Meidän peli -käsitettä olisi hyvä näissä keskusteluissa välttää, sillä kuka tahansa karjalalippis ei kykene ymmärtämään, että Marjamäen Leijonat pelaa Meidän peliä, mutta Meidän peli ei ole yhtä kuin Marjamäen Leijonien pelitapa. Meidän peli on yhteinen suomalainen pelaamisen identiteetti, ja sen alle Leijonienkin pelitapa alistuu.
Täytyy nyt kuitenkin ymmärtää, että se peli-identiteetti, jonka Marjamäki on kisoihin valinnut, on tarkasti - sanoisinko jopa äärimmäisen laskelmoivasti - harkittu. Eihän nyt Marjamäki tai kukaan muu lähtisi rakentamaan nähdyn kaltaista tapaa pelata seurajoukkueessa. Marjamäen pelifilosofisissa valinnoissa näkyy tietty laskelmoitu alistuminen altavastaajan asemaan; Marjamäen pelitapa on rakennettu tuottamaan menestystä Suomen kaltaisella pelaajamateriaalilla MM-kisojen pudotuspeliottelussa.
Esitän muutamia normaalista suomalaisesta Meidän pelistä poikkeavia lähtökohtia Suomen peli-identiteettiin ja siihen, miten Marjamäki ajattelee pelitapansa maksimoivan voittomahdollisuudet pudotuspeliottelussa.
1) Suomi haluaa minimoida kiekonmenetykset keskialueella ja varmistaa, että viisikko on (pituussuunnassa) tiiviinä puolustamassa kiekonmenetyshetkellä. Ennen kaikkea siksi Suomi haluaa ennennäkemättömällä tavalla välttää alivoimaisia ja organisoimattomia hyökkäyksiä. Kyse on siis erityisesti puolustamisesta, ei niinkään hyökkäämisestä. Suuri ja murheellinen väärinkäsitys asian ympärillä käydyssä keskustelussa.
2) Samasta syystä - välttääkseen kiekonmenetyksiä siniviivojen tuntumassa - Suomi ei käytännössä edes pyri suorahyökkäyspelaamiseen organisoiduissa hyökkäyksissä. Kiekot pyritään pelaamaan vastustajan puolustuksen selustaan ja luomaan maalipaikka jatkopaineen sekä kiekonriiston avulla. Marjamäki on laskenut, että päätykiekon jälkeisen jatkopaineen sekä siitä seuraavan kulmapelin pitäisi tuottaa tarvittava määrä maalipaikkoja.
3) Suomi haluaa korostuneesti pysäyttää pelin virtauksen. Mitä vähemmän pudotuspelivastustaja saa ottelussa hyökätä, sitä korkeammaksi voittotodennäköisyys kasvaa. Vaikka Suomi pelaa "altavastaajakiekkoa", haluaa se edelleen kontrolloida kiekkoa ja määrätä pelin tahdin - siis hidastaa sitä tarpeen tullen.
4) Vastustajan mahdollisuudet nopeaan vastahyökkäyspelaamiseen ja valtoimenaan virtaavaan peliin minimoidaan myös puolustamalla korostuneesti keskustaa. Suomi ei ole ainuttakaan kertaa turnauksessa prässännyt suoralla kahden miehen paineella.
On murheellista, että yleisessä jääkiekkokeskustelussa on arvioitu ja kritisoitu Marjamäen Leijonien pelitapaa ilman minkäänlaista ymmärrystä siitä, miten joukkue pyrkii pelin tavoitteita toteuttamaan. Siksi tämä avaaminen oli tässä vaiheessa välttämätöntä. Tässä en nyt ottanut kantaa siihen, mikä itse toteutuksessa on onnistunut ja mikä ei. Ensimmäinen askel on, että ymmärrettäisiin tavoitteet.