Mainos

Marjamäen valmennus

  • 69 877
  • 277

Ostoskassi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet, Boston Bruins, suomalaiset
Mikä tämä meidän peli on? Hitaita kontrollilähtöjäkö?

Leicesterin valioliigavoitto viime kaudella perustui täysin päinvastaiseen pystysuunnan jalkapalloon. Puolustetaan tiukasti keskustaa ja siitä nopeilla hyökkäyksillä ylöspäin hyväksi käyttäen Mahrezin ja Vardyn nopeutta. Pelaajien juoksunopeus ja nopeat tilanteenvaihdot ovat nykyajan jalkapallon megatrendi. Samaa filosofiaa käyttävät mm. Juventus, Real Madrid ja Atletico Madrid.

Jääkiekossa vähän vastaavaa käyttää mm. Kanada.

Tässä nyt täytyy muistaa, että sama kondomi ei mahdu kaikkien kyrpien suojaksi. Se mikä toimii jossain ei välttämättä toimi toisaalla.
 

nabaloo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Montréal Canadiens
Tässä nyt täytyy muistaa, että sama kondomi ei mahdu kaikkien kyrpien suojaksi. Se mikä toimii jossain ei välttämättä toimi toisaalla.

Ei välttämättä toimi, mutta siellä missä toimii niin luultavasti nostellaan pyttyjä. Kanadan lisäksi kiekosta voidaan NHL:stä mainita viime vuosien menestyjistä ainakin Penguins ja Chicago joukkueina, jotka niin sanotusti menevät eivätkä meinaa. Tänä vuonnakin tuolla neljän joukossa oikeastaan kolme neljästä on aikamoisia vauhtihirmujoukkueita.

Onhan Marjamäkikin puhunut tästä pelin nopeuttamisesta, minkä vuoksi olen ollut toiveikas miehen suhteen, mutta ainakin toistaiseksi mitään merkittävää nopeutumista ei ole mielestäni tapahtunut. Voihan toki myös olla ettei Suomesta löydy tällä hetkellä riittävää materiaalia moisen kaahauksen toteuttamiseen. Tällöinhän tietysti voisi ihmetellä, että miksi Marjamäki sittten edes yrittää peluuttaa tällaista kiekkoa, mutta en oikein tiedä miten muutenkaan tuohon nopeuteen voisi vastata. Tietysti Suomi voisi jollain tavalla jotain pronssimitaleita napsia MM-kisoista, mutta en nyt myöskään näe, että mikään jukkajaloskiekkokaan toisi yhtään marjamäkikiekkoa todennäköisemmin mitaleita ja nimenomaan voittoa parhaat vastaan turnauksessa. Jahka niitä nyt enää edes hetkeen pelataan.

Toinen asia, joka tuota Marjamäen työtä hankaloittaa on mielestäni se, että materiaali on vain auttamattomasti liian heikko. Edeltäjänsä pääsivät nauttimaan esimerkiksi näiden Euroopassa pelaavien pakkien huippuvuosista, mutta mielestäni ainakin osastolla Jaakola-Kukkonen on taso tippunut aika jyrkästikin. Tilanne on myös huono, jos ylivoimalla joutuu peluuttamaan 16(!) KHL-pisteen Lajusta. Tietysti voihan tästä osa mennä Laten piikkiin, mikäli tilanne todellakin on se, että pelaajat eivät halua hänen alaisuudessaan pelata.

Tulipas siinä sekalaisia ajatuksia, mutta menkööt. Täytyy sitten turnauksen jälkeen koota vielä mietteet Laten (epä)onnistumisesta tarkemmin. Kaikkihan on tietysti vielä mahdollista, joten ei tuomita ennen kuin aika on.
 

MM

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jääkiekkomaajoukkue Torinossa 2006, HKH
Kaipaisin - ilman provokaatiota - Jatkoajan veljiltä näkemystä siitä, missä määrin Slovenia-ottelussa Leijonien maalit rakennettiin meidän pelin periaatteiden mukaisesti.

Sikäli kuin olen tulkinnut oikein Jatkoajan keskusteluja, viivelähtöjen sanotaan tuoneen Suomelle ensimmäisessä (?) erässä huomattavan määrän maalipaikkoja. En ole analysoinut peliä tältä osin, ja siksi pidän tulkintaa mahdollisena.

