Maalivahti on turvamme ja linnamme sekä auttajamme hädän hetkellä

[Karpat46]

Eli en mä tuossa Lavioletten maalivahtihistoriassa mitään ihmeellistä näe, mitään mikä menisi yksin päävalmentajan vastuulle.

Niin ja tosiaan Lavioletten alaisuudessa Nashvillessa ensin Carter Hutton oli kaksi kautta Rinteen kakkonen ja nyt viimeiset kaksi kautta se on ollut Saros. En tiedä missä välissä tuossa kakkosmaalivahdit oikein olisivat tipahdelleet Rinteen takana yksi kerrallaan.

Nojoo, toki provosoivasti kirjoitettu minultakin ja asiat voi nähdä noin kuten kirjoitit. Ei tästä varmasti väittelyä saa aikaan, koska mullakin on vain tuntuma, että Lavioletten joukkueilla on tapana pelata silloin tällöin totaalisia ohipelejä ihan pleijareita myöten. Tähän vielä Flyers ajoilta tutut Pensylvanian paikalliset, jotka päättyivät tyyliin 9-7, niin ei siinä maalivahdille jää paljon palaa. Tai onko se maalivahti syy vai seuraus? Onko Lavioletten joukkueisiin sattunut heikompaa ainesta maaliin?

Vähän sellainen mulla oli tässä takana, että onko Rinteestä tullut epätasaisempi suorittaja vanhemmiten, eihän se ihan nuori ole enää edes maalivahdiksi. Vai kultaako aika muistoja ja mieleen on vanhemmista peleistä jäänyt vain ne kun Rinne tuntui pysäyttävän kaiken, aina? Ei tuollaista koko kauden kestävää God Modea ole tainnut olla kellään maalivahdilla sitten sen Pricen monsterikauden kun yksin kannatteli Montrealia. Onko pelin evoluutio kehittynyt jo siihen pisteeseen kun vauhtia on niin paljon, että maalivahdille mahdottomia pelejä tulee jo useampia kaudessa?

Niin ja tuo Mazanec mulla oli Nashvillen kakkosista mielessä, mutta eihän tuo näemmä kovin montaa peliä ole pelannut.

 

[Bosco]

Onko Lavioletten joukkueisiin sattunut heikompaa ainesta maaliin?

Rinnehän on ylivoimaisesti paras maalivahti jota Laviolette on päässyt valmentamaan.

Bryzgalov tasonsa osoittaneista ykkösmaalivahdeista ainoa oikea floppi hänen alaisuudessaan, mutta olihan Bryz vielä noina vuosina paljon pelaava ykkösmaalivahti kun Lavioletten poistuttua Bryz ei enää paljoa pelejä saanut alleen ennen kuin oli ulkona NHL:stä. Eli se tasonlasku kyllä oli suurimmalta osin ihan maalivahdista itsestään kiinni.

Rinne, Bryzgalov ja Osgood taitavat olla ainoat ykkösmaalivahdit joita Laviolette on päässyt valmentamaan? Ward kehittyi hänen alaisuudessaan sellaiseksi, mutta ei tosiaan ollut ennen Lavioletten valmennusta vielä sellainen. No ehkä Weekes taisi hetken aikaa olla ykkösmaalivahti NHL-tasolla, tosin heikompaa tasoa oleva sellainen. Irben taso oli jo kerennyt putoamaan NHL-tason ulkopuolelle ennen kuin Laviolette tuli Carolinaan.

Vähän sellainen mulla oli tässä takana, että onko Rinteestä tullut epätasaisempi suorittaja vanhemmiten, eihän se ihan nuori ole enää edes maalivahdiksi. Vai kultaako aika muistoja ja mieleen on vanhemmista peleistä jäänyt vain ne kun Rinne tuntui pysäyttävän kaiken, aina? Ei tuollaista koko kauden kestävää God Modea ole tainnut olla kellään maalivahdilla sitten sen Pricen monsterikauden kun yksin kannatteli Montrealia. Onko pelin evoluutio kehittynyt jo siihen pisteeseen kun vauhtia on niin paljon, että maalivahdille mahdottomia pelejä tulee jo useampia kaudessa?

Ei tuo Rinteen playoff-rekordi ennen Laviolettea kovin huikea ollut myöskään, ohipelejä oli silloinkin sattunut. Rinne on ollut seitsemän kertaa playoffeissa ja viidellä noista torjuntaprosentti on ollut siellä keskinkertaisuuden piirissä (.904 - .911). Vain kahdesti siis pelannut tilastollisesti loistavat playoffit (toinen Lavioletten alaisuudessa), ja silloinkin finaaleissa sitten epäonnistui. Ja 2011-12 tappiollisessa sarjassa kolme kertaa torjuntaprosentti alle .900 eli ei silloinkaan tappiollisessa sarjassa useimmissa peleissä loistanut. Että jos playoffeja katsoo niin sanoisin ajan kullanneen muistoja ainakin jossain määrin.

