Mainos

Maalivahti on turvamme ja linnamme sekä auttajamme hädän hetkellä

  • 341 805
  • 972

Snagari

Jäsen
Lähinnä että tekee itsestään pienemmän kuin on ja jättää ylös tilaa.
Enpä paljoa enempää odottanutkaan.

Toki totta on että Läckin tyyli on todella takapainoinen ja usein istuu turhaan kantapäidensä päällä. Usein se on vaan suoraa tulosta huonosta itseluottamuksesta että "tekee itsestään pienemmän kuin on". Läck on muutenkin jäänyt mieleen aika sellaisen fiilisvahtina joka on huonoimmillaan todella huono.
 

Grainger

Jäsen
Suosikkijoukkue
La Decimoquinta
Kummallista, paska runkosarjaveska.

Eihän nyt noin kukaan täysijärkinen ajattele. Marty Brodeur on kiistatta yksi kaikkien aikojen kovimmista, monien mielestä kovin. Brodeurin huikealla runkosarjavoittojen määrällä vain on turha vähätellä Patrick Roy'n saavutuksia. Minä, ja varmasti aika moni Canadiensin tai Avalanchen kannattaja, pitää silti tuplakolmosta kaikkien aikojen kovimpana pudotuspeliveskarina. Eikä ihan syyttä.

Brodeur, Hasek ja Roy on melko kova kolmikko ja kieltämättä hienoa, että henkilökohtaisesti on saanut todistaa jokaisen uran lähes alusta loppuun.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Aloin seuraamaan Eddie Lackin pelityyliiä, kun Antti Mäkinen otti asian puheeksi. Kaveri on eliteprospectsin mukaan 193cm pitkä, ja torjunta-asennossa peittää vähemmän, kuin Jarmo Myllys aikanaan. Penguins teki kolme maalia kilpikäden yläkulmaan, melko lähietäisyydeltä, jotka olisi ollut otettavissa aavistuksen peittävämmällä asennolla. Todella kummallinen pelityyli.
Varmaan on syytä kertoa tästä vähän taustaa. Läckin pelityyliä hiottiin Vancouverissa tuollaiseksi syvällä pysyväksi muutaman kauden ajan maalivahtivalmentaja Rollie Melansonin kanssa. Syynä pidettiin Läckin melko heikkoa liikettä. Tuo on vähän erikoinen tyyli monille nykyvahdeille, mutta tuo tyyli poiki kuitenkin ensin hyvän uran farmissa, sitten Luongon syrjäyttämisen Canucksin ykkösvahdin paikalta (syy, miksi Luongo lopulta myytiin) ja lopulta viime kaudella Ryan Millerin loukkaantumisen jälkeen helmikuun alusta runkosarjan loppuun 30 pelin aikana noin 93%:n lukemat älyttömässä peliruuhkassa. Läck oli viime kauden jälkimmäisellä puolikkaalla ehkä suurin tekijä Canucksin playoff-paikkaan.

Kesällä tuli siirto Carolinaan, kun Läckin agentin Kurt Overhardtin kerrottiin hakeneen Canucksilta 3-4 vuoden ja yli 4 miljoonan ch sopimusta ja ilmeisesti Vancouverissa uskottiin Markströmiin. Carolinassa maalivahtivalmentaja David Marcoux halusi muokata Läckin tyyliä enemmän ulkona pelaavaksi maalivahdiksi. Joulua ennen "uuden Läckin" torjuntaprosentti oli 87%:n luokissa.

Katselin Carolinan pelejä Läckin aikana muutamia ja hän ei näyttänyt ollenkaan siltä mitä tuli seurattua Vancouverissa ja Manitobassa farmin puolella aikanaan. Hän näytti siltä, että ei olisi luottanut itseensä lainkaan ja hänen hitautensa poikittaisliikkeissä näkyi. Hänen yli-aktiivinen liikkumisensa jätti myös aukkoja muualle, kuten kainaloihin ja jalkoihin. Paketti oli aika pahasti hukassa.