En ole meidän pelin asiantuntija. Youtubesta IIHF:n highlightsia jälkikäteen katsoneena pohdin, missä määrin Suomen maalit syntyivät riippumatta meidän pelistä. Voidaanko sanoa, että maalien syntyyn vaikutti meidän pelistä loogisesti riippumaton individual effort.

Toivon asiasta objektiivista ja analyyttista näkemystä.
 
Jukka Jalonen, Meidän pelin pääarkkitehti, nosti Slovenia-pelin studiossa esiin sen, miten seisoskelun sijaan tulisi aina tilaisuuden tullen voittaa tilaa luistelemalla. Olisikohan se ollut Kemppainen, joka esimerkkiklipissä jäi norkoilemaan oman maalin kulmalle hakemaan syöttöä, kun olisi vain voinut painaa eteenpäin kiekollisena. Jalonen ei tuossa yhteydessä Meidän peliä maininnut, mutta taktista filosofiaansa esitellessään hän on kyllä aina ja johdonmukaisesti puhunut nopean pelin puolesta. Maalin takana kurvaillaan, kun mahdollisuutta tilan voittamiseen tai tekemiseen ei ole. Ja jos tämän turnauksen peleistä laskee hyökkäyksellisesti onnistuneita vaihtoja, ne osuvat aika hyvin yhteen sen kanssa, että peliä on käännetty äkkiä ja keskialue ylitetään kiihtyvällä vauhdilla ja parilla syötöllä.

Suomen pelistä näkee kyllä, miten Marjamäen mielestä joukkueen pitäisi lähteä hyökkäyksiin ja miten keskialuetta puolustetaan, mutta hyökkäysten päättämisestä minulla ei ole mitään kuvaa. Onko siinä jokin suurempi taktinen visio taustalla?
 

paraspelaaja

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jukurit
Meidän peli -käsitettä olisi hyvä näissä keskusteluissa välttää, sillä kuka tahansa karjalalippis ei kykene ymmärtämään, että Marjamäen Leijonat pelaa Meidän peliä, mutta Meidän peli ei ole yhtä kuin Marjamäen Leijonien pelitapa. Meidän peli on yhteinen suomalainen pelaamisen identiteetti, ja sen alle Leijonienkin pelitapa alistuu.

Täytyy nyt kuitenkin ymmärtää, että se peli-identiteetti, jonka Marjamäki on kisoihin valinnut, on tarkasti - sanoisinko jopa äärimmäisen laskelmoivasti - harkittu. Eihän nyt Marjamäki tai kukaan muu lähtisi rakentamaan nähdyn kaltaista tapaa pelata seurajoukkueessa. Marjamäen pelifilosofisissa valinnoissa näkyy tietty laskelmoitu alistuminen altavastaajan asemaan; Marjamäen pelitapa on rakennettu tuottamaan menestystä Suomen kaltaisella pelaajamateriaalilla MM-kisojen pudotuspeliottelussa.

Esitän muutamia normaalista suomalaisesta Meidän pelistä poikkeavia lähtökohtia Suomen peli-identiteettiin ja siihen, miten Marjamäki ajattelee pelitapansa maksimoivan voittomahdollisuudet pudotuspeliottelussa.
1) Suomi haluaa minimoida kiekonmenetykset keskialueella ja varmistaa, että viisikko on (pituussuunnassa) tiiviinä puolustamassa kiekonmenetyshetkellä. Ennen kaikkea siksi Suomi haluaa ennennäkemättömällä tavalla välttää alivoimaisia ja organisoimattomia hyökkäyksiä. Kyse on siis erityisesti puolustamisesta, ei niinkään hyökkäämisestä. Suuri ja murheellinen väärinkäsitys asian ympärillä käydyssä keskustelussa.
2) Samasta syystä - välttääkseen kiekonmenetyksiä siniviivojen tuntumassa - Suomi ei käytännössä edes pyri suorahyökkäyspelaamiseen organisoiduissa hyökkäyksissä. Kiekot pyritään pelaamaan vastustajan puolustuksen selustaan ja luomaan maalipaikka jatkopaineen sekä kiekonriiston avulla. Marjamäki on laskenut, että päätykiekon jälkeisen jatkopaineen sekä siitä seuraavan kulmapelin pitäisi tuottaa tarvittava määrä maalipaikkoja.
3) Suomi haluaa korostuneesti pysäyttää pelin virtauksen. Mitä vähemmän pudotuspelivastustaja saa ottelussa hyökätä, sitä korkeammaksi voittotodennäköisyys kasvaa. Vaikka Suomi pelaa "altavastaajakiekkoa", haluaa se edelleen kontrolloida kiekkoa ja määrätä pelin tahdin - siis hidastaa sitä tarpeen tullen.
4) Vastustajan mahdollisuudet nopeaan vastahyökkäyspelaamiseen ja valtoimenaan virtaavaan peliin minimoidaan myös puolustamalla korostuneesti keskustaa. Suomi ei ole ainuttakaan kertaa turnauksessa prässännyt suoralla kahden miehen paineella.