Pricen monsterikaudella hänelläkin tappiollisessa toisen kierroksen playoff-sarjassa torjuntaprosentti oli alle .900 eli seinä tuli hänellekin vastaan. Itse asiassa Pricen torjuntaprosentti tuolloin oli aavistuksen huonompi kuin Rinteellä tänä vuonna tappiollisessa toisen kierroksen sarjassa Winnipegiä vastaan. Ja runkosarjassa Pricella oli tuolloin 24 ottelua alle .910 torjuntaprosentilla, kun taas viime kaudella Rinteellä oli 19 tuollaista ottelua. Price pelasi kyseisillä kausilla seitsemän ottelua enemmän, mutta prosentuaalisestikin torjuntaprosentin puolesta huonoiksi katsottavia otteluita hänelle sattui enemmän. Että ei se Pricekaan nyt ihan niin kova muuri ja tasainen suorittaja tuolloin ollut viime kauden Rinteeseen verrattuna. Kaikille maalivahdeille saattuu niitä heikompia pelejä useampi kauteen.

Niin ja tuo Mazanec mulla oli Nashvillen kakkosista mielessä, mutta eihän tuo näemmä kovin montaa peliä ole pelannut.

Mazanec tosiaan oli 2016-17 kauteen lähdettäessä lähtökohtainen kakkosmaalivahti, mutta pelasi alkuun pari heikompaa peliä ja sitten häntä kierrätettiin hetken aikaa Saroksen kanssa siinä ja lopulta Saros peliesityksillään ansaitsi sen paikan itselleen. Eli voihan tuon Mazanecin halutessaan laskea Lavioletten aikana epäonnistuneeksi kakkosmaalivahdiksi.

 

[Bosco]

Laitetaan yksi maalivahtilistaus tähän jälleen. Sportsnet on listaamassa top-100 pelaajia ja jos siltä listalta poimii pelkät maalivahdit niin saadaan tämän näköinen listaus:

23. Sergei Bobrovsky, G, Columbus Blue Jackets
35. Braden Holtby, G, Washington Capitals
46. Andrei Vasilevskiy, G, Tampa Bay Lightning
47. Carey Price, G, Montreal Canadiens
53. Marc-Andre Fleury, G, Vegas Golden Knights
55. Pekka Rinne, G, Nashville Predators
56. Jonathan Quick, G, Los Angeles Kings
64. Connor Hellebuyck, G, Winnipeg Jets
67. Frederik Andersen, G, Toronto Maple Leafs
77. Matt Murray, G, Pittsburgh Penguins
79. John Gibson, G, Anaheim Ducks
80. Tuukka Rask, G, Boston Bruins
86. Devan Dubnyk, G, Minnesota Wild
88. Henrik Lundqvist, G, New York Rangers
97. Corey Crawford, G, Chicago Blackhawks

Top 100 NHL players of 2018–19: 30–11 - Sportsnet.ca
Top 100 NHL players of 2018–19: 50–31 - Sportsnet.ca
Top 100 NHL players of 2018–19: 100–51 - Sportsnet.ca

Top-10 on vielä julkaisematta mutta sieltä ei enää maalivahteja sitten löydy.

Kaksitoista ensimmäistä tuolla listalla samat kuin omallakin listauksella olivat, tosin järjestyksessä hieman eroavuuksia. Kolme viimeistä sitten olisi voinut jättää top-100 listalta pois, koska tilalle varmasti olisi löytynyt hyviä korvaajia kenttäpelaajista. Kaksitoista maalivahtia sadan parhaan pelaajan joukossa kun olisi ihan riittävästi.

 

[Ni$pekt15]

Ettei totuus pääse unohtumaan niin Tuukka Rask jaetulla kärkisijalla all-time listalla:
NHL Goalies ‑ All-Time Save Percentage Leaders

Edit: Miten tuolla Hasekilla noin hemmetisti jäähyjä otettuna.....

 

[JPriest]

Edit: Miten tuolla Hasekilla noin hemmetisti jäähyjä otettuna.....

Kyllä Hasekilla tempperamenttia oli. En kyllä ihan tollaseen kasaan jäähyminuutteja olisi uskonut.

 

[Lazze]

Olipa mielenkiintoista tutkia noita maalivahtien tilastoja. Mika Norosen tehopisteet NHL:ssä oli 1+0 ja Ron Hextall keräsi 584 jäähyminuuttia. Kari Lehtonen nousisi yhdellä lisäpisteellä yksin 10.sijalle maalivahtien pistepörssissä, jos vielä sellaisia ehtii kerätä.

 

[Kumielvis]

Tuo Brodeurin voittotilasto on aika jäätävä. Alle 30v nykyvahdeista lähimpänä Holtby ja Bobrovsky, joilla molemmilla puuttuu joku 470 voittoa vielä. 10 47 voiton kautta putkeen, helppo homma! Holtbylla uralla kolme 40+ voiton kautta. Brodeurilla oli kahdeksan.

 

[Oskar]

Ah Brodeur! Itselleni kaikkien aikojen favorite maalivahti Hasekin ja Irbesin ohella.

