Viestin lähetti dana77
Niinpä ainoa järkevä ja mahdollinen vaihtoehto tasa-arvon määritelmän sisällökseni on tulkita sitä niin miten enemmistö sen määritelee ja tänne mielipiteensä kirjoittaneet ovat sitä mieltä olleet ettei ihmisten suremisen määrä mittaa tasa-arvoa. Omalta kohdaltani olen samaa mieltä. Suuresti arvostamani isoisäni kuolema ei surettanut niin hirveästi.
Tony Soprano heitto oli "hieman" vyön alle, sorry siitä.
Tuota, vaikka toki subjektiivisissa asioissa "miljoona kärpästä"-metodi on loppupeleissä yksi mahdollinen validi tapa määritellä jotain, täytyy kuitenkin huomioida se, että ihmiset tuppaavat peittelemään omia ajatusvirheitään.
Kuten totesin, tasa-arvoa tutkittaessa oikeastaan pitää ajatella tilannetta suuremman kokonaisuuden kautta, jolloin se suht pieni läheisten joukko katoaa massaan.
Itse näen tuon "kyllä kaikki ovat tasa-arvoisia, mutten välitä kaikista yhtä paljoa"-mantran olevan vain itsesuggestiota ja juuri mainitsemaani älyllistä epärehellisyyttä, ei kehdata myöntää, että tosiasiassa jaottelee myös tämän "muut ihmiset" joukon sisällä ihmiset omiin kasteihinsa.
Suhtautui tasa-arvon määritelmään miten tahansa, niin silti, jos sanot että pidät kahta (tuntematonta) ihmistä tasa-arvoisina niin eikö tällöin heidän kuolemansakin ole tasa-arvoinen menetys ja siten periaatteessa aiheuttaisi tasa-arvoisen surun.
Ehkä kyse on oikeastaan juuri siitä, että ei niinkään pidetä toisen kuolemaan vähempiarvoisena, vaan kuten todettua, toisen kuolemaan "enemmän tasa-arvoisena".
Niin tai näin, aitoa tasa-arvoa sekään ei kuitenkaan ole.