Luetko sarjakuvia?

[Kilgore Trout]

Kyllä luen sarjakuvia ja itse asiassa Aku Ankka tulee tällä hetkellä kotiin tilattunakin.

Eihän ne nyt paljoa henkisesti anna, mutta kyllähän nuo käyvät etenkin iltalukemisena ennen nukahtamista.

Itsellekin tulee (lasten nimellä) Aku Ankka, mutta tuosta toisesta lauseesta olen osittain eri mieltä. Olet paljolti oikeassa, mutta lue kokeeksi vaikka Hugo Prattin Corto Malteseja, jotain Enki Bilalilta, Didier Comesilta, Milo Manaralta tai vaikka Moebiusilta. Tai vaikka Hermannin Jeremiah-sarjakuvia.

Kyllä sarjakuvankin keinoin voidaan ilmaista asioita, joskus jopa tehokkaammin kuin pelkällä tekstillä.

Sitä paitsi mitä olisi ollut nuoruus ilman korkkareita? Tai Tex Willeriä; AARGHH! Kirottua, ratsuni kangistuu - kostakaa puolestani!!

 

[Ted Raikas]

Itsellekin tulee (lasten nimellä) Aku Ankka, mutta tuosta toisesta lauseesta olen osittain eri mieltä. Olet paljolti oikeassa, mutta lue kokeeksi vaikka Hugo Prattin Corto Malteseja, jotain Enki Bilalilta, Didier Comesilta, Milo Manaralta tai vaikka Moebiusilta. Tai vaikka Hermannin Jeremiah-sarjakuvia.

En voisi olla enempää samaa mieltä. Sarjakuva on parhaimmillaan suurta taidetta ja voi esittää erittäinkin voimakkaita ja syvällisiä ajatuksia. Mainitsemasi Moebius, eli Jean Giraud on hyvä esimerkki. Tämä hänen Moebius trilogiansa, johon kuuluu Tähti, Aedenan Puutarhat ja Jumalatar on yksi huikempia visioita ja tarinoita, mitä olen sarjakuvan muodossa lukenut. Jokainen ruutu huokuu neroutta ja tarina ja sen kuljetus ja kaikki visuaalinen ilme on jotain aivan käsittämätöntä. Uppouduin tarinaan kuin hyvään kirjaan tai elokuvaan konsanaan. Suosittelen lämpimästi jos sci-fi, unenomaiset visiot tai ylipäätään laadukas sarjakuva kiehtoo. Olen puhunut.

 

[Kilgore Trout]

Mainitsemasi Moebius, eli Jean Giraud on hyvä esimerkki. Tämä hänen Moebius trilogiansa, johon kuuluu Tähti, Aedenan Puutarhat ja Jumalatar on yksi huikempia visioita ja tarinoita, mitä olen sarjakuvan muodossa lukenut.

Onhan se erin-erin-erinomainen. Sama kaveri tekee sitten ihan erilaista sarjakuvaa Blueberryn muodossa, mutta huonoa se ei ole sekään.

Miksiköhän tämä laatusarjakuva on keskittynyt Ranskaan ja osin Italiaan ja Belgiaan, jenkeistäkin tulee toki joskus hyvää tavaraa tyyliin Milllerin Sin City.

Muuten, jos joskus käytte Brysselissä niin siellä on huippu sarjakuvamuseo!

 

[LuKi]

Vuosina 1980-1987 julkaistiin einomaista Ken Parker sarjakuvaa, tiedustelija/turkismetsästäjästä Lännen maisemissa. Ote oli välillä aika realistisen rankka ja piirtäjät olivat ujuttaneet joskus hahmoihin kuuluisien leffatähtien piirteitä.

Toinen hyvä Lännensarja oli vuosien 1975-1981 Lännentie, joka kertoi erään perheen näkökulmmasta Yhdysvaltojen 1800-luvun historiaa. Ei saa sekoittaa myöhempään Lännentie lehteen.

Suosittelen penkomaan divareista. Itsellä on lähes kaikki kappaleet kotona.

 

[HIFK]

Aku ankkaa luen joka päivä, lähinnä vessassa istunnolla. Olen lukenut akkaria siitä asti kun opin lukemaan elikkä ennen esikouluun menoa. Olen tilannut sitä lähes kymmennen vuotta ja divareista ja kirppareilta ostan vanhempia akuja.

Viikoittain ilmestyvää lehteä, sarjisekstraa, taskukirjoja, Roope-setää, mitä vain. Lisäksi Disney channelilta katson Nokkapokkaa ja Hopon poppoota.

 

[Datsun]

Itsellekin tulee (lasten nimellä) Aku Ankka

Taitaa olla aika yleistä, täällä sama homma. N. 1,5 v. sitten kun tytär syntyi tilasin lehden hänen nimellään. Komeeta kun neiti saa omalla nimellään postia!
Lisäksi mulla on kaikki albumit B. Virtasia ja Viivi & Wagneria. Muutama albumi puuttuu Jere sekä Baby Blues- sarjoista. Kerään myös Aku Ankan taskukirjoja pikku hiljaa (siis numerot 1-n.150, jälkeenpäin ilmestyneet ovat kuraa.)

 

[Jakke Huuliparta]

Preacher tv-sarjaksi?

Erästä blogia selaillessani silmään sattui tämä mielenkiintoinen uutinen:

http://www.scifi.com/scifiwire/index.php?id=39072

Eihän tuota mikään muu kanava voikaan toteuttaa kuin HBO. Saas nähdä onko pelkkää hypetystä vai ihan oikea juttu. Seuraavaksi alkaakin arvailu roolituksien suhteen, jossain jo ehdotettiin Saint Of Killersin rooliin Ian McShanea. Joku James Marsden olisi kyllä Jessen näköinen mutta uskottavuuden kanssa on vähän niin ja näin. Pari isompaa nimeä mukaan ja loput tuntemattomia kasvoja niin homma näyttää tuoreelta.

 

[Marcelo Nyman]

Minä lueskelen Aku Ankkaa ja Roope-Setää.

 

[Kilgore Trout]

Ilokseni huomasin että R-kioskin tädillä oli myynnissä paksu eepos Jonah Hex -sarjakuvaa. Vanha suosikkini 70-luvulta on saanut ansaitsemansa paluun - meikäläistäkin rumempi jätkä jonka rinnalla Deadwood muistuttaa salkkareita. Suosittelen jos vatsa kestää!!

 

[Trenchtown]

Yksi lehti on (oli) ylitse muiden, nimittäin Buster. Skid Solo, Harjumäen Sisu, Super-Mac ja Pulla, Aavefutaaja, Johnny Puuma ja monet muut.

Noita Bustereita löytyy matkalaukullisen verran, en osaa edes arvata että moneenko kertaan ne on luettu läpi.

Aku Ankka, Lucky Luke, Asterix ja muut perinteiset kelpaavat myös.

 

[Hazardipakki]

Vanhoja Aku Ankan taskukirjoja ja lehtiä tulee edelleen silloin tällöin kerrattua. Etenkin tarinat, jotka pohjautuvat johonkin merkkiteokseen ovat olleet aivan huikeita, esim. Kurjat(Roope Ankka Jean Valjeanina) ja Sota ja rauha. Uudet ankkatarinat ovat todella tylsiä tapauksia, joissa samat aiheet toistuvat vuodesta toiseen.

Helmi ja Heikki tulee aina luettua niin Kalevasta kuin Suomen Kuvalehdestäkin. Pikkupoikana kyseinen sarjakuva oli ainoa mikä jälkimmäisessä lehdessä kiinnosti. Mustanaamioita ja vastaavia strippejä olen aina vihannut. Ei siinä kolmen ruudun aikana juuri kovin kummoista juonta tai toimintaa saa aikaseksi.

 

[Shayne]

En kyllä enää lue, paitsi Hesarista niitä strippejä. Aku Ankka tuli joo ja Roope-Setä. Mutta ei ne olleet niin hyviä kuin Hopeanuoli. Sitä odotin aina eniten. Kaikkia muitakin lehtiä siinä kaverit yitti lainailla, mutta -hopeanuoli- siitä mä tykkäsin.

 

[Samppeli]

Tämä asia ei koske sarjakuvaa vaan kirjaa. Kun ei parempaa ketjua ei löytynyt niin esitän kysymykseni tänne. Vähän aikaa sitten tuli puhetta kirjasta joka kertoo fanin elämästä. Kyseessä on englantilainen Arsenal-fani jolla fanittaminen lähtee täysin lapasesta liki kaikilla mahdollisilla tavoilla. Tätä kirjaa kehuttiin ja sanottiin että tämä kannattaa lukea. Kysymykseni on että olisiko kellään tietoa kirjan nimestä ja kirjoittajasta? Tuli oltua vähän kännissä ja eipä sitä nimeä sitten aamulla enää muistanutkaan..

