Samoilla linjoilla. Kisoja on aikoinaan alettu järjestämään väliaikalähdöllä siksi, ettei latuja ole ollut metsässä kuin yksi. Nyt tuota samaa ongelmaa ei ole, joten peruste väliaikalähdölle on poistunut. Selvästi luontaisin tapa käydä kisa, jossa on tarkoitus mennä jokin matka mahdollisimman nopeasti, on yhteislähtö. Näin kilpaillaan aina uinnissa, melonnassa, soudussa, juoksussa, triathlonissa etc. Suunnistukseen väliaikalähtö taas luontaisesti sopii parhaiten ja ampumahiihdossa on myös perusteltu, koska riittävää määrää ampumapaikkoja on hankalaa järjestää stadionille sadalle osallistujalle.
Onhan tuossa asiaakin, joskin tekstissä oiotaan suoriksi "turhia mutkia". Maastohiihdon viestikisat on aina käyty yhteislähtönä vaikka "latuja oli metsässä vain yksi".
Verrattuna moneen muuhun lajiin, kuten juoksuun, hiihdossa peesiapu tuo hirvittävän paljon hyötyä. Tämä ilmiö on aiheuttanut "epäoikeudenmukaisuutta" myös väliaikalähtökisoissa: jos kisassa on ollut joku ylivoimainen hiihtäjä, kakkoseksi on saattanut tulla kilpailija joka on startannut puoli minuuttia ennen voittajaa ja hyötynyt hänen tuomastaan peesistä.
Yhteislähdön eduiksi voitaneen laskea kisan helpompi seurattavuus ja lyhyempi kesto (joskaan kaikki eivät laske noita eduiksi) ja se että olosuhteet ovat tasapuoliset kaikille koko kisan ajan. Miinuspuolella on vaikkapa se että menetelmästä aiheutuu enemmän kolareita ja välinerikkoja. Voisin kuvitella että yhteislähdöllä käytävän pertsan kisassa on mahdollista ottaa käyttöön joukkuetaktiikan joka joko estää taikka ainakin tekee tosi isoksi riskiksi ottaa kisaan luistelusukset.
Itseäni kiinnostaisi yhteislähdön kaltainen kisa jossa kierrerräisiin kolme eri lenkkiä A, B ja C. Lenkit A ja B olisivat pituudeltaan 2/5 kokonaismatkasta ja C 1/5. Hiihtäjät jaettaisiin kahteen ryhmään ja ryhmät toki strattaisivat liikkeelle samaan aikaan mutta toinen ryhmä kiertäisi ladut järjestyksessä ABC, toinen järjestyksessä BAC.