Olen sen aiemminkin tänne kirjoittanut, mutta niin kauan kuin Lukossa ei tavoitella mestaruutta taloudellisestikin tosissaan, on turhaa vaatia tai pitää mestaruuden tulemista minään itsestään selvyytenä. Jos joka kausi rakennetaan joukkue puoli miljoonaa halvemmalla, kuin pahimmat kilpakumppanit, annetaan siinä sellainen etu kilpailijoille, että mestaruuden voittaminen edellyttää kilpailijalta pientä epäonnistumista.
Lukossa toi puoli miljoonaa on säästetty aina jostain tärkeästä palasesta, mikä on pahin tapa säästää se. Ne tärkeät palaset erottaa voittajan häviäjästä.
Dufva on toistellut sanaa budjettikuri, mutta uskon vahvasti, että Dufva ei sen aatteen takana ole ollut. Sen jatkuva hokeminen on mitä luultavimmin piikkiä toimiston suuntaan.
Minusta huippu-urheiluun kuuluu yrittäminen täysillä ja tosissaan. Jopa riskillä. Nyt on vähän kuin maratoonari tulisi neljäntenä maaliin ja juhlisi, että jee, pystyin juoksemaan hitaammin, kuin koskaan ennen.
Ei raha autuaaksi tee, se on nähty monta kertaa. Mutta vertauskuvallisesti jos mun pitäisi GP voittaa, niin mieluummin mä Mersun rattiin istuisin, kuin Williamsin. Ei Mersullakaan voita ilman onnistunutta kisataktiikkaa, kisasäätöjä, aika-ajoa (runkosarjaa), rengasvalintaa, jne... mutta Williamsilla voittaminen vaatii täydellistä onnistumista ja samalla Mersun epäonnistumista.
Me ollaan kisattu nyt 10 vuotta Williamsilla, tuloksena muutama podium-sija. Eikös se tie ole nähty?
Urheiluromantiikan näkökulmasta Williamsilla voittaminen olisi kaunista, mutta näillä mestaruusviireillä tulisi romantiikan nälän jäädä voittamisen nälän jälkeen toiseksi. Sitten kun pari "ostomestaruutta" roikkuu hallin katosta, voidaan mun puolesta yrittää kannua vaikka Kongoja peluuttamalla.