Maastamuutto

[BitterX]

...

Oikeastaan koko tekstistä samaa mieltä.

Moni vain lähtee ulkomaille puoliylimielisellä "helvettiin täältä Siperiasta" -asenteella ja vähän kuin soitellen sotaan (huom. en enää suoraan tarkoita nimim. Casa Academicaa, hän selvensi jo pointtiansa). Halusin vain innokkaille lähtijöille muistuttaa, että arki iskee kyllä ulkomaillakin vastaan ja usein kulttuuriin tottumattomalle tulokkaalle vielä todella rajusti. Eikä kulttuurin tarvitse omastamme paljoa edes poiketa - ja mitä enemmän poikkeaa, sitä vaikeammaksi voi tilanne mennä. Tiettyihin asioihin ei ulkomaalaisena totu ehkä täydellisesti ikinä - jotkut asiat tuntuvat olevan aina päin persettä verrattuna Suomeen.

Minulla on nykyään kaksi kotimaata. Kun asuin Itävallassa, ajoittain jollakin tavalla ikävöin Suomeen. Tällä hetkellä olen Suomessa ja samalla tavalla ikävöin takaisin. Minulla on tietyt syyt olla nyt täällä ja tietyt tärkeät syyt palata taas takaisin. Suurella todennäköisyydellä olen siis menossa vielä takaisin.

Vaikka minulla onkin kaksi kotimaata, on minulla vain yksi synnyinmaa. Suomalaisuutta minusta ei poista mikään. Uskonkin, että jossakin vaiheessa sijoitun pysyvästi Suomeen.

 

[Hemingway]

Minuakin maastamuutto kiinnostaa kovasti, mutta en usko, että sopeutuisin koskaan äidinkielettömyyteen. Vaikka ihan sujuvasti kieliä opinkin, niin äidinkieli on äidinkieli. En usko, että millään muulla kielellä pystyisin saavuttamaan samanlaisia tunnemerkityksiä kuin suomella.

Riippuu kai persoonasta, miten äidinkielen puutteeseen sopeutuu.

 

[J.Petke]

Minuakin maastamuutto kiinnostaa kovasti, mutta en usko, että sopeutuisin koskaan äidinkielettömyyteen. Vaikka ihan sujuvasti kieliä opinkin, niin äidinkieli on äidinkieli. En usko, että millään muulla kielellä pystyisin saavuttamaan samanlaisia tunnemerkityksiä kuin suomella.

Riippuu kai persoonasta, miten äidinkielen puutteeseen sopeutuu.

Totta. Onhan se todella vaikea ilmaista erilaisia asioita kun ei kuitenkaan tiedä kaikkia sanoja ja sanontoja. Paras tapahan opetella kieli on se, että hyvän pohjan jälkeen muuttaa maahan missä ei voi käyttää suomen kieltä vaan joutuu todella pärjäämään esim. englannilla. Kyllä siihen nopeasti tottuu. Tosin, että jos on luonteeltaan vitsikäs tyyppi niin voi olla aika kova opettelu, että pystyy samaan ulkomailla.

Osaltaan tässä sitten tuleekin juuri se asia minkä takia monet eivät halua lähteä ulkomaille. Osa tykkää siitä tutusta ja turvallisesta. Mikäs kotona on ollessa kun ei tarvitse stressata muusta kun työstä ja muun ajan voikin kuluttaa sitten omissa tutuissa ympyröissä. Oma viehätys on juuri siinä, että asiat eivät muuton jälkeen olekaan enää niin kuin ne ovat olleet viimeiset 30 vuotta.

Monet kenen kanssa olen keskustellut sanovat aina, että "voikun olis kyllä kiva lähtee mutkun...". Näille sanon aina, että tekosyyt löytää kyllä aina jos vaan haluaa löytää ne.

