Luonto on ihmeellinen

[Keskiviiva]

Monenlaista luontokokemusta ollut tänä kesänä. Soutamalla selkämeren uloimpaan saareen ja sinne jääminen jumiin kataja/tyrniviidakkoon ja näkemällä monenlaista erikoista eläin ja kasvilajia. Ympäristö sanoinkuvaamattoman upea ja ainutlaatuinen maisemallisesti ym.

Lisäksi länsisuomalaisesssa kansallispuistossa leiriytyminen klo 22 ja teltan pystytyksen yhteydessä koira kiinni puuhun, jonka seurauksena ryhtyi ulisemaan, johon yhtäkkiä susilauma vastasi ulvonnalla. Nukahtaminen klo 00.30 ja herääminen klo 02 kovaan pam-ääneen varsin läheltä ja sen jälkeen erikoista painimisen ääntä, suoranaista kiljuntaa. Teltta oli 20 m päässä grillauspaikasta. Siinä oli luultavasti joku metsän asukki käynyt rasvoja nuolemassa ja yrittänyt nostaa peltiä, josta kova ääni. Erikoinen hetki herätä tuollaiseen. Luultavasti eläimiä oli 'kiljunnan' perusteella kaksi. Jonkinlainen tappelutilanne syntyi. Ei ehtinyt näkemään äänen aiheuttajaa. Luonto onkin parhaimmillaan silloin kun se jää osaksi mysteeriksi. Ehkä olivat susia, ehkä vain kettuja tai supia, tuskin karhu kuitenkaan, mutta pieni eläin ei peltejä availe. Huuto sen jälkeen kertoo osaksi myös taka-ajotilanteesta.

 

[MegaForce]

Minulle kaikkein suurin sekä kiehtovin erämaa on meri. Itse en ole kuin sen pintaa nähnyt, mutta mitä se kätkeekään syvyyksiinsä, on todella kiehtovaa ja jännittävää. Täysin toinen sivilisaatio, jossa ei meidän tuntemamme lait päde. Toisaalta ihminen on myös siihen mennyt sekaantumaan ja on tuhoamassa tätä pinnan alla sijaitsevaa maailmaa minkä kerkiää.

 

[Wiljami]

Olisi luontainen biologinen sisältäkumpuava tarve saada kosketusta elukoihin. Ei tarttisi olla välttämättä pörrönen, mutta torakoita en silti halua eikä ne oo pörrösii. Katsellapa vaikka koppakuoriasen elämää siinä jalat ristissä yksi päivä. Jos vielä polttaisin piippua - se tuhisisi siinä mukana kivasti, piippu ja kuoriainen.

Piti ihan kirjoittaakin jotain tähän, mutta unohtui kun rupesin fiilistelemään. Ehkä se tulee myöhemmin.

Polttele sitten nikotiinitonta sekoitusta, kun nikotinoidit ovat aika monelle pikkuotukselle erittäin myrkyllisiä.

Tykkään kyllä itsekin seurailla koppisten touhuja. Sienimetsissä pääsee aina bongaamaan vähintään metsäsittiäisiä niistä mukavimmista otuksista ja aina ihmetyttää että miten semmoinen otus voi luonnossa pysyä hengissä edes kun katkokävelyä on enemmän kuin legendaarisella Marcilla legendaarisessa ohjelmassa Katkolle ja aika moni löydetty on jo pienten muurahaisten saaliina.

Kaupunkiympäristössä tulee nähtyä yllättävän usein kultakuoriaisia (ovat kyllä upeita) ja paikasta riippumatta kimalaiset hymyilyttävät aina. Tai no penskana ei hymyilyttänyt kun ensimmäisen kerran pääsi kokemaan miltä tuntuu astua paljain jaloin hengettömän semmoisen päälle, mutta pääsääntöisesti.

 

[Tuen Vety]

Tiukan luonnossaliikkumis- ja kalastelulomapäivän päätteeksi lysähden mökin sohvalle ja olin valmis jatkoaikautumaan, kun vierestä ikkunasta kuului tumahdus. Kävin tarkistamassa tilanteen, niin peipponaaras oli ketarat ojollaan ikkunan alla. Muurahaiset olivat jo tekemässä invaasiota, joten hanskat käteen ja tirppa maasta ison kiven päälle ottamaan lepiä. Siinä varttitunnin verran lintu kokosi itseään ja lopulta lähti lehahtaen viereisen puun oksalle. Taisi visertää vielä sieltä puusta. Tuli aikas hyvä fiilis.

 

[Huerzo]

Sivistyin mustikkaa kerätessäni taas hieman: Suomessakin on hyppyhämähäkkejä! Luulin niiden kuuluvan vain ulkomaiden faunaan. Mustavalkoinen, pörröiseltä näyttävä hämis kiipesi varvikossa lojuneen repun päälle ja jäi kuin oikomaan sääriään. Tai siltä se "huojunta" näytti.

Kun liikahdin lähemmäs, se hyppäsi repun toiselle puolelle ja viimein varvikon sekaan. Tai termi "hyppäsi" ei kuvaa suoritusta oikealla tavalla: kintuissa oli räjähtävyyttä melkoisesti, joten olisi parempi puhua sinkoilijahämähäkeistä...

 

[Wiljami]

Sivistyin mustikkaa kerätessäni taas hieman: Suomessakin on hyppyhämähäkkejä! Luulin niiden kuuluvan vain ulkomaiden faunaan. Mustavalkoinen, pörröiseltä näyttävä hämis kiipesi varvikossa lojuneen repun päälle ja jäi kuin oikomaan sääriään. Tai siltä se "huojunta" näytti.

Kun liikahdin lähemmäs, se hyppäsi repun toiselle puolelle ja viimein varvikon sekaan. Tai termi "hyppäsi" ei kuvaa suoritusta oikealla tavalla: kintuissa oli räjähtävyyttä melkoisesti, joten olisi parempi puhua sinkoilijahämähäkeistä...

Onhan se hämähäkin osattava hyppiä kun saaliskin osaa. Hyppyhäntäisiä nuo enimmäkseen taitavat saalistaa eri syvyyksiltä kariketta ja osa toki pinnallakin.

 

[Sistis]

Tuli äskettäin käytyä mökillä yökävelyllä. Komea kuu loisti järven yllä, ja myös planeettoja näkyi taivaalla ainakin Jupiterin, Saturnuksen ja Marsin muodossa. Sen jälkeen käveltiin metsätietä läheisen pellon laitaan, missä kettu piti kovaa mekastusta haukkuen ahkerasti pienessä metsäsaarekkeessa. Lisäksi lähellä joka vuosi pesivät lehtopöllöt pitivät meteliä. Jos en ole ihan väärässä, niin tämän kevään poikanen (nyt jo lähes täysikasvuinen) istui ihan tien vieren puussa ja kutsui vielä emoa. Tämä vastaili kauempaa.

 

[Jääkoneenkuljettaja]

Tuli äskettäin käytyä mökillä yökävelyllä. Komea kuu loisti järven yllä, ja myös planeettoja näkyi taivaalla ainakin Jupiterin, Saturnuksen ja Marsin muodossa.

Helppoa etelässä. Täällä on vain semisti tummaa väriä taivaanrantaan, ettet varmasti saa planeetoista ja aiemmasta komeetasta koppia.

 

[Sistis]

Helppoa etelässä. Täällä on vain semisti tummaa väriä taivaanrantaan, ettet varmasti saa planeetoista ja aiemmasta komeetasta koppia.

Komeetta ei näkynyt, vaikka kokeilin kiikarillakin etsiä, ja oli tieto siitä, missä se suunnilleen oli. Ilmeisesti tuo on jo himmentynyt sen verran, ettei enää löytynyt. Olisi pitänyt heinäkuussa yrittää, mutta silloin oli niin valoisa taivas.

 

[Alamummo]

Komeetta ei näkynyt, vaikka kokeilin kiikarillakin etsiä, ja oli tieto siitä, missä se suunnilleen oli. Ilmeisesti tuo on jo himmentynyt sen verran, ettei enää löytynyt. Olisi pitänyt heinäkuussa yrittää, mutta silloin oli niin valoisa taivas.

Itse löysin NEOWISEN kiikareilla vielä toissapäivänä, mutta kovan työn takana se oli. Komeetta on enää haalea sumuinen läntti taivaalla.

 

[Sistis]

Itse löysin NEOWISEN kiikareilla vielä toissapäivänä, mutta kovan työn takana se oli. Komeetta on enää haalea sumuinen läntti taivaalla.

Olisi pitänyt perjantaina mennä tuntia myöhemmin kokeilemaan, niin olisi saattanut löytyäkin. Oli vielä hieman kajoa taivaalla silloin kun yritin. Jossain Karhunvartijan ja Bereniken hiusten välimaastossa se kai tähtikarttojen mukaan olisi... Viime yönä se saattoi juuri jäädä puiden latvojen taa.

 

[Alamummo]

Olisi pitänyt perjantaina mennä tuntia myöhemmin kokeilemaan, niin olisi saattanut löytyäkin. Oli vielä hieman kajoa taivaalla silloin kun yritin. Jossain Karhunvartijan ja Bereniken hiusten välimaastossa se kai tähtikarttojen mukaan olisi... Viime yönä se saattoi juuri jäädä puiden latvojen taa.

Arcturuksen, Otavan ja alla olevan linkin avulla sen löysin. Nyt on varmaan jo paljon lähempänä Arcturusta. Onneksi tähti on helppo löytää kesätaivaaltakin kirkkautensa vuoksi.

| EarthSky

A few observers in the Southern Hemisphere are beginning to capture Comet NEOWISE, too. Charts here for seeing the comet in late July and early August.

earthsky.org

Tänään voisi katsoa Starsin pelin illalla ja sen jälkeen tihrustaa parvekkeelta, jos on pilvetöntä. Yhden maissa on jo aika pimeää.

 

[Sistis]

Arcturuksen, Otavan ja alla olevan linkin avulla sen löysin. Nyt on varmaan jo paljon lähempänä Arcturusta. Onneksi tähti on helppo löytää kesätaivaaltakin kirkkautensa vuoksi.

| EarthSky

A few observers in the Southern Hemisphere are beginning to capture Comet NEOWISE, too. Charts here for seeing the comet in late July and early August.

earthsky.org

Tänään voisi katsoa Starsin pelin illalla ja sen jälkeen tihrustaa parvekkeelta, jos on pilvetöntä. Yhden maissa on jo aika pimeää.

Samalta sivustolta löysin pari päivää sitten suhteellisen tuoreen tähtikartan, ja sieltä Arcturuksen lähettyviltä sitä etsin, mutta ei tosiaan erottunut.

Eilen kaivoin mökillä kokeeksi vanhan ja halvan tähtikaukoputken vajan perukoilta esiin. Kyllä sillä Jupiterin neljä kuuta näkyivät hyvin, ja hieman jopa Jupiterin vöitä. Saturnuksen renkaat näkyivät myös, mutta epätarkasti. Mars nyt ei ollut kummoinenkaan.

Raskas vehje kantaa, epätarkka kuva ja pirun hankala etsiä kohteita. Kaukoputkikiintiö on taas täynnä muutamaksi vuodeksi. Nikonin 10x -kiikari on melkeinpä kätevämpi tähtitaivaan katseluun, ja sillä näkee muutenkin luontoa hyvin. Hyvällä kelillä Jupiterin kuut näkee silläkin.

 

[Sistis]

Mökillä sattuu ja tapahtuu. Istuskelen taas aurinkotuolissa rannassa. Yhtäkkiä pusikosta syöksyy rusakon poikanen. Juoksee kovaa vauhtia kohti, mutta kääntyy pari metriä ennen toiseen suuntaan. Viisi sekuntia myöhemmin seuraa toinen perässä. Se tulee ihan viereeni ja jää muutamaksi sekunniksi nuuhkimaan jalkaani. Etäisyyttä ei ole puoltakaan metriä. Sitten se jatkaa matkaa yhtä lujaa kuin tulikin.

Ja tätä kirjoittaessani kaksi harmaahaikara lentää kamalasti rääkäisten varsin läheltä. Viime yönä todennäköisesti lepakko meni aivan korvan juuresta, kun kuului outo siipien ääni. Käki taas pyöri tässä rannassa parina päivänä, ja kertaalleen se lensi myös varsin lähellä. Minkkiä en ole tänä vuonna nähnyt, mutta viime vuonna se meni pariin kertaan vain parin metrin päästä.

Melkoista Villin Pohjolan meininkiä.

 

[Keskiviiva]

Ylläolevasta tuli mieleeni, että outo siipien ääni yön pimeydessä voi olla myös kookas yöperhonen. Usein perhoset pörräävät hajujen perässä ja ihminen voi kantaa mukanaan perhosia houkuttavia tuoksuja erilaisista syistä johtuen.

Minulle laskeutui aikoinaan 9 cm poppelikiitäjä kämmenelle metsässä liikkuessa klo 22.30 kesäyössä. En aluksi nähnyt mitä siinä oli. Nopea kädenheilautus vaistomaisesti kun tunsin voimakkaan takertuvan otteen. Ote sen kun voimistui heilautuksen jälkeen ja teki vielä hätä/mielenosoitusnesteet kädelle sen jälkeen kun suljin kahden kämmenen väliin, vaikka ei sinne kunnolla mahtunutkaan.

Suomen kookkaimmat perhoset siipien kärkiväliltään
13 cm pääkallokiitäjä
12 cm syreenikiitäjä
10 cm siniritariyökkönen
9.5 cm poppelikiitäjä
9.5 cm isoapollo
9 cm ritariperhonen
9 cm haapaperhonen
9 cm riikinkukkokehrääjä (naaras)

Esim. pienimmät linnut nokasta pyrstöön mitattuna hippiäinen 8.5-9.5 cm ja sinitiainen tuollainen 11-13 cm.
Toki siipien kärkiväli näitä perhosia suurempi, mutta kropan koko ei.

Syreenikiitäjiä (12 cm) tullut myös joskus nähtyä kesäkuussa pörräämässä ilmassa kolibrimaisesti paikallaan ja näin elokuussa niiden 10 senttiset Suomen suurimmat perhostoukat syövät puutarhojen koristepensaita paikoitellen lehtivapaiksi.
Pääkallokiitäjää ei täällä näy kuin ainoastaan valeltavana eksyjänä. Eipä ole tullut nähtyä. Tuohon yli 9 senttisten Suomessa esiintyvien perhosten listaan voi lisätä myös ainakin purjeperhosen. Nähty tosin vain muutaman kerran Suomessa ja ei lasketa Suomen lajistoon. Aikoinaan 25 vuotta sitten näihin tuli perehdyttyä enemmänkin ja tähän selvitykseen käytin osittain myös googlen tarjoamaa apua muistinvirkistämiseksi.

 

[Jupe]

Aamulenkilläni törmään usein peuroihin, fasaaneihin, kettuihin, rusakoihin, tikkoihin jne. Toissapäivänä pari näistä sankareista otti isoa roolia.
Kävelen hiekkatietäpitkin niin edestä menee rennosti jolkotellen komea kettu kohti golf-kentän puskamuodostelmia, samalla alueella näen useasti komean uros fasaanin joka välillä juoksee hölmönä mun vierellä samaan suuntaan luullen että mä jahtaan sitä. Ajattelin tietty että nyt tämä kettu oli käynyt syömässä city-kaniaterian kun tuli asutuksen keskeltä golf-kentälle päin mutta mitä vielä. Vain hetki tuosta kuuluu hirveä fasaanirääkäisy, sellainen krääk-krääk-krääk... , todella tiheää rääkymistä joka sitten hiljalleen hiipuu, kuuluu aina samasta kohdasta mutta rääkymisen tiheys laskee, lopuksi 10s välein pieni krääk. Että sellainen aamupala ketulla.

Jäin miettimään ottaako se kettu kurkusta kiinni vai miten se kaataa fasaanin?

 

[Ilmari Ahde]

Ei kauas tiestä tarvitse mennä, kun on jo eri maailmassa, tämänkin kuvan taustalla liikenteen ääni kuuluu. Mikä lie oksatuuhonen tuo pöyhkeä kasvi.

Tämän kuvan vieressä on puu jonka tikat on hakannut aivan rei’ille mutta vaan toiselta puolelta ja kuuden seitsemän metrin korkeuteen, kai ne on kävynhakkausreikiä. Siitäkin on kuvia mutta kun ne kuvat tulee viestiin aina poikittain, muuten laittaisin näytille.

 

[Keskiviiva]

Tietokilpailukysymys. Sanokaa kaksi hyönteislajia, jotka voi nähdä lumihangella vaikka keskellä talvea tammikuussa. Kunhan lämpötila on asteenkin plussan puolella.
Ensin satoi 40 cm lunta ja sen jälkeen oli -20 asteen pakkaset, kunnon talvi siis etelässäkin. Sen jälkeen lauhtui kolmeksi päiväksi asteisiin +1/+3. Ja johan alkoi lumihangella näkymään hyönteisiä. Mutta mitä lajeja? Vinkki: Nyt ei ole 'siitä' tärisevästä kaalimadosta kysymys.

 

[disco-stu]

Tietokilpailukysymys. Sanokaa kaksi hyönteislajia, jotka voi nähdä lumihangella vaikka keskellä talvea tammikuussa. Kunhan lämpötila on asteenkin plussan puolella.
Ensin satoi 40 cm lunta ja sen jälkeen oli -20 asteen pakkaset, kunnon talvi siis etelässäkin. Sen jälkeen lauhtui kolmeksi päiväksi asteisiin +1/+3. Ja johan alkoi lumihangella näkymään hyönteisiä. Mutta mitä lajeja? Vinkki: Nyt ei ole 'siitä' tärisevästä kaalimadosta kysymys.

En tiedä hyönteisistä mitään, mutta jotain koppakuoriaisen näkösiä tuolla hangilla pyörii. Eli vastaan Kanad.. The Beatles.

 

[Wiljami]

Voihan sitä varmaan nähdä vaikka mitä, itse bongasin pari viikkoa sitten Hippoksen viereisen lammen laitamilta surviaissääsken.

 

[Barcelona]

Tulipa yöllä herättyä ilveksen rääkäsyyn. Aika saavutus kun kuitenkin ikkunat on näin talvisin kiinni. Naapurit olikin mainnut että sellanen tässä lähistöllä asustelee ja kyllä olen tässä jotain tassun jälkiä lumessa nähnytkin. Ilmeisesti kuitenkin pelkää ihmisiä joten ei tässä tarvii tapparaa hankkia (heh heh).

 

[Wiljami]

Luonnon pienten otusten vittumaisten olosuhteiden kestokykyä täytyy aina muistaa ihmetellä. Minulta tippui takin taskusta joskus kolmisen viikkoa sitten pilkkitoukkapurkki jäälle. Eilen samassa paikkaa käydessä toukkapurkki löytyi (on siinä samoilla hollilla tullut oltua n. pari kertaa viikossa tässä välilläkin, varmaan sopivasti satanut tuoreeltaan hävittämishetken jälkeen lunta päälle ja nyt lämpimillä vasta tuli esiin) ja tein siitä inventaariota niin heti purkin avattua siellä vipelteli vetreitä matoja koukkuun laitettavaksi ja nyt kun jaksoin purkin kovasti vettyneen sisällön kipata talouspaperille ja käydä tuota läpi niin aika moni noista pikkukavereista on lämmettyään lähteneet myllertämään. Olen tässä pikkuhiljaa siirrellyt noita kuivia puruja sisältävään purnukkaan kun suotta heittää menemäänkään (eikä sen puoleen että haluaisin että bioastiasta alkaa kuulua raatokärpästen pörinää, eli olisi vietävä sitten kuolleena pidetyt suoraan pihalle.

 

[Keskiviiva]

Jurmon saarella tuli käytyä. Merikotkia näkyi enemmän kuin muita ihmisiä. Välillä oikein säpsähti kun ihmisen näki ja kotkista tuli arkipäivää. Varmaankin kesäsesongin aikaan tuo saari enemmän ihmisten täyttämä, kun 80 paikkainen vierasvenesatamakin löytyy, mutta tähän aikaan vuodesta hiljaista oli. Vakituisia asukkaita vain 10 kpl ja onhan se saari 98 prosenttisesti luonnontilassa. Maisema Ylä-Lapin, Islannin ja kuun yhdistelmä. Sijainti Ahvenanmaan ja Hangon puolessa välissä.
Tähtitaivaskin täydellinen (kaksinkertainen määrä tähtiä mitä kaupungin lähellä pimeässä metsässä näkee) kun ainoat valot muutaman öljytankkerin pieni piste horisontissa. Lisäksi en tiennytkään että Itämeri voi olla tuolla kauempana ulkosaaristossa lähes yhtä kirkasvetinen kuin Välimeri jossakin Kyproksella. Varmaankin korostuu ennen leväkautta.

 

[Rod Weary]

Jurmon saarella tuli käytyä. Merikotkia näkyi enemmän kuin muita ihmisiä. Välillä oikein säpsähti kun ihmisen näki ja kotkista tuli arkipäivää. Varmaankin kesäsesongin aikaan tuo saari enemmän ihmisten täyttämä, kun 80 paikkainen vierasvenesatamakin löytyy, mutta tähän aikaan vuodesta hiljaista oli. Vakituisia asukkaita vain 10 kpl ja onhan se saari 98 prosenttisesti luonnontilassa. Maisema Ylä-Lapin, Islannin ja kuun yhdistelmä. Sijainti Ahvenanmaan ja Hangon puolessa välissä.
Tähtitaivaskin täydellinen (kaksinkertainen määrä tähtiä mitä kaupungin lähellä pimeässä metsässä näkee) kun ainoat valot muutaman öljytankkerin pieni piste horisontissa. Lisäksi en tiennytkään että Itämeri voi olla tuolla kauempana ulkosaaristossa lähes yhtä kirkasvetinen kuin Välimeri jossakin Kyproksella. Varmaankin korostuu ennen leväkautta.

Olin toissa kesänä tuolla yhden kesäisen viikonlopun. Kysyin silloin majatalonpitäjältä, että milloin hiljenee. Ei kuulemma hiljene talveksi. Tosin nyt on varmaan joku ulkoinen tekijä, mikä on hiljentänyt saaren. En nähnyt merikotkia, mutta muuten oli miellyttävä reissu. Mitä tähtitaivaaseen tulee, nyt juuri ennen Pääsiäistä tuli nähtyä Kolilla aika monta tähteä. Onhan se valosaastevapaa tähtitaivas hieno näky.

 

[Keskiviiva]

Olin toissa kesänä tuolla yhden kesäisen viikonlopun. Kysyin silloin majatalonpitäjältä, että milloin hiljenee. Ei kuulemma hiljene talveksi. Tosin nyt on varmaan joku ulkoinen tekijä, mikä on hiljentänyt saaren. En nähnyt merikotkia, mutta muuten oli miellyttävä reissu. Mitä tähtitaivaaseen tulee, nyt juuri ennen Pääsiäistä tuli nähtyä Kolilla aika monta tähteä. Onhan se valosaastevapaa tähtitaivas hieno näky.

Kotkia tähän aikaan vuodesta liikkeellä rykelmissä ennen kuin hajautuvat ympäriinsä pesimäpaikoilleen. Lisäksi tuolla saarella ihmisten määrä kesäisin ajaa kotkat pois. Omatoimipurjehtijoita/telttailjoita ei huhtikuussa ainuttakaan. Tosiaan 4 vuokramökkiä. Niissä oli kahdessa-kolmessa väkeä. Varauslistat tosiaan täynnä koko kesäksi ja talvellakin melko täynnä nuo mökit. Mutta muita matkailijoita ei ennen toukokuun loppua.
Siellä sai kävellä monta tuntia näkemättä yhtään ihmistä. Oli kyllä nautinto tuollainen.
Merikotkista sellainen huomio, että kotkan voi varmemmin nähdä maassa sadekuuron sattuessa ja aurinkoisella säällä ovat taivaalla. Yllätinkin yhden kotkan tahtomattani aivan lähietäisyydeltä. Massiivinen oli se lehahdus kun kotka lähtee paniikissa lentoon kun ihminen ilmestyy yllättäen kallion takaa lähelle. Suurimmaksi osaksi toki olivat melko pieniä pisteitä taivaalla.