Eli en mä tuossa Lavioletten maalivahtihistoriassa mitään ihmeellistä näe, mitään mikä menisi yksin päävalmentajan vastuulle.
Niin ja tosiaan Lavioletten alaisuudessa Nashvillessa ensin Carter Hutton oli kaksi kautta Rinteen kakkonen ja nyt viimeiset kaksi kautta se on ollut Saros. En tiedä missä välissä tuossa kakkosmaalivahdit oikein olisivat tipahdelleet Rinteen takana yksi kerrallaan.
Nojoo, toki provosoivasti kirjoitettu minultakin ja asiat voi nähdä noin kuten kirjoitit. Ei tästä varmasti väittelyä saa aikaan, koska mullakin on vain tuntuma, että Lavioletten joukkueilla on tapana pelata silloin tällöin totaalisia ohipelejä ihan pleijareita myöten. Tähän vielä Flyers ajoilta tutut Pensylvanian paikalliset, jotka päättyivät tyyliin 9-7, niin ei siinä maalivahdille jää paljon palaa. Tai onko se maalivahti syy vai seuraus? Onko Lavioletten joukkueisiin sattunut heikompaa ainesta maaliin?
Vähän sellainen mulla oli tässä takana, että onko Rinteestä tullut epätasaisempi suorittaja vanhemmiten, eihän se ihan nuori ole enää edes maalivahdiksi. Vai kultaako aika muistoja ja mieleen on vanhemmista peleistä jäänyt vain ne kun Rinne tuntui pysäyttävän kaiken, aina? Ei tuollaista koko kauden kestävää God Modea ole tainnut olla kellään maalivahdilla sitten sen Pricen monsterikauden kun yksin kannatteli Montrealia. Onko pelin evoluutio kehittynyt jo siihen pisteeseen kun vauhtia on niin paljon, että maalivahdille mahdottomia pelejä tulee jo useampia kaudessa?
Niin ja tuo Mazanec mulla oli Nashvillen kakkosista mielessä, mutta eihän tuo näemmä kovin montaa peliä ole pelannut.