Parisen viikkoa sitten saavuin mökille illansuussa. Kannoin tavarat mökin terassille ja avaimia taskun pohjalta etsiessäni katseeni osui läheisen puun linnunpönttöön. Lentoaukon suulla näytti olevan siinä pesivän kirjosieppoparin naaraspuolinen yksilö. Lintu yritti lähteä lentoon, muttei päässyt irti pöntöstä. Puolenkymmentä yritystä seurasin, ei vaan päässyt irti. Arvelin, että linnun jalka olisi jäänyt kiinni pöntön kylkeen, mutten maasta käsin päässyt varmuuteen siitä. Tuumasin, että kyllä se siitä lähtee, vaan eipä lähtenyt.
Noin vartin kuluttua tilanne oli edelleen sama ja silloin päätin puuttua asiaan, sillä pöntöstä kuuluva sirkuttivat oli jo kohtuullisen kova ja sävyltään vaativa. Hain tikapuut ja kipusin pöntölle. Lintuparka hätääntyi ja pyrki kaikin keinoin pakoon siinä onnistumatta. Nappasin linnun hellästi kouraani ja puristin hellästi, etten rusentaisi sitä hengiltä. Jalka oli takertunut siimaan, jota lintu oli käyttänyt pesämateriaalina. Siima irtosi helposti ja lintu lennähti kädestäni paidan rintamukseen kiinni ja siitä edelleen maahan. Ei enää jaksanut paeta, vaan antoi ottaa kiinni uudestaan. Nostin linnun pieneen puuhun, josta se heti lähti lentoon, joka päätyi mahalaskuun noin kymmenen metrin päähän. Sieltä en sitä enää löytänyt, vaan häipyi jonnekin aluskasvillisuuden sekaan.
Pöntöllä kävi seuraavana päivänä ainoastaan koiras ruokkimassa poikasia. Oletin, että naaras on kuollut uupumuksesta (tai siitä että näki naamani ;). Mutta toisena päivänä irroittaminen jälkeen naaras yhtä äkkiä lennähti terassille. Siinä se ikään kuin ilmoittautui ja lennähti sitten pesäänsä. Poikasten ruokinta jatkui taas molempien ”vanhempien” voimin. Viikko tuosta eteenpäin ja pihassa pyörii yhteensä kuusi kirjosieppoa.
