Maalivahti on turvamme ja linnamme sekä auttajamme hädän hetkellä

[Noutolokku]

Rinteen Vezinan kylkiäiseksi Juuse Saros äänestettiin tulokkaiden all-star ketjuun parhaana maalivahtina.

Sinällään hauska, kun Saroksella jo kolmas kausi NHL/AHL välillä, mutta nyt vasta tuli tuo tulokaspelimäärä täyteen. Eipä siinä, hyvät tilastot Saroksella ja playoffeissa joutui ehkä hieman aina pahaan saumaan kentille tulemaan Rinnettä paikkaamaan. Voisi kuitenkin sanoa että huikea kausi ja ehkä jo vuoden-parin päästä istuu tuossa Rinteen tontilla Nashvillen maalilla

 

[mesag]

Mielenkiintoista, että kaksi äänestäjää ei pitänyt Rinnettä edes kolmen parhaan maalivahdin joukossa.

 

[Robin Big Snake]

Rinteen Vezinan kylkiäiseksi Juuse Saros äänestettiin tulokkaiden all-star ketjuun parhaana maalivahtina.

Onko tätä koskaan tapahtunut aikaisemmin?

 

[steierwrass]

Onko tätä koskaan tapahtunut aikaisemmin?

Sitä, että kaksi suomalaista? Vai sitä, että kaksi saman joukkueen maalivahtia? En toki tiedä vastausta kumpaankaan.

 

[Robin Big Snake]

Sitä, että kaksi suomalaista? Vai sitä, että kaksi saman joukkueen maalivahtia? En toki tiedä vastausta kumpaankaan.

Vezina ja tulokkaiden all-star samasta jengistä.

 

[Bosco]

Vezina ja tulokkaiden all-star samasta jengistä.

On tapahtunut aiemmin kolmesti mutta vain saman pelaajan voittaessa molemmat pystit/kunniamaininnat:

1983-84 Tom Barrasso
1986-87 Ron Hextall
1990-91 Ed Belfour

Mutta tällä Rinteen (Vezina) ja Saroksen (tulokkaiden All-Stars kentällinen) suorittamalla tavalla vastaavaa ei ole aiemmin tapahtunut.

Suomalaisista tulokkaiden All-Stars kentälliseen on valittu nyt Juuse Saros, Patrik Laine, Joni Pitkänen, Sami Salo, Janne Niinimaa ja Teemu Selänne. Saros siten ensimmäinen suomalainen maalivahti joka on tuohon kyennyt. Hyökkääjienkin välillä ehti tovi vierähtää edellisestä kerrasta ennen Laineen valintaa viime vuonna.

 

[Bosco]

THN on rankannut ykkösmaalivahdit seuraavanlaiseen järjestykseen:

1. Sergei Bobrovsky, Columbus Blue Jackets
2. Andrei Vasilevskiy, Tampa Bay Lightning
3. Connor Hellebuyck, Winnipeg Jets
4. Braden Holtby, Washington Capitals
5. Tuukka Rask, Boston Bruins
6. Marc-Andre Fleury, Vegas Golden Knights
7. Devan Dubnyk, Minnesota Wild
8. Antti Raanta, Arizona Coyotes
9. Jonathan Quick, Los Angeles Kings
10. Frederik Andersen, Toronto Maple Leafs
11. Carey Price, Montreal Canadiens
12. Pekka Rinne, Nashville Predators
13. John Gibson, Anaheim Ducks
14. Mike Smith, Calgary Flames
15. Matt Murray, Pittsburgh Penguins
16. Roberto Luongo, Florida Panthers
17. Ben Bishop, Dallas Stars
18. Martin Jones, San Jose Sharks
19. Semyon Varlamov, Colorado Avalanche
20. Jake Allen, St. Louis Blues
21. Brian Elliott, Philadelphia Flyers.
22. Jacob Markstrom, Vancouver Canucks
23. Corey Crawford, Chicago Blackhawks
24. Cory Schneider, New Jersey Devils
25. Henrik Lundqvist, New York Rangers
26. Robin Lehner, New York Islanders
27. Cam Talbot, Edmonton Oilers
28. Jimmy Howard, Detroit Red Wings
29. Carter Hutton, Buffalo Sabres
30. Craig Anderson, Ottawa Senators
31. Scott Darling, Carolina Hurricanes

Muutamia huomioita:

- Rinne on naurettavan alhaalla ja perusteluissa mainitut playoff-otteet on huono syy alhaiselle sijoitukselle kun listan ykkösenä on Bobrovsky.
- Lundqvist ihan liian alhaalla, on edelleen laatumaalivahti.
- Raanta saisi nyt pelata edes yhden 50+ ottelun kauden ennen kuin hänet voitasiin top-10:een sijoittaa.
- Dubnyk on yliarvostettuna myöskin, ei ole top-10 maalivahti vaan jossain 11. ja 20. välillä.

Listojen arvostelu on aina kuitenkin helpompaa kuin niiden tekeminen, joten laitetaan nyt oma rankkaus esille:

1. Braden Holtby, Washington Capitals
2. Sergei Bobrovsky, Columbus Blue Jackets
3. Pekka Rinne, Nashville Predators
4. Andrei Vasilevskiy, Tampa Bay Lightning
5. Jonathan Quick, Los Angeles Kings
6. Tuukka Rask, Boston Bruins
7. Carey Price, Montreal Canadiens
8. Marc-Andre Fleury, Vegas Golden Knights
9. Connor Hellebuyck, Winnipeg Jets
10. John Gibson, Anaheim Ducks
11. Frederik Andersen, Toronto Maple Leafs
12. Matt Murray, Pittsburgh Penguins
13. Ben Bishop, Dallas Stars
14. Martin Jones, San Jose Sharks
15. Henrik Lundqvist, New York Rangers
16. Devan Dubnyk, Minnesota Wild
17. Antti Raanta, Arizona Coyotes
18. Roberto Luongo, Florida Panthers
19. Cory Schneider, New Jersey Devils
20. Cam Talbot, Edmonton Oilers
21. Mike Smith, Calgary Flames
22. Corey Crawford, Chicago Blackhawks
23. Semyon Varlamov, Colorado Avalanche
24. Jake Allen, St. Louis Blues
25. Brian Elliott, Philadelphia Flyers
26. Jimmy Howard, Detroit Red Wings
27. Jacob Markstrom, Vancouver Canucks
28. Craig Anderson, Ottawa Senators
29. Robin Lehner, New York Islanders
30. Carter Hutton, Buffalo Sabres
31. Scott Darling, Carolina Hurricanes

- Pricen sijoitus listalla tuotti eniten vaikeuksia, mutta heikosta kaudesta ja loukkaantumisongelmista huolimatta en voinut jättää top-10 ulkopuolelle. Terveenä ollessaan edelleen maalivahtien eliittiä kuitenkin.
- Holtbyn laitoin ykköseksi lopulta mutta olisihan tuossa kärkinelikon voinut järjestellä ihan miten päin tahansa, selvää ykkösmaalivahtien ykköstä ei ole tällä hetkellä.
- Kuten THN:n listauksessa mainittiin, niin Crawford olisi korkeammalla jos koko uran jatko ei olisi tällä hetkellä kyseenalaista.
- Raanta kun toisintaa viime kauden ja pelaa vähintään 50 peliä, niin murtautuu top-10:een kyllä sen myötä. Vielä ei tuota korkeammalle pystynyt kuitenkaan sijoittamaan.

 

[larzzon]

En sijoittaisi top10een yhtään kassaria, jolla ei ole kolmea täyttä kautta ykkösenä. Kyllä maailmassa raycrofteja, lachereita ja careyjä piisaa nykyäänkin. Ehkä ne nimet ovat vasilevsky, hellebuyck jne tai sitten ei, mutta maalivahtipelille on aina ollut tyypillistä, että tullaan ryminällä huipulle ja todellinen taso löytyy vasta sen myötä, miten pystyy kehittymään, kun vastustajat ovat alkaneet löytää pelistä reikiä, joita hyväksikäyttää.

 

[Mr. Smith]

- Lundqvist ihan liian alhaalla, on edelleen laatumaalivahti.

On tuo Lundqvist ihan kohtuullinen vieläkin, mutta en ymmärrä miten hän voisi ohittaa esim Luongon? Taitaa olla Luongolla parempi torjuntaprosentti kaikilla Floridan kausilla vaikka FLA ja NYR pakistoissa on ollut melkoisesti eroa. Samoin Schneiderin laittoisin Lunkan edelle, vaikka Schneiderilla onkin ollut kaksi heikompaa kautta. Mutta viimeisen viiden kauden tilastot menee kuitenkin 3-2 Schneiderille.