Yksi asia minkä olen itse huomannut tärkeäksi on se ettei vertaa kaikkea ulkomailla Suomeen. Jos laskut joutuu käymään maksamassa postiin niin silloin se pitää tehdä niin eikä aina kiroilla ja miettiä kuinka Suomessa tämäkin asia toimii paljon paremmin. Ensimmäisiä kertoja kun menet ravintolaan et välttämättä tiedä yhtään, että mitä ruokaa olet tilaamassa ja kummastut kun saat käteesi banaaninlehteen käärityn paketin. Tämä on juuri sitä kulttuuriin totuttautumista. Sitä huomaa nopeasti ettei ulkomailla voi käyttäytyä aina samalla tavalla kuin Suomessa. Suomalaiset ovat niin nöyrää kansaa, että monesti heidän päälle tallotaan jos he eivät opi pitämään omia puoliaan. Toisaalta taas jossain se tulkitaan todella törkeäksi jos pidät liikaa omia puoliasi. Nämä ovat juuri niitä asioita mitkä vaan pitää opetella. Sitten taas parin vuoden päästä siellä uudessakin paikassa kaikki on sitä tuttua ja turvallista..

 

[Prof. Puck]

Minuakin maastamuutto kiinnostaa kovasti, mutta en usko, että sopeutuisin koskaan äidinkielettömyyteen... en usko, että millään muulla kielellä pystyisin saavuttamaan samanlaisia tunnemerkityksiä kuin suomella.

Riippuu kai persoonasta, miten äidinkielen puutteeseen sopeutuu.

Ihan hyvä huomio ja kyllä se aiheellinen huoli on ja oman aikansa ottaa, jotta vieraan kielen saa edes 'välttävälle' tasolle (joka on tietysti hyvin subjektiivinen mittari...) puhumattakaan siitä, että vieraaseen kieleen pystyy liittämään samanlaisia tunnemerkityksiä kuin suomella/suomeksi.

Minä olen kuitenkin sikäli onnekkaassa asemassa, että teen työni pääasiassa englanninkielellä ja läheisimmät ystäväni ovat kaikki englantia äidinkielenään puhuvia. Silti koen, että minulla meni useampi vuosi, jotta sain englanninkieleni sille tasolle, että pystyin itseni itseäni tyydyttävästi ilmaisemaan. Ja minulla kuitenkin oli avoimen mielen ja kohtuullisen kielipään lisäksi takana kielikursseja, kokemuksia vieraista kielistä ja kulttuureista jo pienestä pitäen lomamatkojen muodossa. Olin Suomessa duunissa, jossa konsernikielenä oli englanti ja päivittäin tein työtä englanninkielellä ja reissasin pitkin ja poikin Eurooppaa ja Aasiaa työni vuoksi. Vilpittömästi silloin kuvittelin, ettei hyppy olisi ollut niin vaikea kielitaidon vuoksi, kuin mitä se sitten kuitenkin oli.

Sillä tästä kaikesta kielikokemuksestani huolimatta pysyvästi ulkomaille muuttaessani koin olevani pahasti kielipuoli. Eniten otti päähän se, että huomasin varsinkin natiivipuhujien aliarvioivan älykkyyttäni tai osaamistani, koska en alkuun pystynyt yhtä sofistikoituneesti itseäni ilmaisemaan kuin he. Tottakai ymmärretyksi tulin, mutta sellainen hienovaraisempi itsensäilmaisu, diplomatia, pienet vihjaukset ei pelkästään valittujen sanojen, mutta myös lauserakenteiden, sanojen painotusten tai äänenpainon perusteella olivat kaikki asioita, jotka teetättivät varsin pitkään, useamman vuoden, töitä. Kyllähän kollegat ja asiakkaat minut oppiessaan paremmin tuntemaan käsityksiään pystyivät muuttamaan, mutta ensivaikutelma on usein kuitenkin hyvin merkittävä. Toki täytyy sanoa, että silloisessa duunissani (advocacy puolen hommia...mikähän siihenkin olisi sopivin suomenkielinen vastine...en jaksa alkaa miettimään, heh) hyvä kielitaito ja kyky ilmaista itseään selkeästi ja huolellisesti on hyvin korostuneessa roolissa, joten sikäli näin jälkikäteen koin pienenä ihmeenä, että alun perin tulin edes valituksi kyseiseen työhön ei-natiivina.