 

[Beukeboom]

Tämä asia ei koske sarjakuvaa vaan kirjaa. Kun ei parempaa ketjua ei löytynyt niin esitän kysymykseni tänne. Vähän aikaa sitten tuli puhetta kirjasta joka kertoo fanin elämästä. Kyseessä on englantilainen Arsenal-fani jolla fanittaminen lähtee täysin lapasesta liki kaikilla mahdollisilla tavoilla. Tätä kirjaa kehuttiin ja sanottiin että tämä kannattaa lukea. Kysymykseni on että olisiko kellään tietoa kirjan nimestä ja kirjoittajasta? Tuli oltua vähän kännissä ja eipä sitä nimeä sitten aamulla enää muistanutkaan..

Fever Pitch?

Elokuvakin on muistaakseni tehty.

 

[Iker]

Yksi lehti on (oli) ylitse muiden, nimittäin Buster.

Jep. Niitä tuli n. 15 vuotta sitten kesämökkireissuilla haettua lähikaupungin divarista pilkkahintaan järjettömät nivaskat. Innolla broidin kanssa herneitä tai karkkia napostellessa niitä landella päivät pitkät luettiin, oli oikein listat mistä sitten näki mitkä irtonumerot kumpikin on lukenut, ettei vaan turhanpäin toisella ole omassa nipussaan jo lukemaansa lättyä.

Oli se melkoista touhua siinä lehdessä. Etenkin Leipuri puulaakikavereineen takoivat sellaisia suorituksia, että niin vaan on ajoista ammoisista minun ja broidini keskuuteen jäänyt elämään termi "Buster-tyyli". Tällaisia ovat kaikki ns. oppikirjan mukaiset supersuoritukset futiskentällä, ovat ne sitten tajuttomia banaanipotkuja tai häikäiseviä saksipotkuja.

Viimeksi tänään tuli muuten oman matsin jälkihöyryissä käytettyä tätä Buster-termiä, hehkuttaessani broidilleni Wayne Rooneyn viimeviikkoista unelmahaltuunottoa boksin sisällä, tilanteessa jossa Wäinö ei aivan onnistunut maalinteossa. Nilkan ojennus hyppyineen ja pallon kuoletuksineen oli sitä itseään, eli parasta Buster-luokkaa.

Nykyään ei pahemmin tule sarjakuvia luettua.

 

[Koirapoika]

Fever Pitch?

Elokuvakin on muistaakseni tehty.

Nick Hornby: Hornankattila

 

[Länäri]

Aku Ankkaa tulee tietenkin luettua, tuleehan se kestotilauksena himaankin ja on tullut jo kohta 17 vuotta.

Lisäksi tulee Myrkkyä luettua tai muutama vuosi sitten tuli luettua enemmän, nyt se on vähän jäänyt.

 

[calvin]

Heitetäänpä tähän ketjuun.

Stephen Kingin Musta Torni -kirjasarja oli pitkään ainakin minulle ainoa sarja joka aiheutti pahanlaatuista addiktiota ja nyt sitten tänä vuonna Rolandin nuoruuden tapahtumista on alkanut ilmestyä Marvelin julkaisema sarjakuva. Stephen Kingin valvonnan alla on sarjaa tekemässä mm. Peter David, Richard Isanove ja Jae Lee, jotka lienevät Marvelin ystäville tuttuja. Jälki on mielestäni hyvin MT-sarjaan sopivaa, pelkistettyä ja paljon mustaa pintaa.

Ensimmäinen seitsemän sarjakuvan sarja kertoi kirjan 'Velho' (Wizard and the Glass) tarinan ja vaikka ensimmäisessä sarjassa on tietenkin tarinan suhteen jouduttu oikaisemaan aika paljon niin oleellinen tulee kyllä kerrottua. Ja ensi vuonna saadaan sitten ennen julkaisematonta tarinaa Revolverimiehen seikkailuista ennen ensimmäistä Musta Torni -kirjaa. Tämän jälkeen on siis luvassa vielä neljä kuuden sarjakuvan sarjaa ennenkuin viimeisetkin aukot Revolverimiehen tarinasta saadaan täytettyä.

Kinginhän aikoinaan lupasi valottaa Revolverimiehen menneisyyden tapahtumia tulevissa MT-sarjan kirjoissa ja seitsemännen kirjan loputtua oli tietenkin ainakin itselleni paha pettymys että näin ei kirjasarjan aikana kuitenkaan tapahtunut. Vaikkei sarjakuvan keinoin voi mitenkään Kingin kirjojen tasolle päästä niin kyllä tämä hieman tuskaa lievittää, ainoa ongelma on että taas joutuu odottamaan vuosia että tarina saadaan lopulta lopullisesti pakettiin. Ja kun viimeinen osa on ilmestynyt niin luultavasti jää haikea olo siitä että King ei tarinaa lopulta julkaissut kirjan muodossa.

Ka is a wheel. Say thankya!​

 

[Freddie Freeloader]

...

Nimimerkkisi perusteella olisin luullut ihan muita sarjakuvia...

Itse en enää lue juuri muuta kuin päivän lehdestä Wagnerin ja B. Virtasen jotka alkaa olla jo vähän väsyneitä nekin. Nuorempana tuli luettua kaikki mahdolliset Aku Ankat, Tintit, Asterixit, Lucky Luket, Busterit ynnä muut.

Itse asiassa nykystripeistä eniten kolahtaa yllättäen Muumit, jossa lasten sarjakuvaan on piilotettu loistavia ironisia heittoja nykyajan aikuisten elämästä.

 

[calvin]

Nimimerkkisi perusteella olisin luullut ihan muita sarjakuvia...

No myönnettäköön että hyllystä löytyy kyllä "The Complete Calvin and Hobbes"...

 

[Ted Raikas]

Itse asiassa nykystripeistä eniten kolahtaa yllättäen Muumit, jossa lasten sarjakuvaan on piilotettu loistavia ironisia heittoja nykyajan aikuisten elämästä.

Tove ja Lars Janssonin piirtämät Muumisarjakuvat olivatkin enimmäkseen laatua. Todella mustalla huumorilla höystettyjä juttuja ja ihan tyystin erilainen universumi, mitä niissä kirjoissa löytyy. Tavallaan esitteli muumien pimeän puolen ja on kai jonkinlainen vaihtoehtoinen todellisuus Muumilaaksolle.

En sitten tiedä meinaatko juuri noita sarjakuvia, mutta kuitenkin.

 

[Freddie Freeloader]

En sitten tiedä meinaatko juuri noita sarjakuvia, mutta kuitenkin.

Nimenomaan näitä tarkoitin. Juuri tuo "vaihtoehtoinen todellisuus Muumilaaksolle" on erittäin hyvin osuva kuvaus.

 

[TF-79]

Sarjakuvia tulee luettua, usein syödessä ja iltaisin. Aku Ankkaa ei voita mikään, B. Virtasta, Baby bluesia, Viiviä ja Wagneria ja Jereä olen lukenut lähes kaikki ja viimeksi on suureksi suosikikseni noussut goottineidosta kertova sarjakuva Nemi.

 

[Jj]

kassan kautta

Kesäloman alettua ja tuttujen siirryttyä mökeilleen sadetta pitämään pääsi viimein purkamaan keväällä hyllyyn eksyneitä niteitä.

Garth Ennisin tyly Punisher MAX-sarja ja Conanin uusintakierros (Truman/Nord) jatkavat suht tasalaatuisina 9. ja 5. albumin kohdalla. Yhtenä helmenä kuitenkin nostaisin esiin yllättävän version Ghost Riderista jenkkien sisällissodan aikakaudella (Trail of tears). Käsikirjoitus taas Ennisiltä. Prätkä on vaihtunut liekkisilmäiseen hevoseen ja koko homma näyttää todella hyvältä. Tarinassa on jopa pientä horror-vivahdetta mikä kyllä aikanaan puuttui ihan täysin.

Mike Mignolan Hellboy saa kohta toisen elokuvansa The Golden Army mutta ulos tuli myös (pitkästä aikaa) pitkä albumi Darkness calls. Kuvittaja on vaihtunut Duncan Fegredoon mikä alkuepäilyjen jälkeen ei haitannut oikeastaan yhtään. Tyyli on hyvin samankaltaista jos ei ehkä yhtä tyyliteltyä. Tarina kuitenkin oli kerrassaan massiivinen, täynnä wanhoja kehnoja/tuttuja ja kaikesta päätellen isompi rähinä on vielä tuloillaan. Boom!

 

[Vanha Len]

Tex Willwr tippuu postilaatikkoon enkä muuta sarjakuvaa ole vuosiin vakituisesti lukenut. Aku Ankkoja paljonkin nuoruudessani. Keräilinkin niitä silloin. 60-luvun akuja oli paljon ja jopa yksi 50-luvulta:) Vuosikerrat oli 1971-1983. Sitten tuli Aku Ankkojen tilalle pornolehdet ja Karzan.