FIS:n ylläpitämä maailmancup on täydellisessä kriisissä.
Kisat ovat tylsiä, aikaerot ja tasoerot hirvittäviä. Kuvaavaa oli kauden alla hiihdetty Lillehammerin viesti, jossa vain kourallinen viestijoukkueita saatiin pystyyn. Vain 7:stä eri maasta oli saatu joukkueet pystyyn. Vertailun vuoksi 2012 kaudella Sjusoen vastaavanlaiessa viestissä oli saatu kasaan viestijoukkue 11 eri maasta. Kuvaavaa oli se, että joku Ranskan tyylinen maa ei ollut saanut viestijoukkuetta kasaan. Tasoeroista hyvin kuvaavaa oli se, että kaudella 2016 Tour De Skillä 10:ksi sijoittunut Jessica Diggins hävisi kärjelle 11.20 kokonaisuudessaan. Vuonna 2014 10:ksi sijoittunut Masako Ishida jäi kärjelle 4. 44.
Ski Classics tyyliset sarjat kasvattavat koko ajan suosiotaan ja ovat jo todellinen uhka FIS:n maailmancupeille.
Miksi on näin?
1. Perinteinen hiihto.
Haluan tässä nyt vähän selventää tätä hiihtotyylikeskustelua. Hiihdossa ei ole kahta eri hiihtotyyliä(vapaa/perinteinen). Hiihtotyylejä ovat wassu, kuokka, mogren, tasatyöntö, sauvoitta luistelu jne... Tekniikoita on useita.
Hiihdossa on kaksi eri kilpailumuotoa ns. vapaa, missä saat käyttää mitä tyyliä tahansa, myös perinteistä, tyyli on vapaa. Sitten on tämä perinteinen tyyli, joka tarkoittaa sitä, että hiihtäjä on pakoitettu hiihtämään tietyllä tavalla, jota me kutsumme perinteiseksi tyyliksi.
Se joka hiihtää vapaalla kaikkein kovinta vauhtia on lajinsa ultimatum huipulla. Esim. ampumahiihtäjä Kaisa Mäkäräinen hiihti kaikkein kovimman osuusajan Taivalvaaran SM-kisoissa, mutta hän sijoittui kokonaiskisassa vasta 4., vaikka hän oli nopein hiihtäjä. Mitä se kertoo maastohiihdon maailmancupin formaatista, joka tuolla Taivalvaarassa miniformissa oli?
Ampumahiihdossa on luovuttu tästä ns. perinteisestä hiihdosta jo kauan sitten. Ampumahiihto on valtavan suosittua, urheilijat saavat isompia palkintosummia ja valtaavat jo suomalaisiakin markkinoita ja oli kokonaisuudesaan suosituin talvilaji YLE:n kanavilla, vaikka piikki taisi ollakin salpausselän kisat.
Kuriositeettina mainittakoon, että tässä on suomalaisten maastohiihtäjien vapaalla hiihdettyjen distans(normi)matkojen sijoituksellinen keskiarvo mc:ssa heidän koko maajoukkuurallaan
Riitta-Liisa Roponen 11,75
Kerttu Niskanen 15.31
Jari Isometsä 16.84
Mika Myllylä 17.29
Virpi Kuitunen 18.59
Krista Pärmäkoski 19.9
Aino-Kaisa Saarinen 21.09
Laura Mononen 21.42
2. Sprintit & Tourit
Sprintit tuotiin aikoinaan sen takia tai niitä perusteltiin sillä, että 50km on tylsää, tuodaan ne metsästä pois ja viihdyttävämpää nopea tempoista kaikki-nyt-heti MINULLE kilpailumuoto. Todellisuudessa kuitenkin sprintit ovat hiihtolajeista kaikkein vähiten suosittuja niin katsojien kuin hiihtäjienkin keskudeessa. Kuvaavaa on se, että tämä ski classic pitkän matkan sarja on nostanut suosiotaan. Miten ne pitkät matkat voivat olla niin tylsiä, jos ne kasvattavat suosiotaan?Todellisuudessa sprinttejä pidetään selllaisina lasten hiihtoina.
Ei siinä mitään. Sprintit voivat olla hyviä nuorille hiihtäjille ponnahduslautana korkeimpiin saappaisiin, mutta että näitä sprinttejä ängetään kaiken maailman toureille ja muualle sekoittamaan pakkaa. Maastohiihto on kestävyysurheilua.
Sitten pääsemme näihin toureihin, jotka ovat täysin keinotekoisia showtapahtumia kaiken maailman bonussekuntijärjestelmineen ja niiden sprinttien kanssa. Kovin vähän minkään todellisen kestävyysurheilun kanssa niillä ei ole pois lukien Alpe Cermis loppunousu.
