Teoriassa näin. Käytännössä tällaista pyöräilystä tuttua joukkuetaktiikkaa ei hiihdon arvokisoissa paljoa ole nähty. Vancouverin yhdistelmäkisassa Ruotsi melkein onnistui, kun muodostivat tulpan Olssonin yrittäessä karkuun.
Eikös siinä Olssonin Fiemmen soolonäytöksessäkin Ruotsi käyttänyt tiimitaktiikkaa? Muistelisin Richardssonin kertoneen kisan jälkeen, että yritti hidastaa tahallaan pääjoukkoa, jotta Olsson saisi eroa muihin.
Jotenkin en ymmärrä sitä ajatusta, että hiihdossa edelleen pitäisi kisata pääosin väliaikalähdöillä, kun koko väliaikalähtökisa aikoinaan muodostettiin sen takia, että ei ollut mahdollisuutta luoda riittävästi latuja koko porukalle yhteislähtöön.
Väliaikalähtö on perinteikkäin ja mielenkiintoisin tapa, siksi niiden määrää pitäisi arvokisoissa lisätä. Itse asiassa hiihdon matkavalikoimaa pitäisi uudistaa kovalla kädellä alkaen siitä, että hiihtäjien, katsojien ja taustajoukkojen inhokkimatka skiathlon korvattaisiin takaa-ajolla.
Tulevaisuuden arvokisaohjelma voisi olla vaikka tällainen:
- Sprintit molemmilla hiihtotyyleillä max. kilometrin pituisella radalla. Aikavertailu pois ja karsinnan kahdelle parhaalle suorat välieräpaikat. Muuten alkuerät kisataan nykymallin mukaan. Välierissä kummankin välierän kolme parasta pääsevät finaaliin.
- Naisilla kympin ja miehillä viidentoista kilometrin väliaikalähtö kuten nytkin.
- Naisilla 7,5 kilometrin ja miehillä kympin väliaikalähdöt, joiden perusteella startataan seuraavana päivänä samanpituisiin takaa-ajokisoihin. Sekä väliaikalähtö että takaa-ajo olisivat mitalilajeja. Hiihtotyylien järjestys vuorottelisi; 2018 perinteinen-vapaa, 2019 vapaa-perinteinen jne.
- Viestit naisilla 4x5km ja miehillä 4x7,5km.
- Sprinttiviestin tilalle sekapariviesti.
- Kolmekymppinen ja viisikymppinen massalähtöinä. Suksenvaihtoa hankaloittaisin siten, että suksia vaihtavat joutuisivat kiertämään 150 metrin sakkokierroksen per vaihtokerta.
E: Muutamia tarkennuksia tehty.
