Tähän ketjuun ei ole näköjään tullutkaan vastattua, ja lukemisto on kuitenkin päivittynyt hieman, joten katsotaanpas. Ylivoimainen ykkönen on edelleen Neil Gaimanin Sandman, josta löytyy aina jotain uutta vaikka albumit on tavattu läpi moneen kertaan. Sandmanin faneille suosittelisin myös Hy Benderin Sandman Companion - kirjaa, jossa Bender haastattelee Gaimania ja herrat käyvät läpi koko sarjan, valottavat taustoja ja Gaimankin kertoo monta yksityiskohtaa, jota ei kirjoja lukemalla saa selville. Sandman-spin-offeista voisi suositella kahta Death - eeposta Time of your life ja High cost of living.
Muutenkin suosikit löytyvät tuolta "aikuisemman" sarjakuvan puolelta. Garth Ennisin Preacher on aivan loistava, Tarantinomainen väkivalta ja napakka dialogi ovat aina hyvä yhdistelmä. Plus melko kipeä kaarti henkilöhahmoja.
Muita suosikkeja: Hellblazer, Watchmen (onko joku joka EI pidä Watchmenistä?), Swamp Thing, From Hell, Lucifer, V for Vendetta, League of Extraordinary Gentlemen (unohtakaa paska leffaversio, Alan Mooren alkuperäisteos on RRRAUTAA), Jeff Smithin Bone, Kramppeja & Nyrjähdyksiä, Ankardo, Dilbert, Lassi ja Leevi, plus sitten Grant Morrisonin käsikirjoittamat New X-Menit, mielellään Frank Quitelyn kuvituksella. Hellboy'hun tuli tutustuttua uutuusleffan näkemisen jälkeen ja kyllähän sekin miellytti heti. Mitähän unohtui? No lisätään myöhemmin sitten.
Aikaisemmin mainittu Books of Magic menetti paljon tehoaan sen alun jälkeen - siis sen 4-osaisen minisarjan, jonka Neil Gaiman käsikirjoitti. Kyseinen kirja on aivan loistava alku BoM-sarjalle, mutta itse varsinaisen sarjan puolella taso ei ole mielestäni aivan yhtä korkea. Aloitusteos, joka siis toimii itsenäisenä opuksena, on kuitenkin tutustumisen arvoinen.
Viime aikoina suurin suosikki on ollut Bill Willinghamin Fables, joka kertoo periaatteessa tarinaa siitä, kuinka eri satujen hahmot elelevät nykypäivän New Yorkissa paossa mystiseltä valloittajalta, joka on kaapannut kaikkien kotitodellisuudet haltuunsa. Sinä, joka tykkäät enemmän Disneyn versioista Grimmin ja Perreault'n saduista, älä tutustu Fablesiin. Muille hyvän fantasian ja kerronnan ystäville suosittelen lämpimästi.
Aku Ankan suhteen olen pernan linjoilla, nykyajan hömpötysten tulo sarjiksiin pilasi tason täysin. Ai niitä aikoja kun 80-luvun akkareissa ajeltiin vielä hevoskärryillä ja tarinoissakin oli imua. Taskukirjoissa paras taso oli jossain välillä 10-90, sadan jälkeen mentiin sielläkin tasaista alamäkeä.
