Maanjäristyksen aiheuttamat Tsunamit

  • 234 875
  • 1 311

Yläpesä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Kovin on vähän värejä taas tämän keskustelijasakin paleteissa. Jos päästää kyyneleitä yhden katastrofin kohdalla, pitäisi itkeä jokaisen katastrofin kohdalla?
Jos ei itke jotain onnettomuutta, niin ei saa itkeä mitään muutakaan onnettomuutta?
Jos ei valtiovalta lähetä heti muutamassa tunnissa avustusjoukkoja kun puhelin pärähtää keskeltä tuhoa ja sieltä sanotaan että piru on irti, niin eihän sitten ikinä kannata kenenkään kertoa mitään viranomaisille onnettomuus ja katastrofitilanteissa?

Mistä tämä ehdottomuus? Mitä ihmeen vääntöä tämä on? Kuka voittaa, on oikeassa, on vahvempi kuin muut?
 

iiäfkoo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Nyt on kuulemma meneillään tekstiviestihuijaus tämän katastrofin varjolla.

Jos puhelimeen ilmestyy tekstari, jossa kehotetaan lähettämään viestiä eteenpäin ja soittamaan 0700-alkuiseen numeroon, niin tiedoksi, kerätyt varat eivät suinkaan mene tsunamin uhrien auttamiseksi.
 
Viimeksi muokattu:

ozo

Jäsen
Suosikkijoukkue
NHL, Latvia, Dinamo Riga
Viestin lähetti varjo
Niinpä, miten moni täällä avoimesti tunnusti itkevänsä kun Iranin maanjäristyksessä kuoli myös kymmeniä tuhansia ja aivan varmasti siellä oli muutama paavovauvakin joukossa.

Itse lasken vain päiviä siihen kun kaikki suomalaiset ja "oikeat" ihmiset on pelastettu Thaimaasta ja ihmisten mielenkiinto taas kohdistuu tärkeämpiin asioihin, vaikkapa Salkkarien ihmissuhdekiemuroihin tai tuleehan hiihtolomakin jo pian ja suksien kantit pitää teroittaa.
Ei sillä niin väliä, että Afrikassa kuolee joka päivä tuhansia paavoja, mutta kukaan ei heidän naamojaan pistä nettiin nyyhkytarinan kanssa.
Tärkeintä, että se 20 euroa SPR:n keräykseen vastaa ainakin puolta normaalin baari-illan laskusta ja omatunto on pelastettu, voihan sitä baarissa juoda hieman vähemmän, mutta takuulla vienti on kovempaa kun voi kyynelsilmin sanoa tehneensä jotain asian eteen.

Ei muuta lisättävää. Täysin samaa mieltä!
 
Viestin lähetti varjo
Niinpä, miten moni täällä avoimesti tunnusti itkevänsä kun Iranin maanjäristyksessä kuoli myös kymmeniä tuhansia ja aivan varmasti siellä oli muutama paavovauvakin joukossa.

Tähän samaan täkyyn tartut jokaisessa viestissäsi. Ihmettelet kuinka ihmiset voivat olla niin tekopyhiä. Ei itketty Paavoja Iranissa eikä Paavoja Afrikassa. Se ei koskettanut valtaosaa suomalaisista samalla tavalla kuin nyt ajankohtainen katastrofi. Mitä merkitystä tällä faktalla nyt kuitenkaan on tällä hetkellä? Olitko itse täällä itkemässä Iranin uhrien kohtaloita vai olitko ihmettelemässä kun kukaan ei itke?

Näinä päivinä nyt kuitenkin ihmisiä itkettää myös suomessa. Luulisi ettei siinä ole mitään kritisoitavaa! Jos sattuu niin sitten sattuu ja siitä saa myös puhua. Hienotunteisuus ja empatia taitavat olla utopisia käsitteitä kaltaisillesi.
 

Sistis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Antakaa sen varjon olla... normaali ihminen ei ymmärrä varjoa ja varjo ei ymmärrä normaalia ihmistä...

On kyllä melkoinen voima ollut järistyksellä, jos kerran yksi maailman suurimmista saarista (Sumatra) siirtyi toisesta kärjestään melkein 40 metriä...

100 000 on nyt jo veikkailtu uhrien määräksi. Ja tuo virallinen luku taitaa olla vain noin puolet siitä, mitä oikeasti menehtyi. Suomalaisten kohdalla tullaan puhumaan kolminumeroisesta luvusta.

Valtionjohtoa on kritisoitu liian positiivista arvioista kuolleiden suhteen. Totuus on kuitenkin, ettei valitoneuvosto voi antaa arvailuja, vaan pystyy puhumaan ainoastaan vahvistetuista kuolleista.
 

varjo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Montreal Canadiens, (Internazionale), Nash&Suns
Viestin lähetti Yläpesä


Mistä tämä ehdottomuus? Mitä ihmeen vääntöä tämä on? Kuka voittaa, on oikeassa, on vahvempi kuin muut?

Missä kohtaa on esitetty minkäänlaisia imperatiiveja siitä mitä saisi tehdä ja mitä ei?