Brodeur oli kyllä ihan luonnonoikku. Kykeni pelaamaan totaallisella huipputasolla pelien muuttuessa radikaalisesti maalivahdin silmin ja hyvin on muistissa world cup, missä Brodeur torjui ujolla 96%:n varmuudella. Oli se kova luu.

Täytyy se myöntää, että muisti sakkaa sen verran etten yhtään muistanut Brodeurin ja Hasekin pelaavan noinkin pitkään nhl:ssä. Olisin ollut sata varma, että Hasek ei pelannut enään 2005 työsulun jälkeen ja Brodeur olisi lopettamut 2011-2013 välillä, mutta hänen lopettamisestaan on vain pari hassua kautta. Tosin vain seitsemän peliä pelasi, mutta kuitenkin oli vielä maisemissa.

 

[5hole]

Hasekin pelaavan noinkin pitkään nhl:ssä. Olisin ollut sata varma, että Hasek ei pelannut enään 2005 työsulun jälkeen ja Brodeur olisi lopettamut 2011-2013 välillä, mutta hänen lopettamisestaan on vain pari hassua kautta. Tosin vain seitsemän peliä pelasi, mutta kuitenkin oli vielä maisemissa.

Tosiaan Hasek piti vielä välivuoden 08-09 kauden ja palasi Tšekin sarjaan pelaamaan kauden, sekä KHL Spartak Moskovaan kaudeksi 10-11. Tilastotkin oli vielä kohtuulliset.

 

[Mr. Smith]

No Lundqvist edelleen kuitenkin 55+ peliä kaudessa pelaava ykkösmaalivahti, kun Luongo tippunut 40 peliä kaudessa pelaavaksi maalivahdiksi. Oikeastaan Luongo on kahtena edellisenä kautena molemmilla kerroilla pelannut Reimeriä vähemmän pelejä (ehkä loukkaantumiset auttaneet), ja kuitenkin näkisin tuon auttavan tilastoissa sitten. Helpompi pitää vähäisemmällä otannalla, tuoreempana, tilastot hyvinä.

The Athletic teki taas hyvän listauksen maalivahdeista perustuen 10 NHL:n managerin ja valmentajan näkemyksiin. Ja niin vaan tämä Luongo - Lundqvist taisto siinäkin meni selvästi Luongolle. King Henrik ei mahtunut tässäkään listauksessa enää TOP20:een.

Listan kärjessä olivat nyt:
1. Bobrovsky
1. Vasilevsky
3. Fleury
4. Hellebuyck
5. Holtby
5. Price
7. Rinne

Aika paljon tuntuvat painottavan viime kautta, ainakin tiettyjen pelaajien osalta.

 

[Naamavelli]

Oon vähän seurannut näitä nuoria/90-luvulla syntyneitä maalivahteja ja miettinyt, että onko kyseessä yhtä kovia talentteja kuin esim- 80-luvun vuosikerroissa? Tietysti maalivahdit kehittyvät hitaasti ja esim. -95 ja sitä nuorempia vahteja ei vielä ykkösvahteina nähdä. Onko näin ollut aina? Eli maalivahdit alkavat lunastamaan ykköstorjujan paikkoja vasta lähempänä 25-vuoden ikää, jopa sitä myöhemmin?

Alla 90-lukulaisia, jotka ovat tällä hetkellä NHL-statuksella/pelanneet tällä kaudella (suluissa voitot).

1990
Martin Jones (119)
Jake Allen (118)
Jacob Markström (60)
Darcy Kuemper (53)
Mike Condon (45)
Michael Hutchinson (43)
Anders Nilsson (42)

1991
Robin Lehner (73)
Philipp Grubauer (43)
Casey DeSmith (8)

1992
Peter Mrazek (79)
Louis Domingue (35)
Calvin Pickard (30)
David Rittich (10)
Jack Campbell (4)
Phoenix Copley (0)

1993
John Gibson (97)
Connor Hellebyuck (85)
Malcolm Subban (13)
Linus Ullmark (10)
Laurent Brossoit (9)
Garret Sparks (8)

1994
Andrei Vasilevski (87)
Matt Murray (69)
Joonas Korpisalo (33)

1995
Juuse Saros (23)
Jarry (14)

1996
Alexander Georgiev (4)

1998
Dylan Ferguson (0)

Tietysti 1994-96 ikäluokissa on paljon mokkeja, jotka varmasti saavat pelejä tällä kaudella. Mutta, jos katsotaan puhtaasti vaikkapa 90-94 syntyneitä, mielestäni ikäluokat -91 ja -92 ovat melko heikkoja tasoltaan, liekö kukaan nousee edes yli 200 peliä voittavaksi vahdiksi? Saati 300? Jo nyt parhaat -93 ja -94 syntyneet ovat ottaneet enemmän voittoja. -90 syntyneistä pidän Jonesia hyvänä maalivahtina, Allenista on ainakin Jets-otteluiden perusteella jäänyt melko heikko kuva. Markström lienee ihan hyvä mokke myös. -93 tietysti Gibson ja Hellebyuck ovat tasonsa osoittaneet, Sparks mielestäni jonkinlainen tulevaisuuden lupaus. Subban ei ole vakuuttanut meikäläistä, että nousisi ykkösvahdiksi. -94 syntyneistä puolestaan Vasilevski ja Murray ovat selkeitä ykkösvahteja.

On tietysti vaikea verrata maalivahteja voittojen kannalta, koska jokaisessa ottelussa tulee jommalle kummalle maalivahdille voitto. Eli tavallaanhan huonokin maalivahti ottaa urallaan voittoja, jos vastassa on vielä huonompia. Lähinnä ajattelen sitä, että jääkö 90-luvun alkupuolen maalivahdit "kakkosiksi" pidentäen 80-lukulaisten uria normaalia pidemmäksi vai pääsevätkö Mrazekin, Dominguen, Pickardin, Lehnerin, Grubauerin ja Allenin tasoiset vahdit vielä tasolle, jossa urat jatkuvat 10-15 vuoden mittaisiksi?

Vertailun vuoksi 80-luvulla syntyneiden parhaimmisto (TOP5/syntymävuosi):

1989
Braden Holtby (228)
Frederik Andersen (152)
Antti Raanta (69)
Keith Kinkaid (53)
Aaron Dell (27)

1988
Sergei Bobrovsky (219)
Steve Mason (205)
Semyov Varlamov (196)
James Reimer (131)
Jonathan Bernier (128)

1987
Carey Price (288)
Tuukka Rask (240)
Ondrej Pavelec (156)
Cam Talbot (129)
Alex Stalock (35)

1986
Jonathan Quick (293)
Devan Dubnyk (206)
Ben Bishop (176)
Cory Schneider (161)
Thomas Greiss (99)

1985
Jaroslav Halak (234)
Brian Elliott (215)
Al Montoya (67)
Carter Hutton (65)
Jeff Glass (3)

1984
Marc-Andre Fleury (407)
Cam Ward (321)
Corey Crawford (230)
Jim Howard (221)
Jonas Gustavsson (72)

1983
Kari Lehtonen (310)
Antti Niemi (236)
Curtis McElhinney (65)
Dan Blackburn (20)
Mike McKenna (6)

1982
Henrik Lundqvist (433)
Pekka Rinne (314)
Mike Smith (223)
Jonas Hiller (197)
Peter Budaj (158)
+ Ray Emery (145)

1981
Craig Anderson (264)
Rick DiPietro (130)
Alex Auld (91)
Mike Leighton (37)
Yann Danis (17)

1980
Ryan Miller (371)
Ilya Bryzgalov (221)
Andrew Raycroft (113)
Antero Niittymäki (95)
Dan Ellis (87)

 

[aessi]

The Athletic teki taas hyvän listauksen maalivahdeista perustuen 10 NHL:n managerin ja valmentajan näkemyksiin. Ja niin vaan tämä Luongo - Lundqvist taisto siinäkin meni selvästi Luongolle. King Henrik ei mahtunut tässäkään listauksessa enää TOP20:een.

Listan kärjessä olivat nyt:
1. Bobrovsky
1. Vasilevsky
3. Fleury
4. Hellebuyck
5. Holtby
5. Price
7. Rinne

Aika paljon tuntuvat painottavan viime kautta, ainakin tiettyjen pelaajien osalta.

Tämä oli mun mielestä kyllä aika huono lista, Andersenin osakkeita laski se, että hän pelaa huonon puolustuksen edessä. Mikä ihmeen logiikka tuossakin on? Vastaavasti Gibsonin kohdalla mietittiin terveyttä, Murrayn osakkeita taas nosti voitetut Stanley Cupit vaikka tuo on nimenomaan joukkuepalkinto. Kuitenkin tuo kysymys oli aika selkeä, eli pitäisikö maalivahdin olla aloittava maalivahti vai ei asteikolla 1-5.

 

[Benn]

Ei ole tehty tälle kaudelle mitään *hai lait riil* topikkia hienoille torjunnoille tai maaleille niin laitetaan tänne Khudobinin hieno torjunta viime yönä Sinitakkeja vastaan. Olkaa hyvät

GOTTA SEE IT: Stars' Khudobin Makes Absurd Kick Save Vs. Blue Jackets

 

[Binisteri]

Ettei totuus pääse unohtumaan niin Tuukka Rask jaetulla kärkisijalla all-time listalla:
NHL Goalies ‑ All-Time Save Percentage Leaders

Edit: Miten tuolla Hasekilla noin hemmetisti jäähyjä otettuna.....

Jaa-a.
Hasek Flips Gaborik

Laitetaan yksi maalivahtilistaus tähän jälleen. Sportsnet on listaamassa top-100 pelaajia ja jos siltä listalta poimii pelkät maalivahdit niin saadaan tämän näköinen listaus:

23. Sergei Bobrovsky, G, Columbus Blue Jackets
35. Braden Holtby, G, Washington Capitals
46. Andrei Vasilevskiy, G, Tampa Bay Lightning
47. Carey Price, G, Montreal Canadiens
53. Marc-Andre Fleury, G, Vegas Golden Knights
55. Pekka Rinne, G, Nashville Predators
56. Jonathan Quick, G, Los Angeles Kings
64. Connor Hellebuyck, G, Winnipeg Jets
67. Frederik Andersen, G, Toronto Maple Leafs
77. Matt Murray, G, Pittsburgh Penguins
79. John Gibson, G, Anaheim Ducks
80. Tuukka Rask, G, Boston Bruins
86. Devan Dubnyk, G, Minnesota Wild
88. Henrik Lundqvist, G, New York Rangers
97. Corey Crawford, G, Chicago Blackhawks

Top 100 NHL players of 2018–19: 30–11 - Sportsnet.ca
Top 100 NHL players of 2018–19: 50–31 - Sportsnet.ca
Top 100 NHL players of 2018–19: 100–51 - Sportsnet.ca

Top-10 on vielä julkaisematta mutta sieltä ei enää maalivahteja sitten löydy.

Kaksitoista ensimmäistä tuolla listalla samat kuin omallakin listauksella olivat, tosin järjestyksessä hieman eroavuuksia. Kolme viimeistä sitten olisi voinut jättää top-100 listalta pois, koska tilalle varmasti olisi löytynyt hyviä korvaajia kenttäpelaajista. Kaksitoista maalivahtia sadan parhaan pelaajan joukossa kun olisi ihan riittävästi.

On kyllä hieman kieli poskella tehty lista. Vasi ja Price aivan liian korkealla. En tiedä miksi Dubnyk ja Crawford on noin matalalla.

 

[larzzon]

Maalivahdin pelaaminen on niin paljon korvien välistä ja paineiden kestämisestä kiinni, etten voi millään ymmärtää pudotuspelisarjoja voittamattoman Bobrovskyn arvostusta. Joo, on pelannut keskinkertaisessa joukkueessa, mutta esim. Price ja Lunkka ovat molemmat kääntäneet sarjoja ennakkoon huonommalle joukkueelle, Bob on lähinnä sulanut muutamassa yrityksessään.

 

[5hole]

Maalivahdin pelaaminen on niin paljon korvien välistä ja paineiden kestämisestä kiinni, etten voi millään ymmärtää pudotuspelisarjoja voittamattoman Bobrovskyn arvostusta. Joo, on pelannut keskinkertaisessa joukkueessa, mutta esim. Price ja Lunkka ovat molemmat kääntäneet sarjoja ennakkoon huonommalle joukkueelle, Bob on lähinnä sulanut muutamassa yrityksessään.

Vähän jos noita suhteuttaa ns. nykytasoon niin lähempänä noin, toki ei olisi omalla listalla Bobrovsky ensimmäisenä silloinkaan.

Ehkä lähempänä näin:
Braden Holtby, G, Washington Capitals
Andrei Vasilevskiy, G, Tampa Bay Lightning
Marc-Andre Fleury, G, Vegas Golden Knights
Pekka Rinne, G, Nashville Predators
Carey Price, G, Montreal Canadiens
Sergei Bobrovsky, G, Columbus Blue Jackets
Connor Hellebuyck, G, Winnipeg Jets
Jonathan Quick, G, Los Angeles Kings
Frederik Andersen, G, Toronto Maple Leafs
John Gibson, G, Anaheim Ducks
Matt Murray, G, Pittsburgh Penguins
Tuukka Rask, G, Boston Bruins
Devan Dubnyk, G, Minnesota Wild
Henrik Lundqvist, G, New York Rangers
Corey Crawford, G, Chicago Blackhawk

 

[larzzon]

Ja sitten toi, että missä määrin on mielekästä ylipäänsä typistää maalivahdin hyvyyttä yhteen numeroon?

Jos lähdet pudotuspeleihin konferenssin sijalta viisi ja saat valita maalivahdin, niin todennäköisesti valitset eri kassarin kuin kärkisijoitettuna.

Tarkoitan, että ykkössijoitettuna voit pelata varman päälle ja valita braydenholtbyn. Mutta jos oletus on, että maalivahdin pitää hoitaa pelilliselle altavastaajalle useampi sarja, eikä vain olla mokaamatta yhtään niin onko siellä Pricea lukuunottamatta muita, joita kannattaisi harkita?

Runkosarjatilastojen perusteella tehtävässä pelaaja-arvioinnissa korostuu aika paljon se, että kuka ei vietä syyspelireissujen pimeitä iltoja paikallisessa skohanissa. Tai kenen maalivahdin pelikaverit eivät vietä. Yksittäiset ohipelit näkyvät tilastoissa paljon, mutta eivät välttämättä kerro tasosta vähääkään.

 

[5hole]

Mutta jos oletus on, että maalivahdin pitää hoitaa pelilliselle altavastaajalle useampi sarja, eikä vain olla mokaamatta yhtään niin onko siellä Pricea lukuunottamatta muita, joita kannattaisi harkita?

Price ei ole kyllä loukkaantumisensa jälkeen noussut omalle tasolleen. Tasoa mikä oli ennen loukkaantumistaan (viimeisintä isompaa siis) ja nykyistä ei voi sinänsä edes verrata. Olihan Price lähes yksin syypää sille että Habs edes havitteli Playoff paikkaa. Runkosarjassakin nimittäin ryösti yksinään pisteitä...

Nyt vastaavan tilanteen maalivahti olisi ehkä jopa Fleury, viime kauden Playoffit oli kyllä finaaleita lukuunottamatta aika timanttista suorittamista. Väitän että jos peleissä oli oikeastaan kuka tahansa toinen maalivahti, niin sarjat olisivat huomattavasti paljon tiukempia olleet, enkä usko että Vegas olisi finaaleihin päässyt.

 

[Bosco]

NHL:ssä on tällä kaudella nähty 70 maalivahtia. Tässä hieman tilastoa heidän taustoista varausten osalta:

1.kierros - 12
2.kierros - 10
3.kierros - 9
4.kierros - 6
5.kierros - 7
6.kierros - 6
7.kierros - 3
8.kierros - 1
9.kierros - 2
Varaamaton - 14

Maalivahtien varaaminen on tunnetusti jäänyt vuosituhannen alun päivistä vuosi vuodelta yhä enemmän myöhäisemmäksi ja useasti ensimmäiset maalivahdit nykyisin viedäänkin vasta toisen kierroksen loppupuolella. Joten sen johdosta yksi tilasto lisää:

Oman vuosikertansa top-10:ssä maalivahtien osalta on varattu - 34
Oman vuosikertansa bottom-10:ssä maalivahtien osalta on varattu - 13

Lähestulkoon tasan puolet tämän hetken NHL-maalivahdeista ovat siten olleet oman vuosikertansa top-10 maalivahteja draftissa, vaikka heistäkin osa on siellä draftissa voinut tippua aina neljännelle kierrokselle saakka.

Tuoreimmat varauksen omaavat NHL-maalivahdit tällä hetkellä ovat vuodelta 2013, Juuse Saros sekä Calvin Petersen. Vanhin aktiivinen NHL-varauksen omaava maalivahti on vuodelta 1997, Roberto Luongo. Noiden 15 draftin aikana ensimmäisellä kierroksella on varattu yhteensä 34 maalivahtia ja heistä tosiaan 12 on edelleen aktiivisia NHL-maalivahteja. Kausien 2002 ja 2013 välillä 1.kierroksella on varattu 20 maalivahtia ja heistä 11 on aktiivia maalivahteja, eli yli puolet heistä.

14 varaamattomasta maalivahdista 13 ovat taustaltaan yliopistosta tai Euroopasta tulleita. Martin Jones on ainoa poikkeustapaus, Kanadan junnuliiga taustan omaava ja tehden NHL-sopimuksen 18-vuotiaana samana vuonna kun oli ensimmäistä kertaa varauskelpoinen mutta jäätyään draftissa varaamatta.

Tuolta pohjalta sanoisin johtopäätöksenä että maalivahteja kannattaa scoutata organisaatioon kahta reittiä:

1. Joko käyttää maalivahtiin korkean varausvuoron ja ottaa yhden ikäluokkansa lahjakkaimmiksi katsottavista maalivahdeista. Eli etukäteisarviossa vähintään sinne ikäluokkansa top-10:een menevän lupauksen. Nykyajan trendi huomioiden korkea varausvuoro ei tarkoita usein 1.kierroksen vuoroa, mutta jos siellä on joku todella lahjakas maalivahti niin sellaisen käyttäminen siihen on enemmän kuin suotavaa. Vähintään kuitenkin siellä kolmannen kierroksen alkupäässä tai puolivälin tienoilla se maalivahti pitäisi napata jos mielii saada varaamisen arvoisen veskarin.

2. Toisena vaihtoehtona on sitten hankkia maalivahti muutamaa vuotta kypsempänä tapauksena vapailta markkinoilta, joko sieltä NCAA:sta tai Euroopan liigoista.

Kun draftissa se kirkkain kärki nuorten lahjakkuuksien osalta on viety maalivahdeista, niin sen jälkeen ei kannata oikein arpoja enää sitten niihin käyttää. Parempi vaihtoehto lienee tosiaan odottaa sitten että vapailta markkinoilta voi signata. Noistakin muutamista tämän hetken bottom-10:ssä varatuista NHL-maalivahdeista Calvin Petersen ja Frederik Andersen eivät suostuneet alkuperäisen varaajan kanssa edes sopimukseen, joten joka tapauksessa päätyivät UFA:ksi tai uudelleen valittavaksi top-10:ssä. Tokihan myös kenttäpelaajista valtaosa myöhäisten kierrosten varauksista ei koskaan päädy NHL:ään, mutta se on sitten toinen asia, nyt keskitytään vain maalivahteihin.

 

[Naamavelli]

Mitä luulette, voiko Koskinen olla mukana taistelemassa Vezina-finalistin paikasta tällä kaudella? Otteluita aloitettuna vasta 15/33, mutta ei Rinteelläkään ole kuin 21/33. Oletuksena on kuitenkin, että Koskinen pelaa varmaan sen 2/3 kauden jäljellä olevista peleistä, joten ehkä sinne 50 ottelun hujakoille tulee lopullinen ottelumäärä. Tilastot (11W 3 L, 2.12GAA 93.0%) ovat kuitenkin niin paljon kovemmat kuin Talbotilla (7W 9 L, 3.22GAA, 89.4%), että luulisi vastuuta tulevan. Tosin, se että pystyykö pitämään tähän mennessä olleen tasonsa, on tärkeintä.

Millaisia määriä otteluita Vezina-finalisteilla on ollut alla aikaisempina kausina?

 

[Bosco]

Millaisia määriä otteluita Vezina-finalisteilla on ollut alla aikaisempina kausina?

Vezina-palkinnon määritelmä muutettiin nykyiseen muotoonsa kaudesta 1981-82 alkaen. 80-luvulla oli kuitenkin vielä aika harvinaista että maalivahti pelasi kaudessa yli 60 ottelua ja oikeastaan vasta kaudesta 1991-92 alkaen ykkösmaalivahteja alettiin kuormittaa enemmän. Joten tässä listaus tuosta kaudesta (pois lukien tynkäkaudet 1994-95 ja 2012-13) eteenpäin alle 60 pelatulla ottelulla Vezina-finalistiksi yltäneistä maalivahdeista:

59 GP Roman Cechmanek, Philadelphia Flyers (2000-01) (kakkonen GAA:ssa ja nollapeleissä, top-5 SV%:ssa), sijoitus 2.
59 GP Pekka Rinne, Nashville Predators (2017-18) (top-5 GAA:ssa, jaetulla ykkössijalla nollapeleissä), sijoitus 1.
58 GP Dominik Hasek, Buffalo Sabres (1993-94) (ykkönen GAA ja SV%:ssa, jaetulla ykkössijalla nollapeleissä), sijoitus 1.
58 GP Tuukka Rask, Boston Bruins (2013-14) (top-5 GAA:ssa ja SV%:ssa, ykkönen nollapeleissä), sijoitus 1.
58 GP Devan Dubnyk, Arizona Coyotes/Minnesota Wild (2014-15) (top-3 GAA:ssa ja SV%:ssa, jaetulla nelossijalla nollapeleissä), sijoitus 3.
57 GP John Vanbiesbrouck, Florida Panthers (1993-94) (kakkonen SV%:ssa, top-5 GAA:ssa), sijoitus 2.
57 GP Daren Puppa, Tampa Bay Lightning (1995-96) (kakkonen SV%:ssa, jaetulla kolmossijalla nollapeleissä), sijoitus 3.
57 GP Tim Thomas, Boston Bruins (2010-11) (ykkönen GAA:ssa ja SV%:ssa, kakkonen nollapeleissä), sijoitus 1.
55 GP Marty Turco, Dallas Stars (2002-03) (ykkönen GAA:ssa ja SV%:ssa, jaetulla viitossijalla nollapeleissä), sijoitus 2.
54 GP Tim Thomas, Boston Bruins (2008-09) (ykkönen GAA:ssa ja SV%:ssa), sijoitus 1.
53 GP Henrik Lundqvist, New York Rangers (2005-05) (top-5 GAA:ssa ja SV%:ssa), sijoitus 3.
50 GP Chris Osgood, Detroit Red Wings (1995-96) (jaetulla ykkössijalla GAA:ssa, jaetulla kolmossijalla nollapeleissä), sijoitus 2.
47 GP Bob Essensa, Winnipeg Jets (1991-92) (top-5 GAA:ssa ja SV%:ssa, jaetulla ykkössijalla nollapeleissä), sijoitus 3.
38 GP Miikka Kiprusoff, Calgary Flames (2003-04) (ykkönen GAA:ssa, jaetulla ykkössijalla SV%:ssa), sijoitus 2.

Viimeisen 24 täyden pelatun kauden aikana siten vain 14 kertaa on ylletty Vezina-finalistiksi alle 60 pelatulla ottelulla. Tuo on juuri alle 20% Vezina-finalistien kokonaismäärästä tuolla ajanjaksolla. Jos rajaa laskee tuohon alle 55 pelattuun otteluun, muodostuu se vieläkin harvinaisemmaksi.

Hasekin ja Thomaksen kaudet tuolta listalta todella ylivertaisia joten sellaisella suorituksella pelimäärän jääminen alhaiseksi ei haittaa ollenkaan. Vertailua tulisi suorittaa siten listan muihin maalivahteihin ja kuten niistäkin näkee niin Vezina-finalistiksi yltäminen edellyttää sitä että on vähintään kahdessa maalivahtien tilastokategoriassa ihan kärkiluokkaa. Sitähän Koskinen tällä hetkellä onkin joten samaan tahtiin jatkaessaan, mikä ettei voisi yltää Vezina-finalistiksi tällä kaudella.

 

[Mängimies]

Mikä tarina tuossa Kiprusoffin 2003-04 kaudessa olikaan? Siis noin vähäinen (38) ottelumäärä ja kuitenkin Vezina-äänestyksen kakkonen. Kyseessä oli World Cup -kausi ja syksyllä Kiprusoff oli ainakin pelikunnossa. Loukkaantuiko kesken kauden? Ei jaksa muistaa niin pitkälle. Kuitenkin keväällä Kipper oli taas kehissä ja kaikkihan muistaa ne playoffsit ja etenkin finaalisarjan, jonka Calgary hävisi seiskapelin jatkoajalla.

Joka tapauksessa poikkeuksellisen pieni ottelumäärä, jolla oltiin korkealla Vezina-äänestyksessä.

 

[benicio]

Mikä tarina tuossa Kiprusoffin 2003-04 kaudessa olikaan? Siis noin vähäinen (38) ottelumäärä ja kuitenkin Vezina-äänestyksen kakkonen. Kyseessä oli World Cup -kausi ja syksyllä Kiprusoff oli ainakin pelikunnossa. Loukkaantuiko kesken kauden? Ei jaksa muistaa niin pitkälle. Kuitenkin keväällä Kipper oli taas kehissä ja kaikkihan muistaa ne playoffsit ja etenkin finaalisarjan, jonka Calgary hävisi seiskapelin jatkoajalla.

Joka tapauksessa poikkeuksellisen pieni ottelumäärä, jolla oltiin korkealla Vezina-äänestyksessä.

Siirtyi Flamesiin vasta marraskuun lopulla (Turekin loukkaannuttua), loukkasi sitten polven nivelsiteet itsekin. Varmaan Turek vanhalla ykkösvahtistatuksellaan myös jonkun pelin tervehdyttyään sai. Kai Kipperi oli vaan niin hyvä ja merkityksellinen joukkueensa menestykselle.
Eikös World Cup -kausi ollut vasta seuraava, 2004 syksyllä pelattiin.

 

[Bosco]

Mikä tarina tuossa Kiprusoffin 2003-04 kaudessa olikaan? Siis noin vähäinen (38) ottelumäärä ja kuitenkin Vezina-äänestyksen kakkonen. Kyseessä oli World Cup -kausi ja syksyllä Kiprusoff oli ainakin pelikunnossa. Loukkaantuiko kesken kauden? Ei jaksa muistaa niin pitkälle. Kuitenkin keväällä Kipper oli taas kehissä ja kaikkihan muistaa ne playoffsit ja etenkin finaalisarjan, jonka Calgary hävisi seiskapelin jatkoajalla.

Joka tapauksessa poikkeuksellisen pieni ottelumäärä, jolla oltiin korkealla Vezina-äänestyksessä.

Kiprusoff kaupattiin tuolla kaudella Calgaryyn vasta siinä marraskuun puolivälissä ja sitten oli kauden aikana joulukuun lopussa kärsityn polvivamman vuoksi reilun kuukauden sivussa otteluista. Se selittää vähäistä pelimäärää.

Flames oli Kiprusoffin hankkiessaan liigan bottom-5 joukkue ja Kiprusoffin sairausloman aikana pistekeskiarvossa bottom-10 joukkue. Tuo vaikutti merkittävästi siihen millaiseksi Kipperin arvo nähtiin tuolloin Flamesin menestykselle ja siitä on Vezina-finalistin paikan lisäksi osoituksena myös neljäs sija Hart-äänestyksessä (kaudella jolloin saman joukkueen Iginla oli Hart-äänestyksessä toinen).

 

[Bosco]

Mitä luulette, voiko Koskinen olla mukana taistelemassa Vezina-finalistin paikasta tällä kaudella? Otteluita aloitettuna vasta 15/33, mutta ei Rinteelläkään ole kuin 21/33. Oletuksena on kuitenkin, että Koskinen pelaa varmaan sen 2/3 kauden jäljellä olevista peleistä, joten ehkä sinne 50 ottelun hujakoille tulee lopullinen ottelumäärä. Tilastot (11W 3 L, 2.12GAA 93.0%) ovat kuitenkin niin paljon kovemmat kuin Talbotilla (7W 9 L, 3.22GAA, 89.4%), että luulisi vastuuta tulevan. Tosin, se että pystyykö pitämään tähän mennessä olleen tasonsa, on tärkeintä.

Vertailua tulisi suorittaa siten listan muihin maalivahteihin ja kuten niistäkin näkee niin Vezina-finalistiksi yltäminen edellyttää sitä että on vähintään kahdessa maalivahtien tilastokategoriassa ihan kärkiluokkaa. Sitähän Koskinen tällä hetkellä onkin joten samaan tahtiin jatkaessaan, mikä ettei voisi yltää Vezina-finalistiksi tällä kaudella.

Koskinen ei ole näiden viestien jälkeen saanut edes rantapalloa kiinni ja pudonnut sieltä GAA/SV%-tilastojen kärkipäästä jonnekin alempaan keskikastiin. Ei ole enää edes etäisesti mukana Vezina-keskustelussa ja pitkä on tie noustavaksi sinne mukaan kauden toisen puoliskon aikana.

Luongon tekeminen viime yönä oli kovin heikkoa ja sitä se on ollut koko kauden ajan: 3.37 GAA ja .892 SV%. Tämän kauden jälkeen tullaan sitten palkassa niihin hänen sopimuksen matalapalkkaisiin häntävuosiin, joten näinköhän Luongo vetelee viimeistä kauttaan siellä?