NHL Networkin pelipaikkalistausista seuraavana vuorossa on maalivahdit. Maalivahtien osalta tyytyvät pelkän top-10 listaamiseen. Honorable mentions on jo julkaistu: Frederik Andersen, Robin Lehner, Matt Murray, Connor Hellebuyck ja Carter Hart.
https://www.nhl.com/news/nhl-top-players-goalies-on-the-bubble/c-308592642?tid=290583266
Lisäksi 'teaserina' ovat paljastaneet että Price on listalla neljäs ja Rinne puolestaan yhdeksäs.
-----------------
Vuosi sitten rankkasin maalivahdit joten tehdään sama tänäkin vuonna. Ei nyt mitään suurempia perusteluja.
Koodi:
1. (+3) Andrei Vasilevskiy
2. (+/0) Sergei Bobrovsky
3. (+3) Tuukka Rask
4. (+3) Carey Price
5. (+8) Ben Bishop
6. (-3) Pekka Rinne
7. (+3) John Gibson
8. (-7) Braden Holtby
9. (-1) Marc-Andre Fleury
10. (+1) Frederik Andersen
11. (-2) Connor Hellebuyck
12. (+/0) Matt Murray
13. (NR) Jordan Binnington
14. (-9) Jonathan Quick
15. (+/-0) Henrik Lundqvist
16. (+/-0) Devan Dubnyk
17. (+12) Robin Lehner
18. (-1) Antti Raanta
19. (+8) Jacob Markström
20. (NR) Phillipp Grubauer
HM: Carter Hart, Martin Jones ja David Rittich.
- Vasilevskiy on nyt ansainnut paikkansa kärjessä.
- Bishop nosti osakkeitaan takaisin sinne kärkiviitoseen. Viime vuonna tuli rankattua hieman liian alas parista edeltävästä vaisummasta kaudesta johtuen. Nyt on taas talenttinsa mukaisella paikalla.
- Rinne putosi alaspäin hieman mutta lähinnä vain muiden noustessa takaisin omille paikoilleen (Bishop ja Price saivat terveet kaudet alleen ja siten paransivat osakkeitaan parin hiljaisemman vuoden jälkeen) ja Rask ansaitsee playoffiensa vuoksi paikan Rinteen edeltä.
- Muutoin voisi todeta että top-7 on siellä pienillä marginaaleilla ja siellä kenellä tahansa on kykyjä olla listan kärkinimenä vuoden päästä. Etenkin Gibsonin kehityskäyrä kulkee listalla hyvin ylöspäin, mutta toisaalta Ducksin joukkueen takana meriittien kerääminen kovemman sijoituksen puolesta ei ole helppoa eli joutuu todenteolla ansaitsemaan nousunsa ylemmäksi.
- Holtbyn sijoitus putosi merkittävästi viime kauteen nähden jolloin rankkasin ykköseksi. Puolustuksekseni totesin silloin kärkinelikon tasaiseksi ja järjestykseen voineen olla heidän kesken mikä hyvänsä. Annoin tuoreelle Stanley Cup-voittajalle silloin sitten edun. Nyt takana kuitenkin kaksi peräkkäistä runkosarjaa yli 2.80 päästetyn maalin keskiarvolla ja alle .915 torjuntaprosentilla, joten ei voinut korkeammallekaan rankata enää. Pysyy kuitenkin edelleen top-10:ssä meriittiensä ansiosta. Vaatii kuitenkin kunnon bounceback-kautta että on taas ihan terävimmän kärjen mukana.
- Quick tippui myös merkittävästi vuoden takaiseen nähden mutta olihan se kausi häneltä sen verran huono että pudotusta oli pakosti luvassa. Lisäksi alkaa olla jo siinä iässä että se tasonpudotus jää pysyväksi. Ehkä kuitenkin vuoden päästä näyttää että liiaksi painotin nyt viimeistä kautta, mutta ei mahda mitään. Siinä on kuitenkin maalivahtien osalta tasoerot loppupeleissä sen verran pienet että heikompi kausi (tai huippukausi) voi oikeutetustikin heilauttaa sijoitusta kunnolla tällaisella listauksella. Vähän pitää sitäkin pidemmälle yrittää katsoa (esim. näkyy siinä kun Lehner jää sinne Quickin taakse), mutta onhan niillä tuoreimmilla näytöillä painoarvoa.
- Kärkiseitsemikon takana onkin tasainen ryhmä Holtbystä Quickiin saakka ja sieltä löytyy jokaiselta edellytyksiä nousta sinne ykkösryhmään mukaan.
- Lundqvistista alkaa sitten selvempi tasonpudotus nähdäkseni. Siitä lähtien jokaiselta löytyy ne isommat kysymysmerkkinsä ja epävarmuustekijänsä ikänsä, heikomman kautensa, hyvän yksittäisen (Lehner) kauden toistettavuuden, loukkaantumisten tms. vuoksi. Lundqvistilla on ne vanhat meriitit olla sen ryhmän kärkinimenä. Kuten totesin niin maalivahtien osalta tasoerot pienet ja tästäkin ryhmästä löytyy Vezina-tasolla parina viime kautena pelanneet veskarit, joten ei yllätä jos tästä tai listan ulkopuolelta nousee kauden aikana nimiä ihan terävintä kärkeä kohden. Maalivahtien kohdallahan sitä tapahtuu vuosittain.
- Viime kauden top-20:stä nyt ulkopuolelle putosivat Jones (14.), Luongo (18.), Schneider (19.) ja Talbot (20.). Tuokin osoittaa edellisen kohdan paikkansapitävyyden kun top-20 listan häntäpäästä nyt niitä kavereita putoaa uudempien nimien tieltä pois. Luongo oli vuosi sitten vanhojen meriittien ansiosta vielä top-20 listalla ja nyt jäi heikomman kauden jälkeen (odotetusti sopimuksen häntävuosien tullessa vastaan) eläkkeelle. Jones, Schneider ja Talbot jokainen pelasivat taas sen verran heikot kaudet että pudotus heidän kohdallaan ansaittua. Jones pelaa kuitenkin edelleen liigan kärkipäähän kuuluvan joukkueen selvänä ykkösmaalivahtina joten voi hyvin nousta takaisin listalle vuoden päästä. Schneiderilla on vaikeita vuosia takana loukkaantumisten vuoksi, mutta jos on täydessä iskussa niin vahvistuneen Devils-joukkueen takana hänen ura voi myös kokea uuden nousun vielä. Talbotista taisi aika ajaa ohitse ykkösmaalivahtina, mutta ehkä parempi vielä katsoa ensi kausi ennenkuin toteaa lopullisesti noin.
- Nuoremmista kakkosmaalivahdeista Saros on talentiltaan paras mutta Rinteen syrjäyttäminen edelleen vaikeasti toteutettavissa. Jos siihen kykenee niin heittämällä nousisi top-20 listalle mukaan. Muutoin Linus Ullmark voisi olla yksi ensi kauden yllättäjänimistä kakkosmaalivahdista ykköseksi nousevien osalta. Columbuksessa myös ykköstorjujan viitta tarjolla Joonas Korpisalolle tai Elvis Merzlikinsille ja sitten näyttöjen pohjalta katsotaan että hätyytteleekö top-20 maalivahdin paikkaa kumpikaan heistä.