Kyse on puhtaasti ajattelusta ja siitä, miten ihmiset toimivat toisin kuin sanovat (mikä on ihan luonnollista).
Päätarkoitus on peräänkuuluttaa älyllistä rehellisyyttä itseään kohtaan ja toisaalta tuoda jonkinlaista suhteellisuudentajua mukaan, joka helpottaa tapahtumien tarkastelua analyyttisemmin.
Lynkkausmeininki elää yhä ja voi hyvin, kunhan vain löydetään sopivat kohteet, oli sitten kyse Ulkoministeriöstä, Presidentistä tai ties mistä.

Ihmiset saavat surea tasan sitä mitä tahtovat, mutta jeesustelu sillä miten toiset ovat taas niin ja niin kusipäitä, kun eivät sokeasti vuodata kyyneliään suomalaisturistien takia, on kyseenalaista.

Bluesbrother:
Ei, en minä itkenyt Iranin takia, en harrasta sellaista. Saattaisin itkeä veljieni hautajaisissa, mutta en voi varmasti sitä sanoa.
Olennaista on kuitenkin se, että tiedostan tasan tarkkaan puhtaan subjektiivisen näkemykseni asiaan ja tarpeen vaatiessa kykenisin tekemään suht rationaalisia päätöksiä asioista.
Uskon myös olevani itselleni rehellinen, enkä yritä tuoda esille kuvaa siitä, että olisin täydellinen ihminen, joka pitää kaikkia tasa-arvoisina jne. jos en sellainen ole.

Tekopyhyys, älyllinen epärehellisyys ja kaksinaismoralismi (sisältäen kaksoistandardit) ovat monessa mielessä yksi suurimmista ongelmista, mitä nykyaikaisessa suht kehittyneessä yhteiskunnassamme on ja jos joku sattuisi hetkeksi miettimään asioita minun viestieni takia, niin näkisin että olen saanut jotain aikaiseksi.
 
Viestin lähetti varjo
Tekopyhyys, älyllinen epärehellisyys ja kaksinaismoralismi (sisältäen kaksoistandardit) ovat monessa mielessä yksi suurimmista ongelmista, mitä nykyaikaisessa suht kehittyneessä yhteiskunnassamme on ja jos joku sattuisi hetkeksi miettimään asioita minun viestieni takia, niin näkisin että olen saanut jotain aikaiseksi.

En kiellä etteikö vastaava olisi hyvinkin laaja ilmiö. Mikäli sellaista ei jo ole niin ehdotan että avaisit aiheelle oman ketjun. Ehkä sinne löytyisi myös keskustelijoita. Käsitykseni mukaan olet vastaavanlaisia kommentteja esittänyt monasti aikaisemminkin aiheiltaan samankaltaisissa ketjuissa kuin tämä. Keskustelun olet ohjannut sivuraiteille (tunteeton idiootti - turhansurija väittelyksi) tässä(kin) ketjussa. Joitakuita, myös aidosti surevia vain kiusaat kommenteillasi.
 

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Viestin lähetti varjo
Niinpä, miten moni täällä avoimesti tunnusti itkevänsä kun Iranin maanjäristyksessä kuoli myös kymmeniä tuhansia ja aivan varmasti siellä oli muutama paavovauvakin joukossa.

Itse lasken vain päiviä siihen kun kaikki suomalaiset ja "oikeat" ihmiset on pelastettu Thaimaasta ja ihmisten mielenkiinto taas kohdistuu tärkeämpiin asioihin, vaikkapa Salkkarien ihmissuhdekiemuroihin tai tuleehan hiihtolomakin jo pian ja suksien kantit pitää teroittaa.
Ei sillä niin väliä, että Afrikassa kuolee joka päivä tuhansia paavoja, mutta kukaan ei heidän naamojaan pistä nettiin nyyhkytarinan kanssa.
Tärkeintä, että se 20 euroa SPR:n keräykseen vastaa ainakin puolta normaalin baari-illan laskusta ja omatunto on pelastettu, voihan sitä baarissa juoda hieman vähemmän, mutta takuulla vienti on kovempaa kun voi kyynelsilmin sanoa tehneensä jotain asian eteen.


Kaikella kunniotuksella, en löydä tuosta kirjoituksesta mitään erityisen tuomittavaa. Se on sattuva moraalinen puheenvuoro. Eikä ainoastaan koske katastrofeja - jokainen päivä kolmannessa maailmassa on mittasuhteiltaan tämän katastrofin luokkaa: lukemattomat lapset ja aikuiset ovat riistettyjä, sairaita tai nääntymässä nälkään. Ymmärrettävä ja luonnollinen eivät ole sama kuin hyväksyttävä. Tämä katastrofi koskettaa suoraan monia ihmisiä täällä ja on tietysti emotionaalisempi ja järkyttävämpi näille henkilöille (itselläni on kaksi tapausta, jossa menetys oli todella lähellä läheiselle ihmiselle, ei liene mikään poikkeuksellinen tilanne), mutta surra enemmän tuntemattomia suomalaisia ja länsimaalaisia kuin tuntemattomia thaimaalaisia ja bangladeshilaisia on yksinkertaisesti moraalisesti kestämätöntä.