On murheellista, että yleisessä jääkiekkokeskustelussa on arvioitu ja kritisoitu Marjamäen Leijonien pelitapaa ilman minkäänlaista ymmärrystä siitä, miten joukkue pyrkii pelin tavoitteita toteuttamaan. Siksi tämä avaaminen oli tässä vaiheessa välttämätöntä. Tässä en nyt ottanut kantaa siihen, mikä itse toteutuksessa on onnistunut ja mikä ei. Ensimmäinen askel on, että ymmärrettäisiin tavoitteet.
 

Aleksandros

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomi
Mikä tämä meidän peli on? Hitaita kontrollilähtöjäkö?

Se tosiaan kannattaa selvittää, kiekkopalstalla kun ollaan. Voit aloittaa opiskelusi vaikkapa Petteri Sihvosen artikkeleista ja blogiteksteistä viimeisen 13 vuoden ajalta.

Kysymyksesi on yhtä fiksu kuin jos joku tulisi utelemaan hiihtomieheltä, että mitäs eroa sillä väliaika- ja yhteislähdöllä nyt onkaan.
 

Stolk-2

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Kaipaisin - ilman provokaatiota - Jatkoajan veljiltä näkemystä siitä, missä määrin Slovenia-ottelussa Leijonien maalit rakennettiin meidän pelin periaatteiden mukaisesti.

Sikäli kuin olen tulkinnut oikein Jatkoajan keskusteluja, viivelähtöjen sanotaan tuoneen Suomelle ensimmäisessä (?) erässä huomattavan määrän maalipaikkoja. En ole analysoinut peliä tältä osin, ja siksi pidän tulkintaa mahdollisena.

En ole meidän pelin asiantuntija. Youtubesta IIHF:n highlightsia jälkikäteen katsoneena pohdin, missä määrin Suomen maalit syntyivät riippumatta meidän pelistä. Voidaanko sanoa, että maalien syntyyn vaikutti meidän pelistä loogisesti riippumaton individual effort.

Toivon asiasta objektiivista ja analyyttista näkemystä.

Minä en nähnyt ekassa erässä mitään huomattavaa määriä maalipaikkoja ekassa erässä. Tietenkin riippuu laskentatavasta mikä on maalipaikka, mutta ei siellä mitään ilmeisiä maalipaikkoja mielestäni ollut. Toisessa ja kolmannessa erässä niitä mielestäni oli jo huomattava määrä kun pelinopeutta lisättiin eikä menty seisovilla jaloilla hyökkäykseen. Hidas lähtö ei kuitenkaan ole mikään synonyymi "seisovilla jaloilla" hyökkäykseen lähtö. Toivottavasti Marjamäki tajusi tämän ja lähdetään nopeammalla pelitempolla seuraaviin peleihin. En kaipaa mitään päätöntä koohotusta, vaan nopeampia hyökkäykseen lähtöjä.
 
Se tosiaan kannattaa selvittää, kiekkopalstalla kun ollaan. Voit aloittaa opiskelusi vaikkapa Petteri Sihvosen artikkeleista ja blogiteksteistä viimeisen 13 vuoden ajalta.

Kysymyksesi on yhtä fiksu kuin jos joku tulisi utelemaan hiihtomieheltä, että mitäs eroa sillä väliaika- ja yhteislähdöllä nyt onkaan.
Ei tuo sun vastauksesikaan hänelle oo yhtään fiksumpi. Jonkinlaiset käytöstavat tälläkin palstalla olis joskus ihan paikallaan.
 

