Mitä tästä nyt sitten ajattelisi? Ihan ok peli taas: hallittiin kiekkoa, luotiin paikkoja, tehtiin maaleja. Kuitenkin koko ajan syvällä sisimmässä oli tunne, että matsi ei ole hyppysissä. Tappara teki vierasjäällä viisi (5!) maalia, ja olisi voinut tehdä enemmänkin. Miten on mahdollista, että Jarkko Malisella on Äijänsuolla paikat neljään maaliin?
Avauserästä annan synninpäästön. Lukko oli parempi, vaikkei verkkoa pöllyttänytkään kuin kerran. Tapparan maali oli tyylinäyte toimivasta ylivoimakuviosta, jollaista Lukolla ei ole. Rutinoitunut nippu tuli vierasjäälle tekemään minimisuorituksen, eli laittamaan paikoista maaliin ja puolustamaan.
Toiseen erään tultiin hyvin, mutta sitten Heikkinen sekoili viivassa ja Tappara pääsi ilmaiseksi johtoon. Ehkä tuo kuvasti Lukon kautta kokonaisuudessaan: saadaan sauma mennä johtoon, mutta sössitään yv ja päästetään henkilökohtaisella virheellä kaveri johtoon. Loppuerä oli muuten hirveää sekoilua puolustuspäässä, mutta ei siitä enempää.
Vika erä alkoi heikosti, mutta Nymanin onnenkantamoinen sytytti joukkueen. Oli mukava katsella, kun Koivistoinen iloitsi 2-4-kavennusta kuin mestaruutta. Olisiko muuten aika antaa hänellekin enemmän liekaa? Pelaa ottelusta toiseen hyvää peruspeliä, on erinomainen aloittaja ja nykyään myös jonkinmoinen uhka hyökkäyspäätyyn. Koivistoisen ketju pelasti lopulta sen ainokaisen pisteen Lukolle. Tykkään tämän ketjun pelistä päivä päivältä enemmän.
Yhteenvetona voisi todeta, että aika Lukon näköinen peli: tasaista vääntöä, henkilökohtaisia virheitä, heikkoa erikoistilannepelaamista ja videotarkistuksia. Lopussa vitutti, mutta huomenna avaan taas Telian toiveikkaana, jotta voin jälleen kerran pettyä. Pieni toivonkipinä elää kuitenkin edelleen.
/img-s3.ilcdn.fi/9ce255052459b069ef47f76785e51e1f46e83d286485468a3043153b107d2733.jpg)