No, se mikä varjon asenteessa sitten on omalaatuista, on se asenne, ettei saisi mitään surra, kaikki on vain fysiikkaa ja ainoa hätä mihin mahdollisesti saisi suhtautua vakavasti ja jopa emotionaalisesti on se rakkaan oman itsen pulaan joutuminen. Tämä vaikuttaa vielä pahemmalta suojautumis- ja etäännyttämisrefleksiltä kuin mikään itseään pettävä sentimentaalisuus - mutta ei sekään niin paha ole kuin tämä iltapäivälehtien irvokas ruumiilla saalistus. En ole tavannut pitää mitään työtä hävettävänä, mutta olla töissä näissä lehti- ja tv-yhtiöissä alkaa olla sillä rajoilla. Eikö nykyään tosiaan ole mitään rajaa, eikö mikään suru ja järkytys ole enää pyhää? Onko kaikki vain rahastettavaa mediatapahtumaa?
 
Viimeksi muokattu:
Suosikkijoukkue
Tampereen TAPPARA
Viestin lähetti varjo
Niinpä, miten moni täällä avoimesti tunnusti itkevänsä kun Iranin maanjäristyksessä kuoli myös kymmeniä tuhansia ja aivan varmasti siellä oli muutama paavovauvakin joukossa.

Itse lasken vain päiviä siihen kun kaikki suomalaiset ja "oikeat" ihmiset on pelastettu Thaimaasta ja ihmisten mielenkiinto taas kohdistuu tärkeämpiin asioihin, vaikkapa Salkkarien ihmissuhdekiemuroihin tai tuleehan hiihtolomakin jo pian ja suksien kantit pitää teroittaa.
Ei sillä niin väliä, että Afrikassa kuolee joka päivä tuhansia paavoja, mutta kukaan ei heidän naamojaan pistä nettiin nyyhkytarinan kanssa.
Tärkeintä, että se 20 euroa SPR:n keräykseen vastaa ainakin puolta normaalin baari-illan laskusta ja omatunto on pelastettu, voihan sitä baarissa juoda hieman vähemmän, mutta takuulla vienti on kovempaa kun voi kyynelsilmin sanoa tehneensä jotain asian eteen.

Juuri näin, itseäni ärsyttää myös eniten tämä tekopyhyys. Kuolleiden omaisten ja tuttavien surun voi ymmärtää tai ainakin yrittää ymmärtää. Mutta välillä kun seuraa keskustelupalstoja yms. asian tiimoilta tuntuu, että eniten äänessä ovat juuri ne joilla ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Surra toki voi mutta pitääkö siitä tehdä näin suurta numeroa.
 

Timbit

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, BC Lions
Onkohan maailmassa yhtään mitään, jota ihmiset eivät eräiden mukaan saisi surra? Joitain ihmisiä voi ihan oikeasti satuttaa tieto siitä, että lähemmäs satatuhatta ihmistä on kuollut. Se voi tuntua pahalta, vaikkei tuntisi ketään noista uhreista. Ja sitten se vasta pahalta voi tuntuakin, jos siellä on ollut tuttuja mukana. Tai joku tuttu alle kouluikäinen lapsi on sieltä katastrofialueelta palannut ilman vanhempiaan, eikä vanhemmista vieläkään tiedetä mitään. Mutta eihän siitä tuskasta saa kenellekään kertoa, koska se häiritsee niitä, jotka osaavat suhtautua asioihin "oikein". Jos rutina siitä, että ne, joista tuntuu pahalta, ilmaisevat pahan olonsa, ei ole tekopyhää jeesustelua, niin mikä sitten on?

Tiedän, että jotkut osaavat lukea tuon kappaleen sisällöksi lähinnä "jokaista onnettomuutta tulee ääneen itkeä julkisesti". Siinähän lukevat. Olen kuitenkin edelleen siinä uskossa, että normaalilla tunne-elämällä varustettu ihminen reagoi tiettyihin asioihin myöstunteella, eikä se ole mitenkään väärää tai tuomittavaa, tai osoitus heikkoudesta. Jopa niitä ihmisiä kohtaan osoitetaan tunteita, jotka suhtautuvat tunteisiin halveksuen.

Ulkoministeriöstä. Voiko se luottaa puhelimitse tuleviin hajanaisiin tietoihin enemmän kuin esimerkiksi Thaimaan viranomaisten antamiin tietoihin? Sen julkaisema tieto kuitenkin on jonkin verran virallisempaa kuin nilsiäläisen insinöörin kertomat omat kokemukset, joten siellä on pakko olla aika varovainen tiedotuksen suhteen. Okei, tässä tapauksessa on sormi tainnut mennä suuhun, mutta kuitenkin varovaisuus on myös hyvästä. Miltä ulkoministeriö näyttäisi, jos se tänään kertoisi 500 suomalaisen kuolleen, ja kahden viikon päästä uhreja olisikin enää 180? Ymmärrän kyllä niiden ihmisten turhautumisen ja kiukun, jotka paikalla ovat olleet ja tapahtumat konkreettisesti kokeneet, mutta kyllähän tässäkin asiassa on ne kuuluisat molemmat puolet.
 

