Luetko sarjakuvia?

[pavenro8]

Jo maar.

Asterix on ihan ikiaikainen suosikki. Niitä olen lukenut niin pienestä kuin olen osannut lukea, eli parikymmentä vuotta alkaa olla kasassa. Kultaisen keskiajan tarinat olivat kyllä huikeaa luettavaa. Laakeriseppele, Obelix & kumpp., ja semmoset. Jummi sentään.

Onnekasta Lukea ja TiNTtiä tuli myös luettua pentuna paljonkin, sittemmin jouduin noista rahapulassa luopumaan, mutta eivät ne lähellekään niin sydämmellisiä olleet kun nuo Asterixit.

Aku Ankan taskukirjat oli kaikki johonkin kahteensataan asti, mutta ei ole enää. Tämän kuultuaan nykyinen emäntä meinasi polttaa hihansa kun olin moisen kulturellisen kansallisaarteen mennyt myymään kaikenmaailman kapitalistien kakaroiden räpellettäväksi.

Teinivuosina yksi sarjakuva oli yksi ylitse muiden, meinaan Judge Dredd. Köyhänä paskiaisena mulla niitä varaa ollut ostaa eikä rehellisenä ja jumalaapelkäävänä miehenä kanttia ottaa luvatta käyttöön joten tyydytin oikeudenjakajan tarpeeni julkisen sektorin antamilla mahdollisuuksilla, eli siis lainaston puoleen käännyin. Siinä oli miehen mallia keskenkasvuiselle koltiaiselle siinä Tuomarissa. Perkeleen Hollywood minkä teitte, oletan että korjaatte virheenne pikimiten.

 

[Kapo 00]

Aika harvat sarjakuvat kestävät uudelleen lukemisen, mutta tuntuu siltä että Asterixeista löytää joka kerta jotain uutta, eikä niihin kyllästy ikinä. Muita klassikkoluokkaan kuuluvia sarjakuvia ovat tietenkin Tintit ja Lucky Luket.
Seuraava oikeastaan kuuluisi vitutus-ketjuun, mutta koska Rikos on jo vanhentunut kirjoitan sen tänne.
Mikään ei ole oikeastaan vituttanut yhtä paljon kun se että mummoni meni hävittämään omistamani täydellisen ja huippukuntoisen kokoelman Asterixin ensipainoksia.
"Mitä sinä aikuinen mies enää sarjakuvilla teet" oli mummon vastaus kun niitä tiedustelin. Jo pelkästään rahallisessa mielessä menetys oli suuri... ARGHHH!

 

[Master Chief]

Viestin lähetti Tj


plus sitten Grant Morrisonin käsikirjoittamat New X-Menit, mielellään Frank Quitelyn kuvituksella.

Aku Ankan suhteen olen pernan linjoilla, nykyajan hömpötysten tulo sarjiksiin pilasi tason täysin. Ai niitä aikoja kun 80-luvun akkareissa ajeltiin vielä hevoskärryillä ja tarinoissakin oli imua. Taskukirjoissa paras taso oli jossain välillä 10-90, sadan jälkeen mentiin sielläkin tasaista alamäkeä.

Haluaisin ilmoittaa erimielisyyteni noista GM/FQ kaksikon New X-Meneistä. Quitelyn hahmojen kasvot ja joidenkin hujoppimaiset vartalot ovat kaikkea muuta kuin silmiähivelevää taidetta. Muuten jälki oli ok. John Byrnen, Jim Leen tai Kubertin veljesten tasolle ei kyllä X-Meneissä ole päästy pitkään aikaan visuaalisella puolella. Grant Morrison puolestaan olisi saanut jättää tietyt osa-alueet X-Men -maailmasta tyystin rauhaan, lisäksi pari hahmoa oli yhtäkkiä herännyt kuolleista ja tottakai se yksi piti tappaa jälleen.

