultakin aika selväpiirteinen, yksinkertainen, sen sijaan inhimillisen kokemuksemme monitahoisuus ja kompleksisuus, potentiaalimme ja käytännön rajamme, suhteemme ympäröivään kulttuuriimme on jotensakin eri merkitysluokan asia kuin havainnot äärimmäisen pienten hiukkasten oudoista tavoista käyttäytyä. Toki fysiikan saavutukset ovat yksi modernin maailman ihmeitä ja on todella sääli, ettei ihmisillä juurikaan ole käsitystä, miten radikaalin oudossa ja ei-newtonilaisessa maailmankaikkeudessa elämme. Silti itselläni ei ole mitään vaikeutta nostaa suurta maailmankirjallisuutta omissa silmissäni paljon merkittävämmäksi ja arvokkaammaksi asiaksi. Enkä oikein ymmärrä, miten voisimme tälläisen asian ratkaista objektiivisesti. Löytyisiköhän luonnontieteeltä vastaus tähän arvottamisen ongelmaan?

 

[Viljuri]

Toki on tärkeätä että ymmärrämme fysikaalisen maailman luonnetta, mutta fysikaalinen maailma on lopultakin aika selväpiirteinen, yksinkertainen, sen sijaan inhimillisen kokemuksemme monitahoisuus ja kompleksisuus, potentiaalimme ja käytännön rajamme, suhteemme ympäröivään kulttuuriimme on jotensakin eri merkitysluokan asia kuin havainnot äärimmäisen pienten hiukkasten oudoista tavoista käyttäytyä

Tätä kysymystä käsitteli jo Protagoras 2400 vuotta sitten. Miten olisi jos korvaisimme relativismin objektiivisuudella tieteessä ja kaikkialla muualla pyrkisimme olemaan pragmaattisia?

Merkitysluokaltaan "nuo pienet hiukkaset" ovat muuttaneet täysin inhimillisen kokemuksen piirin. Onko se jotenkin liian "mekaaninen" ja "länsimainen" asia tämä monesti toisteltu tarina sähköstä ja verotuksesta? Se, että voi lukea myös auringonlaskun jälkeen? Se, että voi elää ja tuntea pidempään kuin "luonnontilainen" ihminen eläisi ja tuntisi? Se, että tiede ja tekniikka, "ne pienet hiukkaset", mahdollistavat pohjimmiltaan sivilisaation, jolle kulttuuri ja itse kunkin henkilökohtainen kokemuskin ovat kaiken velkaa?

Menemättä nyt muutoin Scifin puolelle kuin nimenomaisesta vinkistä, niin älkäämme myöskään katsoko vain tätä päivää ja omaa sukupolveamme.

"Tomumajamme", siis ihminen ja ihmisyys psykofyysisenä kokonaisuutena, ei muutaman tuhannen vuoden päästä muistuta kovinkaan paljon nykyistä. Olemme esimerkiksi päässeet eroon kiusallisista, älykkyysjakaumien muotoon liittyvistä ongelmista. Mikään ei tietysti estä sitä, etteikö joku/mikä "relativisti-entiteetti" tuolloinkin voisi esittää, että olennaista muutosta ei ole, merkityksien tasolla "diba" ja "daa" ovat samat kuin ennenkin. Saattaa olla vaikka aikansa "suhteellisuus-Waltarikin".

Tarkastellaan aika-avaruuskoordinaatistoa jonkun sopivan aikamäärettä vastaavan "ajan" kuluttua uudelleen. 10000 vuotta? Tyhjästä ei saada energiaa/informaatiota (siis mahdollisesti "rikkomatta" tätä universumia), tämän verran voimme spekuloida jo ennen toimivan kvanttigravitaatioteorian ja sen kosmologisten sovellusten valmistumista, mutta muutoinhan meidän seuraajiamme ei pidättele enää mikään tai kukaan tässä fysikaalisessa universumissa? Muut universumit? Ainakin simulaatioiden tasolla.

Laskettavasti äärettömät tunteet ja merkitykset? Emmehän me ole edes vielä "alussa", siis löytäneet "nollaa".

 

[mjr]

Merkitysluokaltaan "nuo pienet hiukkaset" ovat muuttaneet täysin inhimillisen kokemuksen piirin. Onko se jotenkin liian "mekaaninen" ja "länsimainen" asia tämä monesti toisteltu tarina sähköstä ja verotuksesta? Se, että voi lukea myös auringonlaskun jälkeen? Se, että voi elää ja tuntea pidempään kuin "luonnontilainen" ihminen eläisi ja tuntisi? Se, että tiede ja tekniikka, "ne pienet hiukkaset", mahdollistavat pohjimmiltaan sivilisaation, jolle kulttuuri ja itse kunkin henkilökohtainen kokemuskin ovat kaiken velkaa?

Juu, en todellakaan kiistä siitä, etteikö teknologiasta olisi paljon hyötyä ja jonkin verran haittaakin (esim. moninaisten mitä kekseliäimpien joukkotuhoaseiden muodossa). Mainitset sähkövalon ja onhan niitä muitakin. Oli jo aikakin keksiä sähkö sanoisin. Nyt erinäiset fyysikot ja insinöörit voisivat kipin kapin keksiä kaupallisen tavan hyödyntää fuusiovoimaa ennenkuin meiltä loppuvat järkevät vaihtoehdot. Nämä kaikki luonnontieteen sovellukset - paitsi ehkä joukkotuhoaseet ja tosi-tv - ovat toki sivilisaation olennaisia tukipylväitä, mutta niistä tuskin on tai luonnontieteestä itsestään sen sivilisaation sisällöksi. Mutta on hyvä että olemme kekseliäs laji - kekseliäisyydellä olemme pystyneet paljon kompensoimaan tiettyä niukkuutta viisauden suhteen...

 

[varjo]

Tuota, kaikella kunnioituksella, luulisin kyllä ymmärtäväni kvanttimekaniikan merkityksen maailmankuvallemme (joskin lienee turvallista sanoa, että tämä vaikutus maailmankuvaan koskee aika rajallista joukkoa ihmisiä).

Mutta tämähän johtuu juuri siitä miten vaikeaa on ymmärtää sitä mitä kvanttimekaaninen todellisuus oikeastaan tarkoittaa.

Silti itselläni ei ole mitään vaikeutta nostaa suurta maailmankirjallisuutta omissa silmissäni paljon merkittävämmäksi ja arvokkaammaksi asiaksi. Enkä oikein ymmärrä, miten voisimme tälläisen asian ratkaista objektiivisesti. Löytyisiköhän luonnontieteeltä vastaus tähän arvottamisen ongelmaan?

No palaan yhä tuohon aiempaan esimerkkiini. Jos mielestäsi on vaikeampaa vain toistaa ja muunnella vanhaa, kuin luoda jotain uutta, niin se on aikamoinen vähättely ihmisen luovuutta kohtaan. Etenkin kun pitää ottaa huomioon, että se että ylipäätänsä on olemassa suurta maailmankirjallisuutta johtuu vain siitä että on tehty erilaisia kvanttiloikkia, viimeisimpänä ehkä kirjapainotaito. Ja yhä asian käsittelysi on hieman mekanistista, ehkä juuri siksi että arvostat tuollaista yksinkertaista toistoa, kysehän ei ole siitä onko fysikaalisen todellisuuden tunteminen kirjallisuutta arvokkaampaa vaan siitä kumpi on vaikeampaa, kirjoittaa kirja vai keksiä jotain täysin mullistavaa, jota kukaan ihminen ei ole aiemmin miettinyt ja millä on dramaattisia seuraamuksia koko maailmankuvallemme. Mielestäni asian vertailukelpoisuutta voisi vaikkapa esittää näin, että montako vuotta ihmisen historiassa meni ensimmäiseen suureen kirjalliseen teokseen? Ja montako suurta kirjallista teosta oli tehty 1900-lukuun mennessä. Ja vastaavasti, montako kertaa ihminen oli keksinyt kvanttimekaniikan tänä aikana (1900-luvun alku).

 

[mjr]

Ja yhä asian käsittelysi on hieman mekanistista, ehkä juuri siksi että arvostat tuollaista yksinkertaista toistoa, kysehän ei ole siitä onko fysikaalisen todellisuuden tunteminen kirjallisuutta arvokkaampaa vaan siitä kumpi on vaikeampaa, kirjoittaa kirja vai keksiä jotain täysin mullistavaa, jota kukaan ihminen ei ole aiemmin miettinyt ja millä on dramaattisia seuraamuksia koko maailmankuvallemme.

Tässä nähdään miten arkikielen luonteen tuntemisesta on hyötyä. Se säästää esimerkiksi minua tässä kohtaa jankuttamasta asiasta sen enempää. Eli kysymys on yksinkertaisesti siitä, että meille ei ole mitään objektiivista, automaattista tapaa määrittää käsitteen "vaikea" sisältö. Nyt tuossa sanot, että 100 metrin juoksussa 9.40 alittaminen on huomattavasti vaikeampaa kuin kvanttimekaniikan keksiminen, koska sitä ei vieläkään ole tapahtunut, kun taas kvantit tunnemme jo kuin omat taskumme. No, olet jollain tavoin oikeassa tuossa yleisurheilun ihannoinnissasi kvanttimekaniikan kustannuksella, mutta esittämäsi kriteeri on silti pohjimmiltaan mielivaltainen. Voimme kummatkin kerätä erilaista dataa tukemaan esittämäämme näkökulmaa, mutta puuha on subjektiivista, emmekä voi asiaa ratkaista.

 

[varjo]

Tässä nähdään miten arkikielen luonteen tuntemisesta on hyötyä. Se säästää esimerkiksi minua tässä kohtaa jankuttamasta asiasta sen enempää. Eli kysymys on yksinkertaisesti siitä, että meille ei ole mitään objektiivista, automaattista tapaa määrittää käsitteen "vaikea" sisältö. Nyt tuossa sanot, että 100 metrin juoksussa 9.40 alittaminen on huomattavasti vaikeampaa kuin kvanttimekaniikan keksiminen, koska sitä ei vieläkään ole tapahtunut, kun taas kvantit tunnemme jo kuin omat taskumme. No, olet jollain tavoin oikeassa tuossa yleisurheilun ihannoinnissasi kvanttimekaniikan kustannuksella, mutta esittämäsi kriteeri on silti pohjimmiltaan mielivaltainen. Voimme kummatkin kerätä erilaista dataa tukemaan esittämäämme näkökulmaa, mutta puuha on subjektiivista, emmekä voi asiaa ratkaista.

Vaikka kenties yritit tehdä nokkelan analogian niin ajoit kyllä miinaan siltä osin, että tuo analogiahan on ihan totta, ihan sama vaikkapa lentämisen kanssa(siis ihmisen omatoimisen lentämisen). Lentäminen nyt vain kyllä on paljon paljon vaikeampaa kuin kvanttimekaniikan keksiminen. Yhteismitallisuus on se päivän sana ja sen osalta olemme varmasti samaa mieltä, että vertailu on hankalampaa asioitten välillä jotka eivät ole yhteismitallisia.

Satasen juokseminen vaikka edes alle 10 sekuntiin kun on ollut ihan konkreettisesti mahdotonta vuosituhansia, koska sen saavuttaminen on vaatinut oikeita olosuhteita niin suorituspaikan kuin urheilijan harjoittelupohjan osalta sekö teknologisia edistysaskeleita esim. juoksukenkien, kenttäalustan jne. osalta. Siksi pitää huomioida että vaikkapa nyt kvanttimekaniikan keksiminen ja sadan metrin juoksu eivät ole yhteismitallisia johtuen niihin liittyvistä rajoittimista, sen takia niitten vertailukin on hankalampaa.

Mutta kirjan kirjoittaminen ja kvanttimekaniikan keksiminen ovat molemmat intellektuellisia saavutuksia ja siten vertailtavissa, kunhan siis ensin se yksi kvanttiloikka kirjoitustaidon yms. osalta on tehty, tämän jälkeen ei sinänsä ole sen kummempia esteitä niin kirjan kirjoittamiselle tai kvanttimekaniikan keksimiselle. Kirjan kirjoittaminen on vain saman asian uudelleentoistamista ja muokkaamista sen jälkeen kun ne olennaiset edistysaskeleet kielen ja teknologian osalta on tehty, kvanttimekaniikan keksiminen sen sijaan on taas intellektuallinen kvanttiloikka missä pelkkä olemassaolevien asioitten toistaminen ja muokkaaminen eivät riitä, Newtonilaisesta mekaniikasta ei mitenkään saa kvanttimekaniikkaa vain järjestämällä sanoja eri järjestykseen. Ei, se vaatii uutta ajattelua ja uudenlaista matemaattista formalismia.

Yhä siis toki selvennyksenä, että kun kuitenkin yrität vain provosoida, niin itse kvanttimekaniikalla ei niinkään ole tässä asiassa mitään merkitystä an sich, yhtä hyvin voisimme vaikka puhua jostain hygienian keksimisestä terveydenhuollossa tai vaikkapa Darwinin tekemisistä, tämä ei ole vain mikään fysiikka vs. humanismi-kysymys vaan koskee laajemmin käsitettä innovaatio. Eli oikeastaan vastakysymyksenä, miten taas henk. koht arvotat Lajien synnyn Middlemarchiin nähden ja millä perusteilla arvotuksen teet.

