Täällä on mainittu paljon hienoja rumia autoja. Siis sellaisia jotka ovat absoluuttisesti todella rumia, autoja jotka eivät ole miellyttäneet monenkaan silmää auton tultua markkinoille eikä sen jälkeenkään. Tosin moni rumaksi väitetty auto on vain yksinkertaisesti vähän erilainen. Mikä synti se nyt on. On hieno juttu etteivät kaikki autot ole jonkin Tuijota Korollan kopioita.
Edellä jo mainittu aaltopelti-sitikka eli Citroen Camionette on niin ruma etteivät sanat riitä kuvaamaan. Camionette-harrastajilla on Suomessa oma
kerhokin, linkin takaa löytyy aimo annos kuvamateriaa.
Lapsena ihmettelin kuinka ihmeessä Saab oli onnistunut lanseeraamaan niinkin streitin auton kuin 99:n ohella karmean 96-mallin ja ennen muuta farmari-95:n. Perus-99 oli pienen pojan silmään ihan ok auto ja sitäpaitsi poliisiautotkin olivat ysiysejä. Nuo muut saabakset olivat autoja helvetistä.
Myöhempien aikojen automalleista toisin esille monen muun lailla Pontiac Aztecin. Atsteekkia näkee onneksi hyvin harvoin Suomessa, mutta jenkkireissuilla näihin törmää joka kerta. On se järkyttävän ruma.
Rumuuden maksimoinnissa on mielestäni pikantti lisä siinä, että "persoonallisuutta" hakeneet ulkonäköseikat ja valtavirrasta poikkeavat ratkaisut voivat joskus heikentää pahasti auton käyttöominaisuuksia. Esimerkkinä vaikkapa jokin futuristisesti rakennettu perä ja takaikkunat, joista ei oikein näe mitään taaksepäin. Samalla tavaratiloista on kenties saatu ahtaat ja epäkäytännöllisen muotoiset, kuormauskorkeus voi olla järjetön jne. Kun muotoilu epännistuu, auto voi pahimmillaan tulla muillakin tavoin ryssityksi kuin pelkästään visuaalisessa mielessä.