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
Viestin lähetti mjr
No, se mikä varjon asenteessa sitten on omalaatuista, on se asenne, ettei saisi mitään surra, kaikki on vain fysiikkaa ja ainoa hätä mihin mahdollisesti saisi suhtautua vakavasti ja jopa emotionaalisesti on se rakkaan oman itsen pulaan joutuminen. Tämä vaikuttaa vielä pahemmalta suojautumis- ja etäännyttämisrefleksiltä kuin mikään itseään pettävä sentimentaalisuus - mutta ei sekään niin paha ole kuin tämä iltapäivälehtien irvokas ruumiilla saalistus. En ole tavannut pitää mitään työtä hävettävänä, mutta olla töissä näissä lehti- ja tv-yhtiöissä alkaa olla sillä rajoilla. Eikö nykyään tosiaan ole mitään rajaa, eikö mikään suru ja järkytys ole enää pyhää? Onko kaikki vain rahastettavaa mediatapahtumaa?
Mjr osasi muutamalla lauseella pukea sanoiksi sen, mitä minä olisin yrittänyt tehdä muutamalla kymmenellä. Teoriassa varjo on oikeassa, mutta esimerkiksi minä enemmän tunteella elävänä ihmisenä en kykene enkä yleensä edes halua toimia vain kylmän analyyttisesti. Tiedän, että se helpottaisi usein elämääni, mutta mielestäni myös köyhdyttäisi.

Mitä tulee tuntemattomien ihmisten "suremiseen", ymmärrän täysin sen, että suomalainen herättää enemmän tunteita kuin thaimaalainen, jos tähän henkilöön on olemassa edes pieni kosketuspinta. Hänet on tällöin vain yksinkertaisesti helpompi mieltää naapurin matiksi tai maijaksi, kuin joku thaimaalainen. Itse huomasin toimineeni näin juuri tässä Paavon tapauksessa; myötäelin vanhempien tuntemukset oman pienen lapseni kautta. Tästä samaistumisesta olen yrittänyt toitottaa koko ketjun ajan, mutta en taida osata ilmaista itseäni riittävän selkeästi. Uskon, että tämä samsituminen on saanut ihmiset liikkeelle täällä Suomessa niinkin laajamittaisesti kuin nyt on, ei toivottavasti vain se, että suomalaisia uhreja on kymmeniä. Jos auttaminen kumpuaa vain siitä, että uhreja autetaan heidän suomalaisuutensa vuoksi, on se moraalisesti kestämätöntä.

Hiukan kiire pukkaa, pahoittelen hätäistä tekstiäni.
 

PeteX

Jäsen
Suosikkijoukkue
Töölön Vesa/Jokerit, Leeds Utd, Only Oranje
Vlad;
"Rehellisyyden nimissä voitaneen kuitenkin tiedustella sitä kuinka moni surisi jos tässä tsunami-katastrofissa ei olisi kuollut huomattavan paljon turisteja ja jollei se olisi koskettanut seutua johon monella on tunneside matkojen tms. johdosta? Rohkenen epäillä sitä ettei suru olisi yhtä aitoa mikäli se olisi koskettanut vain paikallista väestöä, vertailun vuoksi, kuinka moni suri niitä 100 000 bangladeshilaista jotka kuolivat tulvissa jokunen aika sitten tai kuinka moni vuodatti kyyneleitään lähes 30 000 iranilaisen maanjäristysuhrin muistolle? On helpompaa surra sellaista johon kykenee samaistumaan tai jopa luomaan tunnesiteen tai jonka avulla herätetään tällaisen side tms., sanoisin, että se siitä tasa-arvoisuudesta."

Aivan oikein. Oliko tämä faktan toteamista vai joidenkin syyllistämistä. Varmasti suuri osa ruotsalaisista ja suomalaisista ovat järkyttyneitä, koska katastrofissa kuoli paljon heidän maidensa kansalaisia, joihin on helppo samaistua. Mitä ihmeellistä tässä on? Ja joka kerta kun maailmalla tapahtuu jotain traagista, niin samat jeesustelijat ihmettelevät samaa itsestäänselvää asiaa. Vai luuletko, että esim. Thaimaassa surtiin Myyrmannin uhreja? Täysin normaalia käytöstä, jonka syitä voidaan hakea vaikka alkuihmisen heimokäyttäytymisestä ja eloonjäämistaistelusta.
 

Daespoo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Hameenlinna Moderators
Viestin lähetti Yläpesä
Sanakirja auttaa.

Sua ei kyllä auta edes sanakirja, mielestäni Niinistön esiintyminen oli niin kylmäverisen ja kliinisen rauhallista kuin vain voi olla, mies oli vuorokautta aikaisemmin todellisessa hengenvaarassa poikiensa kanssa ja silti pystyi pitämään noi rationaalisen järjenjuoksun yllä.