 

[Bosco]

On tuo Lundqvist ihan kohtuullinen vieläkin, mutta en ymmärrä miten hän voisi ohittaa esim Luongon? Taitaa olla Luongolla parempi torjuntaprosentti kaikilla Floridan kausilla vaikka FLA ja NYR pakistoissa on ollut melkoisesti eroa. Samoin Schneiderin laittoisin Lunkan edelle, vaikka Schneiderilla onkin ollut kaksi heikompaa kautta. Mutta viimeisen viiden kauden tilastot menee kuitenkin 3-2 Schneiderille.

No Lundqvist edelleen kuitenkin 55+ peliä kaudessa pelaava ykkösmaalivahti, kun Luongo tippunut 40 peliä kaudessa pelaavaksi maalivahdiksi. Oikeastaan Luongo on kahtena edellisenä kautena molemmilla kerroilla pelannut Reimeriä vähemmän pelejä (ehkä loukkaantumiset auttaneet), ja kuitenkin näkisin tuon auttavan tilastoissa sitten. Helpompi pitää vähäisemmällä otannalla, tuoreempana, tilastot hyvinä.

Schneiderilla on takana kaksi heikkoa kautta, molemmat heikompia kuin Lundqvistilla. Joten kyllä mä tuota painotan omalla listalla. Toki Schneider vähän samassa tilanteessa kuin Price, eli loukkaantumiset hieman vaivanneet ja siksi on oikeasti parempi mitä on näyttänyt siellä parin viimeisen kauden aikana jos vaan pysyisi terveenä. Kaksi vuotta sitten Schneider (ja esimerkiksi Bishop) olisivat olleet siellä top-5:ssä tai ihan sen tuntumassa, mutta Schneiderin osakkeet nyt tippuneet parin viimeisen kauden ja häneltä vaatisin uudestaan tasonsa todistamista että nostaisin listalla korkeammalle.

 

[Toby Dammit]

Schneiderilla on takana kaksi heikkoa kautta, molemmat heikompia kuin Lundqvistilla. Joten kyllä mä tuota painotan omalla listalla. Toki Schneider vähän samassa tilanteessa kuin Price, eli loukkaantumiset hieman vaivanneet ja siksi on oikeasti parempi mitä on näyttänyt siellä parin viimeisen kauden aikana jos vaan pysyisi terveenä. Kaksi vuotta sitten Schneider (ja esimerkiksi Bishop) olisivat olleet siellä top-5:ssä tai ihan sen tuntumassa, mutta Schneiderin osakkeet nyt tippuneet parin viimeisen kauden ja häneltä vaatisin uudestaan tasonsa todistamista että nostaisin listalla korkeammalle.

Jyrkkä on kieltämättä ollut pudotus. Pari kautta sitten Schneiderin näki vastaavilla listoilla lähes poikkeuksetta top-5:n tuntumassa. Vammat ovat kuitenkin tosiaan pilanneet pari viime kautta, minkä seurauksena esim. viime kausi oli aikamoista vuoristorataa. Toivottavasti Schneiderin kohdalla lopputulos on samanlainen kuin Rinteellä, eli lonkkaoperaation (?) jälkeen nousu takaisin NHL:n huipulle.

Ja tässäkin viestiketjussa samanlaiset ajatukset kuin Boscolla eli Rinne naurettavan alhaalla, Lundqvist turhan alhaalla ja Raanta kummallisen ylhäällä. Holtby on kieltämättä hyvä ehdokas tämän hetken parhaaksi maalivahdiksi.

 

[Noutolokku]

Rinteen Peksin sijoitus on kyllä naurettava. Runkosarjan paras? ainakin parhaimpia maalivahteja. 2x putkeen johdattanut joukkueensä myös 4 parhaan sakkiin poffeissa, toissa kautena finaaleihin. Silti edellä Bobia, Vasilevskia ja Hellepukkia. Bobi nyt on varmastikkin aika tasoissa, mutta en nuita kahta nostaisi Rinteen tasolle kuitenkaan.

@Bosco n listaus näyttäisi varmasti aikalailla samalta, mitä itse rustaisi. Vaikka Price ja Quick ovat olleet vain ihmisiä parina viime kautena, niin huippu kassareita ovat silti vielä molemmat. Joukkue ympärillä ei vain ole ollut sitä parasta A-laatua ja loukkaantumiset vaivanneet isolla kädellä molempia herroja.

 

[red.machine]

Mielestäni Sergei Bobrovski on kahden viime kauden aikana osoittanut ansaitsevansa maailman parhaan maalivahdin tittelin. Sen jälkeen omissa papereissa tulevat Braden Holtby ja Pekka Rinne. Mielenkiintoista nähdä nouseeko Carey Price vähän heikomman jakson jälkeen aivan sinne terävimpään kärkeen.

 

[Steegil]

Mielestäni Sergei Bobrovski on kahden viime kauden aikana osoittanut ansaitsevansa maailman parhaan maalivahdin tittelin. Sen jälkeen omissa papereissa tulevat Braden Holtby ja Pekka Rinne. Mielenkiintoista nähdä nouseeko Carey Price vähän heikomman jakson jälkeen aivan sinne terävimpään kärkeen.

Veskareita on muutenkin todella hankala vertailla, koska maalivahtipeli on hyvin usein vain puolustuksen summa. Huippupuolustuksen takana voi pelata keskinkertaisuus ja menestys voi olla todella hyvää. Pekka Rinne on saanut tämän etuoikeuden, vaikka mies pelasi suuren määrän eli 59 peliä, niin hän kohtasi vain 1840 vetoa kohti maalia, kun taas sarjan työllistetyin veskari Andersen kohtasi 2211 vetoa. Ero on ihan älyttömän suuri. Sitten vielä. kun tähän lisää sen, että Nashvillen pakiston takana ne vastutajien laukaukset tulevat vielä heikommilta sektoreilta.

Bob on nyt kaikkien numeroiden perusteella selvästi ollut maailman paras veskari viimeiset pari vuotta ja näkötesti myös havainnollistaa tämän tosiseikan. Sen jälkeen tuleekin iso kasa veskareita. Pekka Rinne ei Vezinasta huolimatta kuulu sinne Gibsonien ja kumppaneiden sekaan sinne terävimpään kärkeen.

 

[Knap]

Pekka Rinne ei Vezinasta huolimatta kuulu sinne Gibsonien ja kumppaneiden sekaan sinne terävimpään kärkeen.

Melkoinen väite juuri Vezinan voittaanesta maalivahdista. En kiistä puolustuksen laadukkuutta, tosin puolustuksen on helppo pelata myös laadukkaan maalivahdin edessä. Oma eye-test perustuu NHLssä ja maajoukkueessa pelattuihin peleihin. MM-kisoissa Suomen puolustus ei ole ollut mitään huippua, vaikka viisikkopuolustus pääsääntöisesti ollut kohtalaisella tasolla. Maajoukkueessa Peksi on kannatellut Suomea omalla panoksellaan pl. World Cup, maajoukkuepelit on viimeisin näyttö huonon puolustuksen takana. Ero minkä Rinne tekee myös terävän kärjen kilpakumppaneihin on tason pitäminen pitkään huipulla, esim. Helleybuck ollut huipulla nyt yhden kauden.

 

[obi-wan]

Bob on nyt kaikkien numeroiden perusteella selvästi ollut maailman paras veskari viimeiset pari vuotta ja näkötesti myös havainnollistaa tämän tosiseikan. Sen jälkeen tuleekin iso kasa veskareita. Pekka Rinne ei Vezinasta huolimatta kuulu sinne Gibsonien ja kumppaneiden sekaan sinne terävimpään kärkeen.

.908
.882
.900

Joka pleijareissa pettää. Runkosarjassa kyllä mainio

 

[Steegil]

.908
.882
.900

Joka pleijareissa pettää. Runkosarjassa kyllä mainio

Kerrotko vielä, että minä vuonna Columbus oli suosikki tai edes lähellä sitä tasoa kuin heidän vastustajansa? Häviävän joukkueen takana on hankala loistaa, vaikkakin Bob ei ole ollut parhaimmillaan noissa kekkereissä.

Tuolla oli isoliuta noita pettäjiä viimekin vuonna. Hellebuyck petti, Andersen petti, Rask petti, Bob petti, Rinne petti, Murray petti, Grubauer petti ja Fleurykin meni ja suli finaaleissa.

 

[Töölön Tavares]

Eikös keväällä ollut jonkun toimittajan kirjoittama juttu, jossa vertailtiin erilaisia tilastoja ja todettiin, että Gibsonin olisi tullut voittaa Vezina? Taitaa olla muutama sivu sitten käsitelty, en jaksanut kaivaa esiin. Pahoitteluni.
Mitä itse listaan tulee, on siinä kyllä todella mielenkiintoisia sijoituksia, ja melkeinpä vielä mielenkiintoisempia perusteluja. Dubnyk sijalla 7, ja perusteluna, että on ollut parhaita veskareita Minnesota-siirron jälkeen. Viimeisinä kolmena kautena kuitenkin esimerkiksi sijan 13 Gibsonilla paremmat tilastot.

 

[obi-wan]

Kerrotko vielä, että minä vuonna Columbus oli suosikki tai edes lähellä sitä tasoa kuin heidän vastustajansa? Häviävän joukkueen takana on hankala loistaa, vaikkakin Bob ei ole ollut parhaimmillaan noissa kekkereissä.

Tuolla oli isoliuta noita pettäjiä viimekin vuonna. Hellebuyck petti, Andersen petti, Rask petti, Bob petti, Rinne petti, Murray petti, Grubauer petti ja Fleurykin meni ja suli finaaleissa.

Ei kyse ole suosikin asemasta vaan siitä faktasta, että miehelle menee helppoja pleijareissa yhtä paljon kuin runkosarjassa yhteensä.

 

[H.J.Simpson]

Huippupuolustuksen takana voi pelata keskinkertaisuus ja menestys voi olla todella hyvää. Pekka Rinne on saanut tämän etuoikeuden, vaikka mies pelasi suuren määrän eli 59 peliä, niin hän kohtasi vain 1840 vetoa kohti maalia, kun taas sarjan työllistetyin veskari Andersen kohtasi 2211 vetoa. Ero on ihan älyttömän suuri.

Pekka Rinne ei Vezinasta huolimatta kuulu sinne Gibsonien ja kumppaneiden sekaan sinne terävimpään kärkeen.

Vähän pätkittynä. Kyllä, Andersen kohtasi 2211 laukausta runkosarjassa 66 pelaamassaan pelissä. Siitä tulee 33,5 laukausta/peli. Rinne kohtasi "vain" 1840 laukausta 59 pelaamassaan ottelussa. Siitä tulee 31,2/laukausta peli. Eli ei se ero nyt niin iso ole, vaikka Rinne on saanutkin nauttia huippupuolustuksesta edessään. Laukausten vaarallisuudesta en sitten tiedä, niin paljoa en ole kummankaan pelejä nähnyt. Fakta on kuitenkin se, että myös puolustus edessä näyttää paremmalta, kun heillä on huippumaalivahti takana, johon he luottavat.

Ja tuohon toiseen, kyllä Rinne kuuluu ihan siihen samaan ryhmään, kuin Gibson, Rask, Murray tai Andersen. Bobrovsky ja Holtby on vähän muita edellä, Hellebuyckilta ja Vasilevskilta vaaditaan vielä vähän näyttöjä.

 

[Ollakseni]

Vähän pätkittynä. Kyllä, Andersen kohtasi 2211 laukausta runkosarjassa 66 pelaamassaan pelissä. Siitä tulee 33,5 laukausta/peli. Rinne kohtasi "vain" 1840 laukausta 59 pelaamassaan ottelussa. Siitä tulee 31,2/laukausta peli. Eli ei se ero nyt niin iso ole, vaikka Rinne on saanutkin nauttia huippupuolustuksesta edessään. Laukausten vaarallisuudesta en sitten tiedä, niin paljoa en ole kummankaan pelejä nähnyt. Fakta on kuitenkin se, että myös puolustus edessä näyttää paremmalta, kun heillä on huippumaalivahti takana, johon he luottavat.

Ja tuohon toiseen, kyllä Rinne kuuluu ihan siihen samaan ryhmään, kuin Gibson, Rask, Murray tai Andersen. Bobrovsky ja Holtby on vähän muita edellä, Hellebuyckilta ja Vasilevskilta vaaditaan vielä vähän näyttöjä.

Rinteellä High Danger Scoring Chances Against 447 ja Bobrovskylla 601 runkosarjassa kun katsoin joutessani Natural Stat Trickistä. Rinteellä 59 peliä ja Bobrovskylla 65 peliä. /60 minuuttia Bobilla 11.27 ja Rinteellä 9.99. En nyt jaksa tuon enempää kaivella, mutta joku voi varmaan kaivaa teille muita kivoja statseja kun mä ryyppään.

 

[Mängimies]

Veskareita on muutenkin todella hankala vertailla, koska maalivahtipeli on hyvin usein vain puolustuksen summa. Huippupuolustuksen takana voi pelata keskinkertaisuus ja menestys voi olla todella hyvää. Pekka Rinne on saanut tämän etuoikeuden, vaikka mies pelasi suuren määrän eli 59 peliä, niin hän kohtasi vain 1840 vetoa kohti maalia, kun taas sarjan työllistetyin veskari Andersen kohtasi 2211 vetoa. Ero on ihan älyttömän suuri.

Andersen päästi runkosarjassa 182 (toiseksi eniten koko hiton liigassa) ja Rinne 134 maalia. Ihan älyttömän suuri ero Rinteen eduksi.

Sillähän ei ole mitään merkitystä noissa torjuntamäärissä, että Andersen pelasi 66 matsia verrattuna Rinteen 59 matsiin vai mitä?

 

[Karpat46]

Pekka Rinne.

Rinteen suurimpia saavutuksia on ollut olla neljä kautta putkeen Peter Lavioletten valmentaman joukkueen ykkösveskari. Sieltä voi huvikseen laskea onnistujat Lavioletten alaisuudessa vaikka viimeisten kymmenen kauden ajalta. Jopa kakkoset Rinteen takana ovat tipahdelleet yksi kerrallaan. Saros siellä vielä pyristelee, saa nähdä miten kauan.

 

[Ralph]

Jopa kakkoset Rinteen takana ovat tipahdelleet yksi kerrallaan. Saros siellä vielä pyristelee, saa nähdä miten kauan.

Eiköhän Saros pyristele Rinteen takana kakkosvahtina enää korkeintaan kauden verran.

 

[Bosco]

Rinteen suurimpia saavutuksia on ollut olla neljä kautta putkeen Peter Lavioletten valmentaman joukkueen ykkösveskari. Sieltä voi huvikseen laskea onnistujat Lavioletten alaisuudessa vaikka viimeisten kymmenen kauden ajalta. Jopa kakkoset Rinteen takana ovat tipahdelleet yksi kerrallaan. Saros siellä vielä pyristelee, saa nähdä miten kauan.

Tuota Flyers-visiittiä lukuunottamatta Laviolettella on ollut joukkueissaan luottomaalivahti. Carolinassa se oli Cam Ward ja nyt Nashvillessa se on ollut Pekka Rinne. Ward tosiaan otti ykkösmaalivahdin paikan tulokkaana playoffeissa. Sen jälkeen sitten nuorena maalivahtina pikkuhiljaa vuosi vuodelta paransi jokaisella kaudella Lavioletten alaisuudessa. Rinne tosiaan taas sitten oli huippumaalivahti ennen Laviolettea ja ollut sitä hänen alaisuudessaan myös.

Flyers-vuosina siinä ei pysyvää ykköstä ollut, mutta sitähän se oli ennen häntä ja ollut oikeastaan osittain myös hänen jälkeensä Philadelphiassa. Eikä sekään varmaan ihan yksin Lavioletten vika ollut että hyvän tulokaskauden pelanneeseen Bobrovskyyn ei ollut luottoa kun ensimmäiset playoffit eivät oikein onnistuneet, ja hankkivat isolla rahalla sitten Bryzgalovin siihen rinnalle. Perinteistä Phillyn maalivahtisekoilua tuo. Bryzgalov floppasi täysin ja sitten Bobrovsky nousi Vezina-tasolle toisaalla.

Eli en mä tuossa Lavioletten maalivahtihistoriassa mitään ihmeellistä näe, mitään mikä menisi yksin päävalmentajan vastuulle. Osgood ja Weekes pelasivat kohtuullisen hyvät kaudet heikoissa joukkueissa hänen ensimmäisillä valmennuskausillaan, toinen kausi noiden välissä oli Osgoodilta sitten heikompi mutta playoffeissa sujui ihan kohtuullisesti, ja sitten työsulun jälkeen Ward nousi hänen luottomaalivahdikseen. Leighton/Boucher-tandemista hän otti kaiken irti ensimmäisellä Flyers-kaudellaan. Tuo on varmasti tämän vuosituhannen paskin maalivahtikaksikko jolla ollaan menty finaaleihin saakka. Sitten luotti Bobrovskyyn tämän ollessa nuori venäläinen maalivahti ensimmäisellä Pohjois-Amerikan kaudellaan ja hyvän tulokaskauden Bob pelasikin. Sitten tuli tuo Flyersin huti Bryzgalovin kanssa, ja nyt sitten Nashville Rinne on loistanut hänen alaisuudessaan.

Niin ja tosiaan Lavioletten alaisuudessa Nashvillessa ensin Carter Hutton oli kaksi kautta Rinteen kakkonen ja nyt viimeiset kaksi kautta se on ollut Saros. En tiedä missä välissä tuossa kakkosmaalivahdit oikein olisivat tipahdelleet Rinteen takana yksi kerrallaan.