Nähdäkseni Läck on jälleen pyrkinyt muuttamaan tyyliään tässä joulun jälkeen enemmän siihen syvällä pysyväksi maalivahdiksi. Ehkä hän saattaa ylipelata tilanteita tällä hetkellä noiden muutosten jälkeen ja voi olla, että hän ei ole oikein itsekään selvillä mikä tyyli olisi hänelle paras. Nyt hänen tilastonsa ovat kuitenkin nousseet noista joulua edeltävistä 87%:n lukemista yli 89%:n lukemiin. Lukemat eivät ole vieläkään hyvät, mutta oikea suunta niissä näyttää olevan. Katsotaan nyt mikä on Läckin loppukauden suunta ja ennen kaikkea mihin suuntaan tuo tekniikka menee.

Noin yleisesti olen sitä mieltä, että yhtä oikeaa tekniikkaa ei ole olemassakaan. Jokainen maalivahti on yksilönsä ja esimerkiksi se mikä toimi Cory Schneiderille, Roberto Luongolle tai Läckille Vancouverissa Melansonin opeissa, ei toimi nykyisten maalivahtien Markströmin tai Ryan Millerin kanssa yhtä hyvin. Noista vahvuuksista pitää yrittää saada parhaat puolet esiin ja Läckillä se tuskin tulee olemaan ainakaan ihan hetkeen liikkeen lisääminen, vaikka tuo vähän erikoiselta voikin näyttää.
 
Viimeksi muokattu:

subblex

Jäsen
Varmaan on syytä kertoa tästä vähän taustaa. Läckin pelityyliä hiottiin Vancouverissa tuollaiseksi syvällä pysyväksi muutaman kauden ajan maalivahtivalmentaja Rollie Melansonin kanssa. Syynä pidettiin Läckin melko heikkoa liikettä. Tuo on vähän erikoinen tyyli monille nykyvahdeille, mutta tuo tyyli poiki kuitenkin ensin hyvän uran farmissa, sitten Luongon syrjäyttämisen Canucksin ykkösvahdin paikalta (syy, miksi Luongo lopulta myytiin) ja lopulta viime kaudella Ryan Millerin loukkaantumisen jälkeen helmikuun alusta runkosarjan loppuun 30 pelin aikana noin 93%:n lukemat älyttömässä peliruuhkassa. Läck oli viime kauden jälkimmäisellä puolikkaalla ehkä suurin tekijä Canucksin playoff-paikkaan.

Kesällä tuli siirto Carolinaan, kun Läckin agentin Kurt Overhardtin kerrottiin hakeneen Canucksilta 3-4 vuoden ja yli 4 miljoonan ch sopimusta ja ilmeisesti Vancouverissa uskottiin Markströmiin. Carolinassa maalivahtivalmentaja David Marcoux halusi muokata Läckin tyyliä enemmän ulkona pelaavaksi maalivahdiksi. Joulua ennen "uuden Läckin" torjuntaprosentti oli 87%:n luokissa.

Katselin Carolinan pelejä Läckin aikana muutamia ja hän ei näyttänyt ollenkaan siltä mitä tuli seurattua Vancouverissa ja Manitobassa farmin puolella aikanaan. Hän näytti siltä, että ei olisi luottanut itseensä lainkaan ja hänen hitautensa poikittaisliikkeissä näkyi. Hänen yli-aktiivinen liikkumisensa jätti myös aukkoja muualle, kuten kainaloihin ja jalkoihin. Paketti oli aika pahasti hukassa.

Nähdäkseni Läck on jälleen pyrkinyt muuttamaan tyyliään tässä joulun jälkeen enemmän siihen syvällä pysyväksi maalivahdiksi. Ehkä hän saattaa ylipelata tilanteita tällä hetkellä noiden muutosten jälkeen ja voi olla, että hän ei ole oikein itsekään selvillä mikä tyyli olisi hänelle paras. Nyt hänen tilastonsa ovat kuitenkin nousseet noista joulua edeltävistä 87%:n lukemista yli 89%:n lukemiin. Lukemat eivät ole vieläkään hyvät, mutta oikea suunta niissä näyttää olevan. Katsotaan nyt mikä on Läckin loppukauden suunta ja ennen kaikkea mihin suuntaan tuo tekniikka menee.

