Se että nuo kaikki tappiot tulivat kuukauden sisään kertoo enemmän Marjamäestä kun mistään muusta. Ai pelitavan hiljattainen sisäänajo? Tää oli vissiin joku erittäin huono vitsi. Suomi on pelannut Laten alaisuudessa jo niin hemmetisti otteluita, niin eiköhän sen pelitavan pitäisi olla iskostunut jokaisen mieleen, eikä noita noloja tappioita voida perustella millään vitun oppimisprosesseilla tai muilla sellaisilla.
Se täydellinen peruuttelu ilman hyökkäystä, on helvetin typerää, ja siitä maksettiin sitten Tshekki pelissä kallista hintaa. Ranska tappion jälkeen ajattelin, että piste Tshekeiltä on hyvä suoritus. No onhan se suorituksena joo hyvä, mutta kun se tulee tuolla tavalla, että kaikki kolme pinnaa olisi pitänyt ottaa. Kun peliä johdetaan 3-0 vielä viimeisellä kympillä, silloin ei ole mitään väliä sillä materiaalilla. Tai toki on, mutta ei niin isoa kun annat luulla. Oikeastihan Tshekin ja Suomen materiaali ero ei ole niin suuri, vaikka toki Tshekillä parempi rosteri onkin.
En tiedä mihin ryhmään sinä kuulut. Niihin jotka toivoivat Marjamäen potkuja ennen, mutta USA voiton jälkeen kaikki virheet onkin kuitattu. Vai oletko sinä kenties uskollinen Suomi-fani, joka ei todellakaan voi sanoa vastaan valmentajasta. Ainakin suosikkijoukkueesi kohta voisi viitata jälkimmäiseen.
Minä en ole fiksoitunut mihinkään valmiiseen kantaan, johon yritän saada kaiken näkemäni sopimaan, vaan pyrin aidosti katsomaan peliä. Olen turnauksen alusta lähtien nähnyt pelissä paljon hyviä elementtejä, vaikkei alussa voinut millään puhua täyden 60 minuutin onnistumisista. Päinvastoin, usein vire kesti lähinnä yhden erän. Slovenia-peli oli sen verran pelokasta räiskimistä, että sen pelin jälkeen olin ensimmäistä kertaa aidosti huolissani. Tästä peli kuitenkin kehittyi aina tarvittavan askelen kerrallaan ja nyt ollaan tässä.
Noilla EHC-peleillä ei siltikään ole Marjamäen aseman kanssa mitään tekemistä. Niillä valmistaudutaan kisoihin täysin keskeneräisellä materiaalilla.
Mitä tulee Marjamäen potkuihin, niin kesken kisojen en olisi potkinut ulos missään nimessä. Korkeintaan, jos pelaajisto olisi mennyt boikottiin ja sarjapaikka olisi ollut Sveitsi-pelin voittamisesta kiinni. Jossain äänestyksessä äänestin, että jos pudotuspelivaiheeseen ei päästä, saa Marjukka lähteä. Tosin tuon oksettavan potkuajojahdin aikana aloin olla jo sillä kannalla, että jatkakoon Marjukka, kävi miten kävi.
Vähemmän yllättäen Suomen peli on kehittynyt turnauksen aikana peli peliltä ja nyt ollaankin jo välierässä. Itse olen näitä turnauksia seurannut jo sen verran kauan todella tarkkaan, että minua eivät tulokset juurikaan ohjaa. Pelin kehittyminen on se mitä seuraan. Kaikilla tähän ei riitä pelinymmärrys ja silloin on pakko mouhota jostain turhanpäiväisestä. Itse olen ollut aika maltillinen ja näköjään ihan syystä.
Vaikka Marjukan kausi on ennen kisoja ollutkin pettymys tuloksellisesti, en ole ollut missään vaiheessa kauhean huolestunut. Jopa paljon parjatussa World Cupissa Suomi oli hallitseva osapuoli sekä Ruotsia että Venäjää vastaan. Tuloksista huolimatta. Sielläkin peli kehittyi lopulta voitot mahdollistavalle tasolle.
EHT- ja EHC-peleille ei tule antaa liikaa painoarvoa. Vaikka noissa turnauksissa olisi voitettu kaikki pelit, ei niitä kukaan pitäisi minkäänlaisina meriitteinä. Nyt niitä kyllä käytetään lyömäaseina, kun ne sopivat omaan agendaan.
En ole myöskään sokea Marjukan fanipoika, olen esimerkiksi World Cupin aikana ja sen jälkeen antanut kritiikkiä reilustikin Marjukan touhuja kohtaan. Mutta aika pitkä matka siitä eroamisvaatimuksiin on. Niin kuin pitäisi olla kaikilla muillakin. (Tosin olin valmis lähettämään Marjukan Siperiaan, jos hän todella olisi lähtenyt koohottamaan Kanada-ottelun tapaan USA:ta vastaan. Tosin taisin olla lähes ainoa tällä palstalla, joka tajusi, että tuossa Kanada-pelissä Marjukka vain kujeili jenkkipojan kustannuksella.)
Ja kyllä noita "noloja" alkusarjatappioita voi ja pitää käsitellä oppimisprosessiin kuuluvina (vaikka tarkoitin lähinnä ekassa viestissäni EHC-pelejä). Tsekkiä ja Valko-Venäjää (eikä vielä Norjaakaan) vastaan peruuttelu ei onnistunut, mutta siinä paikassa kuin piti, eli kuolemanottelussa, se sitten toimikin täydellisesti. Tätä on pelin kehittyminen turnauksen aikana. Siinä Suomi on maailman paras.