AA:n taskareissa ei todellakaan ole samanlaista hohtoa kuin 1-100 välillä. Nykyään ainoana valopilkkuna ovat jotkut Flemming Andersenin piirtämät tarinat, niissä muutamassa saa jopa nauraa joskus. Aku Ankka-lehden tilaaminen loppui joskus 80-luvulla kun tarinat tuntuivat itseään toistavilta. Sittemmin on hiukan kaduttanut kun on parturissa lukenut joitakin Don Rosan piirtämiä tarinoita.

 

[Skeletor]

Nykyään luen enimmäkseen kahta sarjakuvaa.

Aku Ankka on ollut tilauksessa koko elämäni. Nykyään tarinat ovat välillä todella typeriä ja uudet hahmot aivan luokattomia, mutta seassa olevat vanhat klassikot ja muut Barksin sekä Rosan tarinat pitävät lehden tason yllä. En jaksa näitä tarinoita mistään erikseen lähteä etsimään. Joskus kirjastoista voi jonkun kokoelman lainata.

Sanomalehtien ykkössarjakuva on B.Virtanen. Kaikilla ei onneksi mene yhtä huonosti.

Nuorempana ehdoton suosikki oli Älli ja Tälli, tuo tehokas agenttikaksikko....

 

[Pordinard]

Akkareita luen aika paljon. Rosan ja Barksin sarjat olen järjestänyt erikseen. Omistan jopa omistuskirjoituksella ja Rosan nimmarilla varustetun Roope-piirroksen :D.

Muita sarjakuvia en sitten pahemmin luekkaan.

 

[Kilgore Trout]

Ostin tänään Akateemisesta ja luinkin sitten saman tein Sokalin "Musta meri" -tarkastaja Ankardon tutkimuksia sekä Mézières & Christin Valerian -albumin Suuren tyhjyyden reunalla.

En voi sanoa olevani täysin pettynyt, mutta kyllä molemmissa oli hieman väsähtänyt maku jos niitä vertaa kummankin parhaisiin tuotoksiin.

Jopa Valerian -albumien varsinainen tähti, keskiajalla syntynyt metsän kasvatti ja entinen yksisarvinen, aina niin ihana Laureline oli jotenkin vaisu.

Perempi kai haikailla Aknestikin kanssa Laurelinen seuraavaa Suomen-vierailua, tämän lienee inspiroinut Rajoilla-albumi:

...Laureline asuu tuolla kaukana
seikkailispa se enämpi Suomessa
niin me voitais vaikka joskus tavata

Mutta La-La-La-La-Laurelinella
on tuolla taivaalla muita hommia
ei se jouva luuhaan Haukiputaalla
mun vissiin täytyy joku toinen katella...

(Aknestik - Haukipudas)

 

[mikse]

Kolme sarjista on ylitse muiden. Akkari tulee tietenkin ja se on hyvää vessalukemista. Harvemmin missään muualla poislukien Rosa-kirjat. Tänä vuonna pitäisi ilmestyä uusi. Ekasta löytyy myös nimmari.

Viivi ja Wagner on saatanan hyvä. Kaikki albumit löytyy hyllystä. Parissa Juban piirtämä Wagner omistuskirjoituksella. Sitten on koneelle tallennettu Hesarista päivittäiset stripit.

Jukka Tilsan sarjikset ovat myös ehdotonta kamaa. Tänä vuonna julkaistu uusi albumi oli hyvä mutta ei silti Potaattien yön veroinen.

 

[stiflat]

Nämä kiroileva siili -sarjakuvat ovat kyllä aika hyviä.
Sellaista ronskia Viivi & Wagneria, josta pidän.

 

[smasa]

Luen kyllä. Tintti on aivan ehdoton suosikki, ja hyllystä löytyy toistakymmentä albumia.

Viivi ja Wagner on myöskin loistava sarjis, jota tulee luettua lehdistä, ja kaikki albumitkin on luettu.

Nousevana suosikkina tulee Asterix, joka on selvästi aikuisten sarjakuva. Upeita piirroksia ja nasevaa huumoria.

 

[Hauptmann]

Aku Ankka, Roope-Setä, Aku Ankan taskukirja ja Korkeajännitys, niitä tulee luettua.

 

[Nännimäinen]

Aika vähän.

