Tämä peli erosi Tampereen vastaavasta sillä, että kolmannessa erässäkin Ilves pääsi hyökkäysalueelle. Helposti sai alkuun maalinsa, melkein jo silloin tiesi, mitä tuleman pitää. Jypillekin alkoi pomppimaan tokassa erässä, ensimmäisessä ei tuntunu hyvistäkään paikoista kiekko kehikkojen väliin osuvan. Itelle tulee nyt nämä kolme kohtaa mieleen:
1) Ilvekseltä tyhmiä jäähyjä, myönnetään. En ymmärrä sitä huolimattomuuden määrää, mitä esim. Nils Bäckström pelistä toiseen edustaa. Varsinkin se korkea maila oli jotain käsittämätöntä, eikä se puupäinen kiekon huitominen katsomoon edellisestä kauaksi jää. Eikä se Masin estämisjäähykään ihan järjen riemuvoitto tainnu olla...
2) Miika Wiikman. Ei vaan vakuuta. Todella tyhmä jäähy pelin ratkaisuhetkillä, vaikkakin kyseisessä tilanteessa mailaa näpeille sai. Ja ainakin kerran aiemminkin huolella (tilanteessa, mistä Anttila lähti poikittaisesta mailasta jäähylle).
3) Peli ratkesi osaltaan siihen, kun Kesä joutui jättämään pelin kesken. Tässä sarjassa ollut mielestäni Ilveksen ylivoimaisesti paras pakki puolustuspäässä. Ainoa, joka saa miehet järjestäen seinillekin. Nyt Jyppi pääsi ties kuinka monta kertaa tulemaan ihan vapaasti maalille, kun ei vaan nuorukaisilla voimat riitä. Lisäksi esim. Jokipakka oli ihan helisemässä loppua kohden, kenties ylisuuren peliajan takia. Kyllähän Kesää päähän selvästi taklattiin, ja vaikka asento oli kuinka tasapainoton, niin ainakin kakkosen ois voinu tuomita vaikka säälistä sit.
Eikä tämän ottelun perusteella ole epäselvää, että kumpaa Jypin Virtasista kannattaa kokoonpanossa pitää.