Tällä hetkellä tilanne on se, että jos en ole aktiivisesti Suomen kielen kanssa tekemisissä, huomaan usein ajattelevani asioita lähes pelkästään englanniksi. Tosin se kumpi kieli on aktiivisenä (ns. 'päällä'), riippuu hyvinkin paljon aihealueesta. Tietyllä tapaa koen tätänykyä olevani taas hiukan kielipuoli, valitettavasti, sillä tietyt asiat pystyn ilmaisemaan sujuvammin englanniksi (varsinkin työhön ja tiettyihin vapaa-ajan harrastuksiin liittyvät aihealueet) ja toiset taas suomeksi. Tosin kyllä suomenkieli palautuisi normaalille tasolle varmasti aika nopsaan Suomeen palatessani. Suomenkielestä yritän pitää kuitenkin hyvää huolta, sillä tiedostan toki myös sen, että englanninkieleni ei tule koskaan olemaan ihan samaa tasoa äidinkieleen verrattuna. Suomessa käydessäni ostan aina nipun kirjoja ja näin netin välityksellä saa harjoitella (kieltämättä hiukan ruostunutta) kirjallista itseilmaisua. Suomenkielisiä uutisia ei ole enää muutamaan vuoteen tullut seurattua kuin ihan satunnaisesti, ei viikottain tai aina edes kuukausittain !

Eniten olen ajautunut erilleen Suomesta kuitenkin kulttuurisesti. Kokisin ajatuksen (ainakin tällä hetkellä) Suomeen paluusta hyvin vieraaksi ja vaikeaksi. Viime aikoina on alkanut tunne siitä vahvistua, josko 'kodin' pystyttäisikin Suomen sijasta joko Australiaan tai vaihtoehtoisesti Kanadaan, Kummastakin paikasta löytyy paljon läheisiä ystäviä. Ovat jo mokomat kovasti houkutelleet, mutten ole vielä tohtinut. Yksi merkittävin syy ovat vanhempani. Ajan kulumista ei valitettavasti pysty pysäyttämään ja homma toimii näin niin kauan, kun he ovat aktiivisia ja hyvävoimaisia, mutta entä sitten, kun heillä terveys pettää...

Tällaista hiukan erilaista näkökulmaa maastamuuttoon, mutta toivottavasti ketjun aiheeseen sopivaa pohdintaa kuitenkin?

 

[Hemingway]

Kulttuurikysymystä olen pohdiskellut siitä näkökulmasta, etten usko aikuisena vieraaseen maahan muuttavan pääsevän enää kiinni vieraan kulttuurin perusmerkityksiin, vaan kulttuuri avautuu hänelle sen kautta, mitä hän sattuu kokemaan. Tietynlainen kokonaisnäkemys uudesta kulttuurista jää puuttumaan.

Erityisesti tämä koskee koulutettuja ihmisiä, jotka saattavat siirtyä enemmän tai vähemmän kansainvälisestä postmodernista kulttuurista uuteen kansainväliseen ja postmoderniin kulttuuriin, vaikka maa vaihtuukin. Luotan enemmän heikolla kielitaidolla aloittaneiden ja vähitellen uuteen kasvaneiden perusduunareiden kuin korkeakoulutettujen kulttuurintuntemukseen, koska koulutettu ammentaa herkästi aineksia elämäänsä koulutettujen kulttuurista eikä maan kulttuurista.

Aikaisemmin heikon tiedonvälityksen ja vaikean kommunikaation aikoina todellinen kulttuurien oppiminen on ollut yleisempää, koska oman maan kulttuurista kiinni pitäminen ei ole ollut mahdollista. Nykyään on toisin.

 

[Prof. Puck]

Kulttuurikysymystä olen pohdiskellut siitä näkökulmasta, etten usko aikuisena vieraaseen maahan muuttavan pääsevän enää kiinni vieraan kulttuurin perusmerkityksiin, vaan kulttuuri avautuu hänelle sen kautta, mitä hän sattuu kokemaan. Tietynlainen kokonaisnäkemys uudesta kulttuurista jää puuttumaan.

Erityisesti tämä koskee koulutettuja ihmisiä, jotka saattavat siirtyä enemmän tai vähemmän kansainvälisestä postmodernista kulttuurista uuteen kansainväliseen ja postmoderniin kulttuuriin, vaikka maa vaihtuukin. Luotan enemmän heikolla kielitaidolla aloittaneiden ja vähitellen uuteen kasvaneiden perusduunareiden kuin korkeakoulutettujen kulttuurintuntemukseen, koska koulutettu ammentaa herkästi aineksia elämäänsä koulutettujen kulttuurista eikä maan kulttuurista....

Onhan se osin noinkin, tai ainakin voi olla. Täällä päin sanotaan, että monet korkeakoulutetut uraohjukset elävät expat-kuplassa, kuten viestissäsi juuri kuvailit. Mutta ei se toki ihan niin mustavalkoista ole, siis tämä todellisuus. Niitä kupliakin on olemassa monenlaisia, niin kuin on olemassa alakulttuurejakin. Itsekin tällaisessa kuplassa tällä hetkellä elän, sillä nykyiseen asuinmaahani en halua loputtoman pitkäksi ajaksi jäädä. Tai vaikka jäisinkin, en tätä koskaan 'omakseni' voisi kokea. Mutta siitä huolimatta kokonaisuutta arvioitaessa koen täällä olon kuitenkin 'kotoisammaksi' tai ainakin mielekkäämmäksi kuin Suomessa asumisen.

Sikäli vieraaseen kulttuurin sisäänpääseminen täysin on varmaankin mahdotonta, tai ainakin mitä vieraammasta kulttuurista on kyse, sen vaikeampaa se on. Mutta en nyt varsinaisesti tiedä, haluaako moni edes 'irtaantua' kokonaan kulttuurisista juuristaan? Vaikka edellä kirjoitinkin, että monella tapaa koen juuri tällä hetkellä, että minun olisi helpompi 'palata' Ausseihin tai Kanadaan, kuin Suomeen, niin ei se tietenkään sitä tarkoita, että olisin koko tähänastista Suomesta ja Suomalaisuudesta ammennettua kulttuuriperimääni kaatamassa yli laidan. En millään usko aussiksi muuttuvani, vaikka sinne muuttaisinkin, mutta takuuvarmaksi 'kahden maan kansalaiseksi' itseni kokisin. Oikeastaan koen jo nyt, vaikka 'kotimaatani' en ole vielä lopullisesti valinnutkaan. Vaikea selittää, mutta en kaiken kokemani jälkeen koe olevani enää täysin suomalainenkaan.

Tosin olen minä Suomessa tavannut britin (tosin sen äiti oli suomalainen, mutta kaveri ei ollut ennen aikuisikää koskaan asunut Suomessa, lomalla oli toki käynyt ja äitinsä kautta oppinut lapsena kohtuullisesti suomenkieltä, muttei ennen suomeentuloaan puhunut sitä ainakaan paremmin kuin minä englantia maailmalle lähtiessäni...), jonka arvioisin hyvin monilla mittareilla olevan paljon enemmän suomalainen ja sisällä suomalaisessa kulttuurissa kuin esimerkiksi allekirjoittanut. Tämä kyseinen kaveri oli ollut siinä vaiheessa jo yli 15 vuotta yhtäjaksoisesti Suomessa ja selvästi Suomi oli hänen paikkansa, kun häneen tutustuin.

Itse olisin taipuvainen ajattelemaan, että sosio-ekonomista asemaa huomattavasti tärkeämpi tekijä kulttuurien omaksumiselle on puhtaasti luonteenpiirre. Voin jo tässä vaiheessa sanoa, että nuorempi lapseni tuskin tulee koskaan Suomeen asettumaan, vaikka Suomessa tykkää kovasti käydä ja muistot ovat pelkkää, kesää, uimista, mansikoita, kiireettömyyttä ja tuttavalasten kanssa leikkimistä. Vanhempi lapseni on taas selvästi enemmän 'suomalaisen' oloinen. Ikäeroa ei ole niin paljoa, että se eron selittäisi ja uskoakseni aika samanlaiset arvot ovat kummallekin kodin kautta välittyneet.

Ai niin, vaikka periaattessa olenkin hyvin pitkälti samaa mieltä tuosta kulttuuristen perusmerkitysten oppimisen ja ison kuvan hahmottamisen vaikeudesta, niin sen verran vänkään vastaan, että kyllä nykyään löytyy kuitenkin erittäin hyvää kulttuurintutkimusta, jota läpikahlaamalla pystyy ainakin aika monta vuotta säästämään verrattuna 'kovan kautta' oppimiseen. En minä kirjaviisautta tietenkään millekään kovin korkealle jalustalle kuitenkaan nosta, mutta kyllä siitä muutenkin motivoituneelle iso apu on!

 

[sampio]

Itseasiassa itse en ole nostanut senttiäkään opintotukea yli kymmenen vuoden opiskeluiden aikana enkä asumistukeakaan.

Täällä on jo näistä jutuista jonkin verran turistu, mutta palaan nyt tähän, vaikka Stouts samaa jo meinasi. Eli tarkoitin nimenomaan peruskoulua, lukiota ja korkeakoulutusta, vaikka toki nuo tuetkin ovat aikalailla ainutkertaisia koko maailmassa. Onhan se oikeasti aika käsittämätöntä, että saamme ensinnäkin opiskella ilmaiseksi ja sitten siitä vielä maksetaankin. Että sikäli en kiroilisi kovin paljon korkeita veroja kaikilta osin.

Tämä nyt ei ole mikään paatospuhe ulkomaille muuttamista tai siellä jo asuvia vastaan. Kuten kirjoitin, haluaisin itsekin hetken piipahtaa jossain muualla, kun tilanne niin sallii. Lähinnä pointtini oli siinä, että ei kannata kovin angstisena lähteä täältä litomaan, kun ylipäätään koko mahdollisuuden monelle tarjoaa siihen meidän systeemimme.

 

[Kirjoittelija]

Täällä on jo näistä jutuista jonkin verran turistu, mutta palaan nyt tähän, vaikka Stouts samaa jo meinasi. Eli tarkoitin nimenomaan peruskoulua, lukiota ja korkeakoulutusta, vaikka toki nuo tuetkin ovat aikalailla ainutkertaisia koko maailmassa. Onhan se oikeasti aika käsittämätöntä, että saamme ensinnäkin opiskella ilmaiseksi ja sitten siitä vielä maksetaankin. Että sikäli en kiroilisi kovin paljon korkeita veroja kaikilta osin.

Mutta miten ihmeessä voit vetää johtopäätöksen, että CA ja hänen naisensa eivät ilman maksutonta koulutusta (ilmaistahan se ei ole) valmistuisi yhtä nopeasti. Tunnetko heidän vanhempansa, vai mistä tiedät, ettei heidän porukoillaan olisi vaikkapa Amerikan mallissa varaa maksaa lastensa lukuvuosimaksuja? Voihan asia olla niinkin, että korkeat lukuvuosimaksut olisivat päinvastoin kannustaneet opiskelemaan nopeammalla tahdilla.

 

[Casa Academica]

Onhan se oikeasti aika käsittämätöntä, että saamme ensinnäkin opiskella ilmaiseksi ja sitten siitä vielä maksetaankin. Että sikäli en kiroilisi kovin paljon korkeita veroja kaikilta osin...ei kannata kovin angstisena lähteä täältä litomaan, kun ylipäätään koko mahdollisuuden monelle tarjoaa siihen meidän systeemimme.

Peruskoulutus on melko monessa maassa ilmaista ja mitä meikäläisen jatkokoulutuksiin tulee, niin olen pelkästään niiden aikana maksanut varovaisen arvion mukaan yli 50000€ veroa + ne verot (~30t€) joita olen maksellut niitä ennen ja niiden jälkeen. Luulisin että sillä summalla olisin saanut melko monesta maasta koulutuksen. Kertokaapa nyt vielä mistä pitäisi potea huonoa omaatuntoa jos haluan muuttaa muualle töihin?

 

[Flu]

Täällä on jo näistä jutuista jonkin verran turistu, mutta palaan nyt tähän, vaikka Stouts samaa jo meinasi. Eli tarkoitin nimenomaan peruskoulua, lukiota ja korkeakoulutusta, vaikka toki nuo tuetkin ovat aikalailla ainutkertaisia koko maailmassa. Onhan se oikeasti aika käsittämätöntä, että saamme ensinnäkin opiskella ilmaiseksi ja sitten siitä vielä maksetaankin. Että sikäli en kiroilisi kovin paljon korkeita veroja kaikilta osin.

Tämä nyt ei ole mikään paatospuhe ulkomaille muuttamista tai siellä jo asuvia vastaan. Kuten kirjoitin, haluaisin itsekin hetken piipahtaa jossain muualla, kun tilanne niin sallii. Lähinnä pointtini oli siinä, että ei kannata kovin angstisena lähteä täältä litomaan, kun ylipäätään koko mahdollisuuden monelle tarjoaa siihen meidän systeemimme.

No tämä on vain yksi mahdollinen malli. Toinen on se, että opiskelijat itse ottavat lainaa opiskeluja varten ja maksavat ne myöhemmin korkeampien palkkojen kautta takaisin. Kumpi malleista on parempi - siitä voidaan varmasti kiistellä. Nythän Suomessa kannattaa opiskella, muttei tehdä töitä. Onko tämä sitten yhteiskunnan kannalta hyvä asia? No tämä tosin varmasti muuttuu ajan myötä. Voisin veikata että opiskelu Aalto-yliopistossa vuonna 2020 maksaa 5000+ € vuodessa, myös suomalaisille opiskelijoille.

Itse en ainakaan tunne pienintäkään tunnontuskaa siitä, että olen opiskellut Suomessa koko koulutusputken jatko-opintoja myöten ja muuttanut töihin ulkomaille. Tähänhän koko systeemi kannustaa.

 

[sampio]

Kertokaapa nyt vielä mistä pitäisi potea huonoa omaatuntoa jos haluan muuttaa muualle töihin?

Ei mistään sen kummemmin, ei edes silloin, vaikka et olisi maksanutkaan kertomaasi määrää veroja. Lähinnä vain mietin, että kannattaako lähteä litomaan kovin angstisena, kun täällä on kuitenkin moni asia oikein hyvin mallillaan. On vain niin tyypillistä nuorille miehille pauhata jostain veroista ja palkasta, ja jättää moni positiivinen seikka huomioimatta.

Itse en ainakaan tunne pienintäkään tunnontuskaa siitä, että olen opiskellut Suomessa koko koulutusputken jatko-opintoja myöten ja muuttanut töihin ulkomaille. Tähänhän koko systeemi kannustaa.

Ymmärrän hyvin töiden tai kokemusten perässä muuttamisen, mutta siihen kai ei systeemi kannusta. Kyseessä on kai sitten raha. Silläkin pointilla on monet puolensa. Yllättävän moni kuitenkin vinkuu takaisin Suomeen, kun muksut tulevat kouluikään.

No mutta joo. Muuttakaa ja asukaa ihan vapaasti.

 

[-Niks-]

En voisi ikinä kuvitella muuttavani pois suomesta, en edes töiden mukana. Tykkään niin paljon kun suomessa on kaikki tuttua ja "turvallista". Uudet maat jos kiinnostaa niin sitten matkustan lomareissuja sinne sun tänne. Kielitaito on englanti ja varmasti pärjäisin ulkomailla mutta olen ihminen joka haluaa asioiden olevan mahdollissiman simppeliä. Samalla tuntisin kaiken tämän ajan olleen turhaa kotimaassa kun muuttaisi ulkomaille.

 

[J.Petke]

Nyt on melkein kolme viikkoa asuttu maanpaossa ja ihan kivalta on maistunut. Ensimmäisen pienen koti-ikävän yli on päästy ja nyt pystyy jo kuvittelemaan asuvansa täällä pidemmän ajan. Kyllähän tuo ainakin ensimmäiset viikot voi laskea kulttuurishokin piikkiin ja nyt kun on löytynyt kavereita ja päässyt töihin käsiksi niin ei tarvitse yksin kotosalla istuskella ja mietiskellä.

Kyllähän Suomessa moni asia on niin helvetin hyvin ja järjestelmällisesti että moni maa saisi ottaa opiksi mutta näinhän luultavasti kaikki paikalliset omassa maassaan ajattelevat.

Yksi asia mistä lukemattomat maat saisivat ottaa oppia on se mten suomessa wc-paperi valmistetaan. Ei se perkele ole pehmeää paperia jos siinä on kaksi kerrosta ja melkein pyyhkimättäkin näkee paperista läpi. Niin ja liittyen tähän wc-asiaan. Mikä ihme siinä on, että wc-pyttyjä ei oikein osata muotoilla oikein vaan ne on kaikki ihan päin persettä..(heh)

 

[kananlento]

Nyt on melkein kolme viikkoa asuttu maanpaossa ja ihan kivalta on maistunut. Ensimmäisen pienen koti-ikävän yli on päästy ja nyt pystyy jo kuvittelemaan asuvansa täällä pidemmän ajan. Kyllähän tuo ainakin ensimmäiset viikot voi laskea kulttuurishokin piikkiin ja nyt kun on löytynyt kavereita ja päässyt töihin käsiksi niin ei tarvitse yksin kotosalla istuskella ja mietiskellä.

Mihinkäs päin olet muuttanut? Itselläni ainakin alkuun tuli jos jonkinäköistä positiivista ja negatiivista yllätystä vastaan ja sitten parin kolmen kuukauden jälkeen alkoi vasta kunnolla hahmottua, että mitkä asiat on paremmin Suomessa ja mitkä eivät. Avoimin mielin kannattaa mennä (niin kuin varmasti teetkin), koska kyllä se avartaa omaa maailmankuvaa kun näkee asiat vähän toiselta kantilta.

Kyllähän Suomessa moni asia on niin helvetin hyvin ja järjestelmällisesti että moni maa saisi ottaa opiksi mutta näinhän luultavasti kaikki paikalliset omassa maassaan ajattelevat.

Kyllä asiat ovat lähes kaikissa asioissa pirun hyvin Suomessa. Ja yllättävän paljon tulee ihmisiä vastaan, joillä on todella positiivinen kuva Suomesta. Ja mitä enemmän kertoo, niin sitä kiinnostuneempia ihmiset ovat. Ehkä jopa yllättäen sitä on tullut ylpeämmäksi suomalaisuudestaan ulkomailla asuessa. Suomessa ihmiset tuppaa aina olemaan huolissaan, että mitä ne meistä ajattelee mutta ihan turhaan. Näin siis ainakin Jenkeissä, missä ihmiset eivät omaan maahansa ole kovin tyytyväisiä tällä hetkellä.

Yksi asia mistä lukemattomat maat saisivat ottaa oppia on se mten suomessa wc-paperi valmistetaan. Ei se perkele ole pehmeää paperia jos siinä on kaksi kerrosta ja melkein pyyhkimättäkin näkee paperista läpi. Niin ja liittyen tähän wc-asiaan. Mikä ihme siinä on, että wc-pyttyjä ei oikein osata muotoilla oikein vaan ne on kaikki ihan päin persettä..(heh)

Heh, hauska että otat asian esille, koska tuon pytty-asian olen kanssa huomannut. Jenkeissä pöntöissä tuntuu olevan vettä ihan älyttömästä, mutta niissä on seinämät niin matalat, että jos vetelet semmoiset rennot pystykuset keskelle lammikkoa, niin hepillisen jälkeen sitä vettä on enemmän seinillä kuin pöntössä.. Siinä sitten verisuonen melkein paukkuessa koitat muistutella itsellesi, että mistäs kulmasta sitä optimaalisesti kannattikaan ampua.

 

[tinkezione]

Maastamuutoksi tätä ei voine oikein kutsua, kun kulttuurit ovat niin lähellä toisiaan, mutta täällä Ruotsissa on nyt vuosi ja kolme kuukautta mennyt melko haipakkaa. Tanskan puolelta tulee rikollisjengiä ja kylällä ainakin uutisten mukaan ammuskellaan aina silloin tällöin, onpa keskustassa pommitkin paukkuneet kun ravintola x tai y ei ole katsonut tarpeelliseksi maksaa hämärille miehille mitään siitä, että mitään ei tapahdu. Oikeasti päivittäinen elämä on juuri sitä samaa, mitä Suomessakin eli duuni, harrastukset ja perhe-elämä, mutta sinänsä jo kieli muuttaa tilanteen täysin erilaiseksi. Englantia koitan vältellä kaupungilla asioidessani parhaani mukaan, jotta ruotsi alkaisi sujua paremmin. Muslimeja Malmön asukkaista on n. 15% eli 45000 ja Rosengårdissa heillä on oma moskeijansa, mutta eipä tämä monikulttuurisuus muutoin kovin negatiivisella tavalla katukuvassa keskustan liepeillä näy. Pelätä ei ole tarvinnut, mutta on täällä silti paikkoja, jonne en koe tarpeelliseksi kaljuna ja nahkarotsi päälläni keskenäni mennä ja poliisi on koko kaupungissa huomattavan alimiehitetty.

Jaa miksikö lähdin? Avautui sellainen duunimahdollisuus omalta alalta, mitä ei aivan joka päivä vastaan kävele enkä ole koskaan ulkomailla vakituisesti asunut. Perheettömänä lähtöpäätös oli tietysti helppo tehdä, eikä sitä ole myöskään tarvinnut sekuntiakaan katua. Bonukseksi saa laskea sen, että viimekeväisen lätkäfinaalin sai katsoa ruotsalaisen duunikaverin kotona ja sivuviihteenä katsoa, kun kuusi ruotsalaismiestä on hiirenhiljaa. Kööpenhaminakin on lähellä, mikä näin hevirokkimiehenä on tullut hyödynnettyä kerran jos toisenkin mainion keikkatarjonnan vuoksi. Vaimoke on malmöläissyntyisyydestään huolimatta kuitenkin asunut puolet iästään ulkomailla ja helvetin kaukana, joten mahdolliset muutto-operaatiot minne hyvänsä ovat suht hyvin keskusteltavissa. Katsellaan nyt, miten tämä elämä tästä eteenpäin rakentuu päivä, viikko, kuukausi ja vuosi kerrallaan.

 

[macce]

Nostellaanpas taas vanhaa ketjua hieman ylöspäin..

Omalla kohdalla on jo 5.vuoden sivu kääntynyt aluilleen sitten Suomesta lähdön. Muutama tuossa mainitsi tuntevansa olevansa enemmän taikka vähemmän kielipuoli vieraalla maalla. Toki, onhan sitä itsekin hieman 'vajaa', mutta en kyllä ole pitkään aikaan kokenut olevani ulkopuolinen kielellisen annin takia, omalla kohdalla asiaa helpottaa varsin fluentti englannin kieli sekä suomalaisen aksentin olemattomuus.

Toinen asia, johon kiinnitin huomiota muutamissa edeltävissä viesteissä oli maininta siitä ettei osaisi olla ilman omaa äidinkieltään.. Toki, suomen kieli tulee aina olemaan itselle se tärkein ja läheisin, mutta ajan myötä englannin kielestä on ainakin omalle kohdalle tullut lähes tasavertainen. Onhan se sentään ollut oma, päivittäinen kieli jo yli 4vuotta.. Aika ajoin, riippuen tilanteesta, ajatukset hyppii suomen ja englannin välillä, mutta ainakaan itse en ole koskaan kokenut sitä ongelmaksi, päinvastoin. On myös paljon asioita joita en vain osaa selittää suomeksi, koska oppinut ne nimenomaan englanniksi, varsinkin työympäristössä opitut asiat.

Itsellä kun on jo näin kauan aikaa mennyt Suomesta poissaolleena ja koti-ikäväkin on hävinnyt lähestulkoon kokonaan, en todellakaan voisi kuvitella palaavani takaisin kuin korkeintaan eläkeiässä, mutta koskaanhan ei tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.. Joka tapauksessa, päämääränä itsellä on kaksoiskansalaisuus, mutta ei se ikinä tule poistamaan suomalaisuutta itsestäni. Ehkä kumminkin tunnen nykyään olevan hieman vähemmän suomalainen kuin siellä asuessani.. ..tiedä sitten..