Noin yleisesti olen sitä mieltä, että yhtä oikeaa tekniikkaa ei ole olemassakaan. Jokainen maalivahti on yksilönsä ja esimerkiksi se mikä toimi Cory Schneiderille, Roberto Luongolle tai Läckille Vancouverissa Melansonin opeissa, ei toimi nykyisten maalivahtien Markströmin tai Ryan Millerin kanssa yhtä hyvin. Noista vahvuuksista pitää yrittää saada parhaat puolet esiin ja Läckillä se tuskin tulee olemaan ainakaan ihan hetkeen liikkeen lisääminen, vaikka tuo vähän erikoiselta voikin näyttää.

Kiitos selvennyksestä!

Katselin jotain vanhoja Vancouverin aikaisia pätkiä ja oli niistä ajoista melko erilainen. Todella loukkaantumisalttiin näköinen tyyli, kun ei olla polvillaan eikä pystyssä, vaan sellaisessa välimaastossa. Polvet ja lonkat todella kovilla. Erikoista toimintaa myös Carolinan veskarikoutsilta alkaa hiomaan, jos Lack on jo edellisellä tyylillä pelannut noinkin hyvillä tilastoilla.
 

obi-wan

Jäsen
Suosikkijoukkue
Hammarby IF, HC Andersen, HC Jatkoaika
Kyllä yksi erittäin iso ongelma Läckillä on paska (siis tuolle tasolle) keskikropan hallinta. Ensimmäisen torjunnan jälkeen pakka on sekaisin kun perse on jalkojen päällä ja paino täysin hukassa.

Jostain varmaan löytyy edelleen se kasa klippejä joissa ekan torjunnan jälkeen ukko putoaa taaksepäin tuon ongelman johdosta. Olisiko ollut InGoal tai vastaava jossa tuo joskus oli
 

teude

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings/Lions, Jokerit, SaiPa
Mrazekin nimeä ei olekaan noissa Vezina keskusteluissaa väläytelty, Reimerin taas pitäisi saada enemmän pelejä alle ja hännänhuippuna Talbot.

Kuvassa veskojen statseja tältä kaudelta kuvaajalla.

https://i.imgur.com/WuUBpXE.png
Edellisellä sivulla oli Mrazekin nimi esillä tuossa nhl.comin jutussa. Mrazekille vaan lisää pelejä, niin taistelee oikeasti Vezinasta.
 
Suosikkijoukkue
Colorado, Toronto, sympatiat Krakenille
Äänestyspuolelta löytyykin ennen kautta tehdyt veikkaukset aiheesta, mutta ajattelin kirjoittaa kuitenkin tänne, kun palkinnolla ei omaa ketjuaan ole. Kyse siis luonnollisesti Vezinasta kaudella 2015-2016. Carey Pricen loukkaantuminen toi kilpailuun mukavasti mielenkiintoa ja pakka on tässä vaiheessa vielä täysin levällään. Braden Holtby näytti pitkään olevan matkalla helppoon voittoon, mutta nyt tilastot ovat hieman tasoittuneet. Lopulliseen kolmikkoon on tällä hetkellä tunkua: Holtby, Quick, Lundqvist, Crawford, Luongo, Bishop, Schneider... Lisäksi ulkopuolella kärkkyvät lähes samoilla mahdollisuuksilla ainakin Jones, Fleury, Mrazek ja Varlamov. Mm. Andersen ja Elliott ovat taas heittäneet hienot tilastot tiskiin, mutta ottelumäärät ovat liian pienet. Suomalaiset ovat tällä kertaa vähän paitsiossa, vaikka "ihan kiva"-kaudet on saatu Raskilta ja Rinteeltä. Itse en ainakaan tässä vaiheessa pysty mitenkään poimimaan erilleen kolmea kaveria tuosta edellä mainitusta yhdentoista maalivahdin porukasta.

Mites muilla, ketkä jatkoon ja kenelle kaikkein kirkkainta kauden päätteeksi?
 

Ralph

Jäsen
Olen hyvin samoilla linjoilla ja jos heittäisin juuri nyt näin:

Voittaja:
- Braden Holtby

Muut finalistit:
- Ben Bishop
- Cory Schneider

Viisi kovinta haastajaa:
- Corey Crawford
- Marc-Andre Fleury
- Henrik Lundqvist
- Petr Mrazek
- Jonathan Quick
 

Stark

Jäsen
Suosikkijoukkue
Florida Panthers, Minnesota Wild
No on kyllä tosiaankin tasaista ja tilastojen perusteella on todella hankalaa lähteä valintaa tekemään. Onneksi valitsijoilla eli joukkueiden toimitusjohtajilla on aika hyvä kompetenssi lähteä poimimaan voittajaa myös konkreettisten peliesitysten perusteella. Itselle on tältä kaudelta kyllä jääneet mieleen Corey Crawfordin ajoittain jäätävän hyvät otteet Blackhawksin maalinsuulla. Olisiko Crawfordin aika vihdoin yli kolmekymppisenä saada ansaitsemansa tunnustus? Toki mukaan mahtuu muutamia täydellisiä ohipelejä, jotka laskevat mahdollisuuksia pystiin. Ben Bishop näyttäisi saaneen Tampan luukulla jälleen isomman vaihteen silmään ja on kyllä nousemassa vuoden tauon jälkeen melko vahvasti äänestyksen kärkikolmikkoon. Sen sijaan viime vuoden finalisteista kellään ei ole tänä vuonna asiaa kärkisijoille. Braden Holtbyn loistava alkukausi ja ylivoimaiset 44 voittoa on toki vaikea jättää huomiotta, joten Holtby täydentää allekirjoittaneen kärkikolmikon.

EDIT: Omista suosikeista: Bobby Loun alkukausihan oli ihan Vezina-tasoa, mutta nyt on alkanut lipsumaan ja jo pieni notkahdus pudottaa kyllä tänä vuonna armotta kisasta pois. Dubnykin taso taas on seilannut välillä ok ja hyvä. Ei mitään mainetekoja, kuten viime kaudella.
 

Bosco

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Pittsburgh
Holtbyllä on erinomainen voittotilasto, mutta muutoin ei kyllä ole Vezina-voittajalta vaadittavat tilastot. 2.25 GAA ja .921 SV% ovat hyvät, mutta eivät riittävän hyvät Vezinaan mielestäni. Holtbyn torjuntaprosentti on vasta seitsemänneksi paras ja GAA vasta kuudenneksi paras (min. 40 ottelua). Tässä hieman tilastovertailua aiempiin kausiin:

- Edellisten seitsemän Vezina-voittajan joukossa on ainoastaan yksi maalivahti, jonka torjuntaprosentti oli alle .930 - Ryan Miller kaudella 2009-10. Millerin torjuntaprosentti oli .929 ja sekin oli vähintään puolet kaudesta pelanneista maalivahdeista silloin toiseksi paras.
- Edelliset seitsemän voittajaa ovat kaikki olleet kyseisillä kausilla sekä torjuntaprosentissa että päästettyjen maalien keskiarvossa top-3 joukossa (min. pelannut vähintään puolet kaudesta). Käytännössä melkein top-2:ssa, kun yksi taisi juuri jäädä kahden parhaan ulkopuolelle, Bobrovsky GAA:ssa.
- Ainoastaan kaksi seitsemästä viimeisestä voittajasta oli kyseisillä kausilla top-3:ssa voitettujen ottelujen määrässä.
- Kun mennään ajassa taaksepäin Brodeurin voittoihin, niin torjuntaprosentit olivat "vain" .920 ja .922 mutta nekin kyseisillä kausilla top-5 joukossa (min. puolet kaudesta pelanneiden joukosta) ja niin ikään Brodeur oli GAA:ssa molemmilla kausilla top-5 joukossa.
- Kiprusoffin voittokaudella hän oli torjuntaprosentissa toiseksi paras ja GAA oli paras.

Toisin sanoen viimeisten kymmenen Vezina-voittajan joukosta ei löydy ensimmäistäkään maalivahtia, joka olisi ollut torjuntaprosentissa tai päästettyjen maalien keskiarvossa top-5 ulkopuolella kyseisellä kaudella. Holtby on tällä hetkellä molempien tilastojen kärkiviisikon ulkopuolella. Toki vielä on aikaa parantaa sijoitusta, mutta ihan näin yksinkertaisella tilastojen tarkkailulla, ei Holtbyn tilastot riitä Vezinaan.

Se on sitten asia erikseen millaisen painoarvon kukin panee GAA:lle ja SV%:lle, ja haluaako tuoda esimerkiksi syvällisempiä tilastoja tarkkailuun. Viidellä viittä vastaan Holtbyn torjuntaprosentti vasta 11. paras (min. 40 ottelua - jos rajaksi laittaa 30 ottelua, on Holtby vasta sijalla 17.). "High-Danger SV%" viidellä viittä vastaan vähintään 40 ottelua pelanneista Holtbyllä vasta 12. paras. Noihin paremmin perehtyneet voivat tuoda enemmänkin näitä esille, mutta eipä pikaisella vilkaisulla Holtby näytä noistakaan löytyvän kärkipaikoilta. Sekin pitää muistaa että ne on NHL-joukkueiden GM:t jotka äänestävät palkinnosta, ja ei heistä ainakaan kaikki nyt varmaankaan jaksa paljoa tilastoanalyysiä vääntää valintansa tueksi - hyvä jos tosiaan GAA:n ja SV% katsovat.

Jos se pitää sitten suosikki valita, niin kai se tässä vaiheessa olisi sitten Ben Bishop. Liigan paras torjuntaprosentti ja päästettyjen maalien keskiarvo. Kärkikympissä noissa kahdessa "edistyneessä tilastossa", jotka edellä otin esille. Jos ottaa koko tasakentällisin (eli 5vs5 lisäksi myös 4vs4 ja 3vs3), niin Bishopilla kolmanneksi paras torjuntaprosentti (Lundqvistin ja Crawfordin jälkeen), ja alivoimalla pelattaessa Bishopilla on liigan paras torjuntaprosentti. Itse asiassa Bishop on ainoa maalivahti jonka torjuntaprosentti joukkueen pelatessa alivoimalla on yli .900 (samat pelimäärärajoitukset kuin aiemminkin). Bishopilla on yksi Vezina-ehdokkuus aiemmin jo, ja nyt olisi hyvät mahdollisuudet ihan voittoonkin saakka sitten.
 
Tämän kauden Vezina tosiaan hankala ja haastava itsekin valita. Siellä on monilla maalivahdeilla ollut kuumat hetkensä, mutta näistä moni on sitten ollut hetkittäin melko surkea, jos rumasti sanoo. Luongolla oli loistava alkukausi, mutta sitten jotain kävi. Mrazekilla oli kauden keskivaiheilla huippuhetkensä, kun otti Wingsissä selkeän ykkösvahdin paikan, mutta sielläkin on sen jälkeen mennyt rantapallotkin maaliin. Holtbylta alkukausi oli erinomainen, ei kauheaa tiputusta, mutta ei kyllä mitään loistoakaan. Voittotilasto näyttää komealta, mutta ei mitenkään erityisesti Holtbyn ansiosta. Crawford oli kauden keskivaiheilla todella hyvä. Alku oli sitä perushyvää, jota ei koskaan huomioida, kun kyseessä Chicagon maalilla Crawford ja loppukaudesta taas vähän notkahdusta. Lundqvistilla oli omat heikot hetkensä, hyvin heikot. Quick ei ole mitenkään loistanut. Bishop, Fleury ja Schneider tulevat itselle mieleen tasaisimpina hyvän tason maalivahteina. Erityisesti Bishop mennyt jotenkin tutkan alla, kun pelasi alkukaudesta hyvin, mutta joukkue hävisi. Ja voittojen tultua sieltä on nostettu enemmän esiin juurikin parantanutta hyökkäyspeliä. Eikä ole koskaan erityisen loistokkaan näköinen maalivahti. Mielenkiinnolla odotan näkeväni äänestyksen tuloksia. Omaan valintaan ei riitä kompetenssi, mutta kovin monta valintaa on, joita en kokisi vääriksi.
 
Piti itsekin kirjoittaa Holtbysta muutama sananen. Miehen ja koko Capitalsin kausi on ollut erinomainen ja Holtby on matkalla NHL:n voittoennätykseen ja maagiseen 50 voiton rajan rikkomiseen, nyt kasassa 44 voittoa. Se mikä on Holtbyn tilastoissa merkillepantavaa on se miten taso on (tilastojen valossa) laskenut oleellisesti ensimmäisten kuukausien jälkeen.

Holtbyn ensimmäiset 30 ottelua (lokakuu-joulukuu): 55 ga, 93,4%, advanced 93,5%
Holtbyn seuraavat 28 ottelua (tammikuu ->): 71 ga, 90,6%, advanced 90,2%

Melkoinen ero. Tuon jälkeen on pelattu jokunen ottelu, mutta ei ne kokonaiskuvaa muuta.
 

Artturenos

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, NHL, Blackhawks. sympatiat Lightning.
Itseppä myös melkein heittäisin Bishopille äänen, kun noita perusteluja ylempää lukee. Alivoimalla hyvät maalivahdit erottuvat joukosta, ja jos Bishop kerran on tuossa sarakkeessa kärjessä, niin onhan se merkittävä meriitti. Bishop muutenkin on kyllä pirun hyvä maalivahti, joka monesti jää hieman vähälle huomiolle.
 

Butters

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo & Seahawks
Holtby sitten sivusi Brodeurin voittoennätystä (48). Ei lähtenyt tosiaan koittamaan viime yönä Ducksia vastaan ottamaan ennätystä kokonaan itselleen vaan lepuutti itseään penkillä. Aika vähälle huomiolle jäänyt vaikka perhana kuitenkin ennätyksistä puhutaan. Huikea suoritus koko Capitalssin jengiltä! Vieläkin harmittaa kun Peksi loukkaantui viime kaudella ja muutenkin hyytyi kun oli silloin hyvässä vauhdissa jopa 50 voiton (haamu)rajaan...

Vezinajahti on erikoinen tänä vuonna. Tosiaan kellään ykkösvahdin pelimääriä pelanneilla ei ole kummoiset torjuntatilastot verrattuna viime vuosien voittajiin. Elliotilla olisi mutta liian vähän pelejä. Bishop ja Crawford parhailla statseilla mutta saa nähä miten tuo Holtbyn hurjat voittolukemat vaikuttaa. Muuten olisikin lähes varma voittoja jos torjuntaprosentti etunenässä olisi hieman korkeampi kuin 92.2.

Harmittavasti suomimokeilta vähän keskinkertaisempi kausi. Seuraan erityisen tarkasti maalivahteja ja suurella sydämellä suomalaisia muureja (Raskia jopa jollakin tasolla fanitan). Nyt olisi voinut huippukaudella joku suomalaisista normaalia "helpommin" voittaa Vezinan. Vaikka Lehtonen ja Niemi tilastollisesti tuossa Dallasin suurimaalisessa systeemissä kehnoja lukuja ovat tuottaneetkin torjuntaprosentissa niin ainakin Dallasin menestys miellyttää ja voittoja ropisee. Rinteelle ohikausi. Raskilla uran huonoimpia lukemia mutta kyllä hermoja raastavaa on ollut seurata Bostonin möhläilyjä Tuukan ollessa sijaiskärsijä. Ei toki Raskilta olisi muutenkaan ollut mikään huippukausi vaikka puolustus olisi edes vähän vähentänyt aivopieruja mutta kyllä on huvittavaa lukea hfboardsilta taannoisen Ottawa-verilöylyn jälkeen kuinka Raskin pitäisi nalleista lähteä (Raskihan ei edes tuossa matsissa torjunut). Jospa seuraavalla kaudella paremmin. Korpisalo on ollut kauden parhaita juttuja. Kuinka kypsää peliä noin nuorelta. Toivottavasti jatkaa kehitystään hurjasti ja pelejä tulisi myös ensi vuonna nahilassa. Riippuu tietysti paljon Bobrovskista. Saros voisi tuon voittorationsa tuoda myös ylös. Jumalauta tällä hetkellä voittoja 28 tappioita 7. Kyllä siitä hyvä tulee (ja ennen kaikkea NHL-vahti vaikka moni sitä epäileekin koon puolesta).

Saa nähdä mitä nämä puhutut maalimahtivarusteiden pienentämiset sisältää ja paljon se vaikuttaa...
 

B4rre

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Blackhawks ja CBJ (tyttöystäväjoukkue)
Korpisalo on ollut kauden parhaita juttuja. Kuinka kypsää peliä noin nuorelta. Toivottavasti jatkaa kehitystään hurjasti ja pelejä tulisi myös ensi vuonna nahilassa. Riippuu tietysti paljon Bobrovskista. Saros voisi tuon voittorationsa tuoda myös ylös. Jumalauta tällä hetkellä voittoja 28 tappioita 7. Kyllä siitä hyvä tulee (ja ennen kaikkea NHL-vahti vaikka moni sitä epäileekin koon puolesta).

