Muistan kyllä. Paitsi että en minä mitään kastanjettimiestä muista mutta nuo muut kyllä. Vanhan viisaripelikellonkin muistan, ja sen miten 80-luvun alussa se vaihtui siihen oranssiseen jossa oli oikein digitaaliset numerot. Tarina kertoi että se tuotiin Äijänsuolle Tampereelta jonne saatiin semmoinen taulu kattoon mihin pystyi oikein kirjaimilla maalintekijät ja syöttäjätkin esille panemaan.
Ison pääkatsomon alta haettiin kiekkoja, ja äimisteltiin niitä rikkaita jotka menivät istumaan kun hallissa ei ollut kuin ne 174 tai 147 istumapaikkaa.
Kioskista ostettiin erätauolla niitä salmiakkikarkkeja joiden paperissa oli joukkueiden logoja ja jos sieltä sattui Lukon merkin näkemään niin sekin jo riitti melkoiseen sotatanssiin.
Ja pirun kylmä oli aina. Tuomaritkin luistelivat pipo päässä, kypäriähän nuijilla ei tuolloin ollut, paitsi että Antti Koskinen ei tyylitöntä pipoa päähänsä pannut edes kovimmilla pakkasilla, sen sijaan hän käytti valkoisia hanskoja kuin liikennepoliisi ikään jotta ylös nouseva käsi näkyisi paremmin pelaajille.