Mä ihan vilpittömästi ja todella suuresti ihmettelen, miksi Ahlqvist halusi meillä jatkaa. Viime kausi päättyi Aakelta todella ikävissä merkeissä ja huonolla tsägällä koko miehen ura olisi voinut päättyä sydänlihastulehdukseen. Onneksi näin kuitenkaan käynyt, vaan Aake pystyy edelleenkin harjoittamaan sekä ammattiaan että ylipäänsä urheilemaan huipulla.
Mutta miksi ihmeessä Ahlqvist solmi viime keväänä jatkosopparin IFK:n kanssa, vieläpä kaksivuotisen? Varsinkin, kun ei hänellekään ole varmasti jäänyt epäselväksi Niemisen potentiaali. Ja vielä kun IFK lähti hakemaan selkeää ykkösveskaria päätyen surullisen kuuluisasti Pitkämäkeen, ei voi muuta kuin ihmetellä Ahlqvistin motiiveja jatkaa IFK:ssa. Enkä nyt tarkoita, että nämä motiivit olisivat jotenkin hämäriä, vaan lähinnä sitä, että eikö olisi kuitenkin kannattanut hakea ensisijaisesti paikkaa, missä pääsee pelaamaan?
Mulle on tullut sellainen tunne, että Ahlqvist ei ehkä ole kovin kunnianhimoinen tapaus, koska on alistunut nyt kohta 3 vuotta kohtaloonsa. Ihan hirveästi ei pelejä ole tullut alle, koska pääasiassa availi kaksi vuotta luukkua Lunkan varjossa. Viime kauden päätteeksi olisi ollut oiva paikka hakea uutta nostetta uralle jossain muualla, toisessa valmennuksessa. Mutta päätti jäädä meille. Miksi? Miksi ihmeessä?
Onko se jotenkin valtti yöelämässä, että voi sanoa pelaavansa IFK:ssa ja sillä sitten irtoaa bilhaa? Vai onko treenaaminen vain niin siistii, että on huikea fiilis, että joku vielä maksaakin siitä? Vai kuvitteliko Ahlqvist todella, että tämä on TheKausi hänen osaltaan ja hän nousee IFK:n ykköseksi? Paljon kysymyksiä, joita olen miettinyt jo pidemmän aikaa. Mulla ei sinänsä ole mitään Ahlqvistia vastaan, vaikka ei minusta mikään kummoinen veskari olekaan, saati sopiva IFK:hon. Mutta eipä Aakesta kovin kunnianhimoinen vaikutelma meikäläiselle jää ja se on erikoista, koska edessä pitäisi kuitenkin olla ihan mukava tulevaisuus ja mahdollisuus pelata korkealla sarjatasolla ammatikseen. Miksi tyytyä siihen, mitä nyt on tarjolla?