Mieti nyt vähän ennenkuin tulet tänne jakelemaan noita sivistysanakirjasta oppimiasi viisauksia.
 

Bast

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Trojans, TuTo, Miami Dolphins, FC Inter Turku
Tällaiset suuronnettomuudet ja kriisit paljastavat karulla tavalla suomalaisen median ammattijournalistien tason karulla tavalla. Etenkin televisiossa. Kun edessä ei olekaan valmiiksi kirjoitettua lappua siitä, mitä pitää sanoa tai kysyä, ei suusta saada ulos yhtään järkevää sanaa.

Esimerkiksi lähes jokainen haastattelu, oli sitten haastateltavana uhri, omainen, ulkoministeri, presidentti tai piispa, alkaa kysymyksellä: miltä nyt tuntuu tai mitkä ovat tunnelmat. Nämä sanat pitäisi poistaa suomalaisten reportterien sanavarastosta välittömästi. Jos on tapahtunut suuronnettomuus, jossa kuolleita on tuhansia, on kai itsestään selvää, mitkä ovat tunnelmat. Paljon oleellisempiakin kysymyksiä olisi varmasti esitettävänä.

Toinen kirottu asia on se, että koko ajan eletään televisiossakin jonkun helovetin minuuttiaikataulun puitteissa. Ensin kovalla vaivalla saadaan puhelinyhteys PAIKAN PÄÄLLÄ olevaan ihmiseen, joka vielä harvinaislaatuisesti osaa analyyttisesti selostaa tilannetta onnettomuuspaikalla. Niin mitä tapahtuu. Toimittaja alkaa puhua haastateltavan päälle ja vetää yhtäkkiä koko haastattelun nippuun tökeröllä: "Niin ja sitten te jatkoitte siellä niitä pelastustoimia, kiitos paljon haastattelusta, mennäänpä sitten uutisiin". Uutisissa sitten kuullaan samat asia kuin puoli tuntia aikaisemmin ja nähdään samat uutisfilmit. Oliko tosiaan pakko katkaista mielenkiintoista tietoa sisältävä haastattelu? Kyllä, koska lapussa lukee, että kello 8.30 tulee uutislähetys.

Sama juttu muuten itsenäisyyspäivän juhlissa. Polkkatukkatoimittaja onnistuu saamaan veteraanin kertomaan jännittävää tarinaa sodan loppuminuuteista ja tämä minivoguejäppinen vetää äkkiä liinat kiinni ja toteaa: ja sitten se sota loppui, kiitos ja hyvää itsenäisyyspäivää, palataanpa katsomaan Tanja Karpelan iltapukua tms.
 

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Viestin lähetti PeteX
Aivan oikein. Oliko tämä faktan toteamista vai joidenkin syyllistämistä. Varmasti suuri osa ruotsalaisista ja suomalaisista ovat järkyttyneitä, koska katastrofissa kuoli paljon heidän maidensa kansalaisia, joihin on helppo samaistua. Mitä ihmeellistä tässä on? Ja joka kerta kun maailmalla tapahtuu jotain traagista, niin samat jeesustelijat ihmettelevät samaa itsestäänselvää asiaa. Vai luuletko, että esim. Thaimaassa surtiin Myyrmannin uhreja? Täysin normaalia käytöstä, jonka syitä voidaan hakea vaikka alkuihmisen heimokäyttäytymisestä ja eloonjäämistaistelusta.

Eli tietyssä tapauksissa on aivan normaalia ettei sure ja reagoi. Vlad ja varjo vain menevät vähän pitemmälle kuin enemmistö menisi, mutta periaatteessa asia on ok. Valitan mutta tämä asenne on tosiaan tekopyhä. Ja tosiaan on totta että iltapäivälehtien kauhistelussa ja sivullisten (niiden joiden tuntemia ja läheisiä ihmisiä asia ei ole koskettanut) asenteissa on myös tiettyä nautinnollisuutta ja ilmaista pseudo-osallisuutta. Jos empatia ja mielikuvitus ei riitä ymmärtämään että lapsi on lapsi myös bangladeshilaisena versiona, ei kauheasti voi heittää kiviä varjon suuntaan. Pikemminkin varjo rehellisyydessään ei sentään ylpeile ja röyhistele rintaansa suurella mutta niin osittaisella surkuttelemisellaan. Ja jos joku tulee taas kerran sanomaan ettei tämä koske ketjun aihetta niin minusta tämä aihe koskettaa ketjun aihetta äärettömän paljon keskeisemmin kuin mikään puhe mannerlaattojen liikkeistä ja rannikkojen pinnanmuodostuksesta. Tämä järkyttävä katastrofi ilmentää täysin sitä surua ja murhetta joka inhimilliseen elämään universaalisti liittyy. Niin Suomessa kuin Bangladeshissa.
 

Sininen Lanka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Jos minun bambumajani olisi tuhoutunut katastrofin yhteydessä, ei minua kiinnostaisi tietää ovatko avustusrahat tulleet tekopyhältä vai aidosti välittävältä länsimaalaiselta. Ainoa mikä merkitsee tässä tapauksessa on, että olen saanut rahat uuteen bambumajaan.