 

[ms.qvist]

Minun ymmärtääkseni nämä tieteentekijöiden tekemät kirjalliset popularisoinnit eivät taida olla lähelläkään kirjallisuuden Nobel-palkinnon tasoa? Tai edes Umberto Econ.

Silti niillä väitetään olevan tietty funktio, mutta liittyykö se tieteeseen? Ilmeisesti kysymys voi olla jostakin 1700-luvulle tyypillisestä valistusajattelusta tahi sosialistis-egoistisesta "anna mulle heti kaikki nyt"-suuntautumisesta?

Onko niiden tarkoituskaan edes olla Nobel-tasoa, tai Umberto Econ tasoisia teoksia? Niitä tulee taskastella omassa viitekehyksessään ja tällöin (minun mielestä) niillä on arvoa. Onko kyseessä valistusta tahi ei, pidän parempana sitä, että Sir Martin Rees on kirjoittanut Ennen alkua teoksen kuin jättänyt sen kirjoittamatta, koska kyseisen teoksen lukenut ihminen (nuori tai aikuinen) voi kokea jotain merkittävää, ja nuoren kohdalla tämä "merkittävä" voi merkitä sitä, että yksi kirja antaa sykäyksen kokonaiselle elämänuralle - näin liioitellusti asia ilmaisten.

Tietenkin on vaaransa siinä, että popularisoivat kirjat ymmärretään väärin tai lukija ei ymmärrä lukemaansa tekstiä, ei kykene ymmärtämään sitä onko teksti yleensäkään paikkansa pitävää vai ei, vaarana on se, että hän ei halua vertailla kirjoittajia vaan uskoo sumeasti yhteen ainoaan lähteeseen. Mutta silti, näistä vaaroista huolimatta pidän tärkeänä sitä, että kirjoja kirjoitetaan myös tavallisten lukijoiden ehdoilla - vaikka se toisinaan voi tuntua täydelliseltä ajanhukalta, se aika on pois itse tieteen tekemiseltä. Mutta valistuksellakin on hintansa tai muutoin eläisimme pimeydessä.

vlad.

 

[vilpertti]

Intersting, mutta mitenkäs se Uusis ja raha ja avautuminen? Sinänsä kyllä hatunnoston arvoista trollausta toverit, että paradigmaa on onnistuttu vaihtamaan ilman kytkintä ja kaikkien päät näyttävät vielä olevan harteillaan.

Suureellinen latinankielinen lausahdus.

 

[FaceOffs]

Uusis kävi vierailemassa Radio Rockin aamussa. Vierailun Podcast on kuunneltavissa Radio Rockin sivutolta seuraavan linkin takaa. http://www.radiorock.fi/podcast?vt=audio&vid=112523

Jutussa Uusis vähän kertoilee miten media on vääristellyt hänen lausuntojaan ja muuta mukavaa myöskin. Kannattaa kuunnella jos kiinnostusta ja aikaa on.

 

[Gentleman]

Kauppalehdessä Uusipaavalniemi on jo oman rahan kannalla


Muuten teemana tuntuu olevan "loppu on lähellä, katukaa."

 

[dana77]

no no. alkaako U15 pelkäämään. Sen maailmanlopunhan piti tulla jo ensi kesänä, nyt se uusi deadline olikin (taas) kahden vuoden päästä. No kuten Ahti Karjalainenkin aikoinaan sanoi; ennustaminen on vaikeaa ja erityisen vaikeaa se on jos ei tajua ennustettavasta asiasta mitään.

 

[Major Julli]

Uusiksen luulisi insinöörinä olevan innostuneempi ideasta Suomesta tuotekehityksen huippumaana, mutta kun U15:n mukaan palkkatasomme on nelinkertainen tärkeimpiin kilpailijamaihin verrattuna. Ilmeisesti Uusiksen unelma-Suomessa valmistettaisiin halpatyövoimalla t-paitoja, kenkiä, huonekaluja ynnä muuta työvoimaintensiivista tavaraa alihankintana ruotsalaisille suuryrityksille, jotka käärisivät suurimman osan voitoista ja kilpailuttaisivat suomalaiset alihankkijansa hengiltä.

Jotenkin tuntuu että äijä taitaa olla täysi Talebaani, Vanhasen omakotitalojen Suomi on kuitenkin aika maltillista visiointia tähän verrattuna.