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
On murheellista, että yleisessä jääkiekkokeskustelussa on arvioitu ja kritisoitu Marjamäen Leijonien pelitapaa ilman minkäänlaista ymmärrystä siitä, miten joukkue pyrkii pelin tavoitteita toteuttamaan. Siksi tämä avaaminen oli tässä vaiheessa välttämätöntä. Tässä en nyt ottanut kantaa siihen, mikä itse toteutuksessa on onnistunut ja mikä ei. Ensimmäinen askel on, että ymmärrettäisiin tavoitteet.

Luuletko tosiaan että nämä tavoitteet ovat JA:ssa jonkinlaista hepreaa useimmille? Luulen että on aika selkeä ymmärrys miten Suomi pyrkii pelaamaan. Minusta tuo toteutus-puoli on sitten se keskeinen - Suomi on laajalti epäonnistunut pyrkimyksissään pelata meille tyypillistä järkevää ja tilanteenmukaisesti reagoivaa kiekkokontrollia: jäällä on vilissyt huonoja ratkaisuja ja hävittyjä kaksinkamppailuja. Monet käyttävät näitä tiettynä puolustuksena Marjamäkeä kohtaan, notta pelaajien vika - vaan eikö valmentajalla ole todella keskeinen asema siinä, miltä joukkue näyttää jäällä ja miten se onnistuu pelisuunnitelman toteutumisessa? Jos joukkue ei onnistu yksilöinä eikä viisikkona niin valmentajalla on hyvin keskeinen vastuu.

Toinen asia on sitten, että kun olemme saaneet vastaamme taitavia, organisoituja ja häkellyttävän pelinopeita ja aggressiivisesti prässääviä pohjoisamerikkalaisia joukkueita niin emme ole viime vuosina onnistuneet kovinkaan hyvin vaikka meilläkin on ollut hyviä joukkueita. Niinpä on esitetty mielestäni aika perustellusti, että ehkä omakin pelitapamme tarvitsee tiettyä päivitystä vastaamaan tätä uutta suuntausta, mikä ei suinkaan ole jotain satunnaista coast-to-coast -ryntäilyä. Ja olen ymmärtänyt että huippuvalmentajamme ovat tämänsuuntaisia lausuntoja antaneetkin, että olisi paikka tietylle uudistukselle toki perusteiden pysyessä aika tavalla samoina.
 

Perreault85

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Mikä tämä meidän peli on? Hitaita kontrollilähtöjäkö?

Tässä Yle Urheilun tekemässä jutussa (v.2012) käydään Jukka Jalosen selittämänä aika ymmärrettävällä tavalla läpi mitä on Meidän Peli. Suosittelen lukemaan varsinkin niitä, joiden mielestä Meidän Peli = viivelähtö.

Summattuna Meidän Peli:
Hyökkäysprioriteetit: 1)Maalinteko 2)Tilan voittaminen 3)Tilan tekeminen 4)Puolustusvalmius
Puolustusprioriteetit:1)Maalinesto 2)Riisto (paine) 3)Tilan voittamisen estäminen(keskustan puolustaminen) 4)Hyökkäysvalmius
 

paraspelaaja

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jukurit
Luuletko tosiaan että nämä tavoitteet ovat JA:ssa jonkinlaista hepreaa useimmille?
Tietenkin luulen.

Jatkuvasti saa lukea valitusta esimerkiksi siitä, että Suomen viivelähdöissä "ei pystytä muuhun kuin päätyheittoon". Kun Suomi ei halua mennä siniviivan yli kiekolla!

Tai saa lukea, että pitäisi kuulemma lähteä enemmän pystyyn, koska 2vs2-hyökkäys on maalinteon kannalta tehokkaampi kuin 5vs5. Kun ennen kaikkea pitäisi ymmärtää ne tavoitteet, jotka liittyvät hyökkäyksen jälkeiseen puolustusvaiheeseen.

Luuletko tosiaan, että nämä asiat ovat täällä jotenkin selviä?
 

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Luuletko tosiaan, että nämä asiat ovat täällä jotenkin selviä?