Niinpä minäkin laitoin rahaa keräykseen, vaikka se kuinka kaksinaismoralistista onkin. Kyllä se kaksinaismoralistinen raha on sama raha thaimaalaiselle kuin puhtaalla sydämmelläkin annettu.

Pelastatko yhden sadasta hukkuvasta lapsesta jos se olisi mahdollista? Vaikka muut hukkuisivatkin. Yhdenkin lapsen pelastaminen on parempi kuin jättää kaikki sata pelastamatta ja kirjoitella typeriä keskustelupalstalle.
 

Bast

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Trojans, TuTo, Miami Dolphins, FC Inter Turku
Niinistöstä vielä sen verran, että hänen esiintymisensä ja kritiikkinsä on täysin ymmärrettävää, kun tietää hänen olleen itse paikanpäällä hengenvaarassa ja nähneen katastrofin kaikessa järkyttävyydessään.

Kuitenkin, luulisi hänen ammattipoliitikkona ymmärtävän, miten valtioiden hallinnot tällaisissa tilanteissa toimivat. Ensin pitää saada tietoa ja nimenomaan luotettavaa virallista tietoa. Kyse on kuitenkin vieraasta maasta, jossa on oma hallinto. Ei toiseen maahan yhtäkkiä lähetetä jotain avustusyksikköä ilman sopimista kyseisen maan viranomaisten kanssa. Hätäinen puhelu onnettomuuspaikalta, oli soittajan sitten vaikka Sauli Niinistö, ei vielä riitä mandaatiksi tällaisille toimille. Tällaisen mittakaavan luonnonmullistuksiin ei yksinkertaisesti voi varautua. Jotta hommat toimisivat riittävällä nopeudella, pitäisi jokaisen lomakohteita sisältävän maan suurlähetystössä olla kymmeniä ellei satoja koulutettuja ammattilaisia jatkuvassa valmiustilassa, ulkoministeriössä samoin ja lisäksi matkatoimistojen pitäisi satsata lähes jokaiselle turistille oma henkilökohtainen opas.

Niin karulta kuin se tuntuukin, niin maailmassa on asioita, joita ei voi kontrolloida. Ja mitä alkeellisempiin olosuhteisiin matkustetaan, sitä enemmän ollaan luonnon armoilla.
 
Joidenkin mielestä on hienoa kyetä nousemaan tällaisten asioiden yläpuolelle ja arvostella populismin hengessä surevia kanssakansalaisia - lähihistoriastakin löytyy varmasti kriisi, jonka vuoksi tuokaan tekopyhä paskiainen ei ole itkenyt. Kiinni jäätiin.

On kuitenkin aika hankalaa elää elämäänsä siten, että keskittyy suremaan kaikkia ennen aikojaan kuolleita. Tämänhetkisessä tapauksessa yhdistyy monta seikkaa: ensiksikin juhlapyhät, joiden aikana ihmiset ehtivät syventyä muuhunkin kuin omaan työhönsä. Mukana onnettomissa tapahtumissa oli myös paljon suomalaisia, mikä monille ihmisille tuo kriisin ikään kuin lähemmäksi. Näihin kun yhdistetään vielä paljon dramaattisia kuvia ja muuta uutisvirtaa, niin saadaan paatuneimmankin tuloksentekijän pieni sydän liikahtamaan. Ei kai siinä ole mitään pahaa? Surraan samalla suremattakin jääneitä.

HN osui oikeaan: varjon ja kumppaneiden kritiikissä on perää, mutta se on amatöörimäisesti osoitettu täysin väärään kohteeseen.
 

PeteX

Jäsen
Suosikkijoukkue
Töölön Vesa/Jokerit, Leeds Utd, Only Oranje
Viestin lähetti mjr
Eli tietyssä tapauksissa on aivan normaalia ettei sure ja reagoi.

Voi pyhä Sylvi! Jos suomalainen järkyttyy suomalaisen lapsen kuolemasta, se ei tarkoita etteikö thaimaalaisen lapsen kuolema järkyttäisi lainkaan. Kirjoittajat vaativat rehellisyyttä muilta, vaikka itse kyynisyydessään ovat jo lähinnä naurettavia ja tekopyhiä marttyyrejä, joita ei muka liikuta mikään. Oma veikkaukseni on, että kyseessä ovat erittäin tunteelliset ihmiset, jotka vain leikkivät "kovista" ja piiloutuvat kyynisyyden naamarinsa taakse. Samoja tapauksihan näkee jo peruskoulun ala-asteella uhoamassa kovuuttaan, vaikka oikeasti ovatkin mitä herkimpiä ja haavoittuvaisimpia ihmisiä.

Rehellisyyttä peliin ja kosketelkaa toisianne.
 

VT

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Viestin lähetti mjr
Eli tietyssä tapauksissa on aivan normaalia ettei sure ja reagoi. Vlad ja varjo vain menevät vähän pitemmälle kuin enemmistö menisi, mutta periaatteessa asia on ok. Valitan mutta tämä asenne on tosiaan tekopyhä. Ja tosiaan on totta että iltapäivälehtien kauhistelussa ja sivullisten (niiden joiden tuntemia ja läheisiä ihmisiä asia ei ole koskettanut) asenteissa on myös tiettyä nautinnollisuutta ja ilmaista pseudo-osallisuutta. Jos empatia ja mielikuvitus ei riitä ymmärtämään että lapsi on lapsi myös bangladeshilaisena versiona, ei kauheasti voi heittää kiviä varjon suuntaan.

Hyvä että mjr ja varjo ovat meille kertomassa, mikä on tekopyhyyttä ja mikä ei. Maailmassa tapahtuu tragedioita päivittäin, sitä ei kukaan ole kiistänyt. Suurimmilla osalla ihmisistä on kuitenkin tunteet ja on aivan turha lähteä moralisoimaan, koska saa ja pitää surra ja missä suhteessa. Tässä mielessä mjr ja varjo edustavat pahimpia tekopyhiä maralisoijia tällä palstalla.

Se nyt vaan on sillä tavalla, että katastrofeihin suhtautuu suurin osa ihmisistä paljon vakavammin, jos itsellä on jotakin kosketuspintaa tapahtuneeseen. Suurella osalla suomalaisista oli tuttu tai vähintäänkin tutun tuttu tuhoalueella ja monet meistä vähintäänkin tietävät ihmisen, jolta on omaisia kateissa. Jos se aiheuttaa surua, siinä ei ole mitään tekopyhää. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, suriko toissa viikolla pienen afrikkalaislapsen nälkäkuolemaa.

Kaikkia maailman tragedioita ei tarvitse sentään myötäelää, mutta jos joissain tilanteessa niin tekee, kenenkään on turha tulla syyttämään tekopyhyydestä.

Iltapäivälehdet Suomessa ovat olleet varsin asiallisella linjalla. Jos asioista kerrotaan ja tyydytetään ihmisten informaationälkää kuvailemalla tuhoalueen järkytyksiä, sitä ollaan heti kuvailemassa sosiaalipornoksi. Asioista saa ja tulee kertoa, myös koskettavalla tavalla. Ketään ei ole pakotettu lehtiin tai kameroiden eteen.
 

Timbit

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, BC Lions
Viestin lähetti mjr
Eli tietyssä tapauksissa on aivan normaalia ettei sure ja reagoi.
Kyllä, jos ei tunne minkäänlaisia tunnesiteitä mitään kautta (on ihminen kuten uhrit, on länsimaalainen kuten osa uhreista, on suomalainen kuten osa uhreista, joku uhreista oli tuttu, joku uhreista oli perheenjäsen, näitä riittää) uhreihin niin se on normaalia - paitsi jos menee tyytyväisyyden puolelle. Mutta onko tekopyhää tai kaksinaismoralistista surra oman äitinsä kuolemaa, jos ei viikkoa aiemmin surrut erään kuudensadan kilometrin päässä vanhuuteen kuolleen tuntemattoman miehen perään? Kyllä minusta tuntuu pahalta se, että noin monta ihmistä on menettänyt henkensä tässä katastrofissa. Se, että uhrien joukossa on suomalaisia, tuo tapahtunutta jotenkin lähemmäs, mutta kyllä tuo paha olo johtuu ihan niistä kaikeista uhreista.
 

Pressiboxi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Palloseura
Viestin lähetti Bast
Kuitenkin, luulisi hänen ammattipoliitikkona ymmärtävän, miten valtioiden hallinnot tällaisissa tilanteissa toimivat. Ensin pitää saada tietoa ja nimenomaan luotettavaa virallista tietoa.

Käsittääkseni Niinistö tuskaili viestintäprosessin laatua ja ennenkaikkea hitautta suhteissa muihin maihin. Suomessa annettiin ulos tietoa, että mitään ei ole tapahtunut kun useimmissa muissa EU-maissa puhuttiin jo kaikkien aikojen katastrofista. Tämä heijaistui kaikkien toimijoiden toimintaan.

Jossain MTV3:n (?) lähetyksessä jokin naispuolinen matkatoimiston (tai UM:n) edustaja vieläpä kehui että Suomi on maailmaneliittiä näissä asioissa. Tieto tulee ajallaan ja on korrektia!

Näkis vaan. Jo 9/11 ryssittiin kunnolla ja nyt on myös Keski-Aasia tsunameineen pulkassa... Bonussekoajina matka-agentuurien edustajat Thaimaassa, jotka mediatietojen mukaan käskivät hädässä olevia ihmisiä soittamaan Suomessa oleville tiedottajilleen omaa liiketoimintaprofiiliaan suojellakseen!

Mitä tapahtuu jos Suomessa jysähtää pommi tai kohdalle osuu vastaava massiivinen luonnonmullistus? Onko silloinkin tarkoitus vaieta tai sekoilla näin kokonaisvaltaisesti?
 

