Viimeisest 25 minuuttia vastustaja voittaa laukaukset 12-36 (Torjunnat 17-5) ja oli ihan ok peli?
Tai mitä jos käsiteltäisiin peliä kokonaisuutena, eikä valittaisi aina tarkoitushakuisesti sitä ajanjaksoa, joka saa Lukon näyttämään mahdollisimman huonolta?
Kokonaisuus oli mielestäni "ihan ok"-tasoa, eli ei mitenkään poikkeuksellisen hyvää, mutta kuitenkin enimmäkseen kelvollista.
Lukko oli hyvä ottelun toisen erän, ekassa erässä hallitsivat hienoisesti mutta varsin tuskaisen näköistä kuitenkin ja siitäkin takkiin. En mä tiedä miten tuosta saa ok pelin?
Minun mielestä liike oli raikasta ja hallinta selkeää. Etenkin Pospisil ja Repo tekivät jatkuvasti tuhojaan hyökkäyspäässä ja muodostivat pitkiä hyökkäyksiä. Paikoista olisi pitänyt iskeä vähintään 1-2 maalia.
Maalit ratkaisevat jääkiekossa, sitä en kiistä. Tuloksettomuus ei kuitenkaan kerro kaikkea peli-ilmeestä tai voimasuhteista.
Sitten yleistä kommentaaria:
Toisinaan ihmettelen, että toivovatko monet tämän palstan kirjoittajista edes Lukon voittoa. Joka matsista tunnutaan hakevan väkisin niitä negatiivisia kulmia, joiden varjolla saadaan nostettua Virran potkuketju pinnalle ja tuomittua koko joukkue manalan maille. Tuleeko teille edes hyvinä jaksoina sellaisia tuntemuksia, että hei, tästä voidaan nousta?
Meinaan vain sitä, että kun itse seuraan pelejä, niin löydän sieltä pelien sisältä myös hyviä elementtejä. Eilenkin peli pyöri lähes yhtäjaksoisesti Sportin päädyssä kahden ensimmäisen erän ajan, minkä tuloksena päästiin lopulta johtoasemaan. No, Pekka-kriitikot tietysti kääntävät tämän niin, että "turhaa pörräämistä", joka ei koskaan tuota mitään. Tuurimaalejakin lienevät olleen. Vastaavasti Sportin maaleja pidetään kohtalon sanelemina, nerokkaina oivalluksina, jotka kertovat vain RD:n jumalaisesta kosketuksesta.
Oman huumori-faktorinsa tähän tuo se, että RD:n valmentaessa Lukkoa kusikin oli paskaa fanien mielestä. Harvassa olivat ne kommentoijat, jotka näkivät "robottikiekon" taktiset hienoudet ja kellopelintarkan mekanismin. Silloinkin, kun Lukko pyöri toistuvasti neljän joukossa, muistuteltiin Tappara-möröstä, tylsistä kotipeleistä, heikoista vieraspeleistä ja neloskentän papoista. Mikäli Lukko voitti, se laitettiin yleensä huippuyksilöiden (Vahalahti, Gagnon, Azevedo) tai ilmiömäisen veskaripelin (Vehanen, Zapolski, Kähkönen) piikkiin.
Menee ehkä vähän vanhan toistoksi, mutta tämän kauden osalta viimeisiä fanfaareja ei ole vielä soiteltu. Toki kausi on tähän mennessä ollut iso pettymys, ja mikäli samoilla urilla jatketaan, Virta on epäonnistunut tehtävässään ja saanee lähtöpassit. Ei ole kuitenkaan sanottua, että Lukon peli heikkenee tai junnaa raiteillaan. Entä jos se paranee? Mitä jos pari tiukkaa peliä kääntyy Lukolle, kuten alkukaudella kävi? Sitten ollaankin yhtäkkiä "satumaisen" HIFK:n kyljessä kiinni odottelemassa playoffseja.
Tulevaisuuden osalta näen isona mahdollisuutena sen, että Lukko on pelannut varsin kelvollisia otteluita kärkijoukkueita vastaan. Sillä, miten suoriudutaan Sportin trappia vastaan, ei ole playoffseissa merkitystä.
Ei Lukon peli ole niin kehnoa kuin täällä toistuvasti väitetään. Lukko ei ole Pelicansin, TPS:n tai Kiven aikaisen Ilveksen tavoin kriisijoukkue, joka uhkaa jäädä kymppiviivan alapuolelle pysyvästi. Jos näin kävisi, Virta heitettäisiin ulos. Sen sijaan fakta on se, että Lukko on keskitason joukkue, joka taistelee suorasta pudotuspelipaikasta. Lukko on myös pelistä toiseen kamppailemassa voitosta - joskin tämä tarkoittaa myös sitä, että Lukko pöllyttää vain harvoin heikkoja joukkueita. Tilanne on kuitenkin vähän toinen kuin Kaskisen TPS:llä, joka ei päässyt edes kotikaukalossa vastustajan maalille. Tai Pelicansilla, jossa miehistö ja tähtipelaajat jättävät uppoavan laivan. Lahdessa oli eilen kotikerroin 5,40 HIFK:ta vastaan. Ei taida ihan vertautua Lukon tilanteeseen.