Luulisi olevan, nykyinen kiekkokontrollipelimme on kuitenkin hyvin vakiintunut pelitapa. Anyway, syystä tai toisesta tässä turnauksessa olemme toteuttaneet sitä erittäin horjuvasti ja käytännössä liioitelleet sen eräitä puolia kuten pelin kääntämistä takaisin ja kontrolloituja lähtöjä omasta päästä, joita on kuitenkin toteutettu välillä hyvinkin huonosti ajoittaen - hieman hirvittää esim. Kanada-peli, jossa todella tullaan nopealla temmolla (mutta samalla erittäin kontrolloidusti) päin kummassakin päässä jäätä, jolloin aikaa jää lähinnä vain hyviin ja pelinopeisiin ratkaisuihin, kaikki muu johtaa kiekon menetykseen. Peli-ilmeemme on siis ollut epävarma ja otteet hyvin vaihtelevia, mikä ihmetyttää koska ei tämän pelitavan pitäisi olla outo pelaajillekaan. Joten ei ole ihme, että kritiikkiä on kohdistunut myös valmennukseen, jonka rooli valitun pelitavan käytännön toteutuksessa on huomattava.
 
Viimeksi muokattu:

Hokifani25

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Leijonat
Tämä Jussi Paasin artikkeli on Ilta-Sanomien artikkeliksi minusta harvinaisen totta:

http://www.is.fi/mmkiekko/art-2000005209134.html

En yhtään ihmettele jos NHL-miehiä ei kiinnosta tulla pelaamaan Marjamäen alaisuuteen, jos Late huutaa sieltä vaihtopenkiltä jatkuvasti ohjeita miten joka tilanteessa tulisi pelata.

Samoin rehellisyys joukkueen edessä on kaiken A ja O kaikessa valmennustoiminnassa. Ei herätä kauheasti luottamusta pelaajissa, jos Marjamäki väittää pelin olleen hyvä ja kaiken kunnossa kun pelaajat varmasti itse sen tietävät millaista peli todellisuudessa oli, ja missä on oikeasti parannettavaa...

Muutenkin tuntuu, että Marjamäki valmentaa pelon eikä mahdollisuuksien ja onnistumisen ilon kautta. Jokainen ratkaisu jäällä pyritään tekemään mahdollisimman varovaisesti ja riskittömästi, ei ole sitten mikään ihme jos ja kun tälläinen pelitapa ei synnytä voittamiseen vaadittavaa pelitunnetta ja hyvää joukkuehenkeä joukkueen sisälle.
 

Neely73

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Jokerit, Everton fc
Jep. Hyvin sanottu.
 

huhheijaa

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Samoin rehellisyys joukkueen edessä on kaiken A ja O kaikessa valmennustoiminnassa. Ei herätä kauheasti luottamusta pelaajissa, jos Marjamäki väittää pelin olleen hyvä ja kaiken kunnossa kun pelaajat varmasti itse sen tietävät millaista peli todellisuudessa oli, ja missä on oikeasti parannettavaa...
Aika iso ongelma tosiaan, jos pelaajat saavat lehdistä ja haastatteluista tietää menikö peli hyvin. Nuo haastattelut ovat ihan yhtä tyhjän kanssa, eikä niillä ole mitään merkitystä minkään kanssa joukkueen sisällä. Pelaajat kyllä tietävät miten vituiksi pelit ovat menneet, koska Suomikin pitää joukkueen kesken palavereja, missä pelit käydään läpi. Niissä kommentointi on jotain muuta kuin "Pelattiin hyvin".

Muutenhan tuo teksti aika huolestuttavaa luettavaa, jos pitää paikkaansa.
 
Viimeksi muokattu:

Surmanajaja

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Käsittämättömän löysä, haluton ja kuriton joukkue. Kaikki tämä valmentajan piikkiin. Karmea määrä jäähyjä, kammottavimmat kuudella pelaaminen, Filppulan turha estäminen hyökkäyspäässä, ja sitten tämä pelin viimeinen vihellyksen jälkeen, kyynärpäällä päähän ja sitten turskakainalo jo voittikin oskarin. Kurittomuutta tärkeillä hetkillä, ei voi hyväksyä.
 

Target

Jäsen
Suosikkijoukkue
Löytyy
Onhan tuo Marjamäki paska valmentaja vaikka kuinka yrittäisi ajatella positiivisesti. Tai tuo paska on positiivisin ilmaisu tuosta valmennuksesta.
 

adolf

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat & Haminan Palloilijat
Samanlaisia tuntemuksia on itselläni kuin tuossa IS:n artikkelissa. Koko joukkue on kuin jossain kahleissa. Omituista jos Marjamäki kärppävuosien jälkeen kuljettaa mukanaan jonkinlaista häviämisen pelkoon perustuvaa ilmapiiriä. Mutta juuri siltä tuo nyt näyttää että oikein kukaan pelaaja ei pääse semmoiseen hurmostilaan vaan koko ajan mietitään mitä pitäisi tehdä.
 