Männäviikolla kuitenkin ostin pitkästä aikaa sarjakuva-albumin: uusimman Korkeajännityksen, sen joka on täynnä Battler Brittoneita. Nostalgiaa lapsuudesta.

 

[Murmeli]

Akkarit, Lassi ja Leevi, V&W, B. Virtanen, Nemi

 

[Ghost]

Aku Ankka on ainoita sarjakuvia mitä nykyään luen. Ja Aamulehdestä satunnaisesti jotain. Aku Ankan tilaus on ollut about 15 vuotta, eli tuolta seitsemän vanhasta voimassa, eikä loppua näy. Joskin jokin aika sitten vaihtui pikkusiskon nimelle.

Joskus ala-asteella hankitut taskukirjat ovat myös lähteneet uuteen lukukierrokseen. Sopivasti unohtuneet vuosien varrella tarinat, joten ihan mieluista luettavaa vaikka toiseen kertaan vähintään menevätkin. Kummisedältä saatuja Asterixeja on hyllyssä aika lailla, lienevätkö jopa kaikki, joten kenties siitä seuraava uusintakierros.

 

[Borgie]

Pikku jantterina tuli luettua niin maan pirusti Marvelin läpysköjä, Mustanaamioita, Tinttejä, Asterixia, Anu ja Antti -sarjaa, Lucky Lukea ja Action Forceja (GI Joe) jne. Sittemmin tuli luettua ja keräiltyä useampi sata Tex Willeriä.

Nykyään tulee luettua lähinnä niitä sarjiksia mitä eri lehdistä käteen osuu, eniten kiinnostaa Lassi ja Leevi sekä Viivi & Wagner.

 

[Pinturicchio]

Pikkupoikana upposi parhaiten Asterix, Lucky Luke ja Action Force/G.I Joe.

Nykysin tulee luettua enää Aku Ankkaa +sanomalehden sarjikset. Karjalaisessa ilmestyvä Krapula, on pelastanut monta kertaa päivän. Aivan loistavia pätkiä, tekijällä on pakko olla paljon omakohtaista kokemusta aiheesta.

 

[Tykki]

The Complete Far Side

En oikein tiennyt, mihin ketjuun tämä olisi pitänyt laittaa, mutta pistetään tänne ennenkuin pakahdun...

Nimittäin, hain juuri postista legendaarisen Gary Larsonin kokoelman "The Complete Far Side 1980-1994". Vaatimaton 9.1 kilon sarjakuvapläjäys...kestänee tovin, ennenkuin kaikki on luettu!

 

[Kelju]

Ei tule luettua/ostettua nykyään sarjakuvia. Jos niitä olisi käsillä, niin Aku Ankat ja Tex Willerit ehkä olisivat ne kiinnostavimmat jotka lukisin varmasti mielenkiinnolla läpi.

Jos/kun muuten joku törmää ikivanhoihin TexWillereihin kirpputorilla tms. niin kannattaa ehdottomasti napata. Pari sellaista luettuani olin täysin koukussa. Tuntuu, että ne kirotut käärmeenäpärät ovat siistineet lehden tarinoita ajan myötä. Toki juonet vielä nykyäänkin ovat loistavia, mutta olivat aavistuksen särmikkäämpiä ennen. Elleivät nuo lukemani läpyskät sitten sattuneet olemaan juuri jotain klassikkonumeroita.

Vamos, Tex!

 

[krobbe]

Cavy Krokett ja muita lapsuuteni suosikkisarjakuvia

Jokaisella oli varmaan lapsuudessaan suosikki sarjakuvahahmoja. Minulla myös tietty, Davy Krokett ja Pecos Bill olivat ehdottomat sankarini. Mitkä virikkeet pum-sota leikkeihin niistä saikaan.

Muita mustläpsyjä oli tietty Korkkarit ja Teräsmies. Aku Ankasta en ole ikinä perustanut, nynny mikä nynny.

Mitenkäs muilla, kertokaa lapsuutenne paperisankarit.

 

[Bobcat]

Nalle Puh, Maailman Vahvin Nalle, Aku Ankka ja Buster. Kronologisessa järjestyksessä.

Sotaleikkejä en ole ikinä ymmärtänyt.

 

[punaiset_lasit]

Buster ja korkeajännitys. Busterissa eniten ruletti Super Mac ja Pulla. Kyllähän Benny kultajalkakin oli ihan hyvä.

 

[duud]

Jokaisella oli varmaan lapsuudessaan suosikki sarjakuvahahmoja. Minulla myös tietty, Davy Krokett ja Pecos Bill olivat ehdottomat sankarini. Mitkä virikkeet pum-sota leikkeihin niistä saikaan.

Muita mustläpsyjä oli tietty Korkkarit ja Teräsmies. Aku Ankasta en ole ikinä perustanut, nynny mikä nynny.

Mitenkäs muilla, kertokaa lapsuutenne paperisankarit.

Mulle ainakin Davey Krokett tuo mieleen kamalan krapulan tuosta lähihistoriasta. Ei sillä, oiva dude Daveykin on.

Pikkusena poikana tuli luettua Korkkareita & Siivet sarjoja paljon. Sieltä ajoilta varmaankin on virinnyt mielenkiinto sanontoihin: "schnell, schneller", "ich komme" und "donnerwetter". Nuo virikkeet/lausahdukset ovat myös elokuvien katselemistani paljon ohjanneet. Tosin myös Tex Willer oli kova karju myös ja Kit Carson. Tätä samaistumista hiukan vaimensi, kun en tiennyt pomppiiko Texin reisien välissä tamma vai ori. Noh, teininä mä taisin olla ainoa, jolla oli seitsemästi laukeava.

Aku oli ja on edelleenkin pussy!

Eniten olen kuitenkin samaistunut korpraali Creuzfeldtiin Sven Hasselin SS-stooreissa ja sitten Franz Biberkopfiin Berlin Alexanderplatz romaanissa. No joo, kai meissä jokaisessa on sellaista piilevää hulluutta olemassa. So be aware...

-duud-

ps. saitkos kopan sakua?

 

[Sv veinikretski]

Buster ja korkeajännitys. Busterissa eniten ruletti Super Mac ja Pulla. Kyllähän Benny kultajalkakin oli ihan hyvä.

Muistan etsineeni ullakolta vanhoja kenkiä, eikös Bennyn vanhat fudiskengät olleet iso-isän peruja vai mistä nämä ihme-kengät tulivat ? Samaan aikaan muuten valmistin itselleni Musta-Naamio jäsenkirjan jossa luki 007, lisäksi olin piirtänyt itse kuvan sisälle itsestäni, tämä kortti oli minulla vielä Tallinnaan tullessa, sillä yleisesti esittelin itseni naisille, Viru-hotellin alakerrassa sitten lähti kukkaro ja kortti, kaikki muut kortit olivat uusittavissa mutta tämä kortti jäi pahasti kalvamaan mieltäni !

 

[Jj]

Miten niin lapsuuden, tänään ostin viimeisimmän.. eli yhden puuttuneen Punisher-albumin Garth Ennisin Max-sarjasta. Ne jotka tuntevat molemmat nimet voivat kuvitella mitä saadaan tulokseksi. "Vähän niinkuin Preacher mutta ilman sitä left-wing liberal päähänsilittelyä." Punisher on toki Marvel-hahmo mutta tämä sarja on comics code-versiota tylympi. Voi suositella (muille) kyynikoille.

Marvelia tuli kerättyä tosissaan jonnekin 90-luvun puoliväliin asti, mutta sen jälkeen alkoi tulla mielenkiintoisempia vaihtoehtoja eteen. Sandman, Mignolan Hellboy, Millerin Dark Knight sekä sen jälkeiset synkemmät/vaihtoehtoiset Batman-tarinat, Sin City, Preacher, Dark Horsen Aliens-lehdet, Bizleyn Lobo, Akira ja muu manga. Myös Judge Dredd ja muut 2000AD:n veijarit pitää mainita erikoismaininnalla.

Eli onhan noita tullut luettua useampi vuosikymmen. Disneyn ja jo mainittujen ranskalaisen kielialueen albumiklassikoiden lisäksi vanhat Ruutu ja Non Stop -lehdet olivat silkkaa helminauhaa Niilo Pielisineen, Yoko Tsunoineen ja Corto Malteseineen. Blueberryn Zoom-albumit. Valerian. OH!

Huumoripuolella eniten puree Dilbert, Larsen ja Aarne Ankka. Ja Rosan ankat myös.

Viime aikojen parhaimpia ostoksia on Kurt Busiekin uudelleenmuokkaama Conan Dark Horselta ja melkoisen hämärä Jodorowskyn Technopriests. Kirjastosta mukaan tarttui viimeisin mainio Ralf König.

 

[Vintsukka]

Akut, Lucky Luket, Tintit ja Asterixit ovat kuuluneet suosikkeihin siitä asti kun opin lukemaan, mutta lähiaikoina on tullut keräiltyä sarjakuvia enemmänkin.

Marvelin Ultimate-sarjoja olen kirja-muodossa keräillyt ja nyt ne löytyvätkin jo kaikki hyllystä (pari uusinta on parhaillaan matkalla Amazonilta). Niille jotka eivät ole tutustuneet, Ultimate-sarjoissa vanhojen tuttujen hahmojen tarinat aloitetaan alusta ja istutetaan nykypäivään sopivilla muutoksilla. Linjassa on jonkin verran siirrytty alkuperäisiä Marveleita realistisempaan suuntaan ja varsinkin The Ultimates (U-versio Avengersista) on todella upea sarja höystettynä poliittisella ja yhteiskunnallisella kommentoinnilla. Muita jatkuvia Ultimate-sarjoja ovat Ultimate Spider-Man, Ultimate Fantastic Four ja Ultimate X-Men.

Mm. Ultimate X-Meniä kirjoittaneen Brian K. Vaughanin kynästä lähtöisin on myös Y: The Last Man, joka kertoo Yorick-nimisestä kaverista joka yhdessä lemmikkiapinansa kanssa ovat ainoat, jotka selviävät maailmanlaajuiselta virukselta, joka tappaa kaikki nisäkkäät joilla on Y-kromosomi.

Muita viime aikojen hankintoja ovat loistavat Hellboy ja samaa tarinaa jatkava B.P.R.D., League of Extraordinary Gentlemen (joka on huomattavasti parempi kuin samanniminen elokuva) sekä Frank Millerin Dark Knight-kirjat.

Lähiaikoina on lisäksi tarkoitus ostella uuden lempikirjoittajani, Robert Kirkmanin, tuotoksia, joihin kuuluu mm. supersankarisarjis Invincible, zombiekauhuilu The Walking Dead sekä loppusyksystä ensimmäistä kertaa väreissä julkaistavat hulvattomat Battle Pope-kirjat.

 

[Sistis]

Aku Ankkaa tulee joskus luettua. Nykyisellään lehti on tosiaan surkea verrattuna vanhoihin hyviin aikoihin, kuten joku täällä jo mainitsikin. Mielestäni parhaat vuosikerrat ajoittuvat jonnekin vuosien 1984-1986 -paikkeille.

Tässä pari viikkoa sitten kotipuolessa vieraillessani kaivoin varastosta Aku Ankan vuoden 1985 ensimmäisen puoliskon lehdet ja luin ne läpi illan aikana. Tarinat ovat kuin toiselta planeetalta verrattuna nykyisiin.

Don Rosasta voidaan olla montaa mieltä. Mies tekee pirun hauskaa grafiikkaa, mutta paikoin mennään jo mielestäni liian vaikeaselkoisiksi. Samaten Rosan tarinoissa meikäläistä ärsyttää joskus niiden liiallinen yliampuminen (kyllä, sekin voi ärsyttää yliampuvissa sarjakuvissa) ja se, että niitä saatanan sudenpentuarvonimiä on tungettu ihan joka paikka täyteen. Aku Ankka -sarjakuvien normaali henki ei myöskään oikein välity Rosan töiden mukana. Rosan historialliset sarjat ovat kyllä helvetin hyviä, sitä ei käy kiistäminen.