Saa nähdä mitä nämä puhutut maalimahtivarusteiden pienentämiset sisältää ja paljon se vaikuttaa...

Samaa mieltä Korpisalosta. Bobrovskyn nivuset näyttävät jo vetelevän viimeisiään ja Bob on ollut lähinnä surullinen tällä kaudella. Minun silmiini ainakin se Bobin räjähtävä liike on kadonnut johonkin näiden loukkaantumisten myötä. Peliesitysten perusteella Korpisalo on tällä kaudella ollut Bobia edellä. Bobilla on kuitenkin vielä kolme kautta sopimusta jäljellä, joka takasi hänelle esim. tällä kaudella liigan toiseksi kovimman maalivahdin reaalipalkan ja joukkueen näkökulmasta myös liigan toiseksi kovimman maalivahdin palkkakattorasituksen. Ihan hevillä Korpisalo ei tule tuota ykkösvahdin paikkaa Bobilta varastamaan, mutta ensi kaudella kuitenkin voisi jo pelailla ylhäällä sen 20+ starttia. Aikaisemmin olin sitä mieltä, että aivan turhaa istuttaa nuorta ja kehittyvää Korpisaloa Bobin takana luukkuvahtina, mutta tällaisilla otteilla saattaisi saada jo ihan mukavan määrän pelejä alle ensi kaudella.

Sarosta epäilen edelleen juuri koon takia. Vaikka sitä torjunta-asentoa kuinka hoonattaisiin peittävämmäksi, niin tosiasia on, että NHL:ssä laukojien ja täten laukausten taso on aivan toiselta planeetalta verrattuna esimerkiksi Liigaan tai AHL:ään. Saroksen muut avut lienevät täysin kiistattomat, mutta aikamoiselta takamatkalta hän pelipaikasta lähtee taistelemaan näitä moderneja kookkaampia maalivahteja vastaan. Kun siellä yläkulmissa sitä tilaa aivan väkisin on virkaveljiä enemmän, niin aivan maaginen Saros saa muutoin olla, jotta se pelipaikka NHL:ssä aukeaisi.

Itse uskoisin, että nämä teknisesti taitavat maalivahdit (esim. Price ja Schneider) tulevat hyötymään näistä varusteiden pienennyksistä. Itse en usko päivääkään, että maalivahdit loukkaantuisivat yhtään sen enempää näillä pienemmillä varusteilla.
 

Bosco

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Pittsburgh
Bishop vs. Holtby vertailua lisää nyt kun runkosarja on saatu päätökseen (minimipelimääränä 41 ottelua):

Bishop:
Voitoissa jaetulla 4. sijalla.
Torjuntaprosentti .926 - liigan toiseksi paras lukema (42 ottelun Elliott ainoastaan edellä)
Torjuntaprosentti tasakentällisin .931 - liigan 8. paras lukema.
Torjuntaprosentti joukkueen pelatessa alivoimalla .908 - liigan paras lukema.
Päästettyjen maalien keskiarvo 2.06 - liigan paras lukema.
6 nollapeliä - liigan jaettu toiseksi korkein määrä nollapelejä.

Holtby:
Voitoissa sijalla 1. (jakaen Brodeurin kanssa yhden kauden voittoennätyksen)
Torjuntaprosentti .922 - liigan kuudenneksi paras lukema (jos ottaa 42 ottelun Elliottin ja 41 ottelun Greissin pois, niin neljänneksi paras lukema Bishopin, Schneiderin ja Crawfordin jälkeen - Luongo tasoissa Holtbyn kanssa)
Torjuntaprosentti tasakentällisin .928 - liigan 12. paras lukema.
Torjuntaprosentti joukkueen pelatessa alivoimalla .883 - liigan 8. paras lukema.
Päästettyjen maalien keskiarvo 2.20 - liigan neljänneksi paras lukema (jos Elliott otetaan pois laskuista niin kolmanneksi paras Bishopin ja Schneiderin jälkeen).
3 nollapeliä - liigan jaettu 18. korkein määrä nollapelejä.