Aleksandros

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomi
Ei tuo sun vastauksesikaan hänelle oo yhtään fiksumpi. Jonkinlaiset käytöstavat tälläkin palstalla olis joskus ihan paikallaan.

Pahoittelut vastausviiveestä, on ollut hieman muita kiireitä.

Itse asiasta muutama pointti:
1) @Hiihtofani on maastohiihtoketjua seuraaville tuttu trollaava kirjoittelija.
2) Minä tarjosin tietämättömyyttään osoittavalle konkreettista apua.
3) Minä selvensin hänelle tutulla vertauksella hänen kysymyksensä alkeellisuutta.
4) Viestini oli myös kirjoitettu aavistuksenomainen pilke silmäkulmassa.

Pahoitteluni, jos pahoitin mielesi. En aio kuitenkaan muuttaa käytöstapojani.
 

Stolk-2

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Kaksi viimeistä peliä on näyttänyt paljon paremmalta vaikka jatkoerään on jouduttu. Pelinopeutta on nostettu ja hitaissa lähdöissä ei olla niin hitaita että pelaajat ovat seisovilla jaloilla. Keskialueen yli on päästy syöttelemällä ja hallittu peliä paremmin. Nyt pitää saada turhat jäähyt pois ettei turhaan tehdä pelistä liian vaikeaa meille.
 

Juhaht

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kiekko-Espoo
Marjamäen Leijonat tulee taistelemaan täysin tasaväkisesti maailmanmestaruudesta. Marjamäen pelitavalla.

Suomen maajoukkue taistelee täysin tasaväkisesti maailmanmestaruudesta kenen tahansa hyvän valmentajan kanssa. Marjamäen kanssa tulokset vaan ovat heikkoja ja peli näyttää ihan hirveältä.
 

erku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Mäkisen Antti heitti eilen Preds - Blues pelin selostuksessa pienen kuitin, - ei täällä neljä miestä tule hakemaan omalta maaliviivalta rivilähtöä ja sille on syykin, se lähtö tyssäisi tuohon oman alueen b-kaarelle, tässä on kyse vähän nopeatempoisesta urheilutapahtumasta. Tämä siis ketään osoittelematta tai syyttämättä.
Enkä pystynyt olemaan hymähtämättä kun ihan jokainen ottelua seurannut tiesi ketä siinä oikeastaan osoiteltiin.

Mitäköhän Mäkisen Antti tai teikäläinen ajattelisitte seuraavista viivelähtöjen toteutuksista?

Jack Han Twitterissä: "Probably not what PIT wants to see much more of: Dumoulin-Hainsey very very static on breakout, turns it over in DZ with a low-upside play https://t.co/8pvgDtTcfd"
Jack Han Twitterissä: "A few topical things going on: PIT controlled breakout, stretch pass & tip-in through OTT trap, OTT recovers & moves out of DZ https://t.co/p8XVS1rO0x"

Onko tuo NHL:n hallitsevan mestarin tapa toteuttaa viivelähdöt jotenkin huigean paljon edistyksellisempi, nopeatempoisempi ja tehokkaampi kuin Marjamäen Leijonilla? Minusta tuo muistuttaa yllättävän paljon entisaikojen Venäjän katastrofaalisen paskoja avauspelimalleja.
 

MM

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jääkiekkomaajoukkue Torinossa 2006, HKH
Kaksi viimeistä peliä on näyttänyt paljon paremmalta vaikka jatkoerään on jouduttu. Pelinopeutta on nostettu ja hitaissa lähdöissä ei olla niin hitaita että pelaajat ovat seisovilla jaloilla...

Tulkitsen nähtyä pitkälti samalla tavalla. Vaikka julkisuudessa leviää esimerkkivideo sellaisesta hyökkäykseen lähtemisestä, josta en niin välitä, eilisessä pelissä Leijonilla oli havaittavissa erilaisia variaatioita tuoda kiekko yläkertaan - ajoittain vauhdikkaasti. Kanada-pelissä nähdään, mihin saakka repertuaari riittää.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös