Se että edellytetään olemaan maailman paras on aika kova vaatimus. Vertailun vuoksi voidaan ottaa vaikka koripallo tai jääkiekko. Tässä on näköala harha.
Edellytys ei ole, että pitäisi olla maailman paras. Riittää että on siellä top-10:ssä. Huipulla erot on niin pienet, että Top-10 tai jopa Top-15 urheilija voi voittaa kisan silloin tällöin (tämä ei valitettavasti naisten hiihdossa päde, miesten hiihdossa kyllä). Tätä toivoisin suomalaisilta näkeväni. Ei tarvitse aina voittaa, eikä pidäkään (välillä ihmettelen, miten norjalaiset penkkiurheilijat jaksavat edes seurata hiihtoa, kun ei ole mitään jännitystä). Riittää että joskus voittaa, tai ainakin pystyy taistelemaan niistä sijoista 5 parhaan joukossa. Se tuo ihan eri sykkeen näin penkkiurheilijan näkökulmasta, kuin se että jännitetään pääsekö kukaan 30 parhaan joukkoon. Tähän suomalaiset, myös muutamat nykyhiihtäjät, ovat parhaimmillaan pystyneet. Valitettavan harvassa kuitenkin nämä kisat.
Mitä joukkuelajeihin vertailuun tulee, niin sinänsä totta mitä sanoit, mutta muistetaan ne harrastajamäärät. Jääkiekolla pelkästään Suomessa monta sataa ihmistä voi tienata elantonsa. Näin ollen motivaatio harjoitella tähdätä huipulle säilyy, vaikka olisikin vain kolmoskentän laituri junnujengissä. Hiihtämällä ei kovin moni Suomessa pysty elämään, joten pitää olla oikeasti ihan kansallista huippua, jotta on mahdollista tehdä hommaa ammattimaisesti.
Jos 300 Suomen kovinta hiihtäjää saisi harrastuksestaan hyvän palkan, ja parhaat jopa kymmenien tuhansien kuukausiliksan, niin luulempa että taso olisi paitsi kovempi, myös "hieman" laajempi.