----

Noiden kahden välillä se valinta tällä kaudella varmasti käydään, ja itse edelleen tosiaan kallistuisin Bishopin puoleen. Voittomäärä on aina hyvin joukkuekohtainen kun taas GAA ja SV% antavat paremman kuvan maalivahdista yksilönä (toki nekin, etenkin GAA, myös hyvin riippuvaisia edellä pelaavasta joukkueesta). Bishop esimerkiksi kärsi 11 tappiota otteluissa joissa päästi korkeintaan kaksi maalia, ja vastaavasti Holtbylle ainoastaan kaksi tuollaista tappiota. Kun Bishop on liigan kärkikaksikossa sekä GAA:ssa, SV%:ssa että nollapeleissä, on se riittävä vakuuttamaan itseni siitä että tämä on oikea valinta tämän kauden Vezina-voittajaksi.
 
Viimeksi muokattu:
Sarosta epäilen edelleen juuri koon takia. Vaikka sitä torjunta-asentoa kuinka hoonattaisiin peittävämmäksi, niin tosiasia on, että NHL:ssä laukojien ja täten laukausten taso on aivan toiselta planeetalta verrattuna esimerkiksi Liigaan tai AHL:ään. Saroksen muut avut lienevät täysin kiistattomat, mutta aikamoiselta takamatkalta hän pelipaikasta lähtee taistelemaan näitä moderneja kookkaampia maalivahteja vastaan. Kun siellä yläkulmissa sitä tilaa aivan väkisin on virkaveljiä enemmän, niin aivan maaginen Saros saa muutoin olla, jotta se pelipaikka NHL:ssä aukeaisi.

En ole eri mieltä tuosta etteikö juuri koko ole suurin este Saroksen menestyksekkäälle NHL-uralle. Toisaalta taas mietin, että kuinka paljon esimerkiksi Jaroslav Halakin kohdalla on puhuttu hänen koosta esteenä hyvälle NHL-uralle. En ainakaan muista kuulleeni moista. Miehethän ovat saman pituisia keskenään.
 

teude

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings/Lions, Jokerit, SaiPa
Holtby, Bishop ja Quick äänestetty top kolmoseksi toimareiden johdosta. Eiköhän Vezina Holtbylle mene.
 

SouthernSun76

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, FC Liverpool, Juventus, Azzuri, Leijonat
Holtby, Bishop ja Quick äänestetty top kolmoseksi toimareiden johdosta. Eiköhän Vezina Holtbylle mene.
Tästäkin varmaan veistetty jo aiemmin, mutta hölmöä että palkinnon kriteerinä on "kauden parhaalle maalivahdille jaettava" ja kuitenkaan playoffeja ei oteta huomioon tuossa. Eikö ne kriteerit voisi sitten olla "runkosarjan parhaalle maalivahdille"? Vai pitäisikö tuotakin muuttaa siten, että otetaan huomioon myös playoffit?
 

Bosco

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Pittsburgh
Holtby, Bishop ja Quick äänestetty top kolmoseksi toimareiden johdosta. Eiköhän Vezina Holtbylle mene.

Eipä yllätyksiä. Bishopin ja Holtbyn välinen kisahan tämä on ja se on sama kuka siellä on kolmas finalisti, kun statisti tulee kuitenkin olemaan hänen roolinsa. Quickin tilalla olisi siis voinut olla hyvin vaikka Crawford tai Schneider myös. Joka tapauksessa edelleen pidän Bishopia tämän kauden parhaana maalivahtina, ja sinne soisi voiton menevän.
 
Eipä yllätyksiä. Bishopin ja Holtbyn välinen kisahan tämä on ja se on sama kuka siellä on kolmas finalisti, kun statisti tulee kuitenkin olemaan hänen roolinsa. Quickin tilalla olisi siis voinut olla hyvin vaikka Crawford tai Schneider myös. Joka tapauksessa edelleen pidän Bishopia tämän kauden parhaana maalivahtina, ja sinne soisi voiton menevän.

Quick on omasta mielestäni yllätys tuossa listassa. En olisi itse varmaan saanut edes top 5:een. Eipä palkintoa tule toki voittamaan, mutta silti.
 

aessi

Jäsen
Suosikkijoukkue
TBL & Elias Pettersson
Bishop oli kyllä huikea, etenkin alkukaudesta kun muu joukkue pelasi huonosti. Eiköhän Holtby tämän silti nappaa, omasta mielestä Crawford olisi myös ansainnut ehdokkuuden mutta näillä mennään.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös