Ilmoitukset

Nimimerkki FASlapsi on saanut kahden viikon pelikiellon Jesse Puljujärven ketjuun ilmestyneen offtopicin, provosoinnin ja flametuksen vuoksi. Aiempi rikehistoria vaikutti pelikiellon pituuteen korottavasti.

Nmimerkki Rambokala syyllistyi samassa ketjussa jatkuvaan aggressiiviseen käytökseen ja hänet on passitettu viikoksi rauhoittumaan.

Nimimerkki Wizzö on ansainnut lauantaiaamuyön sisällöttömästä spämmistään kahden viikon kirjoitustauon.

Sulje ilmoitus

Nimimerkki Salama15 pääsee viikon päästä kokeilemaan uudelleen, jos Trumpin ketjuun eksyisi pelkän nimittelyn ja sisällöttömän huutelun sijasta välillä vaikka jotain asiaakin.

Sulje ilmoitus

Nimimerkki Nynoamous jatkoi offtopicia ja turhaa vääntöä ketjunootin jälkeenkin, joten hän saa harjoitella viikon ajan luetun ymmärtämistä.

Sulje ilmoitus

Luonto on ihmeellinen

Viestiketju osiossa 'Vapaa keskustelu' , aloittajana Datsun, 11.06.2007 klo 10.31.

  1. Jääkoneenkuljettaja Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Kungen Nicklas
    Miten ihmeessä olen tämän ketjun missannut? Itse olen erittäin paljon luonnossa viihtyvää sorttia, joten paljon on ehditty todistaakin.

    Aluksi voisi mainita, kuinka hieno paikka suvun mailta löytyy, ns. "kiehuva hete". Vesi siis tulee lähteeseen jostain syvältä peruskallion pohjavesisäiliöstä, läpi hiekan, tuosta syystä se näyttää kiehuvan. Vesi on kylläkin helvetin kylmää, mutta erinomaisen hyvää. Aina tuolla käydessä, pitää ottaa muutamat kanisterit vettä täyteen.

    Eräs erikoinen tapaus oli sokeaan tervapääskyyn törmääminen. Tai no, ehdin juuri ja juuri väistää, kun tämä kyseinen lintu törmäsi työpaikan tupakkipaikalla tuhkakuppipömpeliin. Siinä se lintu sitten pöllämystyneenä aikansa oli, josta pääsikin siihen erikoiseen osaan. Itselle oli uutinen, ettei tervapääsky kykene nousemaan takaisin siivilleen, jos lähtö tapahtuu maasta käsin. Erikoinen tilanne.

    Sekä tämä kivi. Tuo kuvio kiven kyljessä on liiankin säännöllinen, ollakseen sattumaa. Kivilajeja en tunne, mutta jotakin hiekkakiveä tai vastaavantapaista tuo oli. Joksikin fossiiliksi veikkailin tuota, tiedä sitten mikä lie.
     
  2. Murmeli Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    SaiPa, Vancouver Canucks
    Itsekin pidän luonnossa liikkumisesta vaikka sitä tuleekin turhan harvoin harrastettua.

    Parissa eri paikassa on tullut tänä kesänä nähtyä majavia, jotka ovat varsin lupsakoita karvaisia tukkeja. Eräs aamuyö toisessa paikassa tällainen jäi kamerankin eteen polskimaan.

    Muidenkin itse tallentamia luontopätkiä olisi mukava katsella.
     
  3. Datsun Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Lukko, Toronto, Saksa
    Lainaus:
    Juhannusviikolla oli ollut ihmeellinen tapaus, rantakäärme oli napannut rantavedestä rautakalan tms. kolmipiikin. Onkohan kuinka harvinainen tapaus?

    Eli toistaiseksi käärmeet ovat hengissä. Taidan ekalla lomaviikolla vetää siimaleikkurilla kaiken pitkän ruohon rantasaunalta vek niin joutuvat lymyämään vähän kauempana. Vekarat pitävätkin sen verran kovaa meteliä temmellyksissään että jopa käärmeet kaikkoavat!
     
  4. Datsun Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Lukko, Toronto, Saksa
    Mikä lintu?

    Luulin ensin heinäsirkaksi, mutta hetken kuunneltuani totesin äänen tulevan puusta. Meininkikin oli täysin eri - kun sirkka ääntelee verkkaisesti tyyliin sirr...sirr...sirr...sirr tämä laittoi menemään SIRISIRISIRISIRISIRI eli tosi kovaa ja kauhealla tempolla.
    Lehtipuussa tuntui viihtyvän ja näitä oli n. 10 km lenkin aikana varmaan 20.