Prosessori

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Viestin lähetti Kirveellä töitä
Juuri näin, itseäni ärsyttää myös eniten tämä tekopyhyys. Kuolleiden omaisten ja tuttavien surun voi ymmärtää tai ainakin yrittää ymmärtää. Mutta välillä kun seuraa keskustelupalstoja yms. asian tiimoilta tuntuu, että eniten äänessä ovat juuri ne joilla ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Surra toki voi mutta pitääkö siitä tehdä näin suurta numeroa.

Itse en voi taasen ymmärtää tällaista suhtautumista asioihin. Ihmiset todellakin on erilaisia ja jokainen saa todellakin kokea asiat juuri hänelle ominaisella tavalla. Siitä on turha ärsyyntyä, sillä mitä ihmettä luulet sillä menettäväsi, jos joku kertoo jossain keskustelupalstalla olevansa erittäin pahoillaan katastrofista? Se on vähäsen sellanen homma, että moni meistäkin elää vielä epätietoisuudessa siitä, että onko siellä ollut paikan päällä tuttuja.

Surusta ei voi koskaan tehdä liian suurta numeroa. Olen ihan varma siitä, että kukaan täällä nimimerkin suojissa sureva ihminen ei pönkitä jollain tekosuremisella omaa statustaan, vaan he ovat aidosti surullisia. Kyllä sen nyt jumalauta pitäis jossain tuntua, jos 100 000 ihmistä pyyhkäistään ilman mitään syytä maapallolta. Se on niin tuskallista ajatella, että miltä tuntuisi, jos vaikka oma lähisuku olisi kadonnut aaltojen mukaan. Mietippä sitä ja tule sitten kertomaan, ymmärrätkö paremmin ihmisiä, jotka ajattelevat joskus muitakin ja asioita heidän näkökulmastaan - myös näissä suruasioissa.

Itse olen hyvin surullinen, enkä sille mitään voi, vaikka tuota suremista täytyy näköjään pyydellä anteeksi näiltä palstan, asiat oikein näkeviltä, tunteettomimmilta koneilta.
 

Snakster

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Muutamia hajahuomioita tästä karmaisevasta katastrofista ja siihen liittyvistä tapahtumista:

Se, että suomalaisia uhreja saattaa olla parikin sataa, on todella ikävää ja jopa kauheaa, mutta se on kuitenkin inhimillisenä tragediana verrattain pieni siihen verrattuna, että tuolla katastrofialueella läheisten lisäksi kokonaisilta suvuilta on mennyt asunnot, elinkeinot ja ylipäänsä kaikki. Myös infrastruktuuri on sirpaleina vielä pitkään, eikä rahaa tuovia turisteja ole juurikaan lähiaikoina odotettavissa.

Nythän uutisointi on keskittynyt lähinnä Thaimaan tapahtumiin, koska siellä oli eniten länsimaalaisia ja suomalaisia. Esimerkiksi paljon köyhemmät Sri Lanka ja Indonesia eivät ole juuri uutisissa näkyneet. Tämä toki on ymmärrettävää, mutta kuten joku muukin totesi: katastrofi ei ole ohi vielä siinä vaihessa kun suomalaiset ovat turvassa.

Suomalaisviranomaisten toimista valittaminen tuntuu myös minusta aika erikoiselta. Ei kai kukaan oleta matkustaessaan toiselle puolelle maapalloa, että jos jotain ikävä sattuu, ovat suomalaisviranomaiset välittömästi auttamassa. Matkustamiseen liittyy aina riskejä. Se, että nyt kyseessä olevaa aluetta luultiin turvalliseksi ei muuta tilannetta.
 

Vakio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Man City
On tämä kyllä ihme keskustelua. Aina kun jossakin tapahtuu katastrofi, jossa kuolee ihmisiä ja joku haluaisi esittää tällä palstalla surunvalittelujaan ja purkaa ehkä ahdistustaan, jotkut kirjaviisaat, tunteettomat teoreetikot tulevat kertomaan, onko sellaisessa mitään järkeä vai ei. Surunvalittelija on tekopyhä jeesustelija tjsp, kun ei ole vastaavasti huomannut esittää surunvalittelujaan jokaisesta aiemmasta maapallolla tapahtuneesta katastrofista tai yksittäisestä kuolemantapauksesta.

Saatana, minua ei kiinnosta onko käyttäytymisessäni tässä suhteessa järkeä vai ei. Ei kai tunteita ole pakko purkaa matemaattisiksi kaavoiksi ja laskea, onko yhtälössä järkeä. Päällimmäisenä tunteena minulla itselläni on jo monta päivää kestänyt ahdistus tämän nyt meneillään olevan katastrofin takia kärsimään joutuneiden puolesta. Niin suomalaisten kuin muidenkin puolesta.

Tänään näkyy muuten jo iltapäivälehdistössä olevan kuvia ja nimiä toistaiseksi kadoksissa olevista. Lista on pitkä kuin nälkävuosi ja ruotsalaisilla tilanne lienee vielä monin verroin pahempi.

Taitaa tulla vaisut uudenvuodenjuhlat tällä kertaa.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös