Jos ulkomaille muuttoa suunnittelee, kannattaa heivata ruusunpunaiset lasit silmiltään ja suhtautua muuttoaikeisiin haasteena eikä unelmana. Silloin totuus ei satu niin kovasti. Kannattaa myös kuunnella ihmisiä, jotka ovat sisällä kohdemaan elämässä. Esimerkiksi sveitsiläisen yhteiskunnan yhtä, ei välttämättä suoraan ulos näkyvää, puolta
kuvailee Claudia Kauppalehden keskustelussa ("Normaalille suomalaiselle naiselle maa on masentava.").
Ilman muuta se on haaste, iso haaste, eikä mitenkään helppo juttu varsinkaan perheen kanssa. Silloin kun yksin asuin, riitti että oli työpaikka, jonkunlainen ns. koti missä oli välttämättömät tavarat (ei kamalasti väliä sijainnilla tms.), ja epämääräinen käsitys siitä mistä saa ruokaa. Joku magea kulkuväline jossain vaiheessa, riittää että kyytiin mahtuu itse ja joku laukku.
Perheen kanssa sitten tilanne on ihan eri. Pitää etsiä oikeasti toimiva asuinpaikka, lääkärit, lastenlääkärit, hammaslääkärit, kampaajat, koulut, esikoulut, kielikoulut, harrastuspaikat, käydä läpi kaikenmaailman kissanristiäistä, koulunäytelmää, koulupaperinkeräystä, ostaa sitä, ostaa tätä, voi herranjestas sentään. Puhutaan kahdesta täysin eri asiasta.
Ensimmäisessä tapauksessa voi heittäytyä suoraan "nauttimaan" olostaan, jälkimmäisessä työmäärä on valtava, mutta sitäkautta myöskin pääsee sisään yhteiskuntaan täysin eri tavalla.
Mutta tuosta Suomen kakkamaisuudesta vaan sen verran, että Suomessa tosiaan ei ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin repiä se elämänilo ihmissuhteista, äidinkielestä, luonnosta ja.... ööö... siinäpä se oikeastaan on. Heti jos yrität rimpuilla järjestelmää vastaan, eli hankkia isollakin vaivalla jotain isoa (esim. oman talon), pysyä kiinni suht. ok autoissa, tai vaikka matkustella jonkun verran, niin olet samantien riistoporvari, ja toisekseen et pysty sitä tekemään mitenkään ilman järjetöntä velkamäärää. Isoillakaan tuloilla ainakaan säästäminen ei ole sen jälkeen vaihtoehto.
Vaikkei em. asioita haluaisikaan, niin ainakin haluan tietää että se on mahdollista, JOS haluan. Siis omalla työllä, omilla ansioilla.
Minä ja perheeni arvostamme ainakin nykyisessä asuinpaikassamme montaa pienempää ja isompaa asiaa. Mahdollisuuksia. Ensinnäkin maata ei ole pilalle verotettu, vaan kaikki on ajateltu maalaisjärjellä, työn tekeminen ja yrittäminen on kannattavaa, kaikki on organisoitua ja toimivaa. Veroviraston virkailijat ovat ystävällisiä, avuliaita, kohteliaita, ja joustavia. Ylipäätänsä asiakaspalvelu kaupoissa on jotain hämmentävän miellyttävää. Kun tapaat ventovieraan ihmisen hississä, tätä kuuluu tervehtiä niin hissiin tullessa, kuin sieltä lähtiessä vielä uudestaan.
Lapset ovat reippaita ja hyvinkasvatettuja, kadulla vastaantuleva ventovieras teini-ikäinen tervehtii kohteliaasti. Myös lauma koululaisia tervehtii kohteliaasti.
Ruoka ja juoma on edullista, laadukasta ja hyvää. On varaa ostella viiniä, erikoisia juustoja, leikkeleitä, leipää, lihaa, ja tehdä hyviä pöperöitä koko ajan. Ruokalasku 60% siitä mitä Suomessa, ja sekin kituutusruokavaliolla, ei ikinä mitään herkkuja.
Autot maksavat 2-3 vuotta vanhoina tasan puolet siitä mitä vastaava Suomessa. Autovalikoima ylipäätänsä on uskomaton. Paikalliset sääkökset mahdollistavat kaikenlaisten autojen tuomisen melkein mistä vaan, myös harvinaisia herkkuja (eikä välttämättä edes älyttömän kalliita). Ferrari, Porsche, Aston Martin, kaikki autoja joista on realistista haaveilla ihan taviksenkin, jos vaan tarpeeksi haluaa.
Kotoa pääsee suoraan bussilla 10 minuutissa lähimpään laskettelukeskukseen, josta avautuu huikea alppinäkymä. Päiväkortti n. 20 euroa.
On harmaa ja sateinen sunnuntai. Mitä tekisi? Hurautetaan autolla pilvien läpi jonnekin patikoimaan, luonnon rauha, alppimaisemat, aurinko paistaa. Nice. Tai vaihtoehtoisesti Italiassa näyttää olevan 25 astetta ja aurinkoista, mennään sinne päiväksi rannalle. Eiku hetkinen, nythän on Genevessä se autonäyttely, mennäänkin sinne (pääsyliput 2 aikuista + 3 lasta = n. 25 euroa).
Ja mitä tulee tuohon mainitsemaasi Kauppalehden Claudia-ketjuun, niin en löydä siitä mitään kummallista. Tyttö on järkyttynyt siitä että jotkut ihmiset käyvät vieraissa, ja kaikki anopit eivät rakasta miniöitään. Ohhoh, kyllä kannatti muuttaa takaisin Suomeen, siellä ei ole moisia ongelmia.