    Kuka siellä nyt vielä viitsii huudella kun on ihan syksy ja vilpoisaa. Pimeääkin.
     
  5. The Great Cornholio Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    New York Islanders
    Lainaus:
    Sama kaveri on soittanut suutaan myös minulle lenkkipolulla. Lähimpänä taitaa olla hetken tutkailtuani Sinitiainen.

    http://www.birdlife.fi/lintuharrastus/talvilinnut.shtml
     
  6. Datsun Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Lukko, Toronto, Saksa
    Olisiko aika kerätä vaikka tänne ns. sammakkoprofessorien ennustuksia siitä milloin tulee ja menee lunta jne. Maakuntien paikallislehdissähän näitä tyyppejä haastatellaan joka syksy.

    Pidän itsekin silmät auki ja jos tulee artikkeli vastaan laitan ennustajan ja ennustuksen tänne.
     
  7. Datsun Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Lukko, Toronto, Saksa
    Eilen todistin erikoista näkyä - kaksi rusakkoa ottivat keskenään yhteen. Seisoivat takajaloillaan ja hakkasivat käpälillään iskuja sisään! Tuli ilmeisesti kiistaa kumpi saa safkata ruohoa Datsunin työhuoneen ikkunan alla.
    Toinen yritti lähteä karkuun mutta toinen tietty seurasi ja veteli ympäri korvia. Erikoista oli myös se, ettei taistelusta lähtenyt mitään ääntä. Ei taida rusakko paljon valitella vaan keskittyy itse asiaan.
     
  8. JZZ Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Lukko, Piraattiryhmä, Caps, ManU
    Lainaus:
    Tästä iskikin mieleeni, pitääkö rusakko / jänis yleensäkään minkäänlaisia ääniä?
     
  9. ihmelaama Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Oulun Kärpät
    Lainaus:
    Pitää... ja pahaa ääntä pitääkin.

    Esimerkiksi jokaiselle metsästäjälle, joka on jänisjahdissa joskus käynyt, on varmasti tuttua, että/jos/kun haavoittunut pitkäkorva huutaa (ihan oikeasti huutaa!) niin lujaa, että elikon lopettaminen mahdollisimman pian on ainoa asia, joka tuolloin metsämiehen mielessä liikkuu.

    Eikä jänön tarvi olla edes haavoittunut, kunhan vaan tarpeeksi sitä alkaa ahdistamaan/hätääntyy (esim. koira ahdistanut otuksen "nurkkaan"), niin jovain karjunta alkaa...

    Ei sitä pysty kuuntelemaan kukaan, kovin kauaa.
     
    Viimeksi muokattu: 12.06.2008 klo 13.01
  10. #3 Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Helsingfors IFK
    Lainaus:
    Rusakot on näköjään väkivaltaisia. Eilisessä Iltiksessä bongasin tämän vidopätkän
     
    Viimeksi muokattu: 12.06.2008 klo 13.35
  11. Datsun Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Lukko, Toronto, Saksa
    Lainaus:
    No perkele! Uskaltaako tässä enää mukulan kanssa pihalle mennäkään? Mitähän hulluruohoa nuo mahtaa vedellä pitkin päivää!?
     
  12. ihmelaama Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Oulun Kärpät
    Lainaus:
    Sevvertaa isoja olivat rusakoiden tämän kevään poikaset jo muuan viikko sitten - ainakin täällä Etelä-Suomessa, että veikkaisin eläinten olevan jälleen (ihmisluonnollekin tutuissa) pariutumispuuhissa, siis toistamiseen tälle suvelle.

    Kyllähän siinä joskus nyrkit heiluu ja kaikenlaista muutakin sattuu ja tapahtuu meillä kaksijalkaisillakin, kun viikonlopun kiimassa nakkikioskin jonossa tms. jne. tavataan...
     
  13. Huerzo Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Donnerwetter S.p.A.
    Olen ajatellut, että ainoastaan ihmiset käyttävät ihmiskilpiä. Eilen huomasin, että vastaavaan taktiikkaan kykenevät myös linnut - varpuset. Parkkeerasin polkupyörää kauppakeskuksen pihaan, kun nokassaan isohkoa pullan palaa kantanut varpunen lensi pyörän rungon alle välittämättä siitä, että sohlasin irtolukon kanssa linnun yläpuolella ja pyörä heilui jonkin verran. Noh, taakse vilkaistessa toinen varpunen virersi ja hyppi turhautuneena kuin ulkokehää yrittäen löytää jostain aukon "ihmiskilven" ohitse herkkupalaa hallussaan pitävän lajitoverin luo, mutta uskallus parin metrin ottamiseen ei riittänyt.

    Ilmeisesti kesympi varpunen keksi kesken takaa-ajon, että arempi kilpakumppani ei uskalla tulla tappelemaan pullasta ihmisen ja polkupyörän läheisyyteen. Ja oikeassa lintu olikin: sillä välin kun ihmettelin episodia ja sain pyörän lopulta lukkoon, oli nokare hukkunut kesymmän varpusen suuhun.

    Kieltämättä olin yllättynyt, että varpunenkin pystyy moiseen laskelmointiin.
     
  14. Datsun Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Lukko, Toronto, Saksa
    Eilen huomasin ensimmäiset pajunkissat Helsingissä. Jotain toiveita keväästä?
     
  15. TQoFE Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    En gång IFK, alltid IFK, FREE SCHOLL!
    Lainaus:
    Talinrannassa oli pajunkissoja jo viikko ennen joulua.
     
  16. tahtookirjoittaa Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Turun Palloseura
    Monena vuonna myös sinivuokot ovat kukkineet ainakin täällä Turun suunnassa jo ennen vuodenvaihdetta myös. Voisin kuvitella että myös tällä kertaa näin on ollut, aikas leuto loppuvuosi nimittäin oli. Omia havaintoja ei tosin ole.
     
  17. tahtookirjoittaa Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Turun Palloseura
    Ei varsinaisesti liity Suomen luontoon mitenkään, mutta luontoon kylläkin. Kävin eilen pitkästä aikaa puutarhamyymälässä, kun äitimuori haki sieltä siemeniä ja lannotteita omaa puutarhaharrastustaan varten ja olin sitten kuskin roolissa mukana. Löysin tuosta liikkeestä kauan etsimäni kärpäsloukku-nimisen lihansyöjäkasvin ja pari yksilöä piti ostaa, kun halpoja olivat. Pitää vain ihmetellä, että mitä kaikkia viritelmiä luonto osaa kehitellä; liikkuvilla pyydyksillä hyönteisiä saalistava kasvi. Ton kasvin pyyntiloukuissa olevia ärsytyskarvoja kun vähän neulalla härnää, niin pyydys napsahtaa kiinni kuin ketunrauta. Eli pahaa aavistamaton kärpänen kun luulee loukkua kukaksi ja koheltelee ärsytyskarvoja kosketellen, huomaakin olevansa pian satimessa ja alkaa hiljalleen sulaa elävältä kasvin ravinnoksi. Mielenkiintoinen kasvi tosiaan.
     
  18. Tulppu Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    SaiPa
    Lainaus:
    Kesyt linnut tosiaan kykenevät juuri kuvailemasi kaltaisiin temppuihin. Olen miettinyt usein, missä näiden pullavarpusten uskalluksen raja menee, eli mistä ne tunnistavat todellisen uhan sen kohdatessaan? Nuohan ovat siis rohkeita - eivät tyhmänrohkeita, muutenhan kaikki Suomen snagarien edustat olisivat varpusenraatoja väärällään.
     
    Viimeksi muokattu: 31.03.2009 klo 18.20
  19. cottonmouth Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    KooKoo & Philadelphia Flyers
    Lainaus:
    Puhu vain varpusten puolesta...

    Jotta ei ihan onelineriksi menisi, niin kyllä tuo taannoisessa Myytinmurtajien jaksossa esitetty norsu-pelkää-hiirtä-myytti ja sen, ainakin ohjelman puitteissa, todeksi osoittautuminen on aikalailla hämmentävää.
     
  20. Datsun Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Lukko, Toronto, Saksa
    Viikossa tuli koivuihinkin komeat lehdet Helsingissä. Vappuaattona koivut olivat vielä käytännössä lehdettömiä, mutta vapun lämpimät + tämän viikonlopun sateet ovat tehneet tehtävänsä. Johan noita kaljuja koivuja saikin ihan riittävän kauan katsella.

    Bongasin eilen myös siilin, on vaan tosi sympaattisia otuksia. Samalla kalliolla asustelevat kanien kanssa. Kanit olivat muuten syöneet kaikki omenapuut kaljuiksi talven aikana. Pitää repiä pihatalkoissa ne veks, harmi, koska olin ite yhden niistä käynyt istuttamassa.
     
  21. Sistis Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    HPK
    Muutama komea villieläimen bongaus on tullut tehtyä viime aikoina. Vapun jälkeisenä sunnuntaina näin fillarilenkillä ensimmäistä kertaa elämässäni lumikon. Tuota lajia ei ihan joka päivä näe - sen verran pienestä otuksesta on kuitenkin kyse. Sellainen juoksi kuitenkin Tampereen reunamilla harvempaan asutulla alueella meikäläisen fillarin edestä ja jäi juoksentelemaan erään talon pihalle. Viime viikolla taasen emännän kanssa käytiin kävelemässä Tampeeen Iidesjärvi ympäri. Tuolloin tuli nähtyä piisami. Sympaattinen otus, joka pörräsi kaislikon seassa suuren lokkiparven rääkyessä ympärillä. Noh, ehkä ne rääkyivät kuitenkin meille.

    Lauantaina olin matkalla Tampereelta Turkuun. Loimaan seudulla näkee tuolla välillä usein valkohäntäpeuroja. Tällä kertaa niitä ei näkynyt. Sen sijaan erään pellon laidalla seisoi kovasti sutta muistuttava otus. Epäilen kuitenkin, että hukat eivät uskaltautuisi kovinkaan helposti noin lähelle asutusta vieläpä keskellä iltapäivää. Eli kyseessä taisi olla vaan iso ja harmaa sutta muistuttava koira.
     
  22. Koirapoika Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Jutta Grahnin mies, Else-Maj Pontoppidan.
    Luonnon ihmeitä ja yksi ihmeellisimmistä eläimistä minun mielestä, mustekala. Linkki Tiede lehden artikkeliin mustekalasta ja lisäksi linkki otuksen videoituihin toimiin. Octopussy's garden
     
  23. Koirapoika Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Jutta Grahnin mies, Else-Maj Pontoppidan.
    On luolalla kokoa. On melkoinen paikka, mitä kaikkea tuolta voikaan löytyä. Tuleepa väkisin Jeff Longin luoliin sijoittuvat kirjat mieleen...

    Linkki National Geographicin sivuille.
     
  24. Fordél Jäsen

    On se kumma, kuinka näin "vanhana" on alkanut arvostaa luontoa ihan eri tavalla ja jotenkin sen näkeekin ihan uudella tavalla. Ehkä se on ihan luontevaa, että suhde luontoon muuttuu iän myötä. Oletteko muut havainneet samaa?

    Suomessa parasta on ehdottomasti nämä selvät vuodenajat, kun luonto näyttää kulloinkin eri puolia itsestään. Nykyään sitä osaakin arvostaa juuri tätä erilaisuutta. Jokaisesta vuoden ajasta osaa hakea ne hienot jutut, jotka aiheuttavat elämyksiä. Näin syksylläkin luonto tarjoaa hienoja elämyksiä kaikille aisteille: värielämyksiä, tuoksuja ja ääniä. Ennen kaikkea syksy tarjoaa kuitenkin kesän jälkeistä tarvittavaa rauhaa. Mikään ei rauhoita ja vähennä stressiä samalla tavalla kuin syksyisessä luonnossa liikkuminen.

    Mun mielestä on tärkeää, että ihminen pitää edelleen luonnon lähellään ja myös elää sen mukaan. Petelius sanoi hyvin radiossa juuri kuinka syksyllä luonto rauhoittuu kesän kasvukauden jälkeen ja silloin on myös ihmisen syytä rauhoittua. Ei nyt ole tarvetta millekään kirkasvaloille ym. vaan nyt on hyvä aika ihmisenkin käpertyä lepäämään. Se on sitä luonnon kvartaalitaloutta, joka on paljon kestävämpää kuin se missä pitää painaa menemään täysillä jokaisella neljänneksellä.
     
  25. Snakster Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    HIFK
    Lainaus:
    Aiheeseen liittyen suosittelen lukemaan Matti Mäkelän Sääkirjan. Siinä on kaikenlaista ylistää lätinää säiden vaikutuksesta kulttuurievoluutioon yms, mutta erityisen hieno ja hienosti kirjoitettu on osio, jossa käydään kuukauden ja vuodenajat läpi Suomen säiden ja olosuhteiden näkökulmasta. Aika hyvin pääsee erilaisiin tunnelmiin tuota lukiessa ja tulee siinä myös sellaisia juttuja, joita ei ole ehkä aiemmin juuri sillä tavalla funtsinut.